Lue keskustelun säännöt.
Työpaikalla puhutaan seläntakana
02.08.2021 |
Olipa "kiva" tulla töihin viikonlopun jälkeen, kun heti kuulee vaan seläntakana puhumista. Olen kuukausi sitten aloittanut uudessa työssä, ja tulin aamulla töihin mutta perehdyttäjäni ei huomannut töihin tuloani ja kuulin kun puhui meistä kahdesta uudesta työntekijästä. Toinen oppii ja on hyvä mutta sitten toinen eli minä en kuulemma osaa mitään, ja en ole tarpeeksi kuunnellut perehdytystä. Olen kylläkin joka päivä ollut tunnollisesti paikalla ja kirjoittanut ylös muistiinpanoja ja kuunnellut mutta me ihmiset opitaan eri tavalla. Saan myös osakseni tiuskintaa tältä ihmiseltä. Todella tökeröä puhua seläntakana, tulisi sitten sanomaan kasvotusten. Pitääkö kaikki muka osata heti kuukaudessa, etenkään kun meillä uusilla ei ole edes tavoitteita vielä? Todella loukkaavaa puhua seläntakana mutta edessäpäin ei osata puhua muutakuin tiuskia. Onneksi olen päässyt muihinkin työhaastatteluihin ja nyt toivoa, että saisin paikan jota olen hakenut. Ilmpaiiri on todella huono eikä täällä kukaan viihdy, ja sairaspoissaoloja joka viikko. Kuulin kun tuo perehdyttäjä haukkui myös pomot, ihme valittaja. Liekkö sitten itse niin täydellinen.
Kommentit (59)
Apn olisi kannattanut puuttua keskusteluun heti sen kuullessaan ja kysyä selän takana puhujalta kuinka tilanteen voisi korjata? Nuo selän takana puhujat ovat yleensä niitä jotka osaavat kyllä valittaa mutta joiden kyky ratkaista pieniäkin ongelmia on täysin olematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittääkö perehdyttäjän oma osaaminen perehdyttää muita? Aina ei riitä ja silloin se oma osaamattomuus kaadetaan perehdytettävien niskaan. Ottaisin tuon esimiehen kanssa puheeksi. Ja hakisin myös niitä muita paikkoja.
Juu-u. Mulla ja kahdella muulla samaan aikaan aloittaneella oli kerran ihan legendaarinen perehdyttäjä.
Otettiin vaan suoraan palaveriin mukaan, MITÄÄN asioita ei selitetty tai käyty läpi. Ei sitä ennen, ei sen aikana, eikä sen jälkeenkään.
Perehdyttäminen oli sitä, että perehdyttäjä sanoi iloisesti "Kysykää, jos joku on epäselvää, vastaan mielelläni! :)" Se on paha kysyä asioista, joita ei tiedä olevan olemassakaan.
Perehdyttäjä itse purki huonosta perehdytyksestään saamaansa palautetta työkaverilleen avokonttorissa. "Älä välitä! Sä olet tehnyt kaiken ihan oikein! Nämä uudet eivät vaan osaa yhtään mitään!" kaveri tsemppasi.
Huh huh.
Viimeiset 30v olen ihmetellyt perehdytyksen tasoa eri yrityksissä. Sitähän ei useimmissa ole ollenkaan vaan juuri tuota "kysy, jos on epäselvää niin joku kertoo". Uudessa työpaikassahan ihan kaikki asiat tuppaa olemaan epäselviä, siksi just sitä perehdytystä tarvitaan.
