mies tuhlaa rahamme

Tästä tulikin mieleeni oma isäni. Kun minä synnyin, ei heilläkään ollut paljon rahaa, ja isäni ainoa harrastusväline oli sukset jotka oli kalliilla ostanut ennen avioliittoa. Kun tarvivat pakastimen, isäni myi suksensa että sen saivat. Eikä koskaan ole valittanut, enemmänkin ylpeänä kertoo tuotakin tarinaa. Myöhemmin kun rahatilanne parani, osti uudet sukset ja kävi talvisin silloin tällöin hiihtämässä. Harmi että mun mies ei ole tän luontoinen :( mut on opetettu kyllä pitämään puoliani ja pitämään huolta taloudesta, mutta minkä teet kun mies yhtäkkiä haksahtaa ja laittaa kaiken likoon harrastuksensa takia. Joskus meillä oli huoletta varaa ostaa lapselle tarvittava, ylimääräistäkin laitettiin. Nyt hyvä jos saa tarpeelliset..

Mies on sitä mieltä että jos tää elämä ei tarjoa MULLE sitä mitä mä elämältä toivon, ei hän voi estää mua lähtemästäkään. Huoh. Sanoinkin, että haluaisin vain sen perusturvan ettei tarvitsisi miettiä mistä ruokaa ja tarpeelliset vaatteet revitään.. menoja pitää kuulemma karsia, mutta hän ei näemmä edelleenkään ole valmis uhraamaan omista menoistaan mistä saisi äkkiä karsittua vähintään 300e/kk..

Ap

Olen mies ja varsin kohtuuttomalta kuulostaa vaikka itsekin olen varsin tarkka rahoistani tai ehkä juuri siksi. Oletan toki, että lapset on yhteistuumin hankittu, jolloin hoitovastuu on molemmilla yhtälaiseen. Toki toisen ollessa töissä, kotiin jäävä joutuu ottamaan vastuuta edm enempi, mutta sen jälkeen ei ole kohtuullista kysyä kuka ansaitsee mitäkin. Jos nyt oikein halutaan olla AP:n miehen puolella niin voitaisiin katsoa miehen nykyiset tulot A ja AP:n nykyiset henk koht tulot tulot B yhteen. lapsilisät olkoon C ja AP:n tyossaoloaikaiset tulot D. Lapsille hankittaisiin yhteisellä päätöksellä lapsilisistä tarvikkeita yms. Niilta osin kun ei lapsilisat riita lapsien menoihin, nykyisista tuloista (A+B) , maksettaisiin lasten menoja ja perheen ruokaa yms.

Ylijaavat tulot AP ja mies voisivat keskenaan jakaa D:A suhteessa eli jos ylijäävä tulo on esim 500EUR, A = 1800, D=1700, ylijaavasta tulosta mies voisi kayttaa puhtaasti omiin menoihinsa 1800/(1800+1700) * 500 eli 257EUR ja AP loput eli 242 EUR. Luonnollisesti noin tarkkaan ei ole syytä laskea noita ,mutta tuossa tulee periaate ilmi...

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 12:44"]Tästä tulikin mieleeni oma isäni. Kun minä synnyin, ei heilläkään ollut paljon rahaa, ja isäni ainoa harrastusväline oli sukset jotka oli kalliilla ostanut ennen avioliittoa. Kun tarvivat pakastimen, isäni myi suksensa että sen saivat. Eikä koskaan ole valittanut, enemmänkin ylpeänä kertoo tuotakin tarinaa. Myöhemmin kun rahatilanne parani, osti uudet sukset ja kävi talvisin silloin tällöin hiihtämässä. Harmi että mun mies ei ole tän luontoinen :( mut on opetettu kyllä pitämään puoliani ja pitämään huolta taloudesta, mutta minkä teet kun mies yhtäkkiä haksahtaa ja laittaa kaiken likoon harrastuksensa takia. Joskus meillä oli huoletta varaa ostaa lapselle tarvittava, ylimääräistäkin laitettiin. Nyt hyvä jos saa tarpeelliset..

