miksi jätkäporukassa olevia naisia inhotaan täällä?

Mä luulen, että se "inho" on just sitä, että usein tällaiset tyypit ovat hurjan ylpeitä ja kokevat olevansa jotenkin hienompaa porukkaa kuin naisten kanssa ystävystyvät. Ja suorastaan halveksivat naisia, jotenkin ulkoistavat itsensä "minä ei kuulu hömppänaisiin, vaan olen yksi jätkistä." Ikään kuin miehet seurana olisi jotenkin vakavammin otettavaa porukkaa. Inhoan muutenkin tuota yksi jätkistä -sanontaa. Kukaan mies ei halua olla yksi tytöistä. On silkkaa kaksinaismoralismia, että naisille olisi jotenkin kunnia-asia olla kuin mies.

Ymmärrän kyllä, että moni tyttö/nainen voi viihtyä poikien seurassa. Itsellänikin on monta veljeä. Olen viettänyt lapsuudessa aikani pääasiassa poikien seurassa ja se oli hauskaa ja opettavaista!Kyllä mä paljon sain siitä irti ja koen, että ymmärrän poikia ja miehiä sen vuoksi paremmin. Mutta en mä kylä ymmärrä mistä tulee ne stereotyyppiset käsitykset siitä, että miehillä olisi vain jotain hienoja ominaisuuksia ja kaikki naismaiset piirtet olisi saatanasta.

Mulla on ollut aina tosi paljon miespuolisia kavereita ja olen ollut myös se ainoa nainen miesporukassa. En kuitenkaan pidä sitä asiana, joka pitäisi jokaisessa käänteessä tuoda esiin. En pidä miehiä minään mahtavina olentoina, jotka ovat naisiin verrattuina niin mahtavan rehtejä ja reiluina. Tulen toimeen molempien sukupuolten kanssa. Musta tuntuu, että nämä naiset, jotka korostavat kaveruuttaan miesten kanssa ja pitävät naisia typerinä kanoina tmv., kokevat itse muut naiset jonkinlaisena uhkana.

Minä tunnen kahdenlaisia "jätkätyttöjä". 

Toisella puolen on nämä tyypit, jotka yksinkertaisesti istuvat paremmin miehiseen porukkaan: reteät jutut, päivän töitä miehisinä koetut päivän työt autonrassauksesta putkitöihin ja seura painottuu enemmän vastakkaiseen sukupuoleen. Ja näistä tyypeistä minä olen pitänyt: he vain ovat siellä missä viihtyvät, tekevät tärkeiksi kokemiaan hommia ilman mutinoita eivätkä korosta valintojaan. 
Eräs tämänkaltainen tuttavani on sellainen, jota kunnioitan hyvin syvästi nimenomaan tämän "miehisyytensä" vuoksi: hän pystyi aikanaan ylläpitämään yksin isoa, paljon työtä vaativaa tupaa kaikkine raskainekin töineen. Ja toisekseen: minun ei ole ikinä tarvinnut tätä naista pitää uhkana. Ei siksi etteikö miehet häneen tykästyisi, hän on hieno nainen. :) Mutta... niin, ei vain ole tarvinnut pelätä tai edes olettaa, että hänellä olisi ystävämiehiinsä mitään taka-ajatuksia. 

... Ja sitten tämä tyyppi, johon olen myös törmännyt, ihan todella enkä vain stereotyyppisesti: "Minähän en ole mikään hienonenä, minä tulen paremmin juttuun miesten kanssa". Tällainen nainen lyöttäytyi kerran tuttavapiiriimme, ja nimenomaan minun mieheni ystäväksi. Oli sinänsä "äijämäiset jutut", mutta samalla hän kyllä korosti paljon sitä, että milloin kukakin mies oli yrittänyt häntä iskeä ja kuinka kamalaa se oli. Yhtäkkiä hän oli tulossa joka bileisiin, ja puhelin alkoi täyttyä viesteistä. Ja jokainen kahdenkeskeinenkin hetkemme oli tämän ystävänaisen täyttämä. Avaamatta tilannetta enempää, mutta: hän oli jätkä jätkien joukossa, mutta nautti täysin rinnoin saamastaan huomiosta ja samalla jyräsi miehisen ystävyyden nimissä ne naispuoliset. Minua ei loukkaa mieheni naispuoliset ystävät, valtaosa heistä on ihan mukavia ja samalla ovat myös ystävystyneet minun kanssani, vaikka ystävän historiaa olisikin miehen kanssa pidemmältä ajalta. :) Mutta tämä nainen oli ihan oma lukunsa: hän yksinkertaisesti sysäsi minut pois kuvioista. Ja ilmeisesti olikin sitten pyrkyä pidemmälle, hänen kannaltaan (onneksi) huonoin tuloksin.

