Onnellisen parisuhteen salaisuus, paljon seksiä niin mies on onnellinen.

En kestä millaista white trash -elämää te elätte! :D

Jaksaa aina naurattaa luuserit, jotka ottaa itselleen ääliön mieheksi/vaimoksi ja käyttää seksiä jonkinlaisena kauppatavarana. Olen nainen ja tehtäväni on siivota ja antaa pildemaa nyyh nyyh. Sitten itketään että onko sitä seksiä nyt tarpeeksi vai liikaa vai nyyh nyyh vieraissa käy. Teistä saisi huikean sarjan!

Suosittelen seurustelemaan vain hauskojen, älykkäiden ja lempeiden tyyppien kanssa, niin että kemiat ja halut kohtaa. Seksi on ihanaa ;) Tosin jos korjaisitte elämänne niin multa loppuisi vauvapalstan naurun aiheet...

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:14"]

Miten ap saat itsesi haluamaan seksiä sen tympeän kiukkupussimiehen kanssa? Suljetko silmät ja leikit että siinä on joku toinen, joku ihana? Fantasioitko ensin itsesi kiihottuneeksi yksinäsi ja sitten lähestyt miestä? Miten tämä käytännössä toimii?

[/quote]

En kuvittele että se on joku toinen, mutta en tietysti ajattele miestä pahimmillaan silloin kun ollaan sängyssä. Toki en yleensä pahimmassa vitutuksessa pysty olemaan kovin ihana, mutta jos vaikka sitten kun lapset on nukkumassa ja olen käynyt hengähtämässä suihkussa ja mies löytyy sängystä (pelaamassa kännykällä), niin voin ajatella että se seksi on minulle ja keskityn enemmän itseeni. Ja voihan sitä joskus niitä patoumia purkaa sängyssäkin vähän rankaisemalla... Ennemmin kuin että kuvittelisin miehen sellaiseksi kuin hänet toivoisin, kuvittelen itseni sellaiseksi naiseksi kuin haluan olla.

Joskus jos ei millään jaksaisi, niin on vähemmän innostunuttakin seksiä kyllä, lahnamaista. Jos on vaikka kiire nukkumaan.
Siis ei meilläkään mikään täydellinen ja jokailtainen seksielämä ole, mutta tällaista korrelaatiota vaan olen huomannut. Ja olen myös ollut huomaavinani, että pystyn sen kierteen kääntämään keskittymällä seksielämään(i) paljon paremmin kuin riitelemällä tai edes neuvottelemalla niistä asioista mitä minusta pitäisi muuten muuttaa ennen kuin seksiä taas alkaa olla. Jos seksiä on tarpeeksi, neuvottelu on helpompaa tai sitä ei edes tarvita.

Ymmärrän että monen mielestä tämä on naurettavaa alistunutta jälkikäteen perustelemista ja että moni uskoo että tämä on jonkun surkean miehen provo. Olen kuitenkin oikeasti nainen ja oikeasti tällaisessa suhteessa. Minusta tässä on kyse anteeksiantamisesta ja hetkessä elämisestä sekä oman elämän hallitsemisesta. En tiedä jatkuuko tämä suhde elämän loppuun asti, mutta ainakin nyt kun tässä ollaan ja kun tiedän mistä yleensä kiikastaa, niin järjettömältä tuntuisi kieltäytyä seksistä ja katsella kuinka suhde murenee ja kärsiä siinä itse samalla. Jos pystyy suhdetta korjaamaan niin miksi ei sitä tekisi.

-Ä29-

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:43"]

Suosittelen seurustelemaan vain hauskojen, älykkäiden ja lempeiden tyyppien kanssa, niin että kemiat ja halut kohtaa. Seksi on ihanaa ;) Tosin jos korjaisitte elämänne niin multa loppuisi vauvapalstan naurun aiheet...

[/quote]

Miten tiedät etukäteen, että teidän halut tulee aina kohtaamaan? Jos olet nainen suhteessa miehen kanssa, niin luultavasti se mies ei ole ikinä raskaana, ei synnytä, ei imetä, ei käytä hormonaalista ehkäisyä.  Mitä sitten jos sun miehellä on samat halut kuin ennenkin, mutta sulla ei? Yksi ratkaisu on tietysti että se hauska, älykäs ja lempeä mies joustaa hyväntuulisena niin kauan kuin tarvis. Jos nyt joka tapauksessa olen säälittävä wt-luuseri jolla idiootti wt-mies joka ei kestä vuosia hyväntuulisena joustamista, niin ilmeisesti ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota ja yrittää päästä tästä weeteisyydestä eroon, niinkö?