Viimeisimmässä työpaikassani kaupassa myymäläpäällikkö kertoi pääasiat pikaisesti mutta kukaan ei koskaan perehdyttänyt osastolla. Osastovastaava ei koskaan esitellyt itseään, meni ja teki töitään. Toki oli ylityöllistetty mutta eihän esittelyyn mene kuin muutama sekunti. Aikaa oli kuitenkin juoruta jopa puoli tuntia asiakkaan kanssa. Vastaava ei myöskään koskaan kertonut miten koneet toimii, mikä on viikko-ohjelma, mitä kampanjoita on tällä viikolla jne. Ei kertonut myöskään sitä mistä tieto näihin löytyy, ei opastanut koneiden kanssa, ei kertonut toimintavoista, ei sitä miten reklamaatiot hoidetaan ym. Kaiken opin jotenkin, kun olen aktiivinen kysyjä ja utelias. Jälkeeni tuli muutama muu uusi työntekijä ja heidän kohdalla sama juttu, ketään ei kiinnostanut perehdyttää. Aikani sitä kattelin sivusta ja otin sitten itse ja opastin näitä uusia, sen mitä itse olin oppinut siihen mennessä. Itkua yksikin väänsi päivittäin ja minulle sadatteli että on tämä työmaa. Tulee uutena osastolle ja kaikki katoaa omiin töihin, esittelemättä itseään ja paskaakaan välittämättä. Osastovastaava sitten minulle valitteli että oli saanut myymäläpäälliköltä moitteita huonosta esimiestyöstä. Miksiköhän? Ei raukka varmaan tajunnut miten surkea esimies on, surkeampaa en ole koskaan nähnyt ja monia pätkätyöpaikkoja nähnyt. Ei iloinen hymy ja reipas asenne tee kenestäkään hyvää esimiestä :D Selän takana sitten haukutaan uusi tulokas huonoksi ja toivottomaksi vaikka oikeasti surkeaa on vain perehdytys. Hyvät työntekijät sitten lähtee muualle ja muut harmittelee että kun ei nuoret pysy talossa.
Tämä on valitettavan yleistä.
Sanon vaan, että kyllä kuukaudessa pitäisi alkaa hommat oppia.
Eikä vika ole perehdyttäjässä, jos kerran muut alkavat työntekijät ovat ne oppineet.
Vuosien varrella olen huomannut, että eri työpaikoilla on aina se yksi pikku näätä, joka kiertää valittamassa ja arvostelemassa milloin mitäkin. Aika usein asioita, jotka eivät hänelle kuulu, mutta tärkeintä on löytää joka päivälle uusi ongelma jota taivastella.
Jos nyt olet töissä, miten ihmeessä sinulla on aikaa istua täällä ja kirjoitella, mitä työpaikallasi tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihminen voi oppia kuukaudessa kaikkea, siitähän se työn tekeminen vasta alkaa kun perehdytys on ohi. Olin kerran vakuutusalalla, ja meillä oli kuukauden perehdytys, ja silloin sai jotain käsitystä alasta. Sitten kun alkoi itse työ niin silloin alkoi vasta oppiminen, ei kukaan ihminen sisäistä kuukaudessa kaikkea, etenkään kun sitä tietoa tulee niin paljon, että jotkut asiat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä se sitä tarkoita etteikö kuuntelisi. Kannattaisi perehdyttäjän katsoa peiliin, ja hakea muita töitä kun on nuin leipiintynyt elämäänsä.
Itse olin vastaavassa tilanteessa aikoinaan, ja jaksoin sitä työtä 1,5 kuukautta kunnes sain toisen työpaikan. Sanoin vielä lähtiessäni takaisin, ja annoin palautetta. Tee samoin, suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vuosien varrella olen huomannut, että eri työpaikoilla on aina se yksi pikku näätä, joka kiertää valittamassa ja arvostelemassa milloin mitäkin. Aika usein asioita, jotka eivät hänelle kuulu, mutta tärkeintä on löytää joka päivälle uusi ongelma jota taivastella.
Avotoimistossa on hauska kuunnella, kuinka tuo kitisijä yrittää saada muita mukaansa. Eri henkilöille valituksen aihe esitellään vähän eri tyylillä, riippuen siitä miten kitisijä kuvittelee saavansa parhaan vasteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä oli varmaan ensimmäinen työpaikkasi, vai oliko, sillä kertomuksesi on niin tuttua ja normaalia, ettei mitään ihmeellistä tuossa, aivan normimeininkiä suomalaisella työpaikalla. Ihan normi juttu!
Selän takana puhumista ei meidän työpaikalla hyväksytä. Aika nopeasti uudet ihmiset oppivat, ettei sellainen ole meidän työyhteisössä ammattimaista ja arvostettavaa toimintaa. Joko vaietaan tai rohkeasti tuodaan kritiikki esiin tiimissä, suoraan henkilön kanssa tai esimiehelle. Selän takana puhuminen ei korjaa tilannetta mitenkään ja jatkuva valitus ja tuputtaminen vie enegiaa kaikilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppia ikä kaikki. Ensi kerralla osaat jo puuttua keskusteluun, että ole passiivisena tilanteen vietävissä ja salakuuntele. Se on yhtä rumaa käytöstä kuin selän takana puhuminenkin.