Mutta sanotaanko, että tuo jälkimmäinen tapaus on aika uniikki omassa elämässäni. Pääosin tunnen omassa ystäväpiirissäni jätkätyttöjä, jotka ovat ihan tavallisia tallaajia. Mielenkiinnot ovat vain erilaisia. Ja heistä ei kukaan sitä erityisesti korosta. Miksi tarvitsisi?

Eräs tuttavani on tällainen. Erosi ja puolen vuoden aikana kasvattanut itselleen laajan kaveriporukan miehistä. Nainen on n.20 ja miehet n. 10 v vanhempia. Aika monen kanssa kertomansa mukaan yrittänyt suhdetta, mutta onnistumatta. Ilmeisesti panee näitä kavereitaan aina välillä. Viinan käyttöä lisännyt, koko persoona jotenkin muuttunut. Pukeutuminen mautonta. Ei ole läheinen kaveri joten ei oikeastaan kuulu minulle.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 11:02"]Mulla on ollut aina tosi paljon miespuolisia kavereita ja olen ollut myös se ainoa nainen miesporukassa. En kuitenkaan pidä sitä asiana, joka pitäisi jokaisessa käänteessä tuoda esiin. En pidä miehiä minään mahtavina olentoina, jotka ovat naisiin verrattuina niin mahtavan rehtejä ja reiluina. Tulen toimeen molempien sukupuolten kanssa. Musta tuntuu, että nämä naiset, jotka korostavat kaveruuttaan miesten kanssa ja pitävät naisia typerinä kanoina tmv., kokevat itse muut naiset jonkinlaisena uhkana.

[/quote]

Juuri näin :)

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 09:14"]Uhkana :D hah. Jos naisella ei ole kavereina, kun miehiä niin ehkä siihen on syynsä?

[/quote]

Ja mikäköhän?

[/quote]

Tämä minuakin kiinnostaa että mikä. Olen itse sellainen nainen. Lapsena jo viihdyin paremmin poikien leikeissä ja poikaporukoissa, ehkä siksikin että olen 2 veljen kanssa ainoana tyttönä kasvanut. Ja olin semmoinen aika raisu ja raju tyyppi. Nyt aikuisena olen miesvaltaisella alalla joten niin opinnoissa kuin töissä on tullut kaverustuttua lähinnä miesten kanssa. Joskus kaipaan kyllä sitä että olisi edes joku naispuolinen ystävä, varsinkin siksi kun tuntuu että säännöllisesti käy niin että esim., parisuhdekriisissään joku ystäväni ihastuukin minuun, mitä ongelmaa ei tulisi naispuolisen kanssa.

[/quote]

 Parisuhdekriiseissään joku kaverisi näkee sinussa panokaverin, kääntää huomionsa omastaan sinuun, ehkä omaa itsetuntoaan pönkittääkseen, ehkä kostaakseen puolisolleen, ehkä siksi, että nälee naiset naisina, eli lopun viimein ovat kaikki vain jotain panoja, entisiä tai tulevia, tai jonkun muun.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 09:52"]Inhotaan?! Pidän heitä lähinnä huvittavina...minä olen niin vitun kova jätkä!

[/quote]

Komppaan. Usein tälläiset naiset ovat jostain syystä myös mustasukkaisia näistä kavereistaan ja luulee olevansa jotain vaikka muille on, kun yksi jätkistä. Itseäni tuollainen titteli ei kauheasti imartelisi.

[/quote]

Oikeeesti hei!! JOtAIN rajaa!!!!!!!! 

[/quote]

Anteeksi, peukutin tälle, vaikka piti alapeukuttaa. En komppaa!

Anteeksi nyt vaan, mutta yksikään mies ei ryhdy panemaan sellaista naista joka pyörii omassa porukassa yhtenä jätkänä mukana, ei todellakaan vaikka olisi mikä kriisi oman naisensa kanssa :D Taitaa olla vähän turhan suuret luulot taas.

Sanos yksi ihmisryhmä, jota täällä EI vihata? Jos löytyy, palkinto tulee postissa.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 11:37"]Sanos yksi ihmisryhmä, jota täällä EI vihata? Jos löytyy, palkinto tulee postissa.

