Mitä tapahtuu, kun rajattomalle 10-v laitetaan rajat?

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 10:55"]

Anteeksi, että en avannut asiaa sen enempää, siksi varmaan osa vastannut näin kuin on :D

Olemme asuneet ulkomailla vuosia, mies on tavannut tyttöä useamman kerran vuodessa. Nyt tilanne on sellainen, että lapsen äiti on alkoholisoitunut ja tyttö muuttaa meille. 

Ei ole mitään aikomusta morkata tytön äitiä, ikinä. Minä otan tytön avosylin vastaan. 

Oma lapseni odottaa tyttöä innolla ja olemme kaikki sitoutuneet tähän.  ap

[/quote]

No tämän tiedon valossa korostan vielä 1000% sitä lempeyttä, rakkautta ja hyväksyntää! Lapsi on varmasti tosi rikki, ja aikaa menee. Pahan olon on myös tultava ulos, toivottavasti sille löytyy kanava joka ei vahingoita lasta tai toisia. Hakekaa apua herkästi.

t. 16

Muista olla oikeudenmukainen ja looginen. Mitään rangaistuksia ei jaella ennen kuin on varoitettu siitä, että käytöksen jatkuessa seuraa rangaistus. Ja mielummin positiivisen kautta. Kehu aina, kun on vähänkin mahdollisuus. 

Eläminen alkoholistin kanssa, usein koko kodista huolehtiminen on erittäin raskasta. Siihen päälle muutto ja uusi perhe. Kriisi on todella iso. Lapsi vaatii paljon tukea, aikaa ja ymmärrystä. Lapsi saattaa taantua sille tasolle, missä sai viimeksi laadukasta hoivaa (saattaa vajota siis ihan vauvatasolle). Antakaa sen vajota ja hoitakaa  vaikka kuin vauvaa; kaikki se on hyväksi tulevaisuudelle.

Älä vaadi heti mitään turhien sääntöjen noudattamista. Turhat säännöt on siis henkeä uhkaamattomia sääntöjä. Ja siis se ei estä teitä noudattamasta ja opastamasta teidän sääntöihin, mutta rageeminen jostain "kyynerpäät pois pöydältä" ja siitä kohtuuttomien rangaistusten jakeleminen ei johda teitä mihinkään.

Sama lapsi voi olla toisessa ympäristössä aivan erilainen. Omani saavat jatkuvasti kehuja koulusta ja päiväkodista, mutta kotona ovat joka päivä ainakin jonkin aikaa kauheita. Heistä on raskasta olla koko ajan kohtelias, siisti, täsmällinen jne, mutta kodin ulkopuolella se onnistuu kyllä. Lapsi ehkä osaa käyttäytyä, mutta ei aina jaksa? Odota kohtuullisen hyvää käytöstä?

Laadi vaikka lista hyvästä tekemisestä, jolloin lapsi voi ruksia siitä onnistumisensa. Meillä lapset pitävät koulumaisista listoista. Ne säästävät aikuisten hermojakin. Kun lista tulee täyteen järjestämme yhteisen herkkuttelupöydän.

Aina kun en ole laatinut uutta listaa vanhan täyteen tulleen tilalle, käytöksen taso laskee ja koti tulee sekaisemmaksi. Esim listaan. Astioiden koneeseen laittaminen, keittiönpöytien pyyhkiminen, roskien vienti. En määrää mitä tehdä, vaan lapset saavat itse havaita tekemättömät työt.

Perhepalaveri, jossa käytte säännöt, vastuut ja vapaudet läpi. Tärkeintä on että olette miehen kanssa johdonmukaisia ja samaa mieltä säännöistä.

Meillä on siis 3 lasta, molemmilla yhdet "omat" ja yksi yhteinen. Säännöt ovat kaikille samat.mitään ei saa vaatimalla, täytyy osata pyytää sievästi. Lapsien ainoa pakollinen kotityö on oman huoneen siivous ja omien jälkien siistiminen sekä läksyt (todin läksyjä tehdään usein yhdessä). Tämä oikeuttaa 40€ kuukausirahaan. Toki kaikki ylimääräiset työt huomioidaan kuukausirahassa. Yleensä lasten kuukausiraha on 60-80€. Keskiviikkoisin on toiveruokapäivä, jolloin jokainen lapsi saa vuorollaan toivoa suosikkiruokaansa.

