Lue keskustelun säännöt.
Kellään muulla taaperoa, joka vaan tekee koko ajan kiellettyjä asioita tai kiukuttelee. Kyllä, yritän järjestää aktiviteettia, mutta häntä ei kiinnosta muu kuin se, että tietää asian olevan kielletty ja haluaa olla tuhma.
02.08.2021 |
Kellään muulla taaperoa, joka vaan tekee koko ajan kiellettyjä asioita tai kiukuttelee. Kyllä, yritän järjestää aktiviteettia, mutta häntä ei kiinnosta muu kuin se, että tietää asian olevan kielletty ja haluaa olla tuhma ja esim heittää vessanpönttöön tavaraa. Menee itsellä koko ajan hermot. Kiukuttelee joka asiasta ja itkee pienistä asioista, kun ei saa esim pöydältä saksia. Ei jaksa keskittyä leluihin tai leikkimään. On siis alle 3-vuotias. Tuntuu, että hänelle ei mikään kelpaa. En tiedä onko jopa pilalle hemmoteltu. Kiivastuu äkkiä, eikä kiukulle näy loppua. Tuntuu, että en jaksa viedä enää leikkipuistoihin yms kun sielläkin vaan kiukuttelee tai ainoastaan haluaa kiikkua. Turhauttaa.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä moni luulee että lapsi nätisti yksin leikkii kunhan on vain leikkikaluja riittämiin. Moni ipana kuitenkin vaatii sen leikkijän vanhemmasta siihen mukaan.
Mulla on nuorempi lapsi kuin aplla, mutta häntä ei oikeastaan lelut kiinnosta vaan mieluummin leikkii "oikeilla" tavaroilla, esim keittiövälineillä. Parasta on kun saa järjestää tavaroita, oli ne sitten kylppärin kaapista tai eteisestä kenkäkasa.
Leikkii toki myös leluillaan mutta oma-aloitteisesti hakeutuu mieluummin muiden tavaroiden pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut lapset ovat syntyjään pahoja eikä siihen auta mikään. Kaverini oli tuollainen 3 vuotiaana. 10n vuotiaana, oli nälkälakossa niin kauan kunnes sai tahtonsa läpi. 15 vuotiaana rikoksia ja 16v laitokseen. Mikään, ei auttanut. Nyt lienee jo vankilassa. Jotkut vaan on pahoja 😪 kaverillani oli hyvät vanhemmat jotka kaikkensa kyllä yrittivät. Kun kerran häneltä kysyin miksi on tuollainen vastaus oli "se on kivaa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman pitää myös valita ne sotansa, eikä mennä kaikkeen mukaan.
Eli katsoa tottelemattomuutta sormien välistä. Sillä tavoin kasvatetaan lapsia jotka ottavat säännöt ja vanhemman auktoriteetin vakavasti.
Onko tämä kommentti provoilua, vai onko ihmiset vielä nykyäänkin noin pihalla lastenkasvatuksesta? Ja autoritäärisen lastenkasvatuksen myötä tulevista ongelmista?
Mikä hyöty on siinä, että lapsesta halutaan sokeasti totteleva ikioma nukke? Ei se toimi, tulee vain mielenterveysongelmia.
Eikö olisi parempi opettaa lapsi itse hallitsemaan omia tunteitaan ja ajattelemaan omilla aivoillaan? Jos ette osaa, opetelkaa.
Eipä tässä ole ehdotettu mitään autoritäärisyyttä vaan aivan normaalia tottelevaisuuden edellyttämistä. Tosin se normaali tottelevaisuuskin taitaa olla tunnekasvattajien mielestä ääritraumaattinen äärilinja...
Höpöhöpö. Normaalin tottelevaisuuden edellyttäminen uhmaikäiseltä? Entä normaalin vanhemmuuden edellyttäminen, esimerkiksi ennakointitaito, kyky asettua lapsen asemaan ja valita keinot, jotka toimivat? Lasta alistamatta, hermojaan menettämättä ilman negaatiolastia, joka vain lisää uhmaa voimakastahtoisella lapsella.
Normaali, riittävän hyvä vanhemmuus edellyttää joko empatiakykyä tai alkeellisia tietoja myös lapsen psyykkisistä kehitysvaiheista ja valmiuksista. Mielellään molempia, ilman suvun perintönä tullutta mutua.
Kyse ei ole siitä, ettei lapsella olisi rajoja tai hänelle pitäisi lässyttää. Kyse on siitä, että lapsi ei ole vanhempansa mielen jatke, jonka pitää oppia tottelemaan kaikissa tapauksissa.
Uhmaikäistä on ihan turha paineistaa tottelevaisuuteen. "Uhmaikä" on kehitysvaihe, jossa lapsi irtautuu äidistä omaksi persoonakseen ja harjoittelee asioita, jotka on tarpeen oppia edetäkseen seuraavaan kehitysvaiheeseen. Se on vanhemmalle rasittava vaihe, ja vaatii läsnäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman pitää myös valita ne sotansa, eikä mennä kaikkeen mukaan.