[/quote]

Lyhyet :D heitä ihannoidaan.

Mulla tulee tällaisista naisista mieleen vaan että yksi tai useampi niistä jätkistä oottaa vaan päästäkseen panemaan sitä naista. Nainen on siis kuvitellut että on vaan "yksi jätkistä" kun jätkät on vaan odottanu tilaisuutta päästä panemaan jasiksi on pitänyt sitä naista mukana esim baarireissuilla. :D tiiän tällaisia keissejä.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 11:35"]

Anteeksi nyt vaan, mutta yksikään mies ei ryhdy panemaan sellaista naista joka pyörii omassa porukassa yhtenä jätkänä mukana, ei todellakaan vaikka olisi mikä kriisi oman naisensa kanssa :D Taitaa olla vähän turhan suuret luulot taas.

[/quote]

Miehille nyt kelpaa kuka tahansa noin yleisesti ottaen, oli sitten yksi jätkistä tai ei.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 09:14"]Uhkana :D hah. Jos naisella ei ole kavereina, kun miehiä niin ehkä siihen on syynsä?

[/quote]

Ja mikäköhän?

[/quote]

Tämä minuakin kiinnostaa että mikä. Olen itse sellainen nainen. Lapsena jo viihdyin paremmin poikien leikeissä ja poikaporukoissa, ehkä siksikin että olen 2 veljen kanssa ainoana tyttönä kasvanut. Ja olin semmoinen aika raisu ja raju tyyppi. Nyt aikuisena olen miesvaltaisella alalla joten niin opinnoissa kuin töissä on tullut kaverustuttua lähinnä miesten kanssa. Joskus kaipaan kyllä sitä että olisi edes joku naispuolinen ystävä, varsinkin siksi kun tuntuu että säännöllisesti käy niin että esim., parisuhdekriisissään joku ystäväni ihastuukin minuun, mitä ongelmaa ei tulisi naispuolisen kanssa.

[/quote]

No tässä itsessään jo muodostuu se oma asenneongelma: kehutaan olleensa itse lapsena "risuja ja rasavillejä" ja kasvaneensa veljien johdolla. Muihin naisiin suhtaudutaan niin, että nämä ovat lapsena valkoisissa kengissään ja vaalenpunaisessa röyhelömekossaan varoneet vakavasti edes istumasta nurmikolle, ettei mekolle jää rumia tahroja, ja on leikitty vain hienoja teekutsuja.

Nyt vaan silmä käteen ja katsomaan lasten leikkipaikalle, että eroaako ne tyttöjen ja poikien käytökset juuri toisistaan? Ei varmasti löydy yhtäkään tyttölasta, joka hienostelisi hepeneissään ja varoisin saamasta likaa vaatteilleen.

Samaa rundia ne tytöt ja pojat siellä juoksentelevat ja leikkivät onnessaan hiekassa ja mudassa, vaatteiden siisteydestä välittämättä.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 09:14"]Uhkana :D hah. Jos naisella ei ole kavereina, kun miehiä niin ehkä siihen on syynsä?

[/quote]

Ja mikäköhän?

[/quote]

Tämä minuakin kiinnostaa että mikä. Olen itse sellainen nainen. Lapsena jo viihdyin paremmin poikien leikeissä ja poikaporukoissa, ehkä siksikin että olen 2 veljen kanssa ainoana tyttönä kasvanut. Ja olin semmoinen aika raisu ja raju tyyppi. Nyt aikuisena olen miesvaltaisella alalla joten niin opinnoissa kuin töissä on tullut kaverustuttua lähinnä miesten kanssa. Joskus kaipaan kyllä sitä että olisi edes joku naispuolinen ystävä, varsinkin siksi kun tuntuu että säännöllisesti käy niin että esim., parisuhdekriisissään joku ystäväni ihastuukin minuun, mitä ongelmaa ei tulisi naispuolisen kanssa.

[/quote]

No tässä itsessään jo muodostuu se oma asenneongelma: kehutaan olleensa itse lapsena "risuja ja rasavillejä" ja kasvaneensa veljien johdolla. Muihin naisiin suhtaudutaan niin, että nämä ovat lapsena valkoisissa kengissään ja vaalenpunaisessa röyhelömekossaan varoneet vakavasti edes istumasta nurmikolle, ettei mekolle jää rumia tahroja, ja on leikitty vain hienoja teekutsuja.

