Puolisoni ja vanhempani eivät täysin ole tajunneet akateemista työttömyyttäni
Olen vastavalmistunut maisteri, no tai oikeastaan valmistuin vuosi sitten ja olen hakenut töitä ahkerasti. Tulos on: ei löydy, vaikka mitä hakisin. Jatkan kuitenkin työnhakua. Jos ja kun saan työn, on minun kuitenkin ajateltava tulevaisuutta ja hankittava uusi koulutus / ammatti menemällä kouluun töiden ohella. Vanhemmat ja puoliso ei oikein taida tajuta, kuinka raskasta on nää tulevaisuuden näkymät. Johan opiskelin opintotuella ja kävin töissä opiskelujen aikana. Oditin, että pääsisin vaan töihin eikä tarvitsisi taas opiskella samaan aikaan. Mutta, ei. Jos haluu pärjätä, niin pakkopullaa, pakko vaan tehdä niin. Mitä mieltä ootte? Onko vanhemmilla ihmisillä tai muilla vaikeuksia ymmärtää, että missä mennään nykyään? t. Akateeminen n30
Kommentit (188)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:02"]
Itseasiassa Pk-seudulla on myös työnhakijoiden kesken kovin taso, vaikka työpaikkoja on eniten. Jos on tiedoiltaan ja taidoiltaan ns kakkoslaatua voi pärjätä paremmin vähemmän kilpailuilla työmarkkinoilla. Esim Pohjanmaalla tai itäsuomessa.
[/quote]
Tämä pitää paikkansa. Uraani aloittaessani vastavalmistuneena muutin noin 400 kilometrin päähän silloisesta kotiseudustani, joka oli myöskin pikkukylä. Hakemuksia laitoin kymmenittäin ympäri Suomea. Tosin sitäkin saamaani paikkaa haki tuolloin kolmisenkymmentä henkilöä. Tärkeintä oli siis saada alan työkokemusta. Nykyisin asun ja työskentelen pääkaupunkiseudulla.
[/quote]
Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla lähes paikkaan kuin paikkaan tulee 100-300 hakemusta.
Erään pienen paikkakunnan autokoulun sihteerin paikkaa haki kuulemma reilu 100 hakijaa. Ja kyseessä todellakin pieni paikkakunta, varsin syrjässä, täysin julkisen liikenteen ulkopuolella.
No, aika harva kuitenkin voi lähteä jonnekin periferiaan töihin, koska silloin taas puoliso ei saa töitä. Keikauskakku, kumpi puoli paras? Lapsettomalta tuo etäelämä voi pienen ajan onnistua, mutta ei vuosikausia, jos haluaa sen parisuhteenkin hoitaa, max. 2-3 v. Lapsiperheessä taas tuo ajaa toisen lähes yksinhuoltajaksi, todella helposti pitkät hoitopäivät tai pieni koululainen yksin pitkiä aikoja kotona. Entä jos lähivanhemmalla on työmatka?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:02"]
Itseasiassa Pk-seudulla on myös työnhakijoiden kesken kovin taso, vaikka työpaikkoja on eniten. Jos on tiedoiltaan ja taidoiltaan ns kakkoslaatua voi pärjätä paremmin vähemmän kilpailuilla työmarkkinoilla. Esim Pohjanmaalla tai itäsuomessa.
[/quote]
Tämä pitää paikkansa. Uraani aloittaessani vastavalmistuneena muutin noin 400 kilometrin päähän silloisesta kotiseudustani, joka oli myöskin pikkukylä. Hakemuksia laitoin kymmenittäin ympäri Suomea. Tosin sitäkin saamaani paikkaa haki tuolloin kolmisenkymmentä henkilöä. Tärkeintä oli siis saada alan työkokemusta. Nykyisin asun ja työskentelen pääkaupunkiseudulla.
[/quote]
Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla lähes paikkaan kuin paikkaan tulee 100-300 hakemusta.
Erään pienen paikkakunnan autokoulun sihteerin paikkaa haki kuulemma reilu 100 hakijaa. Ja kyseessä todellakin pieni paikkakunta, varsin syrjässä, täysin julkisen liikenteen ulkopuolella.
[/quote]
Juuri näin se on!
No mites nuo aikuisopettajan opinnot, muistaaksen Jyväskylä ja Hämeenlinna järjestvät ja kestävät vuoden. Toki sinnekin on karsinta kova.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:24"]
Joitakin vaan onnistaa, toisia ei. 18v lapseni sai lukion jälkeen heti työpaikan ja tienaa yli 1500 euroa kuussa, sai lainan ja osti asunnon ja aloittaa ensikuussa yliopisto-opinnot.