Mies on sitä mieltä että jos tää elämä ei tarjoa MULLE sitä mitä mä elämältä toivon, ei hän voi estää mua lähtemästäkään. Huoh. Sanoinkin, että haluaisin vain sen perusturvan ettei tarvitsisi miettiä mistä ruokaa ja tarpeelliset vaatteet revitään.. menoja pitää kuulemma karsia, mutta hän ei näemmä edelleenkään ole valmis uhraamaan omista menoistaan mistä saisi äkkiä karsittua vähintään 300e/kk..

Ap

[/quote]

Niin että rakkaus ei ole ilmeisesti enää kuvioissa mukana? Mieshän vain käyttää sua hyväkseen. Ihan samahan sun on olla yksin, eipä tarvi enää yhdestä isosta kakarasta huolehtia.

Ap, onko isäsi elossa. Nyt olisi niitä elämän hetkiä, kun aikuiset lapset turvautuvat vanhempiinsa. Juttele isäsi kanssa. Tai äitisi kanssa, jos hän on taloudenpidossa tolkku ihminen. Ja muista selvittää nyt HETI se remonttilainan 50 tuhannen todellinen käyttö -> paljonko siitä on yhteistä remonttikulua, sinun hassaamaa, miehen hassaamaa sekä paljonko nostamatta. Voi olla tosi vaikea päästä kärryille, jos mies on vaan nostellut jotain rahasummia ja muka käynyt ostamalla tonnilla K-Raudasta työkaluja vaikka niihin meni kaksi sataa. Voi huokaus.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 12:44"]Mies on sitä mieltä että jos tää elämä ei tarjoa MULLE sitä mitä mä elämältä toivon, ei hän voi estää mua lähtemästäkään.[/quote]

No olipas tyhmä kommentti :/ Tässähän on kysymys hänen _omien_ lastensa hyvinvoinnista, ei vain jostain pienistä eroista teidän kahden ajattelutavoissa. Upeaa että sinä olet valmis taistelemaan lastesi (ja toki myös itsesi) puolesta, kun heidän toinen vanhempansa ei sitä tee.

Huhhuh, koko ketjun luin tässä iltalukemiseksi ja ei voi kun sympatisoida ap:ta.

Mies ehkä halunnut erota pitemmä aikaa ja vain odottelee, että koska muija saisi tarpeekseen. Käytös vähän viittaisi siihen suuntaan. Ketjun alkupuolella olisin vielä ehdottanut kuten moni laittoikin järkeviä lähestymistapoja tilanteeseen. Nyt sanoisin, että pakkaa tavarat ja lähde. Velat on tehty jo ja raha-asiat sotkettu, ne ei eroamalla pahene. Viikko-viikko-systeemillä uhkaaminen on vain lyöntiä vyön alle. Sattuu pahiten ja lamannuttaa. Onneksi pelkkää tyhjää uhoa. Sä tulet vielä tappelemaan siitä että lapsesi saisivan olla isänsä kanssa. Tollaseen tilanteeseen ei voi kuitenkaan jäädä, missä toisen asenne perhettä kohtaan on noin vihamielinen.

Pienessä kaksiossakin pärjäät hyvin muutaman vuoden noin pienten lasten kanssa. Pyydä vanhempiasi maksamaan takuuvuokra, jos sosiaalitoimiston kanssa vaikeata.

Olen itse pienen lapsen kanssa ollut yh:na kotihoidontuella yli vuoden. Kyllä pärjää, jos on vähään tottunut ja niinhän te olette jo. Ja ennen kuin joku huutelee niin en ole käynyt sossussa, eikä täällä edes ole mitään kuntalisää.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 12:44"]

Mies on sitä mieltä että jos tää elämä ei tarjoa MULLE sitä mitä mä elämältä toivon, ei hän voi estää mua lähtemästäkään. 

[/quote]Klassinen esimerkki manipulaatiosta, jossa yritetään syyllistää toista. Ihan kuin hän olisi ihan ok, ja vain SINÄ vaadit älyttömiä - ihan kuin kyse olisi sun "elämän toiveista" joita miesraukka ei millään pysty täyttämään.

Ei tuollainen elämä ole kenellekään täysjärkiselle sitä, mitä ihminen elämältään toivoo. Eikä ole mitenkään väärin toivoa elämältä esim. taloudellista perusturvaa. Älä mene manipulaation lankaan. Sulla ON oikeus vaatia asioita, ja tämä vaatimasi asia on ihan perusminimiä!

