Häpeän koko ajan, vaikea kestää
Häpeän itseäni, kämppäämme, pihamaata, kaikkea mitä teen ja mitä olen jättänyt tekemättä. Vaikea jaksaa tätä ainaista häpeää ja itseinhoa. En halua olla enää ihmisten kanssa, koska en osaa olla rennosti. Tykkään olemisesta vain yksinäni metsässä. En osaa muuttua. Olen oksettava paskaläskirumatyhmä.
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:39"]
Omaa persoonaa koskeva häpeä syntyy yleensä varhaisina ikävuosina, kun omiin aloitteisiin ei saakaan vastakaikua - vanhempi voi joko olla masentunut, kiinnostuneempi omista asioistaan tms. eikä huomioi lapsen aloitteita vuorovaikutukseeen. Se aiheuttaa lamaannuttavaa häpeää, tunteen ettei kelpaa eikä ole minkään arvoinen. Huonompi kuin muut. Pieni lapsi on niin minäkeskeinen, että kokee aikuisen välinpitämättömyyden omaksi syykseen, ja esim. sen josi avioeronnut vanhenempi ei ole häneen yhteydessä lapsi kokee omaksi viakseen. Häpeän toinen yleinen syntymekanismi on kiusaamisen kohteeksi joutuminen ja omien ikätoverien hyväksymättömyys, ei pääse kuulumaan ikätoverien kanssa samaan porukkaan. Kummatkin syrjäyttävät lasta toisista ja toisten hyväksynnän kokemisesta, mikä vaikuttaa omanarvontuntoon hyvin syvällisesti ja joka saa häpeäpään itseään persoonana. Syyllisyyshän kohdistuu vääriin tekoihin, häpeä taas omaan vääräksi koettuun persoonaan.
Tsemppiä ap häpeän voittamiseen!
[/quote]
Kiitos tästä kirjoituksesta! Sai mut tajuamaan syvällisemmin, miksi häpeäntunne on mussa erittäin voimakas. Olen käynyt läpi kummatkin kuvauksessasi olleet lapsuuden/nuoruuden kokemuksina, olen siis "tuplahäpeällinen" :D
t: ei ap
No sitten olet ehkä omaksunut käsityksen huonomuudesta äidiltäsi, olet kait altistunut vuosikausia äitisi ajattelumaailmalle ja reagointitavoille, jotka jatkuvasti ovat osoittaneet että hän ja teidän perhe on muita huonompi. Tuollaiset asiat hyvin usein periytyvät sosiaalisesti, sillä tietyt ajattelun skeemat vakiintuvat vuosien kuluessa hyvin vahvoiksi.