Onnellisen parisuhteen salaisuus, paljon seksiä niin mies on onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 23:44"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:50"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 17:24"]

Eikös se ole molempien osapuolien tehtävä pitää suhde toiminnassa, jos naisen täytyy pitää miehen mielentilasta huolta seksin avulla niin jokin on vialla.

[/quote]

Jos nainen pitää huolta miehen mielentilasta miehelle tärkeän asian eli yhteisen seksielämän kautta, se on väärin. Mutta miehen pitää pitää naisen määräämällä tavalla huolta naisen mielentilasta, jotta suhteessa voi olla seksiä, niinkö? Miksei se ole kiristämistä naisen taholta?

-ä29-

[/quote]

Ei kai se voi kiristämistä olla, että kieltäytyy seksistä!

[/quote]

Katsotaan meniko lainaukset nyt oikein, kun poistin tuon yhden kommentin välistä.

Niin, naisen näkökulma on ettei se voi olla kiristämistä, vaan naisella on kaikki oikeutus toimia niin kuin toimii. Mutta entä jos miehen näkökulmasta se on kiristämistä? Onko teillä joku ulkopuolinen tuomari ratkomassa, että nainen on oikeassa ja mies hyväksyköön hänen näkökulmansa, vai yritättekö pärjäillä ihan keskenänne niin kuin suurin osa pariskunnista? Meillä ei ainakaan ole ketään sanomassa kumpi on oikeassa, vaan ihan itse tässä pitää yrittää pitää parisuhde kasassa. Ja ihan itse sen kärsii, jos se ei onnistu.

En ole saanut pihtaamalla (siis omasta mielestäni ihan oikeutetusti pidättäytymällä seksistä koska en saa ymmärrystä, apua ja hellyyttä tarpeeksi) ja riitelemällä miestä vakuutettua siitä, että kannattaa yrittää kovemmin, kyllä se siitä. Se ei vaan ole toiminut, mulla on varmaankin itsekeskeinen ja tyhmä mies, niin kuin taisin alussa jo sanoa. Jos on erilainen mies, niin se varmaan sitten toimii.

Olen myös yrittänyt neuvotella aikuismaisesti ja järkeen vedoten jotain "diilejä", tyyliin että jos sinä nyt vaikka viikon ajan käyttäydyt näin, niin minä haluan sitten varmasti seksiä viikonloppuna. Ei ne onnistuneet. Olen saanut niihin niin umpimielisiä, epäluuloisia ja vihamielisiä vastauksia, etten niitä tässä viitsi edes tarkemmin muistella. Aluksi se järkytti ja itketti jos ei naurattanutkin, että miten tuo ei tajua tulla yhtään vastaan, mutta tajusin sitten että miehelle se seksielämä on siinä kriisivaiheessa oikeasti elämän ja kuoleman kysymys. Mikään lupailu tai neuvottelu tai yleensäkään puhe ei saanut vastakaikua, koska katkera mies koki että hän on altavastaajana ja kiusattuna eikä oikeastaan välittänyt kuunnella.

Ainoa mikä auttoi, oli se että annoin miehelle avokätisesti sen mitä hän eniten haluaa. En luvannut mitään, mutta aloin tehdä niitä aloitteita järjestelmällisesti. Kun mies huomasi sen, etten ole kiristämässä häneltä mitään, en halua häneltä mitään, hänestäkin tuli paljon hellämielisempi, joustavampi ja rennompi. Minusta sillä ei ole väliä onko se kiristämistä vai ei, jos olet kahdenvälisessä suhteessa jossa toinen kokee sen tilanteen kiristämisenä. Vaikka koko muu maailma olisi sitä mieltä, että hän on väärässä, niin ei se muuta hänen tuntemuksiaan asiasta.

-ä29-

[/quote]

Kun olet kysynyt miten me muut näissä tilanteissa toimimme:

No mulla on erittäin vahva oma elämä myös. Mä en vaan kykene tuollaiseen 50-lukulaiseen naiseuteen, jossa naisen tehtävä on olla lempeä ymmärtäjä ja lehmänhermo, joka hoitaa paitsi  lapset, myös tunne-elämältään lapsen tasolla olevan miehen.

Eli mä en vaan yksinkertaisesti olisi tuollaisen miehen kanssa, mä en pystyisi arvostamaan, rakastamaan ja kunnioittamaan tuon tasoista miestä.

Mä en sun teksteistäsi edelleenkään tajua mitä SINÄ saat tuosta suhteesta? Miksi haluat olla tuollaisen miehen kanssa? Oletko taloudellisesti riippuvainen hänestä, vai etkö vaan saanut parempaa?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 08:49"]aika moni oli ilm. eronnut? Katkeruuden värittämää tekstiä. Kuitenkin miehelle seksi on välittämistä, ja saa sitoutumaan puolisoon perheeseen. Ei kenenkään tarvitse tehdä mitään vasten tahtoaan. Mutta parisuhde on PARIsuhde. Tuntuu olevan niitäkin jotka elävät jossain MINÄ-suhteessa, alempiarvoisen SEN kanssa.