Täh, minua alkoi nyt ihan kunnolla vaivaamaan tuon 50 000:n kohtalo. Siis arvioitteko että remonttinne vie sen 50 000, mutta mies on käyttänyt rahoista ehkä puolet johonkin ihan muuhun? Millä rahalla se remontti sitten tehtiin, jos kerran vain listat on laittamatta? Miten olet voinut suostua tuollaiseen? Onko remonttitilin käyttö ollut yksinomaan miehen käsissä?´

Ap, minusta tuntuu että jonkinlainen taloustaitojen opetus olisi sinullekin nyt paikallaan. Sinua on vedätetty vuosikausia rankalla kädellä, ja kertoo kyllä omasta osaamisestasi jotain, että olet älynnyt tilanteen vasta nyt. Ei millään pahalla, vaan hyvällä! Tulet jatkossakin yh-elämässäsi tarvitsemaan taloudenhallintataitoja.

Ja eikö sen talon arvon nyt sitten pitäisi olla lähempänä tuota 100 000:tta, jos kerran on tehty (tai muka-tehty) 50 000:n arvoinen remontti? Luulisi tuosta edes osan nostaneen talon arvoa.

Tottahan se on, ettei elämäsi tarjoa sinulle eikä lapsillesi sitä, mitä sinä elämältä toivot. Joten lähdet. Ei siitä tarvitse syyllisyyttä kantaa, että pitää huolta omasta ja lastensa tulevaisuudesta.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 12:35"]

Millaisia ovat vanhempasi? Entä miehen vanhemmat? Olisi toki hyvä, että kertoisit tilanteen, miehen aiheuttaman rahallisen ahdingon ja sen, miten kohtelee sinua. Ihan neutraalisti siis, nämä eivät ole mitään sellaisia yksityisasioita, joita sinun pitäisi salailla. Tarvitset apua ja tukea ja totta tosiaan toivon, että läheisesi näkevät, miten hirveään tilanteeseen miehesi on perheenne ajanut ja miten kykenemätön hän on näkemään tekojensa vääryyttä.

Tosin ei voi olla ajattelematta, että millainen nainen on kasvattanut miehesi kaltaisen pojan..

 [/quote]

Mä ainakin kertoisin miehen vanhemmille ihan ensimmäisenä. Just jotenkin ihan vaivihkaa tyyliin, voi kun olis ollut niin hyvät haalarit lapsille ensi tarveksi, mutta en raaskinut ostaa, kun toi "Matti" osti taas jonkun kamalan kalliin hilavitkuttimen harrastuksensa vuoksi, tosin sinnehän ne menee kaikki rahat, hyvä kun ruokaan riittää, itse kun en ole edes kampajalle päässyt moneen vuoteen, vaikka eihän noita lapsia sille oikein uskalla hoitoonkaan jättää kun toi nuorempikin sitä välillä vähän vierastaa ja isompi välillä kyselee eikö iskä tykkää meistä kun se ei halua olla meidän kanssa.

Mulla on aivan todella nössö anoppi, mutta se kyllä pitää aina mun puolta.

Rakkautta on, kyllä hän sen välillä osoittaa. Kunnioitus taas, ja arvostus, ei kuulemma ollut ajatellut että kohtelee mua niin paskasti kuin minä sen koin. Aikoi siis tähänkin panostaa, olla enemmän läsnä lapsilleen ja mulle. Se on muuttunut vuosien varrella, kyllä niitä lämpimiä tunteita on molemmilla vielä, hän vain ei ole niin hanakka sitä osoittamaan.

Olen pyrkinyt tekemään parhaani kunnioittaakseni häntä ja arvostamaan häntä pienissäkin asioissa. Hän minulle kertoi, että ei nähtävästi osaa näyttää miten paljon mua rakastaa ja arvostaa, mutta pyrkii näyttämään tästä lähtien.

Kumppanuus meillä on syvä, meistä ei kumpikaan osaa ajatella elämää ilman toista.