Vierailija kirjoitti:
Sanon vaan, että kyllä kuukaudessa pitäisi alkaa hommat oppia.
Eikä vika ole perehdyttäjässä, jos kerran muut alkavat työntekijät ovat ne oppineet.
Hyvä perehdyttäjä osaa kyllä ottaa huomioon ihmisten erilaiset tavat oppia.
Riippuu myös täysin työstä oppiiko hommat kuukaudessa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selän takana puhumista ei meidän työpaikalla hyväksytä. Aika nopeasti uudet ihmiset oppivat, ettei sellainen ole meidän työyhteisössä ammattimaista ja arvostettavaa toimintaa. Joko vaietaan tai rohkeasti tuodaan kritiikki esiin tiimissä, suoraan henkilön kanssa tai esimiehelle. Selän takana puhuminen ei korjaa tilannetta mitenkään ja jatkuva valitus ja tuputtaminen vie enegiaa kaikilta.
Hienoa toimintaa!
Vierailija kirjoitti:
Vuosien varrella olen huomannut, että eri työpaikoilla on aina se yksi pikku näätä, joka kiertää valittamassa ja arvostelemassa milloin mitäkin. Aika usein asioita, jotka eivät hänelle kuulu, mutta tärkeintä on löytää joka päivälle uusi ongelma jota taivastella.
No, eikö se opita jo alakoulussa että säkissä on aina se yksi mätä peruna joka pilaa koko säkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut saneerattiin ulos työpaikasta, mutta silti työnantaja pisti minut perehdyttämään seuraajaani. Uudella työntekijällä oli käytännössä samat tehtävät kuin minulla mutta eri nimikkeellä ja pienemmällä palkalla. Perehdyttäminen sujui hyvin koska uudella tyypillä oli erinomaiset valmiudet oppia uutta ja oli kiinnostunut työstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosien varrella olen huomannut, että eri työpaikoilla on aina se yksi pikku näätä, joka kiertää valittamassa ja arvostelemassa milloin mitäkin. Aika usein asioita, jotka eivät hänelle kuulu, mutta tärkeintä on löytää joka päivälle uusi ongelma jota taivastella.
Avotoimistossa on hauska kuunnella, kuinka tuo kitisijä yrittää saada muita mukaansa. Eri henkilöille valituksen aihe esitellään vähän eri tyylillä, riippuen siitä miten kitisijä kuvittelee saavansa parhaan vasteen.
Sitten yskii, köhii, röhii tai ivanauraa, kun viestii tiimikaverieden kanssa koneella muista. Onhan näitä aina työpaikoilla. Onneksi on etätyöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on varmaankin lähihoitaja? Hoitoalan työpaikat oat perke..... Haisevia, töitään vältteleviä, lihavia ja laiskoja juoruakkoja täynnään. Eipä ihme että työvoimapula aiaa alaa.
Lihavuushan se tässä onkin taas ratkaiseva tekijä. :D
Lihavuus on suora osoitus elämänhallinnan puutteesta. Lihavat ovat myös aina kateellisia hoikemmille.
Lihavuus aiheuttaa myös epämiellyttäviä hajuja, hiki, hautumat jne. Tottakai, kun hygienian hoito on ylipainosta johtuen hankalaa.
Puhumattakaan kuluja yhteiskunnalle sairaslomien, lihavuusleikkauksien sekä lukuisten eri elämäntapasairauksien esim. diabetes) myötä)
Kaikki tietämäni työpaikkojen myrkyttäjät ovat olleet enemmän tai vähemmän lihavia
Onpa meillä erilaisia kokemuksia työpaikkojen myrkyttäjistä. Omalla työpaikallani se myrkyttäjä saattaisit hyvinkin olla sinä, sillä ammattitaidon kyseenalaistamisen lisäksi ruotii selän takana myös muiden työntekijöiden ulkonäölliset seikat - erityisesti painon.
On todella yleistä, että pomon sijaan perehdyttäjiä ovat omat tiimikaverit tai pidempään talossa olleet. Harvoin esihenkilö edes on perillä arjen töistä. Työnkuvissa voi olla eroja. Jos pomon pitäisi perehdyttää, silloin työn tekemättä jättäminen on selkeä puute.