Aluksi tämä oli hankalaa metenkin miehen lapselle joka ei ollut tottunut siivoamaan jälkiään, oli aina vaatimassa (anna mehua) jne. Kapinoi kovastikkin vastaan. Kuitenkin huomasi jossain vaiheessa että hän hyötyy rahallisesti ja koko perhe voi paremmin kun kaikki tekevät osuutensa. Meillä on menty jopa siihen että lapset tappelevat kuka saa imuroida kun toinen säästää vaatteisiin ja toinen uuteen peliin. Ollaan sitten sovittu erityisvuoroja, eli toinen siirtelee tavaroita ja toinen imuroi.

Meillä toimii aivan loistavasti, lapset nyt 15, 13 ja 8v. Selkeästi lapset ovat myös ottaneet kodin siivouksessa omia vastuualueita. Vanhin hoitaa tiskejä ja pyykkejä, keskimmäinen imuroi ja hoitaa pölyt. Nuorin pesee vessat ja käsienpesualtaat. Toki löytyy myös kausiluontaisia juttuja kuten puutarhanhoitoa ja ikkunanpesua, renkaidenvaihtoa ja ruohonleikkuuta joista tienaa ihan kivasti jos niihin osallistuu. Lapset oppivat myös erilaisia taitoja joista toivottavasti hyötyvät jatkossa.

Milllainen isä hylkää lapsensa? Minusta tässä tapauksessa teillä on lastensuojelu vahvana kumppanina, joten ette miehen kanssa yhdessä mitään sääntöjä laadi vaan sossu + muu yhteistyöryhmä katsoo, mikä on lapselle parasta ja miten toimitaan, Muutto täysin outoon perheeseen ei ole lapselle helppoa, onneksi on lastensuojelun antama oma sossun työntekijä, jonka tehtävänä on katsoa, että ette vahingoita lasta enää enempää.

4:selle: en oo vastaaja nro 3, mutta ois voinut olla mun näppikseltä ja ei ei ole mun miehellä mitään "nyxää", vaan ihan omasta "äiti"puolestani puhuisin...

27 onhan se hienoa, että SINÄ tiedät miten homma on mennyt meidän perheessä :).

Lastensuojelu on ollut siten mukana, että he ovat käyneet kotonamme tekemässä "tarkastuksen", että meille on turvallista tulla. Lisäksi meitä kaikkia on haastateltu yksittäin. Ja kyllä, me olemme tytölle riittävän hyvä perhe.

Tyttö ei tule vieraaseen perheeseen. Hän on tavannut isäänsä useamman kerran vuodessa, sen lisäksi hän on käynyt meillä useamman viikon kesässä, hän tuntee myös lapseni. Joten mies ei ole lastaan hylännyt ;). 

Me laaditaan kulta pieni ihan itse meidän perheen säännöt ja ainakin oma tyttöni on tasapainoinen ja onnellinen lapsi. ap

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 11:00"]

Ja se minua nyt "pelottaa", että miten vaikeaa on ihan perushommista alkaa näin isolle opettamaan :). Kun omalle lapselle on opetettu käsien ja hampaiden pesut jo alle 2-vuotiaana, niin tämmöiset asiat nyt vaan pitää aloittaa ison kanssa ihan alusta.

Tyttö on vähän vilkkaan oloinen, mutta luulen, että kyse on ihan vain rytmittömyydestä, siitä, että ei ole ruoka- ja nukkumaanmenoaikoja. ap

[/quote]

Olen itse alkoholistien lapsi. Turvattomuus aiheuttaa käsittämättömiä asioita! Se tekee lapsesta hermostuneen, ympäristöään herkeämättä tarkkailevan jäniksen. Lapsi aistii pienimmätkin vivahteet ilmapiirissä ja voi ikävä kyllä vetää niistä täysin vääriä johtopäätöksiä koska on "ehdollistunut" väärin. Turvaa, huolenpitoa, hoitoa, sitä hän tarvitsee. Itse en kaivannut mitään niin paljon kuin sitä, että joku olisi nähnyt MINUT. Katsonut minua, ja nähnyt sen surun ja pahan olon. Huolehtinut, että olenhan syönyt tai miten koulussa meni. Kysynyt, onko paha mieli. Välittänyt MINUSTA. Mutta kaikki vain katsoivat ohi. Kukaan ei uskaltanut nähdä tai kohdata sitä mitä sisälläni oli. Älkää te tehkö sitä virhettä minkä niin moni tekee. Jopa ammattilaiset, joiden tarkoitus olisi osata paremmin -myös he syyllistyvät samaan. Vaikka se ei oikeasti vaadi kuin välittämistä, ei mitään sen ihmeellisempiä taikatemppuja. Välittämistä ja rohkeutta myöntää oma voimattomuutensa -toisen sisältä ei voi taikoa tyhjäksi niitä asioita mitkä ovat tapahtuneet. Pitää uskaltaa ottaa vastaan raivoa ja surua voimatta korjata. Antaa lapselle lupa tuntea tunteitaan yrittämättä mitätöidä niitä. Tukea vaikeiden asioiden käsittelyssä. Tarjota normaalia elämää, hän ei ole sellaista saanut kokea. Iloa ja rakkautta.