Eli nähtäväksi jää, onko mies vain erittäin hyvä manipuloimaan vai pitääkö nää puheet paikkansa.. enää en kyllä pue vaaleanpunaisia laseja päähäni, rupean nyt ajattelemaan realistisemmin. Vaikka nyt monesta tuntuu varmasti, että teen suuren virheen jäädessäni, tuntuu kuitenkin paremmalta vielä yrittää kerran kuin jättää mahdollisuus antamatta. Eihän se mahdotonta ole, että mies muuttuisi, joten annan yrittää. Mutta, kuten sanoin, lähden heti jos alkaa mennä samaan vanhaan. Se on vähintä mitä voin itselleni tehdä.

Ap

Ala kirjoittaa päiväkirjaa. Kirjaa tunteet ja ajatukset ylös. Vielä tärkeämpää kirjaa riidat ja miehen tuhlaukset ylös. Kirjaa myös hyvät hetket ja miehen onnistumiset. Meillä on niin tapana muistaa vain se mitä halutaan. Sitten kun luet jouluna tai joskus sitä päiväkirjaa muistat miltä kaikki on oikeasti tuntunut ja mitä oikeasti on tapahtunut. Mä vuodatin kaiken mun ahdistuksen paperille ja kun myöhemmin luin sitä en voinut uskoa että kuinka kusipäisesti mies käyttäytynyt ja edelleen oltiin ihan hyvissä väleissä. En edes pystynyt koko paperia lukemaan, koska paha olo oli aivan käsittämättömän suuri. Siinä vaiheessa tiesin että nyt se on loppu.

Tsemppiä! Kaikki kääntyy parhaiten päin!

Sori vaan mut teidän kumppanuus on ihan vitsi. Mut ehjän perheen toivossa kannattaa vielä antaa YKSI mahdollisuus.

Tsemppiä ap. Toivon parempaa elämää sinulle ja lapsille, tavalla tai toisella.

Mutta se mitä en kerta kaikkiaan käsitä on tuollaisten ap.n miesten kaltaisten ajatusmaailma. Miten ne ikinä voi perustella itselleen, että tuollainen käytös on ok? Että ei hoideta omia lapsia, ei välitetä siitä, onko omilla lapsilla tarvittavat vaatteet, käsittämätön yleinen itsekkyys. Ap hoitaa yhteisiä lapsia kotona, ja toinen on vielä vauva! Pitäisi olla ihan ilmiselvää, että työssäkäyvä maksaa enemmän yhteisiä kuluja.

Toi on niin käsittämätöntä. Kun mun tuntemilla pariskunnilla kumpikin yrittää pitää huolta siitä, että toinen saa riittävästi vapaa-aikaa, unta ja hemmotteluakin. Omaa puolisoa saati lapsia EI kuulu kohdella noin!

Niihän se usein pitemmissä suhteissa vaihtelee. Tätä lukiessa tuli myös mieleeni, että te tarvitsisitte ihan kahdenkeskistäkin aikaa. Vaikeaahan se on, jos miehen vapaa-aika menee harrastukseen ja sun lapsiin. Mutta voisi olla kokeilun arvoinen juttu.

Kaikkea hyvää! Kävi sitten kuinka kävi.

Joskus aikoinaan kun itsekin pohdin eroa ja näitä erokysymyksiä ja vinkkejä googlailin, tuli mielestäni vastaan se kohta että jos laitat kuitenkin nyt avioerohakemuksen vireille niin kun se on rekisteröity, et ole enää millään lailla vastuussa siitä jos miehesi tekee lisää lainaa? Tämä toimisi miehelle kanssa ihan konkreettisena "kymmenen pisteen vihjeenä" siitä että olet täysin tosissasi.

Tuo erohan pitää vahvistaa puolen vuoden kuluttua. Jos mies skarppaa vaikka sen neljä kuukautta ja sen jälkeen taas palaa samaan vanhaan kaavaan niin sulla on enää pari kuukautta jäljellä kunnes saat lopullisen eron siitä?

En oikein tykkää siitä kun tällä palstalla aina neuvotaan eroamaan heti kun äijä on myöhästynyt 5 minuuttia päivälliseltä ja vielä kehdannut tulla kotiin ilman kukkapuskaa mutta tässä sun tilanteessa en voi muuta kuin uskoa että ero on se lopullinen ja oikea ratkaisu joka toki vaatii sinulta pohdintaa ym koska se vaikuttaa isosti myös lastesi tilanteeseen. En vain valitettavasti usko tuohon että miehesi tekisi täyskäännöksen ja "tulisi järkiinsä".