Moni nainen tuntuu olevan melkoiseksi prinsessaksi ajatustensa tasolla. Tsemppistä kaikille.

Ä29

[/quote]

No yritäthän sinäkin pitää miehesi tyytyväisenä ja paremmalla tuulella seksin avulla. Miksei miehen sitten pitäisi yrittää pitää naista?

Kyllä seksi on olennainen osa parisuhdetta, mutta se ei se tee yksin parisuhdetta onnelliseksi. Hellyys, toisen kunnioittaminen, toisen auttaminen,- kuunteleminen, - arvosamienen ja rakastaminen ne kaikki sen pitää sen yllä.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 18:26"]

Ei mun parisuhdeongelmani ratkea sillä että harrastan paljon sellaista seksiä jota en halua. Mies olisi aivan varmasti tyytyväisempi (siis minun mieheni, muista en tiedä), mutta minulle jäisi edelleen kaikki ne syyt ja ongelmat joista kärsin parisuhteessamme, ja lisäksi olisi vielä paljon enemmän seksityötä tehtävänä. Tunnen suorastaan vihaa kun ajattelen sellaista "ratkaisua" ongelmiimme.

[/quote]

Tiedän, että nämä on yleistyksiä, mutta onhan siihenkin joku syy miksi tällaiset käsiteykset vahvasti elää.

Naisille on usein oltava moni muu asia kunnossa, jotta seksi kiinnostaa. Siksi täälläkin annetaan puutetta valittaville miehille ohjeita kotitöiden, keskustelun, läheisyyden ja romantiikan kuntoon laittamisesta, ennen kuin lähestyy naista seksin suhteen. Joidenkin mielestä mies tällöin "ostaa" teoillaan seksiä. Toisten mielestä hän vaan käyttäytyy oikein.

Ihan vastaavasti joidenkin mielestä Ä29 nyt "ostaa" seksillä kotirauhan. Monen miehen mielestä hän käyttäytyy oikein. Miehellä kun voi jäädä parisuhteen muut osa-alueet vähemmälle, jos ei saa seksiä. Kyllä useimmat miehet haluaa parisuhteessa ihan samoja asioita kuin useimmat naisetkin. Kyse onkin siitä, että missä järjestykssä. Tähän kun vielä lisää sen, että toiset haluavat seksiä useammin kuin toiset, niin soppa on valmis.

Monen naisen mielestä suhde saattaa voida hyvin vaikka seksi olisikin jäänyt hieman vähemmälle, jos muut osaalueet on kunnossa. Monen miehen mielestä ei ole mitään ongelmaa, jos syvälliset keskustelut tai romantiikka on jäänyt vähemmälle, kunhan erotiikkaa löytyy.

[/quote]

Hyvä, kiitos, juuri näin! Voi olla, että joskus tulevaisuudessa en jaksa ajatella miehen näkökulmaa tässä asiassa. Mutta silloin kun jaksan, niin yritän miettiä että hänelle se seksi on yhtä kuin rakastaminen. Ja silloin kun seksiä ei ole, hän tuntee ettei häntä rakasteta eikä arvosteta. Ehkä niinkin että miehen on vaikea rakastaa ilman seksiä. Kaikki on silloin vaikeampaa ja erimielisyydet eskaloituu jne. En ehkä ole samaa mieltä enkä ihan täysin aina tajua sitä, mutta sen perusteella mitä olen nähnyt niin näin hän kokee.

Itselleni saatan perustella asiaa niinkin, että seksielämä on irrallaan kaikesta muusta. Senkin joku varmaan ajattelee niin päin, että siinä sitä valehdellaan itselle niin ettei päivän aikana koetut tunteet vaikuttaisi sängyssä. Kyllä ne vaikuttaa, mutta ennemmin kuin takertua niihin pettymyksiin ja muihin negatiivisuuksiin, voin ajatella että minunkaan ei tarvitse rasittaa sitä nautinnolle ja rakkaudelle tarkoitettua osa-aluetta arkipäiväisillä vaikeuksilla. Että vaikka olisi muuten vaikeaa, niin jos vain seksielämä on aktiivinen, voi sillä lujittaa suhdetta vaikka joka päivä, vakuuttua siitä että toinen kuitenkin välittää. Saa aikalisän mahdollisista muista rasituksista ja voi ehkä mennä paremmilla mielin nukkumaan.

-ä29-

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 08:49"]aika moni oli ilm. eronnut? Katkeruuden värittämää tekstiä. Kuitenkin miehelle seksi on välittämistä, ja saa sitoutumaan puolisoon perheeseen. Ei kenenkään tarvitse tehdä mitään vasten tahtoaan. Mutta parisuhde on PARIsuhde. Tuntuu olevan niitäkin jotka elävät jossain MINÄ-suhteessa, alempiarvoisen SEN kanssa.

