Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni ja vanhempani eivät täysin ole tajunneet akateemista työttömyyttäni
17.08.2014 |
Olen vastavalmistunut maisteri, no tai oikeastaan valmistuin vuosi sitten ja olen hakenut töitä ahkerasti. Tulos on: ei löydy, vaikka mitä hakisin. Jatkan kuitenkin työnhakua. Jos ja kun saan työn, on minun kuitenkin ajateltava tulevaisuutta ja hankittava uusi koulutus / ammatti menemällä kouluun töiden ohella. Vanhemmat ja puoliso ei oikein taida tajuta, kuinka raskasta on nää tulevaisuuden näkymät. Johan opiskelin opintotuella ja kävin töissä opiskelujen aikana. Oditin, että pääsisin vaan töihin eikä tarvitsisi taas opiskella samaan aikaan. Mutta, ei. Jos haluu pärjätä, niin pakkopullaa, pakko vaan tehdä niin. Mitä mieltä ootte? Onko vanhemmilla ihmisillä tai muilla vaikeuksia ymmärtää, että missä mennään nykyään? t. Akateeminen n30
Kommentit (188)
En ole mainostanut koulutushaaveita työvoimatoimistossa, mutta olen käynyt niiden järjestämillä kursseilla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko opettaja? Väitätkö, ettei Suomesta löydy töitä äikänopettajalle? Oletko varma, ettei ongelma ole asenteessasi? Vaikutat jo valmiiksi uhriutuneelta.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:09"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:53"]Jos ja kun saan työn, on minun kuitenkin ajateltava tulevaisuutta ja hankittava uusi koulutus / ammatti menemällä kouluun töiden ohella.
[/quote]
Miksi ihmeessä? Jos saat oman alan työn, kannattaa keskittyä kehittämään osaamistaan tämän työn puitteissa ulkopuolisen koulun sijaan. Työnantajat arvostavat enemmän töissä opittuja taitoja.
Tuotko nämä lisäkouluttautumissuunnitelmat ilmi töitä hakiessasi? Tais löytyä yksi syy pitkittyneeseen työttömyyteesi.
[/quote]
Ei ehkä nyt tarvitse ihan uutta koulutusta hankkia, mutta omaa osaamista kannattaa kyllä koko ajan syventää, sekä laajentaa. Toki, jos on joku toinen tutkinto, joka oikein hyvin tätä olemassaolevaa täydentää, niin ei sekään huono juttu ole. Ja jos tietää, mikä on se oman tulevaisuuden toivepainotus, niin niitä koulutuksia kannattaa tutkailla.
Oletko hakenut vain oman alan töitä?
Kävin pääsykokeissa ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa viime yhteishaussa. Hain useampaan paikkaan. En päässyt kuin varasijoille. Hakijoita 1000 (sisäänotto n. 80)-4000 (sisäänotto n. 200). Pitää hakea ahkerasti töitä, mutta pakko mennä taas yhteishakuun mukaan. En jaksaisi uudelleen taas pääsykoerumbaa ja pettymystä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitakin vaan onnistaa, toisia ei. 18v lapseni sai lukion jälkeen heti työpaikan ja tienaa yli 1500 euroa kuussa, sai lainan ja osti asunnon ja aloittaa ensikuussa yliopisto-opinnot.