Nyt vaan silmä käteen ja katsomaan lasten leikkipaikalle, että eroaako ne tyttöjen ja poikien käytökset juuri toisistaan? Ei varmasti löydy yhtäkään tyttölasta, joka hienostelisi hepeneissään ja varoisin saamasta likaa vaatteilleen.

Samaa rundia ne tytöt ja pojat siellä juoksentelevat ja leikkivät onnessaan hiekassa ja mudassa, vaatteiden siisteydestä välittämättä.

[/quote]

Herranjumala, piti lukea raisuja, ei risuja.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 10:33"]

En inhoa heitä. Itse olen aina leikkinyt, vain tyttöjen kanssa. En oikein osaisi olla edes, hyvä ystävä miesten kanssa. Olen juuri sellainen keskivertonainen , joka tykkää juuri kaikista naisten jutuista ja sellaisesta monimutkaisesta pohdinnasta, johon ainoastaan naiset kykenevät. Sellaiset yksi jätkistä tytöistä, ovat jotenkin liian yksioikoisia makuuni.

En siis inhoa heitä, mutta jotenkin luonteet eivät vain sovi yhteen. Itsestäni, kun ei koskaan tule tulemaan sellaista, yksi jätkistä naista. Minulla on paljon ihania naispuolisia sydänystäviä, enkä todellakaan vaihtaisi heitä miespuolisiin. Miestuttuja toki minullakin on., toisia ihan mukaviakin.

[/quote]

Käsittämättömintä pilkutusta hetkeen.

Itse vietän suurimman osan ajastani miesporukassa, ja helposti meitä voi olla 20 miestä ja minä ainoana naisena. Olen tuntenut nämä ihmiset vuosia, ja heidän kanssaan on aina hauskaa. Parhaimmat ja lähimmät ystäväni ovat kuitenkin naisia, joihin olen tutustunut jo ala- tai yläasteella. Mikään tyttöporukka-tyyppi en kuitenkaan ole, koska en pidä draamasta ja sellaisesta hösläämisestä mitä tyttöporukassa usein on (tästäkin paljon kokemusta). Jos joku nyt pitää minua tietynlaisena sen perusteella, minkälaisten ihmisten kanssa vietän aikaani, täytyy sanoa että ei kiinnosta :) Minulla ei ole mitään kumpaakaan sukupuolta vastaan ja tulen oikein hyvin molempien sukupuolten kanssa toimeen, oma elinympäristöni nyt on vaan muodostunut tämmöiseksi, en siihen tarkoituksella ole hakeutunut. 

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 11:59"]

--

No tässä itsessään jo muodostuu se oma asenneongelma: kehutaan olleensa itse lapsena "risuja ja rasavillejä" ja kasvaneensa veljien johdolla. Muihin naisiin suhtaudutaan niin, että nämä ovat lapsena valkoisissa kengissään ja vaalenpunaisessa röyhelömekossaan varoneet vakavasti edes istumasta nurmikolle, ettei mekolle jää rumia tahroja, ja on leikitty vain hienoja teekutsuja.

Nyt vaan silmä käteen ja katsomaan lasten leikkipaikalle, että eroaako ne tyttöjen ja poikien käytökset juuri toisistaan? Ei varmasti löydy yhtäkään tyttölasta, joka hienostelisi hepeneissään ja varoisin saamasta likaa vaatteilleen.

Samaa rundia ne tytöt ja pojat siellä juoksentelevat ja leikkivät onnessaan hiekassa ja mudassa, vaatteiden siisteydestä välittämättä.

[/quote]

Hyvä pointti. :) Mietin, miksi muuten nimenomaan sitä ihannoidaan että on ollut se raisu poikatyttö, joka leikkii pikkuautoilla, rakentaa majoja ja painii veljiensa kanssa. Onko siinä joku ns. "vapauden ihannointi", kun naisen oletetaan heti pikkutytöstä asti kuristuvan erilaisiin vaatimuksiin kauniista vaatteista kilttiin ja tottelevaiseen luonteeseen? Vastaavasti poika saa taas sallitusti remuta ja rymytä, tapella ja tehdä rehuisia hommia vaatteiden kunnosta piittaamatta. Onko siinä pohjimmiltaan kaipuuta vapauteen eikä niinkään olla osa "parempaa sukupuolta"?

Päivän villiä pohdintaa. :) Minä olen klassisesti aina siinä jossakin välissä: minä remusin ja rymysin ja karjuin juostessani polvet ruvella, mutta toisaalta taas leikin klassisia prinsessaleikkejä, meikkasin omilla pikku meikeillä ja kokosin omaa Barbie-kokoelmaa. 

