Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni ja vanhempani eivät täysin ole tajunneet akateemista työttömyyttäni
17.08.2014 |
Olen vastavalmistunut maisteri, no tai oikeastaan valmistuin vuosi sitten ja olen hakenut töitä ahkerasti. Tulos on: ei löydy, vaikka mitä hakisin. Jatkan kuitenkin työnhakua. Jos ja kun saan työn, on minun kuitenkin ajateltava tulevaisuutta ja hankittava uusi koulutus / ammatti menemällä kouluun töiden ohella. Vanhemmat ja puoliso ei oikein taida tajuta, kuinka raskasta on nää tulevaisuuden näkymät. Johan opiskelin opintotuella ja kävin töissä opiskelujen aikana. Oditin, että pääsisin vaan töihin eikä tarvitsisi taas opiskella samaan aikaan. Mutta, ei. Jos haluu pärjätä, niin pakkopullaa, pakko vaan tehdä niin. Mitä mieltä ootte? Onko vanhemmilla ihmisillä tai muilla vaikeuksia ymmärtää, että missä mennään nykyään? t. Akateeminen n30
Kommentit (188)
Silmäilin ketjun läpi, ei osunut silmiin että minkä alan maisterista on kyse.
Selvähän se on että jollain höpöhöpö tietämyksellä ei töitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:06"]No, vanhempien eli sanotaan kutakuinkin 1960-luvulla syntyneiden ja sitä vanhempien, on hyvin vaikea ymmärtää minkäänlaista työttömyyttä. He ovat eläneet ja opiskelleet aikana, jolloin töitä sai kun käveli tehtaaseen ja kysyi töitä - ja vielä ihan hyväpalkkaisia duuneja. Samoin heidän nuoruudenaikoinaan akateeminen loppututkinto oli satavarma tie hyväpalkkaiseen ikuiseen työhön ja samalla sosiaaliseen nousuun. Heidän aikanaan amikseen menivät tyhmät, pikkurikolliset ja laiskurit, jotka eivät olleet pärjänneet yläkoulussa tai kansakoulussa ja lukioon menivät ns. kunnolliset nuoret ja isänmaan fiksut toivot. Tämän porukan mielestä kaikki työttömät ovat juoppoja laiskureita, koska "ahkera saa aina työtä". Jos on akateemisesti koulutettu työtön, he ovat vielä enemmän ihmeissään. Oma tätini (synt. 1963) taivasteli tässä kesällä yksissä sukujuhlissa yhden nuoremman polven sukulaisen tilannetta, että "aattele nyt kun se on oikein maisteri ja silti ei oo saanu töitä". Oi aikoja oi tapoja, kaikki nuo lausunnothan pitää suhteuttaa sanojansa taustaan ja arvoihin.
[/quote]
Olen syntynyt 1962 ja ymmärrän nykyisen työllisyystilanteen paremmin kuin hyvin. Valitettavasti. Tein lapset opiskeluaikana, valmistuin vasta pahimman laman keskelle 1992. Jäin vuosiksi työttömäksi ja teimme vielä yhden lapsen.
Mieheni jäi työttömäksi tämän laman aikana eikä yli viisikymppisenä enää todennäköisesti työllisty.
Ei siis kannata yleistää yhden tädin perusteella kaikkia samalla vuosikymmenellä syntyneitä. Se ei anna kovin fiksua kuvaa kirjoittajasta.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:44"]
Ope-opinnot ja/ tai erityisopeopinnot ja/tai suomi toisena kielenä- opinnot voisivat tuoda sinulle työpaikan, jos opetusala yhtään kiinnostaa!
[/quote]
Pedagogisiin töydennyopintoihin on muuten tosi vaikea päästä akateemiselta alalta valmistumisen jälkeen. Hakijoitaon aina paljon ja suurimmalla osalla työkokemustakin jo opetushommista.