-Ä29-

Ihailen sun suurta kykyä rakkauteen, ap. 

Toivottavasti mieskin tekee oman osuutensa yhteisen onnenne eteen. 

28

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 14:53"]

Sen sijaan jos seksiä tarjoaa vastentahtoisesti ja vihoviimeisenä asiana mitä haluaisi tehdä, niin miehistä ainakin osa huomaa sen, ja se vain lisää turhautumista, huonommuuden tunnetta ja pahentaa sitä negatiivista kierrettä. Nainenkin menee sitten seksin jälkeen itkeskelemään yksin. Hirveä kierre, pahempi kuin tilanne ennen sitä sääliseksiä.

-Ä29-

[/quote]

Tämä on ollut ongelma meidän suhteessa viime aikoina,eli mies kinuaa seksiä ihan koko ajan(kuulemma auttaa hänen ahdistukseensa),minä suostun siihen joko puoliväkisin tai loputtomaan vonkaukseen kyllästyneenä ja lopputulos on että kumpikaan ei ole onnellinen. Minua häiritsee ap:n avauksessa ajatus,että "miellytä miestä,niin parisuhde on onnellinen".Mites se naisen onnellisuus?

[/quote]

Juuri tuo on monien naisten ongelma. On jokin ihme pakko olla parisuhteessa ja sen takia uhraudutaan ja uhriudutaan. Ei osata olla sinkkuna ja sitten on pakko mielistellä miestä, jotta se ei lähde. Itsekunnioituksen puutetta vain ja ainoastaan.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 16:21"]

Toivottavasti mieskin tekee oman osuutensa yhteisen onnenne eteen. 

28

[/quote]

Siitä tässä minusta on kyse, että uskon että mies tekee sen minkä pystyy. Jos hän on vaikea, niin se johtuu siitä ettei pysty sillä hetkellä parempaan. Parisuhteessa on hirveää olla, jos ajattelee että toinen tahallaan ja ilkeyttään tekee mitä tekee (tai on tekemättä), ja jos pitää koko ajan laskea pisteitä että onko nyt varmasti tasan. Ja jos pitää kouluttaa toista, että tee näin niin minä teen näin. Uskon että anteliaisuudella ja ystävällisyydellä saa paljon enemmän aikaan ja väitän että se kommentoija, joka sanoi että mies sitten vain elää elämäänsä niin kuin ennenkin, on väärässä. Mies saa olla sellainen ihminen, mies, puoliso ja isä kuin on, hän on itse vastuussa omasta elämästään. Minä kunnioitan häntä sellaisena kuin hän on. Yritän itse olla sellainen ihminen, nainen, puoliso ja äiti kuin mitä itse haluan olla ja mihin pystyn, ja teen elämästäni sellaista kuin haluan. Miehellä on tietysti iso rooli minun elämässäni, mutta ei hän määritä minun onnellisuuttani.

En ole miehen äiti enkä ala miestä komentelemaan muuta kuin aivan poikkeustilanteissa, mutta toki voin keskustella jostakin asiasta joka on hänen vallassaan. Vilkas seksielämä on tietysti minua itseänikin varten hyvä juttu, mutta uskon että se on miehelle vielä isompi asia. Olen nähnyt että hän arvostaa sitä "lahjaa". En tiedä onko oikeasti montakaan muuta asiaa joita voisin hänen hyväkseen tehdä, jotka olisi hänen maailmassaan yhtä tärkeitä.

Siinä vaiheessa jos toinen on niin vaikea, että yhteinen tili menee miinukselle vaikka itse tietää olleensa antelias, niin totta kai pitää miettiä itseäänkin ja tarvittaessa lähteä.

-Ä29-

Ei toiminut. Halusi sen lisäksi että meillä oli seksiä päivittäin ja erittäin monipuolista sellaista niin halusi naida myös muita naisia aina tilaisuuden tullen. Kyllä, olin vuosia seksiaddiktin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 14:54"]

Mun mielestä ap. on nyt ihan asian ytimessä. Kerro tuo kaikille naisille, myös minun.

[/quote]

No mutta jos mies ei halua enempää seksiä, vaan valittaa, että sitä on jo nyt liian usein? Jos alan useammin vaatimaan, meille tulee ero.

Täällä on tosi yksinkertaisia yleistyksiä naisista ja miehistä.

