miksi jätkäporukassa olevia naisia inhotaan täällä?

Minulle on jäänyt mieleen kolme naista, jotka ovat oikein tähdentäneet sitä, että tulevat toimeen paremmin tai jopa ainoastaan miesten kanssa.

1) Opiskelukaveri, joka halusi kaikessa olla kauniimpi, fiksumpi, hauskempi, urheilullisempi, kadehditumpi ja erinomaisempi kuin kukaan muu nainen ikinä. Jollei paremmuus onnistunut, hän meni toiseen äärimmäisyyteen ja oli sitten huonompi, rumempi ja tyhmempi kuin kukaan ikinä. Hän hakeutui miesporukoihin, joissa pukeutui kuin prinsessa ja käyttäytyi kuin satamajätkä (tarvitessaan jotakin kuitenkin kuin prinsessa, tietysti). Ja tähdensi välillä sitä, kuinka hän tuli oikeasti toimeen vain miesten kanssa.

2) Eläkeikää lähestyvä, miehensä äkillisesti alle viisikymppisenä menettänyt leski, joka haki turvaa ja olkapäätä miespuolisista työkavereistaan. Hän työskenteli sihteerinä miesvaltaisella osastolla ja vieroksui firman naisten kanssa tekemisissä olemista. Minua, ulkopuolista sinkkua, hän kyllä sieti ja ensin jopa luulin, että hän piti minusta, mutta kerran hän sitten katsoi minua halveksivasti ja sanoi, että hän ei tullut toimeen naisten kanssa sitten yhtään ja miehet ovat niin paljon reilumpia ja mukavampia ja naiset v****maisia kyyliä. Olin hyvin hämmentynyt, mutta hän näytti tyytyväiseltä ikään kuin olisi saanut tilanteen mieleiselleen tolalle.

3) Satunnainen kollega, joka oli poispilattu ainoana lapsena ja halusi olla aikuisenakin maailman napa. Hän halusi olla yhtaikaa kaunis ja ihana ja reteä ja rehvakka, mistä ei koitunut mitään muuta kuin kovaäänistä käkätystä ja kahvihuoneen äkillistä tyhjenemistä. Häntä sietivät huonosti sekä naiset että miehet, mutta silti hän korosti olevansa "yksi pojista" ja miehet kuulemma halusivat häntä kovasti. Koskaan ei tiennyt, mikä rooli hänellä milloinkin oli, ennen kuin hän itse (viipymättä) otti asian puheeksi. Aika rasittava ihminen.

Tunnen minä semmoisiakin naisia, jotka oikeasti tekevät töitä ja viettävät vapaa-aikaansa pääasiassa miesten seurassa, mutta eivät ole koko ajan kertomassa siitä muille. Tässäkin asiassa pieni mutta äänekäs vähemmistö saa muuten asiaan huomiota kiinnittämättömät kanssaihmiset ärsyyntymään.

Huomasin muuten tuossa kirjoittaessani, etten ole koskaan kuullut naisen selittävän sekaporukassa, että hän tulee toimeen parhaiten/vain miesten kanssa (enkä kyllä miehen selittävän päinvastaista). Mistä johtuu, että tuota ei sovi miesten kuullen julistaa?

Mua aina huvittaa, kun joku nainen kertoo tulevansa aina huonosti toimeen muiden naisten kanssa. Onkohan se vika silloin niissä muissa naisissa?

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 12:53"]Mua aina huvittaa, kun joku nainen kertoo tulevansa aina huonosti toimeen muiden naisten kanssa. Onkohan se vika silloin niissä muissa naisissa?

[/quote]

Mä tulisin toimeen naisten kans, mut ne ei halua tulla mun kans toimeen. :D

Itse olen viihtynyt nuoruuteni tyttöporukassa ja mulla on naispuolisia ystäviä joita tapaan vieläkin. Miehen mukana tutustuin myös hänen kavereihinsa ja monesti sitten sen myötä aloin viettää aikaa miesporukassakin. Täytyy myöntää että viihdyn itsekin miesporukassa paremmin, koska miehet ovat mutkattomampia ja olo oli luontevampi. Mutta tykkään silti myös olla naisystävieni kanssa, etenkin nyt kun meillä on lapsia niin naisten kanssa on enemmän juttua. Miesporukassa viihdyttiin ns. biletysvaihe ja silloin en nähnyt naisystäviäni yhtä paljon kuin ennen ja nykyään, intressit ja elämänmeno oli niin erilaista. Nykyään en noita miehen ystäviä tapaa kuin silloin tällöin, yhtä tai kahta useammin. Kyllä kaipaan niitä illanistujaisia ja muuta mutta tää on nyt taas tällainen elämänvaihe ja ihanaa kun on taas vähän erilaiset kuviot :)

Eli mulle se poikaporukassa naisena olo ei ollut kuin yksi elämänvaihe muiden joukossa. Ymmärrän että joku tuntee olonsa luontevaksi miesten ja toinen taas naisten seurassa, tätähän löytyy ihan molemmista sukupuolista. Tiedän jopa heteromiehiä joilla suuri osa ystäväpiiristä koostuu naisista. Mutta kenenkään ei kannattaisi tehdä mielestäni ehdotonta jakoa sukupuolten välille tässä asiassa. Elämänkuva jäisi varsin kapeaksi ja esimerkiksi nyt vaikka tämä lapsenteko, eihän miehiä nyt oikeasti kiinnosta millasia tuntemuksia on ollut raskausaikana ja harva haluaa kuulla kuinka pahasti repesit synnytyksessä.