Moni nainen tuntuu olevan melkoiseksi prinsessaksi ajatustensa tasolla. Tsemppistä kaikille.

Ä29

[/quote]

No yritäthän sinäkin pitää miehesi tyytyväisenä ja paremmalla tuulella seksin avulla. Miksei miehen sitten pitäisi yrittää pitää naista?

[/quote]

Tämä Ä29 ei tosiaan ollut aloittaja, toivottavasti huomasitte :).

Kyllä minä olen sitä mieltä että miehen pitäisi yrittää pitää nainen tyytyväisenä. Miehellä on aina vastuu omasta osuudestaan suhdetta ja omasta elämästään, niin kuin tuolla aiemmin sanoin, mies ihan itse päättää millainen mies haluaa olla. En ole mieheni, joten en voi määrätä häntä tekemään jotain tai varsinkaan antaa hänelle sellaisia kykyjä joita hänellä ei ole. Siinä kriisivaiheessa minulla ei ollut sellaista vaihtoehtoa, että mies alkaa nyt olemaan sellainen kuin minä haluan hänen olevan. Jos en olisi pystynyt itse tekemään jotakin, niin sitten oltaisiin ajauduttu nopeaa tahtia eroon, ja molemmat oltaisiin siitä vastuussa.

En halunnut erota koska meillä oli/on pieniä lapsia ja koin että minulla vielä on voimia yrittää ja jotain keinoja parantaa tilannetta. Nykyisin olen tyytyväinen etten eronnut.

-ä29-

Minulle seksi on sen verran tunteita herättävä asia etten yksinkertaisesti kykenisi tekemään siitä tällaista välinettä kuin millaiseksi aloittaja on sen muuttanut. Jos pakottaisin itseni seksiin pitääkseni miehen tyytyväisenä nimenomaan rikkoisin itseni. Minulla ei ole sellaista itsesuggestion taitoa että voisin olla seksissä mukana, vaikka parisuhteessa menisi huonosti. Seksi on niin herkkä asia, etten voisi leikkiä sillä näin. Voin "uhrautua" parisuhteen nimessä melkeinpä miten muuten vain, mutta en seksuaalisesti. Siinä ollaan niin "auki" ja "vereslihalla"...

Aloittaja ei ole muuten missään kohtaa sanonut rakastavansa miestään. Lisäksi hän on maininnut että miehensä on ehkä vähän tyhmä. Ehkä aloittaja pitää itsensä kasassa sillä ajatuksella, että kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi kuin miehensä. Että HÄN tässä pelastaa parisuhdetta ja on ns. ylempiarvoinen. En tiedä totuutta, mutta tällainen kuva tulee.

"No yritäthän sinäkin pitää miehesi tyytyväisenä ja paremmalla tuulella seksin avulla. Miksei miehen sitten pitäisi yrittää pitää naista?"

Kommentoin vielä, että en harrasta seksiä siksi, että pelkäisin että mies alkaa riehua ilman. Harrastan seksiä koska nautin siitä ja haluan sitä. Nytkin tekisi mieli kun on pari päivää ollut hiljaisempaa, kun on lapset valvottaneet. Siinä kriisitilanteessa päätin olla se joka lopettaa jumiutuneen tilanteen luovuttamalla ensin vapaaehtoisesti omista vaatimuksistaan. Irrotin omalta osaltani seksin siitä kaikesta muusta ja lakkasin ajattelemasta sitä jonakin joka miehen pitää ansaita. Alkuun se vaati vähän yrittämistä mutta nopeasti halut palasi ja voimistui. Jos mies olisi jäänyt poteroonsa pitämään yllä vastakkainasettelua ja vaatimaan lisää, niin olisin varmasti jonkun ajan päästä lähtenyt. Niin ei käynyt vaan hän näyttää arvostavan sitä elettäni. Ero nyt tähän vaiheeseen olisi raskas enkä sitä halua vieläkään, mutta jos se tulisi nyt tai tulevaisuudessa, niin miehelle kävisi huonommin.

-ä29-

Luojan kiitos olen sinkku ja sinkkuna aion pysyäkin. Ei kiinnosta elämäänsä tuhlata siihen, että pitää vääntäytyä reiäksi jonkun toopen haluille. Ihana vapaus olla seksittä!

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 14:35"]

Tuo on se surullinen totuus. Nainen ostaa seksillä rauhan kotiin. Itse tein sitä aikani. Annoin vaikka ällötti. Välillä laskin kertotaulua kun mies tyydytti tarpeitaan minuun, välillä pakotin itseni väkisin kiihottumaan ja toki se kiihottuminen välillä pakkoseksin avulla tulikin, ihminen on biologinen olento, joka reagoi mekaaniseen liikkeeseen. Hintana  tietysti jatkuvasti kasvava etukäteisinho koko touhua kohtaan. Lopulta en vain enää pystynyt. Viimeiset kaksi vuotta nukuin olohuoneen sohvalla. Hyi hyi hyi. Vasta suhteen loputtua suhde seksiin jälleen normalisoitunut.