Eikös se ole molempien osapuolien tehtävä pitää suhde toiminnassa, jos naisen täytyy pitää miehen mielentilasta huolta seksin avulla niin jokin on vialla.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 14:54"]

Mun mielestä ap. on nyt ihan asian ytimessä. Kerro tuo kaikille naisille, myös minun.

[/quote]

No mutta jos mies ei halua enempää seksiä, vaan valittaa, että sitä on jo nyt liian usein? Jos alan useammin vaatimaan, meille tulee ero.

Täällä on tosi yksinkertaisia yleistyksiä naisista ja miehistä.

[/quote]

Luitko ohi aloitusotsikon? Sen jälkeen heti lukee, että jos miehellä matala libido niin ei toimi.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 14:53"]

Sen sijaan jos seksiä tarjoaa vastentahtoisesti ja vihoviimeisenä asiana mitä haluaisi tehdä, niin miehistä ainakin osa huomaa sen, ja se vain lisää turhautumista, huonommuuden tunnetta ja pahentaa sitä negatiivista kierrettä. Nainenkin menee sitten seksin jälkeen itkeskelemään yksin. Hirveä kierre, pahempi kuin tilanne ennen sitä sääliseksiä.

-Ä29-

[/quote]

Tämä on ollut ongelma meidän suhteessa viime aikoina,eli mies kinuaa seksiä ihan koko ajan(kuulemma auttaa hänen ahdistukseensa),minä suostun siihen joko puoliväkisin tai loputtomaan vonkaukseen kyllästyneenä ja lopputulos on että kumpikaan ei ole onnellinen. Minua häiritsee ap:n avauksessa ajatus,että "miellytä miestä,niin parisuhde on onnellinen".Mites se naisen onnellisuus?

[/quote]

Niimpä. Tuli ihan Cosmopolitan-lehden jutut mieleen tuosta.

Aika moni pitää typeränä tätä mun ajatusta, että moni jännite hellittäisi ja nainenkin olisi tyytyväisempi, jos ei kieltäisi mieheltä (ja samalla itseltään) seksiä. Kiinnostaisi kuulla minkälaista ratkaisua sinä alapeukuttanut nainen olet itse kokeillut tai pidät hyvänä sellaisessa tilanteessa, jossa parisuhteessanne on viileää tai jopa riitaisaa, seksiä ei oikein ole tai jos on niin se on ankeaa, ja ajattelet että seksiä voisi olla enemmän jos mies yrittäisi enemmän, olisi mukavampi ja romanttisempi, ehkä koskisi joskus ilman että siinä on heti seksinvonkaamista mukana...

-Ä29-

Vai eikö sellaisia ongelmia ole muilla?

-Ä29-

Ei mun parisuhdeongelmani ratkea sillä että harrastan paljon sellaista seksiä jota en halua. Mies olisi aivan varmasti tyytyväisempi (siis minun mieheni, muista en tiedä), mutta minulle jäisi edelleen kaikki ne syyt ja ongelmat joista kärsin parisuhteessamme, ja lisäksi olisi vielä paljon enemmän seksityötä tehtävänä. Tunnen suorastaan vihaa kun ajattelen sellaista "ratkaisua" ongelmiimme.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:14"]

Miten ap saat itsesi haluamaan seksiä sen tympeän kiukkupussimiehen kanssa? Suljetko silmät ja leikit että siinä on joku toinen, joku ihana? Fantasioitko ensin itsesi kiihottuneeksi yksinäsi ja sitten lähestyt miestä? Miten tämä käytännössä toimii?

[/quote]

En kuvittele että se on joku toinen, mutta en tietysti ajattele miestä pahimmillaan silloin kun ollaan sängyssä. Toki en yleensä pahimmassa vitutuksessa pysty olemaan kovin ihana, mutta jos vaikka sitten kun lapset on nukkumassa ja olen käynyt hengähtämässä suihkussa ja mies löytyy sängystä (pelaamassa kännykällä), niin voin ajatella että se seksi on minulle ja keskityn enemmän itseeni. Ja voihan sitä joskus niitä patoumia purkaa sängyssäkin vähän rankaisemalla... Ennemmin kuin että kuvittelisin miehen sellaiseksi kuin hänet toivoisin, kuvittelen itseni sellaiseksi naiseksi kuin haluan olla.

