Lue keskustelun säännöt.
Muita 70-luvulla syntyneitä, joilla traumat koululiikunnasta?
18.08.2014 |
Itselleni jäi melkoiset traumat mm. uimahallista, jumppatunneista, luistelusta ja hiihdosta. Kiitos yhden neukkuaikaisen opettajan.
Liikunnan ilon olen löytänyt vasta aikuisena. Pelaan jalkapalloa, käyn lenkillä, uimassa, pyöräilen, käyn salilla ja nyt aivan uusi harrastus alkoi: kahvakuulailu :)
Kommentit (51)
Kyllä, sama kokemus! Inhosin eniten kun pesikseen valittiin joukkueita, koska olin aina vikojen joukossa... Aikuisena minusta kuoriutui himourheilija, ei kuitenkaan koulun ansiosta vaan siitä huolimatta. Vm. 70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:57"]
En sinänsä inhonnut liikuntaa, kuten monet sanoivat. Olin vain useimmissa joukkuelajeissa surkea ja parhaimmillankin yksilölajeissa keskinkertainen. Eipä sieltä juuri kannustusta tullut. Syrjiminen ja kiusaaminen taisi alkaa liikuntatuntien joukkueiden jaoissa, joissa aina tuli valituksi viimeisenä.
Minäkin olin hiihtämättä yli 15 vuotta. Vasta pari vuotta sitten ostin sukset, kun teki mieli pitkästä aikaa kokeilla. Hiihto on sen jälkeen ollut ihan mukavaa. Välillä vain nolottaa, kun ei osaa mäkiä nousta eikä kunnolla jarruttaa, saati että luisteluhiihtoa menis.
[/quote]
Juuri näin minullakin.
Täällä kans yksi. Jälkeen päin olen tajunnut, että eihän ne opettajat edes opettaneet mitään. Esim. pituushypyssä sanottiin, että hypätkää ja mitataan tulos. Oiskohan ollut vähän fiksumpaa kertoa vähän tekniikasta. Sama koski kaikkia lajeja ja tekemistä. Eli luonnonlahjakkuus olisi pitänyt olla. Nyt aikuisena ohjatussa liikunnassa on saanut kokea iloa kehittymisestä, kun on opastettu ja on oppinut.
Telinevoimistelu ja tamburiini.... ei saatana! Tulivat muistot mieleen!
Pesäpallo oli kyllä kivaa.
Onko kouluissa vielä tuo typerä ja nöyryyttävä joukkueiden valintaprosessi? Ei ihme että meiltä nelikymppisiltä katosi liikunnan ilo vuosiksi... Ainakin meiltä jotka joutuivat aina viimeisten joukossa valituiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:36"]
Telilevoikan. En ikinä oppinut kiepauttamaan itseäni ylös, ja maikka vain räyhäsi etten edes yritä...
Ap
[/quote]
Tarkoitatko sitä, että seistään tangon edessä ja kiepautetaan jalat edellä siihen tangolle vatsalleen? Minulle tuo oli helppoa, mutta opettaja kieltäytyi kahdesti katsomasta kun teen sen. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, kuinka hän kääntyi pois. Kävin pyytämässä häntä uudestaan katsomaan, ja ihan sama juttu. En voinut käsittää sitä. Vaikka osasin useimmat temput telineillä, sitä ei koskaan huomioitu numerossa.
Vihasin kaikkea koululiikuntaa inhottavien opettajien takia, mutta kotiin päästyäni hiihdin ja luistelin innokkaasti.
11: Hyvin sanottu. Mitään ei oikeasti opetettu, arvosteltiin vaan.
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla se liikunnan ilo on edelleen kateissa. Vituttaa ajatellakin liikkatunteja, kun valittiin aina viimeisenä ja jotkut kusipäät löivät tahalleen palloa päin minua. Mm. pesiksessä ja jääpallossa ja jalkapallossa. Hyi helvetti, no se selittää osaksi läskit, mutta eihän se saa olla ainoa syy...
Olen syntynyt -82, ja kyllä yläasteen aikaisesta koululiikunnasta jäi ikävät traumat. Yläasteen jälkeen meni vuosia ennen kuin innostuin liikunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:59"]
Olen syntynyt -82, ja kyllä yläasteen aikaisesta koululiikunnasta jäi ikävät traumat. Yläasteen jälkeen meni vuosia ennen kuin innostuin liikunnasta.
[/quote]
Ja olin silloin liikunnan opettajan silmätikku.
Jep, samat muistot. Telivoikka ja tamburiini "laukka-askel hyppy" :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihmettelin lukion uintitunneilla, miksi olen altaassa aina viimeisenä kun en todellakaan ollut hidas uimari. Meillä oli koulussa oma uimahalli ja oman koulun oppilailla oli hyvä uintitekniikka verrattuna niihin, jotka tulivat lukioon toisista kouluista. Nämä toisten koulujen oppilaat oli ihan avuttomia uimareita ja silti lähtivät altaasta ennen minua, kun piti uida liitutaululle kirjoitettua ohjelmaa. Minua nolotti olla aina viimeinen ja joskus opettaja tuli sanomaan, että voit jo lähteä.
