Kun ajattelet maailmaa, näetkö sen mielessäsi pallona vai kenttänä?

up

Etäällä, jostain syystä tulee ajateltua karttakirjaa eikä palloa.

En ole ajatellut asiaa.

Näen maailman kartan silmieni edessä, jossa kiina on oikealla, jne. Siitä on helppo kaivaa mantereet, maat ja kaupungit.

Kenttänä, sellaisena kuin alakoulussa iso maailmankartta seinällä näytti.

Kartta tulee mieleen.

Pallona tietysti. Se, onko Kiina oikealla vai vasemmalla, riippuu siitä katselenko pohjoisesta etelään vai etelästä pohjoiseen. Kiina voi olla myös takana tai edessä, jos minulla on rintamasuunta lähteen tai itään. 

Kenttänä, karttakuvana.

Pallona

Neliskanttisena laatikkona missä on ikkunoita, jotta tähdet näkyisivät.  Tähän olen päätynyt!

En ymmärrä ap:n logiikkaa. Kiinan sijainti suhteessa minuunhan ei liity mitenkään siihen, onko maa pallo vai kenttä. Pallossakin Kiina on etäällä vasemmalla, jos seison siinä pallolla vaikkapa Rovaniemellä ja katselen kohti Helsinkiä. Kiinan sijainti suhteessa minuun ei muutu, vaikka pallo avattaisiin kentäksi. 

Mielenkiintoinen kysymys. En ole aiemmin ajatellut, mutta sanoisin ennemmin etuvasemmalla, olettaen että ollaan naama etelään päin.

Pelailen pc:llä noita sotastrategiapelejä (Europa Universalis, Hearts of Iron ym.) joissa pelialustana on maailmankartta joko kokonaisuudessaan tai jollain historiallisella fokuksella rajattuna, niin ehkä osin niiden vuoksi miellän Kiinan sijainnin 2D-karttamaailman tyylisesti.

Nään sen edessäni. Kiinan. En ymmärrä minkä vuoksi näkisin sen takanani?

Ajattelen suurena pallokarttana.

Katson maapalloa ensisijaisesti avaruudesta Euroopan kohdalla, ja jos ajattelen Kiinaa, katson maapalloa samanaikaisesti Euroopan ja Aasian kohdalta. Tavallaan siis olen kummallakin puolella palloa yhtaikaa.

Minulla on päiville, viikoille, kuukausille, vuosille ja pitemmille ajanjaksoille omat kolmiulotteiset muotonsa, joista useimmat eivät näytä ollenkaan perinteisiltä kalentereilta. Niissä näkyy usein myös liikettä ja ne muuttuvat sen mukaan, missä kohdassa esimerkiksi vuotta tai vuosisataa ollaan menossa.

On aika vaikea kuvitella seisovansa pohjoisnavalla.  Siellähän on vain yksi ilmansuunta, eli etelä.  Kaikki tiet vievät etelään.   Sama juttu pätee toisaalta missä hyvänsä paikassa.  Katselusuunta ratkaisee.

No pallona tietenkin, jotkut tietenkin ajattelee pannukakkuna.

No perinteisenä karttana ensisijaisesti kyllä, mutta myös pallona. En siis pidä maata pannukakkuna…

Aika vaikea olisi tunnistaa paikkoja, jos katselisi karttapalloa "pää alaspäin" ja katselisi jotain Indonesian saaria... Kuitenkaan, eihän maailmassa ole ylä ja alapuolta, ollaan vaan totuttu katsomaan karttoja "oikeinpäin".

Jostain syystä sitä kuvittelee, että Suomineito seisoo pystyssä.   Sitten kun katsoo Venäjällä piirrettyä karttaa, niin Suomi onkin poikittain jossain pohjoisreunassa....  Paperikartta valehtelee monellakin tapaa.  Kaikki pohjoisessa sijaitsevat paikat näyttävät älyttömän suurilta, vaikka Grönlanti tai Kanada.  Normikartoissa päiväntasaaja on reilusta alareunassa, koska ihan etelässä ei ole mitään merkittävää.   Siksi vaikka Etelä-Amerikka näyttää pienemmältä kuin Grönlanti.  Oikeasti Etelä-Amerikka on seitsemän kertaa suurempi kuin Grönlanti.