Off topic, mutta tämä kommentti oli kaikin puolin kiinnostava. Tattista siitä. :>

Koska tää on av-palsta... Täällä käy  vaan elämäänsä kyllästyneet trollit, mielialahäiriöiset, nettipalstariippuvaiset yh-mammat jne.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 12:11"]

Itse vietän suurimman osan ajastani miesporukassa, ja helposti meitä voi olla 20 miestä ja minä ainoana naisena. Olen tuntenut nämä ihmiset vuosia, ja heidän kanssaan on aina hauskaa. Parhaimmat ja lähimmät ystäväni ovat kuitenkin naisia, joihin olen tutustunut jo ala- tai yläasteella. Mikään tyttöporukka-tyyppi en kuitenkaan ole, koska en pidä draamasta ja sellaisesta hösläämisestä mitä tyttöporukassa usein on (tästäkin paljon kokemusta). Jos joku nyt pitää minua tietynlaisena sen perusteella, minkälaisten ihmisten kanssa vietän aikaani, täytyy sanoa että ei kiinnosta :) Minulla ei ole mitään kumpaakaan sukupuolta vastaan ja tulen oikein hyvin molempien sukupuolten kanssa toimeen, oma elinympäristöni nyt on vaan muodostunut tämmöiseksi, en siihen tarkoituksella ole hakeutunut. 

[/quote]

Ja jatkan vielä, minulla on vain siskoja, ja olen kyllä ollut ihan tyttömäinen tyttö lapsuudessa. Enkä sen enempää tänäkään päivänä ole mikään raisu poikatyttö, vaan ihan tavallinen nuori nainen. 

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 11:59"]

--

No tässä itsessään jo muodostuu se oma asenneongelma: kehutaan olleensa itse lapsena "risuja ja rasavillejä" ja kasvaneensa veljien johdolla. Muihin naisiin suhtaudutaan niin, että nämä ovat lapsena valkoisissa kengissään ja vaalenpunaisessa röyhelömekossaan varoneet vakavasti edes istumasta nurmikolle, ettei mekolle jää rumia tahroja, ja on leikitty vain hienoja teekutsuja.

Nyt vaan silmä käteen ja katsomaan lasten leikkipaikalle, että eroaako ne tyttöjen ja poikien käytökset juuri toisistaan? Ei varmasti löydy yhtäkään tyttölasta, joka hienostelisi hepeneissään ja varoisin saamasta likaa vaatteilleen.

Samaa rundia ne tytöt ja pojat siellä juoksentelevat ja leikkivät onnessaan hiekassa ja mudassa, vaatteiden siisteydestä välittämättä.

[/quote]

Hyvä pointti. :) Mietin, miksi muuten nimenomaan sitä ihannoidaan että on ollut se raisu poikatyttö, joka leikkii pikkuautoilla, rakentaa majoja ja painii veljiensa kanssa. Onko siinä joku ns. "vapauden ihannointi", kun naisen oletetaan heti pikkutytöstä asti kuristuvan erilaisiin vaatimuksiin kauniista vaatteista kilttiin ja tottelevaiseen luonteeseen? Vastaavasti poika saa taas sallitusti remuta ja rymytä, tapella ja tehdä rehuisia hommia vaatteiden kunnosta piittaamatta. Onko siinä pohjimmiltaan kaipuuta vapauteen eikä niinkään olla osa "parempaa sukupuolta"?

Päivän villiä pohdintaa. :) Minä olen klassisesti aina siinä jossakin välissä: minä remusin ja rymysin ja karjuin juostessani polvet ruvella, mutta toisaalta taas leikin klassisia prinsessaleikkejä, meikkasin omilla pikku meikeillä ja kokosin omaa Barbie-kokoelmaa. 

Off topic, mutta tämä kommentti oli kaikin puolin kiinnostava. Tattista siitä. :>

[/quote]

Samaa tein itsekin, välillä leikittiin siististi nukeilla, kotia tai prinsessaa. Sitten taas välillä kiipeiltiin puissa, rakennettiin majoja, raisuja kukkulanvalloitusleikkejä jne. Samoineräänkin kerran äiti sai hävetä, kun kesäjuhlissa kauniissa kesämekoissa löydettiin juhlapaikan pihalta hauska mutalätäkkö, ja sinne piti sitten tottakai mennä kävelemään... ja kompastumaan. Mutta ei mietitty vaatteita, kun oli vaan kivaa (äidin mielestä tosin ei ollut niin kiva juttu).