Pelottaa myös tuo mahdollinen muuttopakko. Se kytee jatkuvasti takaraivossa, että tulee pitkät työmatkat tai joudun erilleen aviomiehestäni töiden takia. Sitä varsinkaan ihmiset eivät tunnu kaikki ihan tajuavan, kuinka ahdistavaa on elää tällaisten huolien kanssa. Olen todella ahdistunut ja minua pelottaa tulevaisuus. :( En alkuunkaan ollut henkisesti varautunut tälläiseen...anteeksi vain...paskaan opiskeluaikana. Ap
31, tarkoitin syitä, joita 40- luvulla syntyneet vähäisellä koulutuksella pitkä työuran tehneet ihmiset keksivät. Rekrytointitilanteissa (niissä harvoissa joihin pääsin) menestyin mielestäni hyvin ja olin hyvin suurpiirteinen: kaikki olisi käynyt ja useimmat asiat järjesteltävissä. Ja useamman kerran sainkin töitä näistä. Vakipaikan tosin vasta normaalia iäkkäämpänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:44"]
Ope-opinnot ja/ tai erityisopeopinnot ja/tai suomi toisena kielenä- opinnot voisivat tuoda sinulle työpaikan, jos opetusala yhtään kiinnostaa!
[/quote]
Pedagogisiin töydennyopintoihin on muuten tosi vaikea päästä akateemiselta alalta valmistumisen jälkeen. Hakijoitaon aina paljon ja suurimmalla osalla työkokemustakin jo opetushommista.
[/quote]
Kyllä, olen itsekin huomannut tämän! Varsinkin aikuispedan puolelle. Ap
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:31"]
22 tilittää vielä sen verran, että erityisen ahdistavalta tuntui työttömyyden "syiden" kaivelu persoonastani. Ikään kuin se heille kuuluisi. Ja olisi ok puheenaihe kun läsnä oli usein muutakin sukua.
[/quote]
Se on niin ärsyttävää, I know what you mean!
[/quote]Yllättävän usein työttömyys on jopa nykytilanteessa persoonasta kiinni. Syitä löytyy omista valinnoista todella paljon. Se on myös taustalla siinä, miksi yhdet ja samat ihmiset tuntuvat aina saavan työtä ja yleensä parhaat työt.
Kun sadoista hakijoista aletaan seuloa haastatteluvaiheeseen pääseviä, ihan liian usein paljastuu taustalta todellakin persoonasta kiinni olevia syitä. Ei haluta iltatyötä, ei haluta vuorotyötä. ei haluta johonkin tiettyyn tiimiin, halutaan kesäloma aina samaan aikaan tai muuta vastaavaa alkaen lasten hoitoon liittyvistä vaatimuksista. Tiukkapipoisimmat ja valikoivimmat persoonat pitävät vaatimuksistaan kiinni maailman tappiin ja jäävät ilman työtä. Suurpiirteisimmät tajuavat, että pitkän työttömyyden jälkeen pitää tinkiä vaatimuksista jotta pääsisi jälleen kiinni työelämään ja voisi uudellen edetä siihen asemaan, että pystyy esittämään vaatimuksia.
t. rekryssä työskennellyt
[/quote]Juuri näin. Valikoivaksi ja vaativaksi niuhottajaksi voi ruveta sitten kun työpaikan saanut ja tukevasti siinä kiinni. Valitettavasti moni on sitä jo ennen ensimmäistäkään työpaikkaansa, joten eipä sitten tärppää... Terveisiä rekrystä täälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:06"]No, vanhempien eli sanotaan kutakuinkin 1960-luvulla syntyneiden ja sitä vanhempien, on hyvin vaikea ymmärtää minkäänlaista työttömyyttä. He ovat eläneet ja opiskelleet aikana, jolloin töitä sai kun käveli tehtaaseen ja kysyi töitä - ja vielä ihan hyväpalkkaisia duuneja. Samoin heidän nuoruudenaikoinaan akateeminen loppututkinto oli satavarma tie hyväpalkkaiseen ikuiseen työhön ja samalla sosiaaliseen nousuun. Heidän aikanaan amikseen menivät tyhmät, pikkurikolliset ja laiskurit, jotka eivät olleet pärjänneet yläkoulussa tai kansakoulussa ja lukioon menivät ns. kunnolliset nuoret ja isänmaan fiksut toivot. Tämän porukan mielestä kaikki työttömät ovat juoppoja laiskureita, koska "ahkera saa aina työtä". Jos on akateemisesti koulutettu työtön, he ovat vielä enemmän ihmeissään. Oma tätini (synt. 1963) taivasteli tässä kesällä yksissä sukujuhlissa yhden nuoremman polven sukulaisen tilannetta, että "aattele nyt kun se on oikein maisteri ja silti ei oo saanu töitä". Oi aikoja oi tapoja, kaikki nuo lausunnothan pitää suhteuttaa sanojansa taustaan ja arvoihin.