[/quote]

Kuulostaa täysin tutulta... Tätä jatkui n. 2 vuotta kunnes puhuin miehelleni asiasta, hän oli hämillään koska ei koskaan olisi halunnut painostaa seksiin. Nykyään harrastamme seksiä silloin kun minun tekee mieli. Epäreilua ehkä, mutta miehen tekee mieli koko ajan enkä minä voi sille mitään. Hän osaa vetää käteen. En enää ikinä halua menettää seksihalujani tai kammota seksiä.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 17:03"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 16:21"]

Toivottavasti mieskin tekee oman osuutensa yhteisen onnenne eteen. 

28

[/quote]

Siitä tässä minusta on kyse, että uskon että mies tekee sen minkä pystyy. Jos hän on vaikea, niin se johtuu siitä ettei pysty sillä hetkellä parempaan. Parisuhteessa on hirveää olla, jos ajattelee että toinen tahallaan ja ilkeyttään tekee mitä tekee (tai on tekemättä), ja jos pitää koko ajan laskea pisteitä että onko nyt varmasti tasan. Ja jos pitää kouluttaa toista, että tee näin niin minä teen näin. Uskon että anteliaisuudella ja ystävällisyydellä saa paljon enemmän aikaan ja väitän että se kommentoija, joka sanoi että mies sitten vain elää elämäänsä niin kuin ennenkin, on väärässä. Mies saa olla sellainen ihminen, mies, puoliso ja isä kuin on, hän on itse vastuussa omasta elämästään. Minä kunnioitan häntä sellaisena kuin hän on. Yritän itse olla sellainen ihminen, nainen, puoliso ja äiti kuin mitä itse haluan olla ja mihin pystyn, ja teen elämästäni sellaista kuin haluan. Miehellä on tietysti iso rooli minun elämässäni, mutta ei hän määritä minun onnellisuuttani.

En ole miehen äiti enkä ala miestä komentelemaan muuta kuin aivan poikkeustilanteissa, mutta toki voin keskustella jostakin asiasta joka on hänen vallassaan. Vilkas seksielämä on tietysti minua itseänikin varten hyvä juttu, mutta uskon että se on miehelle vielä isompi asia. Olen nähnyt että hän arvostaa sitä "lahjaa". En tiedä onko oikeasti montakaan muuta asiaa joita voisin hänen hyväkseen tehdä, jotka olisi hänen maailmassaan yhtä tärkeitä.

Siinä vaiheessa jos toinen on niin vaikea, että yhteinen tili menee miinukselle vaikka itse tietää olleensa antelias, niin totta kai pitää miettiä itseäänkin ja tarvittaessa lähteä.

-Ä29-

[/quote]

Tässä ollaan ihan sen ytimessä, mitä parisuhteen pitäisi olla. Mistä kaltaisiasi naisia löytää? :)

Yksi oleellinen asia, mitä moni ei kertakaikkiaan tunnu ymmärtävän, on ettei toista voi muuttaa. Et voi pakottaa ketään tekemään niin ja näin, vaikka kuinka haluaisit ja vaikka se kuinka olisi sinusta oikeus ja kohtuus (tai voit, muttet laillisin ja terveen parisuhteen keinoin). Ainoa, mihin todella voit vaikuttaa, on oma tekemisesi. Ja, kuten aloittaja jo useammassa viestissään on kuvannut, se oma tekemisesi hyvin suurella todennäköisyydellä sitten tulee vaikuttamaan myös sen toisen osapuolen tekemisiin. Näyttää olevan kaksi koulukuntaa (tässäkin keskustelussa), eli jos mies/nainen ei toimi kuten haluat niin voit joko:

1) vastata ns. pahaan pahalla ja nalkuttaa, huutaa, riidellä, pihdata seksiä jne. Tämä ei koskaan pitkässä juoksussa johda haluamaasi lopputulokseen. Voit miettiä muuttuisiko oma käytöksesi jotain toista ihmistä kohtaa sitä paremmaksi mitä vittumaisempi hän sinulle olisi? 

2) Voit yrittää tehdä sen toisen osapuolen olon mahdollisimman hyväksi (seksillä, halauksilla, mukavilla puheilla, ruualla jne., konsteja kyllä löytyy) ja toivoa, että hän sitten vastaisi tähän ns. samalla mitalla. Usein tämä toimii juuri noin, että saadaan hyvän kierre aikaan. Jos ei toimi, niin silloin on korkea aika erota. Kunhan hyvän kierrettä on ensin yrittänyt saada aikaan riittävän kauan ja riittävän pontevasti. 