Eli katsoa tottelemattomuutta sormien välistä. Sillä tavoin kasvatetaan lapsia jotka ottavat säännöt ja vanhemman auktoriteetin vakavasti.
Näitä tilanteita on päivän aikana kymmeniä, jos ei satoja. Kaikkien elämä muuttuu aika haljuksi jos vanhemman on pakko alistaa lapsi valtansa alle joka ikinen kerta. Jatkuvaa taistelua, lopputuloksena nujerrettu lapsi vailla kykyä käyttää omaa tahtoa. Ei kaikkiin lällättelyihin tai kokeiluihin ole pakko mennä mukaan. Joihinkin on. Siksi sanotaan, että valitse taistelusi.
Ennen vanhaan kun oli kunnon rangaistukset käytössä ei todellakaan tarvinnut tapella joka asiasta koko ajan jos halusi lapsen tottelevan. Koettu rangaistus pysyi lapsilla mielessä yleensä viikkoja tai kuukausia, eli se aika selvittiin vailla suurempia konflikteja vaikka ei annettukaan tottelevaisuuden suhteen periksi. Sitten vasta, kun rangaistus oli haalistunut mielessä tarpeeksi piti rangaista uudestaan.
Mietin aina tällaisia kommentteja lukiessani että onkohan kirjoittaja mun isä tai hänen vaimonsa. :D heille oli tärkeää että lapsilla ei ollut omaa tahtoa eikä omia mielipiteitä, ainoa oikea tapa toimia oli heidän tapansa. Rangaistukset oli jees, keskustelut ei niinkään. Vahingoista oli myös kiva rangaista, esim jos maito kaatui. Jos he itse kaatoivat lasin niin se oli vain tosi hassua ja hauskaa, lapsille huudettiin ja rangaistiin. Jos oli kiva leikki niin oli ehdottomasti leikittävä jotain muuta, ihan vain siitä määräämisen ilosta.
Olin melkein 30v kun ymmärsin että olen jo aikuinen ja saan päättää asioista ihan itse. Esim tuliaisiksi tarjottiin, että ota kumpi suklaalevy on mieleinen. En osannut aikuisena päättää kummasta suklaasta pidin enemmän koska koko lapsuuden en saanut harjoitella itsenäisyyttä mitenkään. No, nyt emme olekaan enää väleissä koska erehdyin sanomaan mielipiteeni yhteen omaa elämääni koskevaan asiaan ja se oli tietysti väärin koska oli eriävä kun isälläni ja hänen vaimollaan. Kasan haukkumista sain perään, heitä varmaan harmittaa etteivät voi enää selkäsaunaa antaa tästä kammottavasta rikkeestä.
Minun oma lapseni saa harjoitella tunteitaan ja en tosiaan jaksa sataa kertaa päivässä kieltää merkityksettömistä asioista vain kieltämisen ilosta.
Vierailija kirjoitti:
Sakset ja muut teräaseet kaappiin, vessan oveen salpa. Ala ignooraamaan pahanteko (jos ei ole vaarallisesta puuhasta kyse) ja huomaamaan hyvä lapsessa, kiittele silloin kun toimii oikein niin saat käännettyä tilanteen niin ettei enää hae huomiota temppuilemalla. Ja keinuta puistossa niin kauan että kyllästyy ja alkaa kiinnostumaan muustakin.
Ja kyllä, itselläni on kaksi lasta. Toinen totellut enemmän ja ollut muutenkin helpompi tyyppi pienestä pitäen. Toinen taas äkäinen kiukkupussi joka rauhoittui kunnolla vasta 5 vuoden tietämillä (mutta helpotti tasaisesti jo ennen sitä ). Auttoi paljon kun tajusin itse että hänen kiukun laukaisee useimmiten nälkä tai jännitys. Saattaa olla ihan mielissään lähdössä vaikka sirkukseen ja kun kotoa lähdön aika lähenee niin alkaa riekkumaan ja riehumaan ihan jostain muusta, tekee vaan ilkeitä juttuja. Helposti tuossa kohtaa itsellä lähtee se "ei sitten lähdetä sinne sirkukseenkaan kun et osaa käyttäytyä!!!", mutta parasta on vaan koittaa kääntää se huomio muuhun, lähteä ja todeta lopuksi että ei ollut mitään pelättävää tässä reissussa. Tai sitten hän saa ihan puskista riehuntakohtauksen, mutta kunhan saa syötyä jotain niin vaihtuu taas kultaiseksi hymypojaksi (välillä pitää melkein väkisin laittaa maitoa/mehua tms suuhun että verensokeri tasoittuu edes sen verran että asettuu syömään). Mulla meni vuosia että pääsin kärryille tämän lapsen tunne-elämästä mutta palkitsevaa kun nyt osaan kääntää kelkan ennenkuin koko perhe on hermot riekaleina. Tsemppiä ap!