[/quote]
Olen syntynyt 1962 ja ymmärrän nykyisen työllisyystilanteen paremmin kuin hyvin. Valitettavasti. Tein lapset opiskeluaikana, valmistuin vasta pahimman laman keskelle 1992. Jäin vuosiksi työttömäksi ja teimme vielä yhden lapsen.
Mieheni jäi työttömäksi tämän laman aikana eikä yli viisikymppisenä enää todennäköisesti työllisty.
Ei siis kannata yleistää yhden tädin perusteella kaikkia samalla vuosikymmenellä syntyneitä. Se ei anna kovin fiksua kuvaa kirjoittajasta.
[/quote] Pitkään olet opiskellut, jos valmistuis vasta 92 ja olet syntynyt 62
Minä olen syntynyt 64 ja ammattiin valmistuin 85 ja 87 sain vakituisen työpaikan. Yhtään päivää en elämässäni ole ollut työttömänä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:31"]
22 tilittää vielä sen verran, että erityisen ahdistavalta tuntui työttömyyden "syiden" kaivelu persoonastani. Ikään kuin se heille kuuluisi. Ja olisi ok puheenaihe kun läsnä oli usein muutakin sukua.
[/quote]
Se on niin ärsyttävää, I know what you mean!
[/quote]Yllättävän usein työttömyys on jopa nykytilanteessa persoonasta kiinni. Syitä löytyy omista valinnoista todella paljon. Se on myös taustalla siinä, miksi yhdet ja samat ihmiset tuntuvat aina saavan työtä ja yleensä parhaat työt.
Kun sadoista hakijoista aletaan seuloa haastatteluvaiheeseen pääseviä, ihan liian usein paljastuu taustalta todellakin persoonasta kiinni olevia syitä. Ei haluta iltatyötä, ei haluta vuorotyötä. ei haluta johonkin tiettyyn tiimiin, halutaan kesäloma aina samaan aikaan tai muuta vastaavaa alkaen lasten hoitoon liittyvistä vaatimuksista. Tiukkapipoisimmat ja valikoivimmat persoonat pitävät vaatimuksistaan kiinni maailman tappiin ja jäävät ilman työtä. Suurpiirteisimmät tajuavat, että pitkän työttömyyden jälkeen pitää tinkiä vaatimuksista jotta pääsisi jälleen kiinni työelämään ja voisi uudellen edetä siihen asemaan, että pystyy esittämään vaatimuksia.
t. rekryssä työskennellyt
[/quote]
Pitää tinkiä vaatimuksista kuten palkasta, tarkoitat ilmeisesti sitä? Että ilmaiseksi orjaksi vaan. Haista sinä pitkä vittu vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse työtön tällä hetkellä, mutta kohta ehkä olen (odotan tietoa jatkosta). Tiedän miltä tuntuu olla työtön/epävarmassa tilanteessa parisuhteessa. Haluaisi miettiä tulevaisuuden isoja siirtoja, mutta mitään ei voi päättää, koska töistä ei ole tietoa. Olen tehnyt maisteriksi valmistumisen jälkeen pätkissä töitä, joten koko ajan on eletty vain kuukausien tähtäimellä. Kauheat suorituspaineet, koska tulevaisuutta koskevat päätökset odottavat vain minun "onnistumistani" työmarkkinoilla.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:06"]No, vanhempien eli sanotaan kutakuinkin 1960-luvulla syntyneiden ja sitä vanhempien, on hyvin vaikea ymmärtää minkäänlaista työttömyyttä. He ovat eläneet ja opiskelleet aikana, jolloin töitä sai kun käveli tehtaaseen ja kysyi töitä - ja vielä ihan hyväpalkkaisia duuneja. Samoin heidän nuoruudenaikoinaan akateeminen loppututkinto oli satavarma tie hyväpalkkaiseen ikuiseen työhön ja samalla sosiaaliseen nousuun. Heidän aikanaan amikseen menivät tyhmät, pikkurikolliset ja laiskurit, jotka eivät olleet pärjänneet yläkoulussa tai kansakoulussa ja lukioon menivät ns. kunnolliset nuoret ja isänmaan fiksut toivot. Tämän porukan mielestä kaikki työttömät ovat juoppoja laiskureita, koska "ahkera saa aina työtä". Jos on akateemisesti koulutettu työtön, he ovat vielä enemmän ihmeissään. Oma tätini (synt. 1963) taivasteli tässä kesällä yksissä sukujuhlissa yhden nuoremman polven sukulaisen tilannetta, että "aattele nyt kun se on oikein maisteri ja silti ei oo saanu töitä". Oi aikoja oi tapoja, kaikki nuo lausunnothan pitää suhteuttaa sanojansa taustaan ja arvoihin.