Tiedän, että tähän moni ajattelee (varmaan tulee sanomaankin): "mutta kun sen toisen pitäisi tehdä sitä ja tätä, muuten en pysty sille sialle mitään hyvää tekemään". Voitte ajatella noin ja turvautua em. kohtaan 1 ja tuhota suhteenne 100% varmuudella. Tai sitten voitte muistaa sen tosiasian, että vain omaa toimintaansa voi muuttaa ja sillä toki usein on sitten seurauksensa myös muiden käytökseen teitä kohtaan. Ketään ei voi pakottaa tekemään niin ja näin, vaikka kuinka nalkuttaisi, pihtaisi seksiä yms. (se voi hetken toimia, mutta vittumainen käytös yleensä pitkässä juoksussa vain lisää vittumaista käytöstä myös siltä toiselta osapuolelta). 

Hyvä pointti aloittajalta oli myös tuo pisteiden laskemisen välttäminen. Pisteiden laskeminen ei kuulu mielestäni ystävyyssuhteeseen ja vielä vähemmän se kuuluu parisuhteeseen (toki jos jatkuvasti vain sinä teet jotain suhteen eteen, on aika nostaa kytkintä, pätee myös ystävyyssuhteeseen).

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 10:49"]

.... Mutta silloin kun jaksan, niin yritän miettiä että hänelle se seksi on yhtä kuin rakastaminen. Ja silloin kun seksiä ei ole, hän tuntee ettei häntä rakasteta eikä arvosteta. Ehkä niinkin että miehen on vaikea rakastaa ilman seksiä. Kaikki on silloin vaikeampaa ja erimielisyydet eskaloituu jne. En ehkä ole samaa mieltä enkä ihan täysin aina tajua sitä, mutta sen perusteella mitä olen nähnyt niin näin hän kokee.

...

-ä29-

[/quote]

Itse asiassa tästähän on olemassa ihan tutkimuksiakin ja noin keskimäärin yleistettynä: mies tarvitsee seksiä voidakseen tuntea rakkautta ja naisen puolestaan täytyy voida tuntea olevansa rakastettu halutakseen seksiä. Siis toki yleistys, mutta pätee (ihan tutkimustenkin mukaan) useimpiin (yksinkertaistettu toki). Tästä johtuvat myös monet ongelmat parisuhteessa ja syntyy helposti pahan kierre:

- Nainen ei koe olevansa rakastettu ja arvostettu => ei seksiä => miehen tunteet rakkaudesta ja yhteenkuuluvuudesta hiipuvat => mies osoittaa naiselleen rakkautta entistä vähemmän => nainen haluaa seksiä entistä vähemmän => mies tuntee ja osoittaa rakkautta entistä vähemmän jne.  

Jos tuon kierteen haluaa katkaista, on jommankumman joustettava. Kuka osaa sanoa kummalla osapuolella on oikeus vaatia sitä toista joustamaan? Pitääkö naisen antaa seksiä ja läheisyyttä, vaikkei hän haluaisi? Pitää miehen osoittaa naiselleen rakkautta ja arvostusta, vaikka hän ei niitä oikeasti tuntisi? Tähän ei kukaan voi antaa oikeaa vastausta, mutta kierre ei aukea jollei vähintään jompikumpi jousta ja luovu omista tuntemuksistaan sen toisen hyväksi. Aloittajan tapauksessa hän on päättänyt olla se kenties fiksumpi osapuoli, ja sen perusteella, mitä hän on tähän kirjoittanut, ovat tulokset olleet hyviä (kuten odottaa sopii). En ymmärrä mikä tässä saa niin monen naisen niskavillat pystyyn? Se, että nainen on ollut se osapuoli, joka on ollut fiksumpi ja joustanut? Pitäisikö siis aina miehen joustaa (ja kenties olla se fiksumpi siis)?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:06"]"No yritäthän sinäkin pitää miehesi tyytyväisenä ja paremmalla tuulella seksin avulla. Miksei miehen sitten pitäisi yrittää pitää naista?"

Kommentoin vielä, että en harrasta seksiä siksi, että pelkäisin että mies alkaa riehua ilman. Harrastan seksiä koska nautin siitä ja haluan sitä. Nytkin tekisi mieli kun on pari päivää ollut hiljaisempaa, kun on lapset valvottaneet. Siinä kriisitilanteessa päätin olla se joka lopettaa jumiutuneen tilanteen luovuttamalla ensin vapaaehtoisesti omista vaatimuksistaan. Irrotin omalta osaltani seksin siitä kaikesta muusta ja lakkasin ajattelemasta sitä jonakin joka miehen pitää ansaita. Alkuun se vaati vähän yrittämistä mutta nopeasti halut palasi ja voimistui. Jos mies olisi jäänyt poteroonsa pitämään yllä vastakkainasettelua ja vaatimaan lisää, niin olisin varmasti jonkun ajan päästä lähtenyt. Niin ei käynyt vaan hän näyttää arvostavan sitä elettäni. Ero nyt tähän vaiheeseen olisi raskas enkä sitä halua vieläkään, mutta jos se tulisi nyt tai tulevaisuudessa, niin miehelle kävisi huonommin.

-ä29-

[/quote]

Ei minunkaan mielestä seksi ole jotain, mikä miehen pitää ansaita. Enhän vain minä anna hänelle vaan annamme yhdessä. Siksi riidat sovitaan ensin ja sen jälkeen rakastellaan.