[/quote] 1500 eu niin sillä maksetaankin mukavasti asuntolainaa, kai se asunto maksoi jossain hornqan tuutissa 30.000
Meillä tehtiin niin, että perheenisä lähti toiseen kaupunkiin töihin, asui työskentelypaikkakunnalla viikot ja tuli viikonlopuksi kotiin. Minulta meni työpaikka, aikani koitin saada työtä jos toista. Asiaa vaikeutti juuri tuo pakote normaalille päivätyölle, koska olin viikot yksin lasten kanssa, muuten olisinkn saanut töitä.
Vuoden yrittämisen jälkeen aloin hakemaan paikkaa miehen työskentely paikkakunnalta ja nappasi suh't nopeaan. Pakkasin lapset, laitoimme talon myntiin ja muutimme työskentelypaikkakunnalle. Lapsille se oli kova paikka, mutta ei siinä vaihtoehtojakaan ollut.
Nykyisessä työpaikassani on useita ihmisiä, jotka käyvät toiselta puolelta Suomea töissä, ajavat perjantaina kotiin. Vaihtoehtoisesti olisivat työttömiä.
Opetus on siis se, että nykyään on normaalia suurentaa työssäkäyntialuetta. Enenevä joukko ihmisiä asuu viikot poissa kotoaan. Huonoina aikoina on pakko sopeutua ja tehdä uhrauksia jos haluaa selvitä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 17:53"]
Ap:lla yksi iso ongelma taitaa olla ikä ja lapsettomuus. Työnantaja saattaa nähdä tämän riskinä.. (pelkää, että ap pamahtaa heti paksuksi työn saatuaan).. :/ valitettavan yleistä nykyisin..
[/quote]
Tuskin on tuo.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:41"]
Meneekö muilla hermot arjessa esimerkiksi parisuhteessa työttömyyden aiheuttaman stressin takia? Ap
[/quote]
Hermot ovat menneet jo ajat sitten! KOhta kaksi vuotta työttömänä, kaikki mahdollinen haettu ja monta valmennusta ym. takana. Laittomia työsoppareita tarjotaan vaan. Asenne , persoona ym. varmasti kohdallaan, kokemusta riittävän monta vuotta muutamasta työpaikasta. Nyt ottaisin mitä vaan vastaan välttääkseni konkurssin, mutta ne duunaripaikat ovatkin niille, jotka eivät puhu suomen kieltä, valitettavasti tätä on EU- suomi 2014. Samanlaisia kokemuksia muilla?
"Duunaripaikat ovatkin niille, jotka eivät puhu suomen kieltä" Mitä nämä ovat?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 19:10"]
No, aika harva kuitenkin voi lähteä jonnekin periferiaan töihin, koska silloin taas puoliso ei saa töitä. Keikauskakku, kumpi puoli paras? Lapsettomalta tuo etäelämä voi pienen ajan onnistua, mutta ei vuosikausia, jos haluaa sen parisuhteenkin hoitaa, max. 2-3 v. Lapsiperheessä taas tuo ajaa toisen lähes yksinhuoltajaksi, todella helposti pitkät hoitopäivät tai pieni koululainen yksin pitkiä aikoja kotona. Entä jos lähivanhemmalla on työmatka?
[/quote]
Elämä on valintoja. Eräs tuntemani FT on asunut välillä eri paikkakunnalla kuin miehensä ja lapsensa. Välillä koko perhe on joustanut ja ovat muuttaneet lähemmäksi tuttuni sen hetkistä työpaikkaa. Toisinaan työmatkat ovat olleet hyvinkin pitkiä tai on pitänyt hankkia väliaikaisasunto paikkakunnalta, jossa on töissä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:24"]
Joitakin vaan onnistaa, toisia ei. 18v lapseni sai lukion jälkeen heti työpaikan ja tienaa yli 1500 euroa kuussa, sai lainan ja osti asunnon ja aloittaa ensikuussa yliopisto-opinnot.
[/quote] 1500 eu niin sillä maksetaankin mukavasti asuntolainaa, kai se asunto maksoi jossain hornqan tuutissa 30.000
[/quote]
Asuntolainaa kuitenkin, eikä mitään opintolainaa.
ap, mitäs jos kuitenkin opiskelisit avoimessa niitä kursseja joita haluat, huolimatta työkkärin mielipiteistä. Ei kai se työmarkkinatuki tms mitä nyt saat voi olla niin merkittävä, ettetkö haluaisi pätevöityä maksoi mitä maksoi?
Uskon, että 30 vee naista syrjitään 3 asian takia: 1) se on 30 joten 2) se tekee varmaan lapsia kohta ja 3) ulkonäkö vaikuttaa myös...
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:02"]
Itseasiassa Pk-seudulla on myös työnhakijoiden kesken kovin taso, vaikka työpaikkoja on eniten. Jos on tiedoiltaan ja taidoiltaan ns kakkoslaatua voi pärjätä paremmin vähemmän kilpailuilla työmarkkinoilla. Esim Pohjanmaalla tai itäsuomessa.