Käsienpesu, pöytätavat, ne ovat vain pintaa ja niistä on turha murehtia. Hän oppii ne kyllä.

16

Ehdottomasti keskustelet miehesi kanssa yhteiset kasvatusperiaatteet. Muussa tapauksessa tämä rajaton 10-vuotias rikkoo teidän välille, koska hän pitää isiä hyvänä ja sinua kamalana äitipuolena.

Ensin tietysti kapinoi ja reagoi, mutta jos te miehesi kanssa olette yhdessä rintamassa,  niin lopulta sopeutuu. Toki hän liittoutuu äitinsä kanssa ja äiti alkaa huutaa miehellesi, miten huonosti hän lastaan kohtelee ja lapsi voi uhkailla, ettei tule enää isälle, kun isä ei tee niin kuin hän haluaa.

Kokemusta on. Meille tuli ero miehen lasten takia. Olivat ihan pilalle hemmoteltuja ja paapottuja.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 11:23"]

27 onhan se hienoa, että SINÄ tiedät miten homma on mennyt meidän perheessä :).

Lastensuojelu on ollut siten mukana, että he ovat käyneet kotonamme tekemässä "tarkastuksen", että meille on turvallista tulla. Lisäksi meitä kaikkia on haastateltu yksittäin. Ja kyllä, me olemme tytölle riittävän hyvä perhe.

Tyttö ei tule vieraaseen perheeseen. Hän on tavannut isäänsä useamman kerran vuodessa, sen lisäksi hän on käynyt meillä useamman viikon kesässä, hän tuntee myös lapseni. Joten mies ei ole lastaan hylännyt ;). 

Me laaditaan kulta pieni ihan itse meidän perheen säännöt ja ainakin oma tyttöni on tasapainoinen ja onnellinen lapsi. ap

[/quote]

Huomaa, että tarvitsette apua! Et taida lainkaan ymmärtää, että saat perheeseen lapsen, jolla on ollut ihan erilainen lapsuus kuin sinun lapsellasi. Hän on saanut elää uuden isän kanssa vuosia, miehen lapsi taas joutunut pärjäämääm alkoholistiäidin kanssa mitenkuten. Arvaa, kumpi elämä tuottaa enemmän haavoja sieluun?

Sinun lapsesi on tasapainoinen ja onnellinen, mutta sinun on näköjään mahdotonta hyväksyä sitä, että miehen lapsi ei sitä ole eikä samoilla säännöillä onnelliseksi tule.

Etsikää miehen lapselle paljon apua, sinusta ei ole kuin kiillottamaan sädekehääsi. Ehkä miehenkin lapsi olisi onnellinen, jos hänellä olisi 10 v ajan ollut isä ja äiti.

30 (16) hirvittävän fiksuja neuvoja annoit, kiitos niistä :)!

Miehen kanssa olemme puhuneet samoista säännöistä. Meillä on nukkumaanmeno- ja ruoka-ajat. Ja lapsen pitää huolta omasta huoneesta ja siivota omat jälkensä. Tiedän, että aluksi varmasti joudun muistuttamaan, mutta sitähän se elämä on, toiston, toiston toistoa.

Meillä ei ole mitään ongelmaa avun pyytämisen suhteen ammattilaisilta. Pelkään pahoin, että kun lapsi nyt ns. pääsee turvaan ja saa huolenpitoa, niin siitä saattaa tulla hänelle melkoinen kriisi :(. 