Paljon seksiä. Käsi ja suuhommia. Tyytyväisyys taattu.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 23:44"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 20:50"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 17:24"]

Eikös se ole molempien osapuolien tehtävä pitää suhde toiminnassa, jos naisen täytyy pitää miehen mielentilasta huolta seksin avulla niin jokin on vialla.

[/quote]

Jos nainen pitää huolta miehen mielentilasta miehelle tärkeän asian eli yhteisen seksielämän kautta, se on väärin. Mutta miehen pitää pitää naisen määräämällä tavalla huolta naisen mielentilasta, jotta suhteessa voi olla seksiä, niinkö? Miksei se ole kiristämistä naisen taholta?

-ä29-

[/quote]

Ei kai se voi kiristämistä olla, että kieltäytyy seksistä!

[/quote]

Katsotaan meniko lainaukset nyt oikein, kun poistin tuon yhden kommentin välistä.

Niin, naisen näkökulma on ettei se voi olla kiristämistä, vaan naisella on kaikki oikeutus toimia niin kuin toimii. Mutta entä jos miehen näkökulmasta se on kiristämistä? Onko teillä joku ulkopuolinen tuomari ratkomassa, että nainen on oikeassa ja mies hyväksyköön hänen näkökulmansa, vai yritättekö pärjäillä ihan keskenänne niin kuin suurin osa pariskunnista? Meillä ei ainakaan ole ketään sanomassa kumpi on oikeassa, vaan ihan itse tässä pitää yrittää pitää parisuhde kasassa. Ja ihan itse sen kärsii, jos se ei onnistu.

En ole saanut pihtaamalla (siis omasta mielestäni ihan oikeutetusti pidättäytymällä seksistä koska en saa ymmärrystä, apua ja hellyyttä tarpeeksi) ja riitelemällä miestä vakuutettua siitä, että kannattaa yrittää kovemmin, kyllä se siitä. Se ei vaan ole toiminut, mulla on varmaankin itsekeskeinen ja tyhmä mies, niin kuin taisin alussa jo sanoa. Jos on erilainen mies, niin se varmaan sitten toimii.

Olen myös yrittänyt neuvotella aikuismaisesti ja järkeen vedoten jotain "diilejä", tyyliin että jos sinä nyt vaikka viikon ajan käyttäydyt näin, niin minä haluan sitten varmasti seksiä viikonloppuna. Ei ne onnistuneet. Olen saanut niihin niin umpimielisiä, epäluuloisia ja vihamielisiä vastauksia, etten niitä tässä viitsi edes tarkemmin muistella. Aluksi se järkytti ja itketti jos ei naurattanutkin, että miten tuo ei tajua tulla yhtään vastaan, mutta tajusin sitten että miehelle se seksielämä on siinä kriisivaiheessa oikeasti elämän ja kuoleman kysymys. Mikään lupailu tai neuvottelu tai yleensäkään puhe ei saanut vastakaikua, koska katkera mies koki että hän on altavastaajana ja kiusattuna eikä oikeastaan välittänyt kuunnella.

Ainoa mikä auttoi, oli se että annoin miehelle avokätisesti sen mitä hän eniten haluaa. En luvannut mitään, mutta aloin tehdä niitä aloitteita järjestelmällisesti. Kun mies huomasi sen, etten ole kiristämässä häneltä mitään, en halua häneltä mitään, hänestäkin tuli paljon hellämielisempi, joustavampi ja rennompi. Minusta sillä ei ole väliä onko se kiristämistä vai ei, jos olet kahdenvälisessä suhteessa jossa toinen kokee sen tilanteen kiristämisenä. Vaikka koko muu maailma olisi sitä mieltä, että hän on väärässä, niin ei se muuta hänen tuntemuksiaan asiasta.

-ä29-

[/quote]

Voin näin miehenä sanoa, ettei sinun miehesi ole ainoa, joka pitää tuota kiristämisenä. Samoin noita "diilejä" pitäisin erittäin loukkaavina ja alentavina manipulaatio- ja kiristysyrityksinä ja suhde olisi ihan varmasti katkolla (saattaisin nostaa kytkintä hyvin pian). 

Sen sijaan tuo lopussa mainitsemasi lähestymistapa, että aloit antaa miehellesi sitä, mitä hän kaipasi, täysin pyyteettömästi tekisi minuun suuren vaikutuksen ja olisin valmis tekemään ihan oma-aloitteisesti lähes mitä tahansa sinun ja parisuhteemme puolesta. 

Tässä siis miesnäkökulma asiaan, piditte tai ette. Toinen tapa toimii, toinen ei (poikkeuksena mainittakoon, että toki myös tuo kiristäminen ja manipulointi voi toimia ainakin jonkin aikaa etenkin heikon itsetunnon omaaviin tossukkamiehiin, mutta mitään todellista parannusta sillä ei saavuteta). 