Joskus jos ei millään jaksaisi, niin on vähemmän innostunuttakin seksiä kyllä, lahnamaista. Jos on vaikka kiire nukkumaan.
Siis ei meilläkään mikään täydellinen ja jokailtainen seksielämä ole, mutta tällaista korrelaatiota vaan olen huomannut. Ja olen myös ollut huomaavinani, että pystyn sen kierteen kääntämään keskittymällä seksielämään(i) paljon paremmin kuin riitelemällä tai edes neuvottelemalla niistä asioista mitä minusta pitäisi muuten muuttaa ennen kuin seksiä taas alkaa olla. Jos seksiä on tarpeeksi, neuvottelu on helpompaa tai sitä ei edes tarvita.

Ymmärrän että monen mielestä tämä on naurettavaa alistunutta jälkikäteen perustelemista ja että moni uskoo että tämä on jonkun surkean miehen provo. Olen kuitenkin oikeasti nainen ja oikeasti tällaisessa suhteessa. Minusta tässä on kyse anteeksiantamisesta ja hetkessä elämisestä sekä oman elämän hallitsemisesta. En tiedä jatkuuko tämä suhde elämän loppuun asti, mutta ainakin nyt kun tässä ollaan ja kun tiedän mistä yleensä kiikastaa, niin järjettömältä tuntuisi kieltäytyä seksistä ja katsella kuinka suhde murenee ja kärsiä siinä itse samalla. Jos pystyy suhdetta korjaamaan niin miksi ei sitä tekisi.

-Ä29-

[/quote]

Itse en ole koskaan sängyssä lahna. Eli en harrasta seksiä, jos en sitä itse halua.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 18:26"]

Ei mun parisuhdeongelmani ratkea sillä että harrastan paljon sellaista seksiä jota en halua. Mies olisi aivan varmasti tyytyväisempi (siis minun mieheni, muista en tiedä), mutta minulle jäisi edelleen kaikki ne syyt ja ongelmat joista kärsin parisuhteessamme, ja lisäksi olisi vielä paljon enemmän seksityötä tehtävänä. Tunnen suorastaan vihaa kun ajattelen sellaista "ratkaisua" ongelmiimme.

[/quote]

Millaiseen ratkaisuun olet sitten päätynyt tai päätymässä?

-ä29-

Hmm, mies sanoo aina, että kun hän vain saisi sitä seksiä useammin, niin kaikki olisi hyvin. No on saanutkin, mutta mikä oli silloinkaan hyvin, ei mikään. Mies ei puhu, ei koske, ei hellittele, menee omia menojaan, ei nuku vieressä, käyttää kaiken vapaa-aikansa itseensä, ei tee mitään perheensä kanssa.

Ja kun sai sitä seksiä usein, niin sehän oli sellaista, että tv-sarjan mainostauolla piti äkkiä antaa. Tai ennen kuin mies lähti kavereiden kanssa illan viettoon, "anna äkkiä". Yhtä miehen tyydyttämistä ja nopeasti sitten, kun pitää katsoa jokin ohjelma, mennä iltaa viettämään... Mies sai seksiä ja saattoi tyytyväisenä mennä omia menojaan. Läheisyys oli miehelle juurikin sitä kourimista, ei hellyyden ohella pyllyyn taputtamista, vaan rinnoista kiinni tai suoraan käsi haaroihin ja esileikki oli siinä.

Ei ollut minun eikä lastensa kanssa silloin, eikä ole nytkään. Haukkuu kyllä aina kun ehtii muilta menoiltaan, kuinka toiset miehet saa parisuhteissaan aina kun haluaa ja 7 kertaa viikossa, paitsi hän ei. Ja minä olen pilannut koko meidän elämän, kun en anna enkä halua seksiä.

Ehkä on toiminut ap:n kohdalla tuo antamiskuvio, mutta ei toiminut meillä. Ei tullut onnellista perhe-elämää, vaikka mies saikin seksiä ja vaimokin halusi, aikanaan..

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 09:07"]

...

Mutta aloin ajatella että olen itse vastuussa seksuaalisuudestani. Nyt sitä seksiä voi olla joka ilta taikka kerran tai pari viikossa joko minun tai yhteisestä aloitteesta, joskus miehenkin aloitteesta mutta harvemmin. Välttämättä sitä ei ole sen useammin kuin silloin pahimpana aikana jolloin tuntui että se kerran pari viikossa on koko ajan, mutta se on intohimoista, hellää ja haluan sitä itse. Jos en joskus halua tai olen väsynyt, mies on paljon ymmärtäväisempi. Jos haluan vain selän pesun tai halauksen tai käpertyä kainaloon sängyssä, niin se onnistuu ilman että siitä tulee kourimista. Tai ilman että miellän sen kosketuksen kourimiseksi.