En ole hakenut pelkästään oman alan töitä vaan ihan kaikkea työtä, sellaisia, joihin pitäisi päästä kandipapereilla heittämällä sisään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyyteni oli kestosuosikkiaihe anoppilassa yhteen aikaan, en olisi millään jaksanut vastailla jatkuviin uteluihin. Sain muutaman lapsen ja opiskelin lisää, tätäkin kauhisteltiin "se tiina vaan opiskelee ja opiskelee". Koko ajan hain salaa töitä ja välillä työllistyinkin hetkeksi. Suurin murheeni oli, mitä appivanhemmat sanovat, kun kuopuskin täyttää 3 v. No sain sitten lisäkoulutusten avulla unelmaduunin ja poistin samalla yhden hyvän päivittelyteeman kahvipöytäkeskusteluista. En unohda koskaan hehkuttaa, miten kivaa duunia teenkään :)
Ymmärrän todella hyvin. Itse pääsin valmistuttuani vakituiseen työhön ja jatkoin vielä opiskeluja tohtoriksi. Sitten tuli lama, työpaikka meni osaston lakkauttamisen myötä ja alkoi työttömyys ja pätkätyöllisyys. Alempiin töihin ei kelpaa liian koulutettuna (edes lastenhoitajaksi ei haluta akateemisia, kun ne kuitenkin lähtee heti kun tulee mahdollisuus) tai sitten en voi tehdä niitä sairauksien takia. Oman alan töitä ei ole ja muita korkeastikoulutetun töitä ei saa kun ei ole työkokemusta. 5 vuotta on nyt rämmitty ja pakko vaan hakeutua takas kouluun ja vaihtaa alaa. Olishan se kiva keskittyä perheen perustamiseen ja normaaliin elämään, mutta jatkuva stressi työpaikan saamisesta painaa mielessä. Tällä hetkellä olen töissä, johon kutsutaan aina kun tarve. Akateemista työtä, mutta kun riittävän palkan saaminen on jatkuva huoli niin pyllystähän tilanne on. Pahimmillaan tienaa kuussa pari sataa, jee. En olisi koskaan voinut uskoa, että tilanne voisi tulla tällaiseksi. Ensin on hyvä työpaikka hyvällä liksalla ja sitten ei ole mitään.. tulevaisuuteenkin alkaa usko mennä. Pelkään, että Suomessa alkaa kohta tapahtua ikäviä..ihan varmana joku vielä napsahtaa pahemman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 tilittää vielä sen verran, että erityisen ahdistavalta tuntui työttömyyden "syiden" kaivelu persoonastani. Ikään kuin se heille kuuluisi. Ja olisi ok puheenaihe kun läsnä oli usein muutakin sukua.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:29"]
Ymmärrän todella hyvin. Itse pääsin valmistuttuani vakituiseen työhön ja jatkoin vielä opiskeluja tohtoriksi. Sitten tuli lama, työpaikka meni osaston lakkauttamisen myötä ja alkoi työttömyys ja pätkätyöllisyys. Alempiin töihin ei kelpaa liian koulutettuna (edes lastenhoitajaksi ei haluta akateemisia, kun ne kuitenkin lähtee heti kun tulee mahdollisuus) tai sitten en voi tehdä niitä sairauksien takia. Oman alan töitä ei ole ja muita korkeastikoulutetun töitä ei saa kun ei ole työkokemusta. 5 vuotta on nyt rämmitty ja pakko vaan hakeutua takas kouluun ja vaihtaa alaa. Olishan se kiva keskittyä perheen perustamiseen ja normaaliin elämään, mutta jatkuva stressi työpaikan saamisesta painaa mielessä. Tällä hetkellä olen töissä, johon kutsutaan aina kun tarve. Akateemista työtä, mutta kun riittävän palkan saaminen on jatkuva huoli niin pyllystähän tilanne on. Pahimmillaan tienaa kuussa pari sataa, jee. En olisi koskaan voinut uskoa, että tilanne voisi tulla tällaiseksi. Ensin on hyvä työpaikka hyvällä liksalla ja sitten ei ole mitään.. tulevaisuuteenkin alkaa usko mennä. Pelkään, että Suomessa alkaa kohta tapahtua ikäviä..ihan varmana joku vielä napsahtaa pahemman kerran.
[/quote]
Tsemppiä tosi paljon kaikkeen! Muista, että osaaminen ei häviä, vaikka työpaikka menisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni ongelma on ap:ssa itsessään. Hän on jo alle vuoden valmistumisesta hakenut toisiin oppilaitoksiin, kun ei muka koskaan voi työllistyä omalle alalleen. Ei ole kummoinen yritys vielä takana. Jollei pedagogisia ole suoritettu, niin tee ne. Varmasti työllistyt.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:31"]
22 tilittää vielä sen verran, että erityisen ahdistavalta tuntui työttömyyden "syiden" kaivelu persoonastani. Ikään kuin se heille kuuluisi. Ja olisi ok puheenaihe kun läsnä oli usein muutakin sukua.