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 14:08"]

No yleensä se kyllä menee niin päin, että mitä ihanampi ja huomaavaisempi mies on naista kohtaan, niin sitä enemmän on seksiä ja sitä paremmin suhde voi. Tämän kun kaikki miehet hoksaisivat, niin eipä tarvis niin kauheasti valittaa kun nainen ei anna.

[/quote]

Eli miehen pitää tehdä kaikkensa naisen hyväksi ja nainen voi vain nauttia tilanteesta ja hänen ei tarvitse mitenkään panostaa suhteeseen?

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 14:08"]

...että mitä ihanampi ja huomaavaisempi mies on naista kohtaan...

[/quote]

Kertokaa naiset mitä tämä teidän mielestä pitää sisällään. Miten miehen pitää olla ihana ja miten huomioida? Kaikki vinkit tervetulleita.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 09:07"]

...

Mutta aloin ajatella että olen itse vastuussa seksuaalisuudestani. Nyt sitä seksiä voi olla joka ilta taikka kerran tai pari viikossa joko minun tai yhteisestä aloitteesta, joskus miehenkin aloitteesta mutta harvemmin. Välttämättä sitä ei ole sen useammin kuin silloin pahimpana aikana jolloin tuntui että se kerran pari viikossa on koko ajan, mutta se on intohimoista, hellää ja haluan sitä itse. Jos en joskus halua tai olen väsynyt, mies on paljon ymmärtäväisempi. Jos haluan vain selän pesun tai halauksen tai käpertyä kainaloon sängyssä, niin se onnistuu ilman että siitä tulee kourimista. Tai ilman että miellän sen kosketuksen kourimiseksi.

-ä29-

[/quote]

Minusta tuo oli loistava tuo loppu. Jos suhtautuu seksiin negatiivisesti (koska ei nyt ole iha paras fiilis) niin 2 kertaa viikossa voi aiheuttaa "taasko" fiiliksen. Toisella suhtautumisella se onkin intohimoista seksiä 2 kertaa viikossa. Ja se minkä ennen koit ärsyttäväksi kourimiseksi tai lähentelyksi onkin nyt pyllyn silittelyä halin ohessa.

Pitäis varmaan näyttää tää ketju vaimolle, kun hänen mielestään minä koko ajan lääpin ja vonkaan. Omasta mielestäni minä vain yritän silitellä ja halailla, koska kaipaan edea jonkinlaista fyysistä huomiota. Ihan tietoisesti olen yrittänyt hakea vain läheisyyttä (pusuja/haleja), seksiin teen aloitteita 3-4 kertaa kuussa.  Tämä ihan siksi, koska meillä on ihan erilainen lipido nykyään (vaimon halut väheni lapsien tulon jälkeen selkeästi). En todellakaan halua painostaa häntä seksiin. Mutta kun seksiä ei ole, niin runkkaan pornolle aika usein. Ei se ole sama asia, mutta eipähän jöpötä housuissa. Vähällä seksillä voin olla, mutta en vähällä läheisyydellä. Olen huomannut että olen useammin ärtynyt ja ylitöihin jääminen on helppoa, koska en tunne itseäni kotona rakastetuksi/halutuksi.

Se, että minä rajoitan halujani ja halailujani (jottei syytettäisi vonkaamisesta), saa minut sekaisin. Minusta on tullut huomionkipeä teini joka keksii kyllä jonkun tekosyyn pahan olonsa purkamiseen räjähtämällä. Ja vastaavasti kotitöiden (myös ne jotka olen aina katsonut omikseni) on tuskasta. Ei jaksa ja sitten kun jää tekemättä niin on taas kiukkuinen. Asioiden ratkaisemista ei yhtään helpota se, että molemmilla on kiireisenä pitävä työ ja tunteista puhuminen ei kuulu kummankaan vahvuuksiin. Onko ideoita?

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 14:05"]

Ai niin, se pointti, että onnellinen mies -> onnellinen muukin perhe.

[/quote]

Höpön pöpön.

Kuule sinä pikku-vaimo siellä jossain, joka luulet tietäväsi jotain olennaista parisuhteista ja perhe-elämästä. Valitan. Ei miehen seksuaalinen tyytyväisyys muuta yhtään mihinkään miehen perusominaisuuksia. Turha väittää, että mies siivoaa enemmän kun on saanut seksiä tai tulee empaattisemmaksi lapsia kohtaan. Kylläpähän mies ottaa "saamansa" seksin vain hänelle/elämään kuuluvana osana, mutta todennäköisesti heittäytyy seksin jälkeen sohvalle kaukosäädin kädessään.

[/quote]

Höm, kerrotko vielä että jos miehellä on tällaista taipumusta niin miten näkisit että seksin väheneminen tilannetta parantaa? Ero tulee nopeammin, niinkö?