-ä29-

[/quote]

Minusta tuo oli loistava tuo loppu. Jos suhtautuu seksiin negatiivisesti (koska ei nyt ole iha paras fiilis) niin 2 kertaa viikossa voi aiheuttaa "taasko" fiiliksen. Toisella suhtautumisella se onkin intohimoista seksiä 2 kertaa viikossa. Ja se minkä ennen koit ärsyttäväksi kourimiseksi tai lähentelyksi onkin nyt pyllyn silittelyä halin ohessa.

Pitäis varmaan näyttää tää ketju vaimolle, kun hänen mielestään minä koko ajan lääpin ja vonkaan. Omasta mielestäni minä vain yritän silitellä ja halailla, koska kaipaan edea jonkinlaista fyysistä huomiota. Ihan tietoisesti olen yrittänyt hakea vain läheisyyttä (pusuja/haleja), seksiin teen aloitteita 3-4 kertaa kuussa.  Tämä ihan siksi, koska meillä on ihan erilainen lipido nykyään (vaimon halut väheni lapsien tulon jälkeen selkeästi). En todellakaan halua painostaa häntä seksiin. Mutta kun seksiä ei ole, niin runkkaan pornolle aika usein. Ei se ole sama asia, mutta eipähän jöpötä housuissa. Vähällä seksillä voin olla, mutta en vähällä läheisyydellä. Olen huomannut että olen useammin ärtynyt ja ylitöihin jääminen on helppoa, koska en tunne itseäni kotona rakastetuksi/halutuksi.

Se, että minä rajoitan halujani ja halailujani (jottei syytettäisi vonkaamisesta), saa minut sekaisin. Minusta on tullut huomionkipeä teini joka keksii kyllä jonkun tekosyyn pahan olonsa purkamiseen räjähtämällä. Ja vastaavasti kotitöiden (myös ne jotka olen aina katsonut omikseni) on tuskasta. Ei jaksa ja sitten kun jää tekemättä niin on taas kiukkuinen. Asioiden ratkaisemista ei yhtään helpota se, että molemmilla on kiireisenä pitävä työ ja tunteista puhuminen ei kuulu kummankaan vahvuuksiin. Onko ideoita?

[/quote]

Itsekin haluaisin ideoita, mutta olen nainen, jonka miestä lähentelyni ahdistaa.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 20:12"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 14:05"]

Ai niin, se pointti, että onnellinen mies -> onnellinen muukin perhe.

[/quote]

Höpön pöpön.

Kuule sinä pikku-vaimo siellä jossain, joka luulet tietäväsi jotain olennaista parisuhteista ja perhe-elämästä. Valitan. Ei miehen seksuaalinen tyytyväisyys muuta yhtään mihinkään miehen perusominaisuuksia. Turha väittää, että mies siivoaa enemmän kun on saanut seksiä tai tulee empaattisemmaksi lapsia kohtaan. Kylläpähän mies ottaa "saamansa" seksin vain hänelle/elämään kuuluvana osana, mutta todennäköisesti heittäytyy seksin jälkeen sohvalle kaukosäädin kädessään.

[/quote]

Höm, kerrotko vielä että jos miehellä on tällaista taipumusta niin miten näkisit että seksin väheneminen tilannetta parantaa? Ero tulee nopeammin, niinkö?

[/quote]

Tämä femakko varmaan tarkoitti, että nainen on onnellinen kun saa seksiä halutessaan ja saa halutessaan aina myös kieltäytyä seksistä ja tehdä muita haluamiaan asioita. Muulla ei ole mitään väliä, pääasia kun nainen on onnellinen miehen sitä toteuttaessa!

[/quote]

Niin totta varmasti tuokin, mutta jos mies ei tee mitään ja marisee seksistä ja naista ahdistaa se marina ja käpälöiminen eikä nainen nauti seksistä, niin eikö se ole huomattava parannus, jos pystytään tuomaan suhteeseen nautinnollinen seksielämä vaikka mies ei edelleen tekisi mitään. Loppuu ainakin se marina ja käpälöiminen, ja nainenkin saa jotakin iloa elämäänsä.