Tsemppiä ap äläkä unohda tätä ketjua! Sulle on tullut paljon hyviä neuvoja ja saat täysin sympatiat puoleesi. Älä anna miehesi lannistaa sua vaan kerää voimia ja jos tilanne vaatii, niin älä epäröi lähteä!

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 16:54"]

Arvasin ettet vielä tohdi erota. Ja arvasin, että tuollainen possu kuin miehesi onkin, niin hän tietenkin vetelee niistä naruista mistä tietää, että saa sut jäämään. Olet ollut alistettuna ja huonossa suhteessa hyvin kauan, ettet edes ymmärrä paremmasta. Miehesi taas on tottunut ettet paljoa vaadi, hänen on helppoa kohdella sinua ja lapsianne huonosti.

Tilanteesi on hyvin ahdistava, mutta itse sinä päätöksesi teet. Todennäköisesti mies on hetken kiltisti, sitten palaa taas vanhoihin tapoihin. Keskustelitteko saatko yhtään omaa aikaa? Meinaako mies hoitaa lapsia? Mitkä on konkreettiset asiat mitkä hän aikoo muuttaa? Ostatteko lapsille vaatteita miehen harrastusten sijaan?

[/quote]

Ei tietenkään kannata erota heti. Kyllä toiselle pitää antaa mahdollisuus, varsinkin kun yhteistä eloa on takana monia vuosia. Elämässä tulee vastaan vastoinkäymisiä eikä kukaan voi olla varma ettei koskaan sorru ylilyönteihin. 

Ap, toivon sinulle ja miehellesi parasta. Jos asianne eivät lähde sujumaan, niin rohkeutta eroon ja siihen liittyviin asioihin. 

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 17:31"]

Ala kirjoittaa päiväkirjaa. Kirjaa tunteet ja ajatukset ylös. Vielä tärkeämpää kirjaa riidat ja miehen tuhlaukset ylös. Kirjaa myös hyvät hetket ja miehen onnistumiset. Meillä on niin tapana muistaa vain se mitä halutaan. Sitten kun luet jouluna tai joskus sitä päiväkirjaa muistat miltä kaikki on oikeasti tuntunut ja mitä oikeasti on tapahtunut. Mä vuodatin kaiken mun ahdistuksen paperille ja kun myöhemmin luin sitä en voinut uskoa että kuinka kusipäisesti mies käyttäytynyt ja edelleen oltiin ihan hyvissä väleissä. En edes pystynyt koko paperia lukemaan, koska paha olo oli aivan käsittämättömän suuri. Siinä vaiheessa tiesin että nyt se on loppu.

Tsemppiä! Kaikki kääntyy parhaiten päin!

[/quote]

Tämä on hyvä neuvo. Olin säästynyt monelta vuodelta henkisen väkivallan keskellä, jos olisin voinut palata taaksepäin omiin tuntemuksiini ja todeta että vika ei ollut ainoastaan minussa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 10:03"]

En mä omia tunnuksiani luovutakaan, mies oli ne mun jemmasta hakenu. Ja jos kerrankin sen vielä tekee, loppuu liitto. Tämän tietää kyllä.

Ap

[/quote]

Tietääkö miehesi pankkitunnuksiesi salasanan ?

Sinun tilanteessasi kävisin vaihtamassa sen heti sellaiseksi mitä mies ei tiedä. Silloin ei auta avainlistat ym. kun homma jää kiinni jo puuttuvasta salasanasta.

Tiedäthän että pankin kanssa tekemässäsi sopimuksessa olet sitoutunut pitämään salasanan salassa ja jos kerrot sen miehellesi ja hän tekee tunnuksillasi sinulle velkaa tai muuta ongelmaa ei pankki ota siitä vastuuta kun sinä olen kerran antanut sopimuksen vastaisesti tunnukset ja salasanan jonkun toisen haltuun. Salasanan (siis ainakin joillakin pankeilla sen 4 numeron salasanan) voit vaihtaa vaikka heti jolloin mies ei voi käyttää enää tiliäsi vaikka tietäisi tunnuksen ja löytäisi avainlistasi.

Tsemppiä ap.