[/quote]
Olen syntynyt 1962 ja ymmärrän nykyisen työllisyystilanteen paremmin kuin hyvin. Valitettavasti. Tein lapset opiskeluaikana, valmistuin vasta pahimman laman keskelle 1992. Jäin vuosiksi työttömäksi ja teimme vielä yhden lapsen.
Mieheni jäi työttömäksi tämän laman aikana eikä yli viisikymppisenä enää todennäköisesti työllisty.
Ei siis kannata yleistää yhden tädin perusteella kaikkia samalla vuosikymmenellä syntyneitä. Se ei anna kovin fiksua kuvaa kirjoittajasta.
[/quote] Pitkään olet opiskellut, jos valmistuis vasta 92 ja olet syntynyt 62
Minä olen syntynyt 64 ja ammattiin valmistuin 85 ja 87 sain vakituisen työpaikan. Yhtään päivää en elämässäni ole ollut työttömänä.
[/quote]Ajattelin samaa. Jos opiskelee noin pitkään, niin vaikka syy olisi lastenteko opintojen aikana, niin kyllä siinä tulee tahottomasti antaneeksi työnantajille itsestään kuvan tyyppinä, joka ei koskaan saa mitään valmiiksi. Kuka ottaisi sellaisen ihmisen töihin? Niinpä, ei kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:20"]
Oletko opettaja? Väitätkö, ettei Suomesta löydy töitä äikänopettajalle? Oletko varma, ettei ongelma ole asenteessasi? Vaikutat jo valmiiksi uhriutuneelta.
[/quote]
Äikänopettajien työtilanteesta en tiedä, mutta oman aineeni opettajiksi hakee noin 15 pätevää myös vuorotteluvapaan sijaisuuteen, joka edellyttää hakijalta työttömyyttä. Vain yksi saa sen paikan, yleensä se joka on siellä ollut aiemminkin. Väitätkö niiden 14 muun työttömän hakijan olevan uhriutuneita ja jokaisella heistä on vikaa asenteessa?
Aloittajan vanhemmat ja puoliso ovat ehkä itse ammattikoulun käyneitä tai muuten vähemmällä koulutuksella työpaikkansa saaneita. Varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä sitä, että koulutus ei paranna työllistymistä, sillä entiseen aikaan korkeakoulusta pääsi todellakin aina töihin.
Ei enää. Tästäkin pihasta on joskus lähtenyt töihin 4 ammattikoulun käynyttä, ja yksi maisteri on jäänyt työttömänä kotiin. Ja sama asenne se on kaikilla ollut.
Toista se nyt, varmin tie työhön on ammattikoulutus sellaiselle alalle, jolla on pikkuisen työvoimapulaa. Mutta kuka tietää, mikä se ala on sitten 3 vuotta myöhemmin, kun tänä vuonna opinnot aloittavat valmistuvat.
En ole ikinä ymmärtänyt miksi esimerkiksi mun pitäisi mennä harjoittelijaksi, jos osaan jo alani tiedot ja taidot (ylempi korkeakoulututkinto) ja työkokemusta on omalta alata 5 vuotta ja muilta aloilta 10 vuotta? En tajua tätä harjoitteluhommaa ollenkaan. Harjoittelut oli jo opiskeluaikoina. Ei tarvitse enää harjoitella, varsinkaan ilmaiseksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:53"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:31"]
22 tilittää vielä sen verran, että erityisen ahdistavalta tuntui työttömyyden "syiden" kaivelu persoonastani. Ikään kuin se heille kuuluisi. Ja olisi ok puheenaihe kun läsnä oli usein muutakin sukua.
[/quote]
Se on niin ärsyttävää, I know what you mean!
[/quote]Yllättävän usein työttömyys on jopa nykytilanteessa persoonasta kiinni. Syitä löytyy omista valinnoista todella paljon. Se on myös taustalla siinä, miksi yhdet ja samat ihmiset tuntuvat aina saavan työtä ja yleensä parhaat työt.