Vasta abivuonna minulle selvisi, kun toiset tytöt juttelivat keskenään, että he eivät uineet kaikkea mitä piti! Kyllä tunsin itseni typeräksi. En tiedä mitä opettaja mahtoi ajatella, kun olin altaassa aina viimeisenä. Ajanotossa olin kuitenkin aina kärkipäässä. Tunsin itseni todella tyhmäksi, kun minulle ei tullut mieleenkään, että joku voisi lintsata! Vaikka olisin tiennyt, että toiset lintsaavat, olisin silti uinut rehellisesti loppuun asti, mutta ainakaan ei olisi nolottanut ja hävettänyt olla viimeisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. VM 80 ja traumat jäi. Varsinkin uinnista (päätä kepillä veden alle), telinevoimistelusta, joukkuelajeista.. Olin pienikokoinen ja sen takia huonommassa asemassa kuin muut eli esim pikajuoksussa hitaampi. Varmaan osaltaan vaikuttanut etten ikinä osallistu ryhmäliikuntaan, jos liikun juoksen yksin metsässä!
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:48"]
Täällä kans yksi. Jälkeen päin olen tajunnut, että eihän ne opettajat edes opettaneet mitään. Esim. pituushypyssä sanottiin, että hypätkää ja mitataan tulos. Oiskohan ollut vähän fiksumpaa kertoa vähän tekniikasta. Sama koski kaikkia lajeja ja tekemistä. Eli luonnonlahjakkuus olisi pitänyt olla. Nyt aikuisena ohjatussa liikunnassa on saanut kokea iloa kehittymisestä, kun on opastettu ja on oppinut.
[/quote]
Tämä on niin totta - hyvä huomio!
Aivan niin, ei käyty läpi edes joukkuelajien sääntöjä. Ne jäivät monille ihan hämärän peittoon. Muutama liikunnallinen ja lajeja harrastaneet osasivat ja me muut olimme enemmän tai vähemmän ymmällä. Säännöt tulivat selväksi sitä mukaa, kun mokailtiin, eikä silloinkaan heti tajuttu, mikä olisi ollut oikein. Outoa "opetusta".
Pituushyppyä ei opetettu eikä muutakaan yleisurheilua. Ei mitään tekniikan läpikäymistä ja harjoittelua, ei muuta kuin että hypätkää, juostaa, heittäkää.
Tekisi vieläkin mieleni tunkea tamburiini ja pesäpallomaila poikittain parinkin liikunnanopettajan anukseen. Ugh, taidan olla traumatisoitunut.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 21:03"]Minä ihmettelin lukion uintitunneilla, miksi olen altaassa aina viimeisenä kun en todellakaan ollut hidas uimari. Meillä oli koulussa oma uimahalli ja oman koulun oppilailla oli hyvä uintitekniikka verrattuna niihin, jotka tulivat lukioon toisista kouluista. Nämä toisten koulujen oppilaat oli ihan avuttomia uimareita ja silti lähtivät altaasta ennen minua, kun piti uida liitutaululle kirjoitettua ohjelmaa. Minua nolotti olla aina viimeinen ja joskus opettaja tuli sanomaan, että voit jo lähteä.
Vasta abivuonna minulle selvisi, kun toiset tytöt juttelivat keskenään, että he eivät uineet kaikkea mitä piti! Kyllä tunsin itseni typeräksi. En tiedä mitä opettaja mahtoi ajatella, kun olin altaassa aina viimeisenä. Ajanotossa olin kuitenkin aina kärkipäässä. Tunsin itseni todella tyhmäksi, kun minulle ei tullut mieleenkään, että joku voisi lintsata! Vaikka olisin tiennyt, että toiset lintsaavat, olisin silti uinut rehellisesti loppuun asti, mutta ainakaan ei olisi nolottanut ja hävettänyt olla viimeisenä.
[/quote]
Taidettiin käydä samaa koulua :)
Täällä myös yksi 70-luvun ala-asteen liikuntatunneista ikuiset ikävät muistot saanut. Esim. hiihtoa ei tunneilla ollut muuten kuin kilpailun muodossa. Kun oli hiihtoa, oli hiihtokilpailut. Ihan kauheaa simputusta, opettaja nauroi, jos oli huono jossain lajissa, kuten minä olin lähes kaikessa. En ollut myöhemminkään hyvä missään, mutta sekä yläasteella että lukiossa oli ammattitaitoiset opettajat, eikä niistä ole ollenkaan huonoja muistoja.
Ei voi olla totta, onko tuo tamburiinin tahdissa kulkeminen joku yleinenkin juttu :O Mä oon elänyt siinä luulossa että se oli meidän liikanopen oma pakkomielle, kun kaikki muualta kotoisin olevat kaverit on sitä aina ihmetelleet. Olen siis syntynyt 80-luvulla ja meillä oli ihme tamburiinirituaaleja liikuntatunnilla.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:36"]
Erityisesti muistan sen kirotun tamburiinin tahdissa poukkoilun
[/quote]
Haha, sama :D Meillä oli ihan mulkeri liiksaope 1-3 luokilla ja hän harrasti tuota tamburiininhakkaamista. Oli kyllä typerää kävellä nilkat ojennettina sievästi ympyrää sen läiskytyksen tahtiin. Ko. ope oli kuin puujumala pakkasella ja todella tympeä.
Onneksi muut liiksaopet, joita oli useita, ei tuota tamburiinia harrastaneet. Mutta tuo tamburiiniämmyli onnistui kyllä pilaamaan liikkumisen ilon todella tehokkaasti ja jo ala-asteella koululiikunta oli minulle pakkopullaa. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä vastenmielisemmäksi koululiikunnasta tuli. (Vapaa-ajalla kaikenlainen liikkuminen oli ihan normi, mutta kouluajalla se oli vaan sitä pakkopullaa).