[/quote]

Voi v****u mitä jankkausta.Jos se mies ei tee mitään muuta kuin marisee ja käpälöi,ei siis huomioi muuten tai osallistu kotitöihin,niin silloin se mies ei ole mitenkään haluttava.Tuossa tilanteessa ei ole mitään "anna nyt vaan sille miehelle pillua nauti siitä!"-vaihtoehtoa.Voi väkisin "antaa" vaikka toinen on niin ääliö että tekee fyysisesti pahaa,TAI odottaa että parisuhde muuttuu tyydyttävämmäksi,ja sitä myöten myös seksielämä. Kertokaa nyt ihmeessä,miten "tuodaan suhteeseen nautinnollinen" seksielämä väkisin?

[/quote]

Yritän nyt vielä selittää. Jos jo oksettaa vaikka kuinka yrittäisi ajatella puolison parhaita puolia, jos ei kerta kaikkiaan PYSTY harrastamaan minkäänlaista seksiä, niin sitten ei pysty eikä auta muu kuin joko erota TAI, kuten sanoit, odottaa että "parisuhde muuttuu tyydyttävämmäksi" ja seksielämä lopulta toipuu. Jos oksettaa puolison näkeminenkin, niin se parisuhteen paranemisen odottaminen on aika tuskallista koko perheelle.

Minun näkökulmasta sinä sekoitat nyt satunnaisen vastaantulijan ja oman puolison, kun puhut tuosta haluttavuudesta. Jos satunnainen kadunkulkija käyttäytyy huonosti, niin ei kannata sitä naida vaikka se saattaisi siitä ilahtua. Jos olet jo sitoutunut johonkin tyyppiin, joka ehkä ensin on ollut ihan ok pidemmän aikaa, ja sitten jossain vaiheessa huomaat että olette hirveässä rakkaudettomuuden ja epätoivon kierteessä, niin ehkä voit tilanteen tajuttuasi nousta sen yläpuolelle, ja rakastaa ja haluta sitä puolisoasi silti vaikka hän ei sitä ansaitsisi. Ammenna se halusi universaalista hyvyyden ja altruismin lähteestä, rukoile esi-isiä tai lue vaikka Gandhia. Jos olet naimisissa niin olet ehkä luvannut rakastaa hyvinä ja huonoina aikoina.

Se altruismin lähde ja Gandhi sanoo, että riidan aihe voi usein olla vain pintaa. Mitä epäloogisemmin ja ailahtelevammin se vihainen ihminen käyttäytyy, sitä luultavammin kyse on jostakin tunneperäisestä epätoivosta. Välttämättä ihminen ei itsekään ihan tiedä tai pysty ilmaisemaan mikä vaivaa, ja saattaa toimia vastoin sitä mitä tarvitsisi. Tyypillisesti ihminen haluaa hyväksyntää ja rakkautta. Itsensä pieneksi ja voimattomaksi tunteva stressaantunut ihminen voi käyttäytyä hyökkäävästi ja epäreilusti, eikä näe tilannetta niin että satuttaa lähimmäisiään, koska kokee itsensä uhriksi. Myötätuntoisena ja rakastavana puolisona voit nähdä sen riitelevän pinnan läpi, että tämä ei ole ihan tyypillistä, vaan tuo taitaa voida todella huonosti.

En ollut pitänyt päiväkirjaa, tilanne oli muotoutunut hankalaksi pitkän ajan kuluessa. En pystynyt edes itselleni osoittamaan, että se kierre johtui siitä että mies oli ENSIN hankala ja minun halut hiipui TOISENA. Minun versio tarinasta olisi ollut se, jos joku olisi kysynyt. Miehen versio saattoi olla, että pikkuhiljaa seksi väheni ja sen takia hän alkoi voida huonommin, koska tunsi etten rakasta häntä enää. Tosiasiassa se voi olla jotakin siltä väliltä, molemmilla oli varmaankin suhteen ulkopuolisia syitä olla väsynyt ja stressaantunut, ja kaikki nivoutui sitten yhteen.

Nyt en ehdi kirjoittaa enempää, palaan asiaan.

-ä29-

Näistä ketjuista minulle tulee mieleen aina ketjut joissa valitetaan naisen ronkeliutta miehen valinnassa. Todellisuus on, että naisen kannattaa olla ronkeli taikka lopputulos on tämä. Jos mies ei herätä intohimoa jos seurusteluvaiheessa niin asia ei taatusti parane pitkässä suhteessa.

Nainen joka odottaa ja kaipaa miestä joka säväyttää ja johon rakastua todella on liikaa vaativa. Häntä saa arvostella sekä miehet, että naiset. Kuitenkin juuri se hullaantuminen kantaa pitkälle ja myöhemmin jos suhteessa on oikeaa rakkautta antaa myös paremman seksielämän.