Kun sadoista hakijoista aletaan seuloa haastatteluvaiheeseen pääseviä, ihan liian usein paljastuu taustalta todellakin persoonasta kiinni olevia syitä. Ei haluta iltatyötä, ei haluta vuorotyötä. ei haluta johonkin tiettyyn tiimiin, halutaan kesäloma aina samaan aikaan tai muuta vastaavaa alkaen lasten hoitoon liittyvistä vaatimuksista. Tiukkapipoisimmat ja valikoivimmat persoonat pitävät vaatimuksistaan kiinni maailman tappiin ja jäävät ilman työtä. Suurpiirteisimmät tajuavat, että pitkän työttömyyden jälkeen pitää tinkiä vaatimuksista jotta pääsisi jälleen kiinni työelämään ja voisi uudellen edetä siihen asemaan, että pystyy esittämään vaatimuksia.
t. rekryssä työskennellyt
[/quote]
Pitää tinkiä vaatimuksista kuten palkasta, tarkoitat ilmeisesti sitä? Että ilmaiseksi orjaksi vaan. Haista sinä pitkä vittu vaan.
[/quote]Äläpä kiukuttele. Palkasta en puhunut sanaakaan. Tehtäväkohtaiset palkat on määritelty useimmissa työpaikoissa joko työehtosopimuksissa tai firman omissa säädöksissä, on siis olemassa tehtäväkohtaiset vähimmäispalkat. Tottakai palkkavaatimuksen voi hakuvaiheessa esittää, jos sitä pyydetään ja jos itse katsoo aiheelliseksi. Jos sitä pyydetään, se ilmoitetaan hakuilmoituksessa. Useimmissa suorittavan tason töissä sellaista vaatimusta ei ole, eikä etenkään julkisella sektorilla, jossa palkat ovat tarkasti määritellyt ja ilmoitetaan selvästi hakuilmoituksessa.
Vaatimuksia ovat mm. ne asiat joita luettelin, esimerkiksi tilanne, jossa hakija on hakenut paikkaa jossa työ on 2-vuorotyötä, mutta hakija ei halua tehdä kahta vuoroa. Tai jossa työhön sisältyy satunnaista viikonlopputyötä, joka korvataan toki lakien ja säädösten mukaan, mutta työntekijä ei halua tehdä viikonlopputyötä. Moni (ette muuten edes usko kuinka moni!) haluaa itse sanella lomiensa ajankohdan, mutta se nyt vaan ei aina onnistu, jos työpaikalla on kiertävä lomajärjestelmä.
Ihan opiksi vain, että jos olet työtön ja haet työtä, niin ei ainakaan rekryn alkuvaiheessa kannata haistatella ensimmäisenä. Jos ei pysty sitä karsimaan persoonastaan, niin voi olla vaikea saada työtä, sillä tarjolla on satoja sellaisia, jotka eivät haistattele.
40-50-luvulla syntyneet ovat voineet kävellä kansakoulu pohjalla duuneihin. 60-luvulla syntyneet todellakaan ei. eli sukupolvet ei todellakaan voi ymmärtää mitä on nnykyaika.. kun samoista paikoista kilpailee ehkä 200-300 muutakin hakijaa. koulutuksen inflaatio.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:20"]
Oletko opettaja? Väitätkö, ettei Suomesta löydy töitä äikänopettajalle? Oletko varma, ettei ongelma ole asenteessasi? Vaikutat jo valmiiksi uhriutuneelta.
[/quote]
Äikänopettajien työtilanteesta en tiedä, mutta oman aineeni opettajiksi hakee noin 15 pätevää myös vuorotteluvapaan sijaisuuteen, joka edellyttää hakijalta työttömyyttä. Vain yksi saa sen paikan, yleensä se joka on siellä ollut aiemminkin. Väitätkö niiden 14 muun työttömän hakijan olevan uhriutuneita ja jokaisella heistä on vikaa asenteessa?
Aloittajan vanhemmat ja puoliso ovat ehkä itse ammattikoulun käyneitä tai muuten vähemmällä koulutuksella työpaikkansa saaneita. Varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä sitä, että koulutus ei paranna työllistymistä, sillä entiseen aikaan korkeakoulusta pääsi todellakin aina töihin.
Ei enää. Tästäkin pihasta on joskus lähtenyt töihin 4 ammattikoulun käynyttä, ja yksi maisteri on jäänyt työttömänä kotiin. Ja sama asenne se on kaikilla ollut.
Toista se nyt, varmin tie työhön on ammattikoulutus sellaiselle alalle, jolla on pikkuisen työvoimapulaa. Mutta kuka tietää, mikä se ala on sitten 3 vuotta myöhemmin, kun tänä vuonna opinnot aloittavat valmistuvat.