Tietty täällä av:lla tuntuu olevan käsitys että vastakkaisen sukupuolen edustajat eivät voi olla ystäviä. No omassa tuttavapiirissä tämä on aika moneen otteeseen todistettu vääräksi, itsellänikin on miespuolisia kavereita (muitakin kuin mieheni ystävät) ja miehelläni naispuolisia kavereita. Mielestäni tuo on mustasukkaisten ihmisten puhetta. Onhan niitä naisia jotka ei voi olla heruttamatta joka miehelle, nämä usein niitä mustasukkaisimpia itsekin.

Se, että korostaa olevansa kuin yksi jätkistä, huomauttaa joka välissä että "kaikki mun kaverit on poikii :D"  ja että ei tule ollenkaan toisten naisten kanssa toimeen on etenkin nuorille naisille tapa kohottaa omaa (huonoa) itsetuntoaan nostamalla itsensä muiden naisten yläpuolelle. Kun kaikki muut naiset ovat turhantärkeitä prinsessoja, itse taas kaikin tavoin parempi tyyppi, kun kelpaa poikien juttuihin mukaan. Usein samat naikkoset muistavat myös spekuloida, kuinka kaikki ovat niin mustasukkaisia ja kateellisia hänelle.

Itse olen pieneltä kylältä, jossa ei ollut varaa valikoida kavereitaan sukupuolen perusteella. Kaveriporukaksi muodostuivat ne samanhenkisest ihmiset, sukupuoleen, taustoihin ja kohtuuden rajoissa ikäänkin katsomatta. Nuoruuteni ydin-kaveripiiri koostui enimmäkseen pojista, mutten koskaan ole ymmärtänyt mitä hehkutettavaa siinä on. Minusta naisessa, joka lähtökohtaisesti ei tule kenenkään toisen naisen kanssa toimeen, vaan kokee asikseen polkea ja mollata heitä nostaakseen itsensä jalustalle, on jotain vialla. Useimmiten huono itsetunto. 

Mä en ole "yksi jätkistä", vaikka iso osa kavereistani on miehiä. Mulla on myös naispuolisia ystäviä, joiden kanssa tulen juttuun samalla tavalla. En tajua että mitä väliä kavereiden sukupuolella edes on.

Tosin se "mä en vaan voi viettää aikaani naisten kanssa koska tulen toimeen vain miesten kanssa" -asenne ärsyttää ja samoin jos liikaa yritetään olla jätkänä muiden joukossa. Sama toisinpäin, eli jos liikaa painotetaan että kaikkien kavereiden täytyy olla naisia ja miehet on niin sellaisia ja tällaisia.

Mä olen oma itseni; melko naisellinen, eikä jutut ole mitenkään miehisiä tai "reteitä" (tuota sanaa joku käytti) enkä mä ikinä menis yhtenä jätkänä. Toisaalta en ole myöskään mikään hienosteleva tai turhantarkka. Olen rento oma itseni, joka harrastaa musiikkia ja se yhdistää kaveriporukkaa, jossa naisena olen vähemmistö, usein jopa porukan ainoa nainen. Saisi meidän porukassa enemmänkin naisia olla, samoin kuin miehiäkin. Uudet kivat tyypit on aina kivoja mutta sukupuoli ei ole olennainen asia.

Mutta joku kirjoitti että ulkopuoliset kiinnittää huomiota siihen jos jätkäporukassa on yksi nainen. Siis miksi? En minä ajattele asiaa omalla tai muiden kohdalla.

jos nainen on yksi jätkistä, on se ruma tai läski tai muuten epäviehättävä

jos nainen on yksi jätkistä, on se ruma tai läski tai muuten epäviehättävä

Koska heternormatiivisen naiskuvan uhrit (eli aika moni AV-palstalainen karikatyyri) ovat miehisyyttä ihannoivan yhteiskunnan vallitsevien käsitysten myötä omaksuneet sellaisen käsityksen, että olla Nainen tarkoittaa tietynlaista käyttäytymistä ja olla Mies tarkoittaa toisenlaista käyttäytymistä. Esim. että Miehet haluavat aina seksiä. Silloin on mahdotonta ajatella, että voisi olla Naisena Miesten kanssa ilman, etteikö Naisena olisi kokoajan tarjoamassa itseään tuohon seksiobjektin rooliin. Ja koska nämä sukupuolten monimutkaiset tuplastandardit kuitenkin samanaikaisesti vaativat nykyaikaista Naista olemaan muutakin kuin seksiobjekti, rakentavat nämä Naiset identiteettinsä miesporukassa hengailevan Naisen vastakkaiseksi: Minä, Nainen, tahdon muutakin kuin olla seksiobjekti joten halveksun sitä Naista joka valheellisesti kaveeraamalla Miesten kanssa hakee vain hyväksyntää seksiobjektina.