Upea kommentti! Tämä on vanhemmuuden taitoa. Helpomman tai itsensä kanssa samanlaisen tyypin kanssa pärjää perinteisillä keinoilla. Tahtotyypin kanssa on paras kasvaa ja oppia uusia keinoja.
Mielenkiintoista Huomaa hyvä ja ignooraa paha -toimintatavassa on se, että se toimii kaikkien lasten kanssa. Eikä vanhemmalla ole sormi suussa ja hermot riekaleina kun ei enää ole kädetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä annan pahalle lapselle selkään niin kauan kunnes lopettaa pahanteon. "ignooraaminen" ei nyt vaan toimi. En voi ignoorata jos Lapseni hakka astalolla pienempää lasta. Te vässykät kasvatatte tulevia despootteja! Pitää olla luja niin kuin vanha kansa oli.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lapset ovat syntyjään pahoja eikä siihen auta mikään. Kaverini oli tuollainen 3 vuotiaana. 10n vuotiaana, oli nälkälakossa niin kauan kunnes sai tahtonsa läpi. 15 vuotiaana rikoksia ja 16v laitokseen. Mikään, ei auttanut. Nyt lienee jo vankilassa. Jotkut vaan on pahoja 😪 kaverillani oli hyvät vanhemmat jotka kaikkensa kyllä yrittivät. Kun kerran häneltä kysyin miksi on tuollainen vastaus oli "se on kivaa"
Lapsi ei ole syntyessään paha, koskaan.
"Kaikkensa yrittävät" vanhemmat on aika poikkeuksetta vanhempia, jotka yrittävät niitä tehottomia ja vahingoittavia keinoja. Epäjohdonmukaisia ja negatiivisia.
Vanhemmat olivat varmasti omasta mielestään hyviä, ja yrittivät kasvattaa lapsesta sellaista kuin halusivat. Ei se vaan toimi niin. Jos lapsi ei saa kasvaa rauhassa ja vanhemmat yrittävät vääntää omaan muottiinsa, lapsi kasvaa vinoon.
Lapsesta näkee jo pienenä, jos vanhemmat eivät osaa eivätkä pysty oppimaan. Jos vanhempi näkee lapsessa pelkkää huonoa, joka pitää korjata, ei siitä lapsesta tule terve. Lapsesta tulee "paha" jos vanhemmat näkevät hänet pahana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä annan pahalle lapselle selkään niin kauan kunnes lopettaa pahanteon. "ignooraaminen" ei nyt vaan toimi. En voi ignoorata jos Lapseni hakka astalolla pienempää lasta. Te vässykät kasvatatte tulevia despootteja! Pitää olla luja niin kuin vanha kansa oli.
Sarkasmia, mutta noinhan se oikeasti on. Kouluttamattomat ja tietämättömät ihmiset toimivat juuri näin, koska eivät muuta osaa. He eivät edes huomaa, että lapset itse asiassa tekevät niin kuin vanhemmat opettavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulle itsellesi olisi tehty (tai mitä arvelet jos et tiedä), mikäli olisit käyttäytynyt samassa iässä samalla tavalla?
Useimmat nykyvanhemmat ovat eläneet lapsuutensa aikana, jolloin lasten oikeuksia saatettiin rikkoa räikeästi jos lapsen käytös ei ollut vanhemman tahdon mukaista. Taaperoita jopa suljettiin häkkiin (leikkikehään) jotta he eivät koskisi ei-toivottuihin asioihin. Puhumattakaan luunapeista ja muusta perheväkivallasta.
Varmasti leikkikehä oli ihan tarkoituksenmukainen ja hyvä juttu niissä olosuhteissa. Kun äiti ei varmaan olisi pystynyt irtautumaan elämästä yhden tai kahden taaperon vuoksi.
Olisi jäänyt ruoka ja kaikki muu tekemättä. Kaupasta ei voinut ihan niin vaan piipahtaa hakemassa eineksiä, kun ei ollut ylimääräistä rahaa.
Puuhella, vaaralliset työkalut, tulikuuma vesi hellalla tulee ensin mieleen. Korjaapa käsin vaatteita tai siivoa samalla kun ruoka tulee siellä puuhellalla, siinä on äkkiä vammautunut lapsi tai tulipalo.
Nykyään on onneksi valinnanmahdollisuuksia, eikä leikkikehää tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n aloituksen viimeinen lause kertoo paljon. Hän haluaa, että lapsi haluaa samaa kuin hän - ja turhautuu kohtuuttoman paljon, kun lapsi haluaakin itse jotain muuta. AP:n mentalisaatiokyky on siis jäänyt lapsen tasolle.
Perheneuvola tai jonkin järjestön vauvatyöntekijä voisi olla avuksi.
Niinhän sitä moni luulee että lapsi nätisti yksin leikkii kunhan on vain leikkikaluja riittämiin. Moni ipana kuitenkin vaatii sen leikkijän vanhemmasta siihen mukaan.