[/quote]
Tämä pitää paikkansa. Uraani aloittaessani vastavalmistuneena muutin noin 400 kilometrin päähän silloisesta kotiseudustani, joka oli myöskin pikkukylä. Hakemuksia laitoin kymmenittäin ympäri Suomea. Tosin sitäkin saamaani paikkaa haki tuolloin kolmisenkymmentä henkilöä. Tärkeintä oli siis saada alan työkokemusta. Nykyisin asun ja työskentelen pääkaupunkiseudulla.
[/quote]
Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla lähes paikkaan kuin paikkaan tulee 100-300 hakemusta.
Erään pienen paikkakunnan autokoulun sihteerin paikkaa haki kuulemma reilu 100 hakijaa. Ja kyseessä todellakin pieni paikkakunta, varsin syrjässä, täysin julkisen liikenteen ulkopuolella.
[/quote]
Sepä se. Kertomani paikka oli alle parintuhannen asukkaan pikkykylä ja kyseessä aineenopettajan vuoden määräaikainen työ, johon tietyt pätevyysvaatimukset. Hyvin voin kuvitella, että sellaiseen työhön, johon ei ole tarkkoja kelpoisuusvaatimuksia, tulee hakemuksia vielä enemmän.
Tämän vuoksi suosittelenkin ap:ta hakemaan töitä myös muualta kuin pääkaupunkiseudulta.
Minäkin korkeakoulutettu äiti olen välillä työskennellyt pienistä lapsista viikon erossa. Kamalaahan se on, mutta työkykyä on pidettävä yllä ja pitkät poissaolot työelämästä katkaistava. Kun ihmiset kauhistelevat, niin muistutan heitä (ja eritoten itseäni) niistä maailman lukemattomista äideistä, jotka jättävät lapset kotimaahan isovanhemmilleen ja ovat kuukausia poissa. Kuten vaikka monet marjanpoimijat täällä Suomessa.
[/quote]
Mikähän sellainen ala on, jossa on vain kaksi työpaikkaa vuodessa auki? Taitaa olla kyse jostain tietystä työtehtävästä, ei alasta.
[/quote]
Yliopiston lehtori oppiaineessa, jota opetetaan neljässä maamme yliopistossa.
[/quote]
Jos se aine on "viestintä" unohda koko ala.
Nimimerkki Alan ammattilainen
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 11:28"][quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 11:12"]
Huhhuh, täytyypä sanoa että olipa poikamme valinta sittenkin oikea. Teki kaksoistutkinnon eli valmistui amiksesta automaatioasentajaksi ja samalla ylioppilaaksi ja sai heti intistä palattuaan vakituisen työpaikan ja jopa oikein hyvällä palkalla aloittelijalle, puolen vuoden ulkomaankomennuskin on jo varmistunut. Poika aikoi olla työssä jonkun vuoden ja säästää jatko-opintoja varten, mutta näinköhän niissä on järkeä? No poika päättää itse ja tekniikan alalla työllistyminen on parempaa kuin humanisteilla joista tässä pääosin on ollut puhe.
[/quote]menkääpäs nyt amispöllöjen äidit muualle kehuskelemaan, tässä puhutaan nyt KORKEASTI KOULUTETTUJEN AKATEEMISTEN asioista eikä mistään pienipalkkaisista höpökoulutuksella hankituista hanttihommista
[/quote]
Eihän nämä korkeasti koulutetut pääse edes surkealla palkalla töihin. Ja tämänkin ketjun perusteella olisivat valmiita mihin tahansa ja millä palkalla vaan. Joten ihan turhaan siellä uhoat.
Olen siis hakenut monenlaisia töitä, en vain omalta alalta tai huippupaikkoja. Siivoojaksikin olen hakenut ja muihin "paskaduuneihin". Ei pääse niin ei pääse. Varmaan oon ylikoulutettu niihin. Ap
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 18:02"]
Itseasiassa Pk-seudulla on myös työnhakijoiden kesken kovin taso, vaikka työpaikkoja on eniten. Jos on tiedoiltaan ja taidoiltaan ns kakkoslaatua voi pärjätä paremmin vähemmän kilpailuilla työmarkkinoilla. Esim Pohjanmaalla tai itäsuomessa.
[/quote]
Tämä pitää paikkansa. Uraani aloittaessani vastavalmistuneena muutin noin 400 kilometrin päähän silloisesta kotiseudustani, joka oli myöskin pikkukylä. Hakemuksia laitoin kymmenittäin ympäri Suomea. Tosin sitäkin saamaani paikkaa haki tuolloin kolmisenkymmentä henkilöä. Tärkeintä oli siis saada alan työkokemusta. Nykyisin asun ja työskentelen pääkaupunkiseudulla.