[/quote]
Tuohan on erinomainen tilanne, jos yhdestä työpaikasta taistelee vain 15 ihmistä. Joten asennevammalta kuulostaa.
Opetusalan julkisesti ilmoitettavista paikoista suuri osa ei oikeasti ole "vapaita paikkoja", vaan valittava henkilö on jo talossa. Valitettavasti kunnan on vaan pakko panna duuni julkiseen hakuun.
Jonkun takaoven kautta ja suhteilla täytyy päästä ensin sijaisuuksia tekemään.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:49"]
Pelottaa myös tuo mahdollinen muuttopakko. Se kytee jatkuvasti takaraivossa, että tulee pitkät työmatkat tai joudun erilleen aviomiehestäni töiden takia. Sitä varsinkaan ihmiset eivät tunnu kaikki ihan tajuavan, kuinka ahdistavaa on elää tällaisten huolien kanssa. Olen todella ahdistunut ja minua pelottaa tulevaisuus. :( En alkuunkaan ollut henkisesti varautunut tälläiseen...anteeksi vain...paskaan opiskeluaikana. Ap
[/quote]
Elämässä on laitettava asioita tärkeysjärjestykseen. Mistä syystä nykyinen miehesi on sinulle tärkeämpi kuin oma elämäsi?
Tuohon kysymykseen kun selvität vastauksen (itsellesi, et meille), niin tilanne voi muuttua ratkaisevasti. Varsinkin lapsettomilla on aivan tavallista, että ollaan töissä eri paikkakunnalla. Ja myös siinä vaiheessa kun lapset ovat niin isoja, että pärjäävät omillaan joten kuten, tai ainakin isänsä kanssa. Se ei nimittäin enää ole aina mies se, joka perheestä lähtee reissutyöhön.
Tuossa alkaa kyllä pikkuisen paljastumaan omaa työttömyyteen johtavaa asennettasi: sinä kun et halua muuta kuin kyhnätä miehesi kyljessä, viis töistä jos niiden vuoksi joutuisi siitä tinkimään. Sinähän itse asiassa pelkäät töihin joutumista, et suinkaan toivo töihin pääsemistä kun mies ei tietenkään voi muuttaa mukana, jos saisit vakituisen paikan kauempaa.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:20"]
Oletko opettaja? Väitätkö, ettei Suomesta löydy töitä äikänopettajalle? Oletko varma, ettei ongelma ole asenteessasi? Vaikutat jo valmiiksi uhriutuneelta.
[/quote]
Äikänopettajien työtilanteesta en tiedä, mutta oman aineeni opettajiksi hakee noin 15 pätevää myös vuorotteluvapaan sijaisuuteen, joka edellyttää hakijalta työttömyyttä. Vain yksi saa sen paikan, yleensä se joka on siellä ollut aiemminkin. Väitätkö niiden 14 muun työttömän hakijan olevan uhriutuneita ja jokaisella heistä on vikaa asenteessa?
Aloittajan vanhemmat ja puoliso ovat ehkä itse ammattikoulun käyneitä tai muuten vähemmällä koulutuksella työpaikkansa saaneita. Varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä sitä, että koulutus ei paranna työllistymistä, sillä entiseen aikaan korkeakoulusta pääsi todellakin aina töihin.
Ei enää. Tästäkin pihasta on joskus lähtenyt töihin 4 ammattikoulun käynyttä, ja yksi maisteri on jäänyt työttömänä kotiin. Ja sama asenne se on kaikilla ollut.
Toista se nyt, varmin tie työhön on ammattikoulutus sellaiselle alalle, jolla on pikkuisen työvoimapulaa. Mutta kuka tietää, mikä se ala on sitten 3 vuotta myöhemmin, kun tänä vuonna opinnot aloittavat valmistuvat.
[/quote]
Tuohan on erinomainen tilanne, jos yhdestä työpaikasta taistelee vain 15 ihmistä. Joten asennevammalta kuulostaa.
[/quote]
Paitsi jos on alalla, jossa näitä työpaikkoja aukeaa koko valtakunnassa vain pari kertaa vuodessa...
Ope-opinnot ja/ tai erityisopeopinnot ja/tai suomi toisena kielenä- opinnot voisivat tuoda sinulle työpaikan, jos opetusala yhtään kiinnostaa!