[/quote]

Tämä femakko varmaan tarkoitti, että nainen on onnellinen kun saa seksiä halutessaan ja saa halutessaan aina myös kieltäytyä seksistä ja tehdä muita haluamiaan asioita. Muulla ei ole mitään väliä, pääasia kun nainen on onnellinen miehen sitä toteuttaessa!

[/quote]

Niin totta varmasti tuokin, mutta jos mies ei tee mitään ja marisee seksistä ja naista ahdistaa se marina ja käpälöiminen eikä nainen nauti seksistä, niin eikö se ole huomattava parannus, jos pystytään tuomaan suhteeseen nautinnollinen seksielämä vaikka mies ei edelleen tekisi mitään. Loppuu ainakin se marina ja käpälöiminen, ja nainenkin saa jotakin iloa elämäänsä.

[/quote]

Voi v****u mitä jankkausta.Jos se mies ei tee mitään muuta kuin marisee ja käpälöi,ei siis huomioi muuten tai osallistu kotitöihin,niin silloin se mies ei ole mitenkään haluttava.Tuossa tilanteessa ei ole mitään "anna nyt vaan sille miehelle pillua nauti siitä!"-vaihtoehtoa.Voi väkisin "antaa" vaikka toinen on niin ääliö että tekee fyysisesti pahaa,TAI odottaa että parisuhde muuttuu tyydyttävämmäksi,ja sitä myöten myös seksielämä. Kertokaa nyt ihmeessä,miten "tuodaan suhteeseen nautinnollinen" seksielämä väkisin?

Seksi kuuluu onnelliseen parisuhteeseen ja se hoitaa sitä. Meillä valitettavasti se on mies joka pihtaa. Seksiä edellisen kerran 2 viikkoa sitten :-(

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 12:44"]

Harvoin sanon näin, mutta nyt on hirveää ruikutusta. Seksiä on ollut kuukauden aikana kahdesti ja olet valmis mykkäkouluun?! Mikset sen sijaan puhuisi vaimollesi. Ymmärräthän myös, että parisuhteessa tulee aikoja, jolloin seksin edellä on monta muuta asiaa. Välillä itselleni ainakin tulee niitä kausia, jolloin haluan keskittyä itseeni ja omaan tekemiseeni. Mieheni sitten välillä oikaisee, että kuulepas kulta, nyt on taas aika keskittyä välillä minuunkin. Kuulostat hirveältä mielensäpahoittajalta. Lyhyitä haluttomuuskausia pitää parisuhteessa sietää kunhan säilytetään avoin ja toista kunnioittava keskusteluyhteys asian tiimoilta.

Taattua av:ta, jos erehtyy kertomaan omasta tilanteesta niin aina löytyy joku taho, joka pitää sitä suorastaan paratiisina.

Mutta luepa otsikko ja aloitus, niin ehkä keksit miksi puhun mykkäkouluvaiheesta ja vaiheen aikajänteestä. 

Ehkä tuossa on se ero meidän tai yleisesti miehen ja naisen välillä (ok, onhan niitäkin pareja, jossa tuo asetelma menee toisinpäin). On paljon asioita, jotka ymmärrän ja "hyväksyn" ettei haluta (raskaus, synnytys, imetysaika, totaalinen väsymys, poikkeuksellinen työstressi jne, kuukautiskierto tms). Tunnetasolla en sitten vaan kykene ymmärtämään, että jos mitään mitään kunnon syytä ei ole, mutta kuitenkin moni muu asia menee seksin edelle.  On se kaatoluokka, että ei vaan haluta tai joku muu asia on juuri nyt tärkeämpi. 

Siinä se itsetunto kasvaa ja parisuhde kukoistaa, kun tiskaus tai vaikka pitsinnypläys menee edelle; päivästä ja viikosta toiseen.

Okei, naisella on oikeus olla haluamatta aviomiestä ja lastensa isää ihan mistä syystä tahansa ja ihan miten pitkään tahansa. 

Minulla on perustarve olla rakastettu ja haluttu. Minulla on oikeus kokea omat negatiiviset tunteeni, joita koen kun nainen käyttää omia oikeuksiaan.  

[/quote]

Minä en taas voi ymmärtää ihmisiä, joille seksi on aina ja joka päivä tärkeämpää kuin muut jutut. Joskus voi olla tarvetta vaikka joka ilta lukea monta tuntia kirjaa ja se on tarpeellisempaa kuin seksi sillä viikolla. Oma puolisoni onneksi ymmärtää tämän, ei ota siitä itseensä vaan antaa minunkin tarpeilleni tilaa. Toki jossain vaiheessa sitä seksiä on syytä harrastaa. Minä en ole miehelleni mikään seksiautomaatti, jolta voi itsestään selvästi odottaa seksiä joka ilta tai edes välttämättä joka viikko. Ehkä meillä seksi siksi onkin niin hyvää. 

Et antanut mitään aikajanaa vaan puhuit viimeisestä kuluneesta reilusta kuukaudesta. Otsikko ei myöskään ilmene minkäänlaista aikakäsitettä, milloin mies vaipuu epätoivoon.