En oikein ymmärrä, miten minä sädekehääni kiillotan sillä, että haluan parhaan mahdollisen alun tälle tytölle, mutta minä en vaan ymmärrä :). ap

Pakko vielä varoittaa yhdestä sudenkuopasta. Vaikka kuollakseni kaipasin huolenpitoa ja turvaa, tajusin sen vasta jälkeenpäin. Kun joutuu aina pärjäämään yksin, voimatta luottaa keneenkään, joutuu kieltämään itseltään sen tarvitsevuuden aivan täysin. Se on ainoa keino selviytyä päivästä toiseen. Koska se on hyvin alkukantainen ja kokonaisvaltainen selviytymiskeino, se on selkäytimessä.

Ja kun ihminen on rakentanut itselleen hyvin voimakkaan selviytymismekanismin, sen ronkkiminen on pelottavaa. Koko maailma voi romahtaa, jos päästää särön syntymään. Ja se särö voi syntyä siitä, jos antaa itsensä ottaa vastaan sitä mitä ei halua eikä voi tarvita.

Jos lapselle on päässyt rakentumaan kovin voimakkaana tämmöinen suoja, voi olla todella vaikeaa murtautua siitä läpi. Hän saattaa reagoida erittäin voimakkaasti (negatiivisesti) huolenpitoyrityksiin, hellyyteen jne. Toki tämä on yksilöllistä, ja se että lapsi on ollut teillä aiemminkin voi hyvinkin olla tekijä, joka on estänyt tällaisen täydellisen blokin kehittymisen.

Mutta jos lapsi ei tunnu haluavan tai kaipaavan mitään turvaa ja huolenpitoa, niin älkää uskoko. Se ei ole totta, mutta tilanne vaatii valtavasti kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja aikaa. Hän tarvitsee, mutta pelkää kuollakseen myöntää sitä itselleen. Pikkuhiljaa rakentuu luottamus ja uskallus. Mutta paljon tsemppiä ja onnea matkaan, tyttö on vielä niin nuori että hänellä on kaikki mahdollisuudet saada teiltä rakennusaineet henkiseen kasvuun ja terveyteen :)

16

34 - kiitos taas. Arvokkaita vinkkejä.

Tyttö ei ole mikään syliin tuppautuja (alkaa tosin olemaan niin isokin, ettei enää muutenkaan viihtyisi sylissä), mutta ei osaa oikein ottaa vastaan kosketusta. Itse olen ajatellut niin, että voin toki pörröttää hänen hiuksiaan tai koskettaa vaikka ohimennessä olkapäästä tms. Pikkuhiljaa nämä asiat varmaan alkavat sujua :). ap

Siitä se pikkuhiljaa muuttuu luontevammaksi :)

Itse olen mm. 14-vuotiaana lyönyt opettajaa, joka laittoi kätensä olkapäälleni kysyäkseen onko minulla kaikki hyvin. En halunnut satuttaa opettajaa, se pakokauhu vain tuli jostakin syvältä ja pakotti pääsemään tilanteesta heti paikalla pois keinolla millä hyvänsä. Suunnitelmasi vaikuttaa oikein hyvältä, tuo ohimennen koskettaminen :)

Meilläkin otettiin käyttöön viikoittaiset perhekokoukset, joissa säännöt käytiin läpi joka ainoa kerta. Lisäksi puhuttiin tietysti kivoista asioista kuiten lomista ja retkistä.

Lapsi oli meille muuttaessaan 9-vuotias ja rajaton. Tästä ja tilanteen syistä on lastenpsykiatriset tutkmukset olemassa ja niiden seurauksena hänet saatiin meille asumaan, joten turha väittää, että kaikki on äitipuolen keksintöä.

Lapsen oli aluksi todella vaikeaa ymmärtää, että sääntöjä piti noudattaa ihan joka päivä ja että ne eivät muuttuneet perheen naispuolisen vanhemman mielialojen mukaan, kuten aikaisemmin. Hän kapinoi todella paljon, valehteli suoraan päin naamaa ja hänet piti usein noutaa kaverin luota, kun ei tullut kotiin sovittuun aikaan. Hän oli niin hajalla, että sai myös terapiaa. Terapeutin mukaan hän tarvitsi itselleen turvalliseksi palloseinäksi nimenomaan jämäkän naisen, joka ei anna periksi, vaan palauttaa säännöt aina voimaan. Kuitenkin myötätuntoisesti ja ystävällisesti.