Kokemukseni mukaan joissain paikoissa on myös yleistä, että tiimikaverit sitten perehdyttävät omiinkin töihinsä eli teettävät enemmän kuin uudelle virallisesti kuuluisi. Tämän huomaa viimeistään työtodistusta saadessa, kun osa tehtävistä puuttuu. Joskus tilanne on kaikesta päätellen jatkunut pitkään, eli pomo kyllä tietää, että uusilla teetetään muitakin töitä. Silti todistuksella ei kaikkea lue.
Tuskin voi olla oikein, että jos pomo muutenkaan ei perehdytä, hänen alaistensa jakamia tehtäviä ei tarvitse laskea ne tehneiden toimenkuviin? Voiko esihenkilö pestä kätensä antamalla muiden jakaa töitä? Ikään kuin työt olisi muka jaettu esihenkilön selän takana. Kuvioon voi kuulua, että töiden jakaminen muka on vain "puhetta", ja tekemään suostuvat vain uskovat pyytäjiä. Vuodesta toiseen ja vaikka työntekijät vaihtuvat. Alaiset eivät välttämättä edes voi tietää, mitkä työt heille kuuluvat, vaan toimivat pyydetysti.
Hoitoalan työpaikassa kukaan ei halunnut tehdä yövuoroja. Osastonhoitajalla ja työntekijöillä oli hirveä vääntö kun yövuorot ei sovi terveydelle jne. Itsekkään en ihan hirveästi niitä halunnut, mutta tein, koska oletin, että tässä ollaan anyway kolmivuoroon sitouduttu. Huvittavaa oli sitten loppupeleissä, että nämä isoimmat yövuoroista määkyjät olivat jokaisen valvomani yön jälkeen naama norsunv:lla ja valittamassa pomolle, kuinka huonosti yöhoitaja oli tehnyt duuninsa. Eli itse eivät halunneet kirveelläkään tehdä vuoroja, mutta olivat yhtäaikaa myös katkeria niille, jotka ne tekivät. Tuli vaan tunne, ettei tässä voi mitenkään voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalan työpaikassa kukaan ei halunnut tehdä yövuoroja. Osastonhoitajalla ja työntekijöillä oli hirveä vääntö kun yövuorot ei sovi terveydelle jne. Itsekkään en ihan hirveästi niitä halunnut, mutta tein, koska oletin, että tässä ollaan anyway kolmivuoroon sitouduttu. Huvittavaa oli sitten loppupeleissä, että nämä isoimmat yövuoroista määkyjät olivat jokaisen valvomani yön jälkeen naama norsunv:lla ja valittamassa pomolle, kuinka huonosti yöhoitaja oli tehnyt duuninsa. Eli itse eivät halunneet kirveelläkään tehdä vuoroja, mutta olivat yhtäaikaa myös katkeria niille, jotka ne tekivät. Tuli vaan tunne, ettei tässä voi mitenkään voittaa.
Olet heille uhka, koska reippaasti teet kaiken mitä pitääkin.
Itsehän he eivät tee ja huomio kiinnitetään siihen, että valitetaan aina yökön tekemisistä. Yökössä on silloin vikaa, mutta valittajassa itsessään ei.
Huonoille esihenkilöille, yleensä ovat valittajan kavereita, tuo menee 100 % läpi.
Näinpä juuri. Minullakin on ollut esimies, joka oli mukava, mutta osaamaton. Hänellä oli niin kova tarve olla mukava kaikille, että mistään ongelmien ratkaisemisesta ei tullut mitään.
Minäkin olen monesti alkanut perehdyttää jälkeeni tulevia, vaikka olen itsekin ihan uusi. Heillä on sitten ollut helpompi ja mukava aloittaa työt ja ovat viihtyneet siksi. Ikävä kyllä se aina luo kontrastin siitä, että Ville ja Kalle ovat tosi hyviä ja osaavia, mutta sinä, Maija, mitä me sun kanssasi tehtäisiin, kun sä et osaa mitään. Jää huomaamatta, että Maija ei ole saanut mitään perehdytystä, mutta perehdytti itse Villen ja Kallen, kun muuten heitä ei olisi perehdyttänyt kukaan. Ongelma on aivan muualla kuin Maijassa ja kun Maija lähtee, ongelmat eivät ratkea.