[/quote]
Se on niin ärsyttävää, I know what you mean!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä moni 60-luvulla syntynyt, akateeminenkin, on kokenut työttömyyttä. Esim. 1990-luvun alkapuolella oli hankala tilanne monella alalla.
Sen takia olen hakenut toisiin oppilaitoksiin, koska olen tavannut kollegoja, jotka ovat olleet jo vuosia työttöminä. Opiskelupaikkakin on parempi kuin työttömyys, koska silloin ainakin tekee jotain itselle hyödyllistä. Jatkuvasti työnhakua kuitenkin. Hermot ovat vaan alkaneet mennä ja saan ihan raivareita kotona ja olen tosi äkäinen, koska tämä tilanne on niin ahdistava. Kavereilla on ihan sama tilanne kuin mulla, mutta he ovat esim. ekonomeja. :( Mihin purkaa tämä ahdistus ja äkäisyys? Vinkkejä. Onko muuta keinoa kuin urheilu? Ap
Meneekö muilla hermot arjessa esimerkiksi parisuhteessa työttömyyden aiheuttaman stressin takia? Ap
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 16:31"]
22 tilittää vielä sen verran, että erityisen ahdistavalta tuntui työttömyyden "syiden" kaivelu persoonastani. Ikään kuin se heille kuuluisi. Ja olisi ok puheenaihe kun läsnä oli usein muutakin sukua.
[/quote]
Se on niin ärsyttävää, I know what you mean!
[/quote]Yllättävän usein työttömyys on jopa nykytilanteessa persoonasta kiinni. Syitä löytyy omista valinnoista todella paljon. Se on myös taustalla siinä, miksi yhdet ja samat ihmiset tuntuvat aina saavan työtä ja yleensä parhaat työt.
Kun sadoista hakijoista aletaan seuloa haastatteluvaiheeseen pääseviä, ihan liian usein paljastuu taustalta todellakin persoonasta kiinni olevia syitä. Ei haluta iltatyötä, ei haluta vuorotyötä. ei haluta johonkin tiettyyn tiimiin, halutaan kesäloma aina samaan aikaan tai muuta vastaavaa alkaen lasten hoitoon liittyvistä vaatimuksista. Tiukkapipoisimmat ja valikoivimmat persoonat pitävät vaatimuksistaan kiinni maailman tappiin ja jäävät ilman työtä. Suurpiirteisimmät tajuavat, että pitkän työttömyyden jälkeen pitää tinkiä vaatimuksista jotta pääsisi jälleen kiinni työelämään ja voisi uudellen edetä siihen asemaan, että pystyy esittämään vaatimuksia.
t. rekryssä työskennellyt
Korkea koulutus ei nykyään takaa tietenkään töitä. Sen ymmärtäminen voi olla suurille ikäluokille haastavaa. Turhauttava tilanne varmasti on. Täytyy olla myös valmis vaihtamaan asuinpaikkaa kasvukeskusten ulkopuolelle.
No ei pitäisi olla sellaista ongelmaa. Aina olen persoonastani saanut kehuja ja ahkeruudesta entisistä paikoista. Ei ole lapsiakaan. Ap
Joo, ton tehdasjutun mäkin oon kuullut. Ihan naurettavalta tuntuu kuunnella niitä tehdaskokemuksia. Oon suomen kielen ja viestinnän maisteri, ihan perus FM siis. Lohduttomalta tuntuu se, että alanvaihto voi olla edessä, vähintään varmaan jokin maisteriohjelma. Opiskelu työttömänä on kuitenkin niin rajoitettua, että maisteriohjelmakriteerien täyttäminen kestää melko kauan. Aika lohduton olo, pakkohakua töihin kokoajan ja toisaalta pakkohakua yhteishauissa. Tää on niin rankkaa, oon masentunut jo tästä. Koko opiskeluajan paljon lukemista ja kohta se alkaa taas uudestaan. Ei siksi, että haluaisin vaan siksi, että on pakko, koska en voi oikein luottaa, että pysyvää työpaikkaa löytyy. Oon niin väsynyt. Ei läheiset oikein tajua tätä, miten kova todellisuus tämä on. En ole akateemisesta perheestä eikä miehenikään ole akateeminen. Tarvisin tukea, onkohan jotain tukiryhmää olemassa akateemisille työttömille? Ap