Onnistuin säilyttämään myötätuntoisen asenteeni lasta kohtaan myös siinä tilanteessa, kun lapsi väitti isälleen, että huudan hänelle isän poissaollessa ja aiheutan hänelle tahallani kipua. Ikävä kyllä isä uskoi häntä. Miehen kanssa oli siinä tilanteessa kyllä ero lähellä, mutta siitäkin selvittiin, kun terapeutti piti isälle puhuttelun.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 11:00"]

Ja se minua nyt "pelottaa", että miten vaikeaa on ihan perushommista alkaa näin isolle opettamaan :). Kun omalle lapselle on opetettu käsien ja hampaiden pesut jo alle 2-vuotiaana, niin tämmöiset asiat nyt vaan pitää aloittaa ison kanssa ihan alusta.

Tyttö on vähän vilkkaan oloinen, mutta luulen, että kyse on ihan vain rytmittömyydestä, siitä, että ei ole ruoka- ja nukkumaanmenoaikoja. ap

[/quote]

Olen itse alkoholistien lapsi. Turvattomuus aiheuttaa käsittämättömiä asioita! Se tekee lapsesta hermostuneen, ympäristöään herkeämättä tarkkailevan jäniksen. Lapsi aistii pienimmätkin vivahteet ilmapiirissä ja voi ikävä kyllä vetää niistä täysin vääriä johtopäätöksiä koska on "ehdollistunut" väärin. Turvaa, huolenpitoa, hoitoa, sitä hän tarvitsee. Itse en kaivannut mitään niin paljon kuin sitä, että joku olisi nähnyt MINUT. Katsonut minua, ja nähnyt sen surun ja pahan olon. Huolehtinut, että olenhan syönyt tai miten koulussa meni. Kysynyt, onko paha mieli. Välittänyt MINUSTA. Mutta kaikki vain katsoivat ohi. Kukaan ei uskaltanut nähdä tai kohdata sitä mitä sisälläni oli. Älkää te tehkö sitä virhettä minkä niin moni tekee. Jopa ammattilaiset, joiden tarkoitus olisi osata paremmin -myös he syyllistyvät samaan. Vaikka se ei oikeasti vaadi kuin välittämistä, ei mitään sen ihmeellisempiä taikatemppuja. Välittämistä ja rohkeutta myöntää oma voimattomuutensa -toisen sisältä ei voi taikoa tyhjäksi niitä asioita mitkä ovat tapahtuneet. Pitää uskaltaa ottaa vastaan raivoa ja surua voimatta korjata. Antaa lapselle lupa tuntea tunteitaan yrittämättä mitätöidä niitä. Tukea vaikeiden asioiden käsittelyssä. Tarjota normaalia elämää, hän ei ole sellaista saanut kokea. Iloa ja rakkautta.

Käsienpesu, pöytätavat, ne ovat vain pintaa ja niistä on turha murehtia. Hän oppii ne kyllä.

16

[/quote]

Olen niin samaa mieltä. Kun lapsi saa tasapainoisen, rakastavan kodin, jossa hänet nähdään oikeasti, alkaa käsienpesu sujua sen jälkeen. 

Ihan mahtavia vinkkejä olen saanut, kiitos kovasti!

Odotan mielenkiinnolla, mitä elämä tuo tullessaan. Tyttö tosiaan on rauhaton, mutta olen ajatellut sen niin, että johtuu varmaan siitä, että elämästä on puuttunut rytmi ja ennustettavuus. Koulu onneksi on sujunut hänellä aina huonoista oloista huolimatta, hän on oikeasti älykäs lapsi. 

Minä jaksan kyllä pitää rajat ja olen jotenkin äärimmäisen sitoutunut tähän lapseen. Toivottavasti mies ei yritä hyvitellä tytön kokemia pahoja sillä, että antaa periksi. Rajat on sitä rakkautta :) . ap

ap vielä

Tuo käsienpesu oli nyt vain tuommoinen esimerkki. Tuntuu hassulle, että asiat, mitkä pitäisi olla jo hallussa saattavat näin isolla olla hukassa. Niinkuin aiemminkin sanoin, uskon mallin voimaan. Oma lapseni on muutaman vuoden vanhempi, joten uskoisin, että tämä pienempi seuraa hänen malliaan :)

Sen enempää tilannetta tuntematta sanoisin että saatat hyvässä tapauksessa jopa pelastaa sen tytön elämän laittamalla rajat.