Miten löytää uusi harrastus/mielenkiinnon kohde elämään
Olen 30-vuotias ja olen kolunnut läpi lähestulkoon kaikki mahdolliset harrastukset, seurat yms. Mikään ei ikinä jää muuta kuin kokeilun tasolle ja mistään en kiinnostu niin paljoa, että haluaisin tehdä sitä vielä uudestaan.
Miten ihmiset aikuisiällä löytää itselleen harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita? Sellaisia, joista oikeasti muodostuu intohimo. Haluaisin yli kaiken sen tunteen elämään, että töiden jälkeen olisi joku tosi kiinnostava asia mitä tehdä.
Kommentit (34)
Hyvä kysymys! Mäkin haluaisin tietää. Lapsuuden harrastukset eivät ole kiinnostaneet enää vuosiin (niitäkin taisin harrastaa lähinnä koska luokkakaveritkin harrasti) ja uusia juttuja en ole löytänyt.
Saman haluaisin tietää. Kaipa se on vähän niinkin että ne kiinnostukset vaan lähtee noin niinku iän myötä. Itse haluaisin takaisin sen sellaisen lapsen asenteen, joka mulla ainakin oli hyvin voimakas lapsena.
Semmoinen, että JEE!! UIMAHALLIIN, JIPII!! :D
JEE, RATSASTAMAAN, WUHUUU!!
Kuinkahan sen sais..
Harrastan salitreeniä ja uimahallissa uimista. Ei mitään maailman mielenkiintoisimpia harrastuksia, mutta näillä mennään nyt. Salitreeni on tylsää, mutta siitä tulee hyvä olo. Oikeastaan sama uimisen kanssa. Uimahalliin mennessä odotan eniten saunaa ja uimahallin kahviota enkä itse uimista=D
Köö kirjoitti:
Saman haluaisin tietää. Kaipa se on vähän niinkin että ne kiinnostukset vaan lähtee noin niinku iän myötä. Itse haluaisin takaisin sen sellaisen lapsen asenteen, joka mulla ainakin oli hyvin voimakas lapsena.
Semmoinen, että JEE!! UIMAHALLIIN, JIPII!! :D
JEE, RATSASTAMAAN, WUHUUU!!Kuinkahan sen sais..
Itse olin kyyninen realisti jo lapsena, joka ei turhista innostunut :D Lienee selvää, että olen sellainen nyt myös aikuisena.
Tiedän tunteen. Olin vähän aikaa sitten treffeillä todellisen nörttimiehen kanssa, joka silmät kiiluen höpötti jostain elektroniikkaharrastuksestaan ja droneista. Ehkä nuorempana olisin naureskellut moiselle nörtille, mutta nyt olin oikeasti vain kateellinen hänelle. Hänellä on elämässään intohimon kohteita, minulla taas ei.
Siten, että alkaa ITSE opiskelemaan harrastusta ja vähät välittää harrastusseuroista.
T. jännittäjä
Kaikki ihmiset eivät enää aikuisena, tai edes lapsena, vaan ole niin innostuneita asioista (kuten esim. että pääsee uimaan ja polskuttelemaan hellepäivänä).
Kaikista ihmisistä ei tule sellaisia innostuneita amatööri-urheilijoita, penkki-urheilijoita, käsityö-ihmisiä tai erä-reissaajia, jotka suunnittelevat/valmistelevat reissujaan koko vuoden.
Kannattaa ehkä miettiä mistä harrasteesta on tullut sellaiset ihan kivat fiilikset ja onko siellä sellaisia ihmisiä jonka seurassa viihdyt, jos kyseessä ryhmä-harrastus. Kaikille harrastuksesta vain ei tule intohimoa tai lähes elämän tarkoitusta.
Komeropuutarhan hoito olisi mielekäs harrastus mutta se on harmillisesti laitonta. Väittely milloin mistäkin aiheesta keskustelupalstoilla on nykyinen harrastukseni.
Sanopas muuta. Mulla oli sellainen harrastus 15 vuotta, mutta lopulta kiinnostus hiipui.
Sen jälkeen en ole löytänyt juttua, joka jaksaisi kiinnostaa puolta vuotta pidempään. Niin masentavaa! Kaipaan sitä tunnetta, mikä intohimoiseen harrastamiseen liittyy.
Vierailija kirjoitti:
Sanopas muuta. Mulla oli sellainen harrastus 15 vuotta, mutta lopulta kiinnostus hiipui.
Sen jälkeen en ole löytänyt juttua, joka jaksaisi kiinnostaa puolta vuotta pidempään. Niin masentavaa! Kaipaan sitä tunnetta, mikä intohimoiseen harrastamiseen liittyy.
Minulla sellaista tunnetta ei ole ollut koskaan. Lapsenakin kaikki harrastukset tuntui enemmän pakkopullalta. Asioista helposti innostuvat ihmiset ovat onnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanopas muuta. Mulla oli sellainen harrastus 15 vuotta, mutta lopulta kiinnostus hiipui.
Sen jälkeen en ole löytänyt juttua, joka jaksaisi kiinnostaa puolta vuotta pidempään. Niin masentavaa! Kaipaan sitä tunnetta, mikä intohimoiseen harrastamiseen liittyy.
Minulla sellaista tunnetta ei ole ollut koskaan. Lapsenakin kaikki harrastukset tuntui enemmän pakkopullalta. Asioista helposti innostuvat ihmiset ovat onnekkaita.
Toisaalta et tiedä paremmasta. En tiedä kumpi on pahempi, se ettei oo koskaan kokenut jotain vai että on ja sen sitten menettäää.
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeillut animea?
Ihan paskaa.
Kaikki aina puhuu miten mielellään menevät harrastuksiin jne. Minä vaan koitan epätoivoisesti löytää sellaisen harrastuksen mihin menisin mielelläni.
Minulle ratkaisu oli muuttaa pois kaupungista. Kaupungista löytyvät kuntosalit, järjestetyt harrastustoiminnat, yhdistykset yms. olivat mielestäni ihan paskaa. Kaupungin ulkopuolella tajusin miten paljon kauniissa luonnossa liikkuminen ja kalastaminen tuottavat mielihyvää.
M37
Köö kirjoitti:
Saman haluaisin tietää. Kaipa se on vähän niinkin että ne kiinnostukset vaan lähtee noin niinku iän myötä. Itse haluaisin takaisin sen sellaisen lapsen asenteen, joka mulla ainakin oli hyvin voimakas lapsena.
Semmoinen, että JEE!! UIMAHALLIIN, JIPII!! :D
JEE, RATSASTAMAAN, WUHUUU!!Kuinkahan sen sais..
Mulla on se mutta pikemminkin luonnonvesiin uimaan jee.. maalle jee.. retkelle jee..ongelma on vain siinä että muita nelikymppisiä ei löydy. Kavereilla on omat juttunsa ja mulla omat. Tosin kyllä me yhdessäkin hengaillaan ja silloin täytyy myöntää että meno on yleensä tosi JEEEE..ja sitten taas arki.
Se into tulee sitten kun osaatte harrastustanne paremmin eli hyvin tai jopa toosi hyvin. Pitää vaan harrastaa pitempään, eikä lopettaa puolen vuoden jälkeen.
Ei tarvitse olla ohjattua seuratoimintaa. Jos sulla on valmiiksi jotain mielenkiinnon kohteita, niin voit yrittää niiden kautta etsiä jotain, vähän niin kuin aasinsiltana.