Onko sänkyjen petaaminen aikansa elänyt tapa?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:50"]Todellakin pedataan sängyt päiväpeittojen kanssa. On niin sotkuisen oloista ja näköistä, jos sängyt on hujan hajan. Lisäksi lapset istuu kavereiden kanssa sängyillä, pelaavat siinä esim korttia tai tabletilla, lukevat kirjaa, leikkivät.. itse tykkään lukea sängyllä ja miehen kanssa usein köllähdetään kainalokkain pikku tirsoille alkuillasta. Sängyt ovat siis käytössä muulloinkin, kuin yöllä! Eikä meillä mennä missään nimessä sänkyyn petivaatteiden joukkoon päivävaatteissa, sen opin jo lapsuuden kodissa. Mitä kaikkea hiekkaa ym sinne kulkeutuisikaan sukan pohjissa ja lasten taskuissa..

Lisäksi on ihana tulla siistiin kotiin töiden jälkeen. Ja petattuun siistiin sänkyyn on oikeasti mukavampi mennä nukkumaan, kuin alkaa siinä sitten suoristella peittoa jne.

Joten ehdoton kyllä päiväpeitoille!
[/quote]

PETATTU?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:49"]

Kyllä meillä petataan sänky. Se on jotenkin niin automaattinen tapa. Sama kuin se, että vie astiat ruokapöydältä tiskipöydälle ruokailun jälkeen. Miksi jättäisin sängyn sotkuisen näköiseksi silloin kun se ei ole käytössä. Siisteyttä ja huolenpitoa.

[/quote]

Minä taas jätän petaamatta juuri huolenpidon ja hygienia takia. Sänkyvaatteet keräävät kosteutta öisin kun hikoilemme ja hengitämme niihin. Jos heti sängystä noustua petaa sängyn, kosteus ei ehdi haihtua ja bakteerit viihtyvät. Toki jos on aikaa pedata vasta parin tunnin päästä tai päiväpeite on tosi kevyt pitsipeite, kosteus pääsee paremmin haihtumaan.

Kyllä petaan joka aamu, päiväpeittoa käytän. Eihän se vie kuin puoli minuuttia ja fiilis aivan erilainen sen jälkeen. Asun nyt yksiössä ja sängyllä tulee katseltua telkkaria, luettua kirjaa ym, eli hygieniasyistä myös on pedattava. Lapsuudenkodissani ei saanut missään tapauksessa lähteä aamulla petaamatta sänkyä.

Ikkuna tai ovi aamulla auki, sängyn tuulettumiseen riittää puolisen tuntia. Päiväpeitto suojaa pölyltä, mitä kuitenkin tulee enemmän tai vähemmän. Ja on siisti. Joten päiväpeitolle kyllä.

Ymmärrän hyvin tuon hikoilun tuoman epähygienisyyden, jos heti petaa, tämä mua exän kanssa ällöttikin kun hikoili kuin pieni eläin... Nyt yksin asuessa ei hirvitä pedata, kun en ainakaan näkyvästi hikoile.

Mulla on kuitenkin koira, ja vaikka ei öisin sänkyyn tulekaan, niin päivisin yksin ollessaan kyllä pötköttää sängyn päällä. Siitä syystä petaaminen on pieni pakko, kun en halua hiekkaa ja karvoja sänkyyn.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:44"]Petaan 90% päivistä. Tuo heti järjestelmällisen ja siistin tunteen ja makkari näyttää kivalta, Näin vaikka en mikään siivousfriikki olekaan.
[/quote]

Sama täällä. Ja meillä makkarit vielä yläkerrassa. Nuorimman lapsen sängyn minä petaan (päiväpeittoa ei ole siinä, mutta hankintalistalla). Teineistä toinen ei petaa koskaan ja toinen petaa aika usein.

Järjellä ajatellen ap on kyllä oikeassa.

Mun koira on syönyt 2 päiväpeittoa. En jaksa enää yrittää...

Petaan aina ja komennan lapsetkin petaamaan omansa. Sänky ehtii kyllä hengähtää siinä aamutoimien aikana. Lasten vaatteet varsinkaan ei mielestäni kuulu hoito/koulupäivän jälkeen lakanoihin.
Ja onhan se nyt mukava asua kauniissa siistissä kodissa.

Päiväpeitto kuuluu historiaan. Meillä on untuvainen paripeitto, jossa valkoinen pussilakana. Se vain vedetään sängyn päälle tuuletuksen jälkeen ja valkoiset tyynyt vielä päälle. On mielestäni tosi tyylikäs mustalla jenkkisängyllä, jossa samalla mustalla pellavalla päällystetty korkea pääty.

Petaan vain jos tulee vieraita ja on mahdollista, että sängylle istutaan. Ja silloin jos haluan koiran sängylle. Muuten en turhaan jaksa nähdä vaivaa

Täytyy myöntää että kiireaamuina sängyt jää petaamatta. Pyrin kuitenkin petaamaan sängyt mahd usein sillä on kivampi tulla kotiin kun (eteishallista näkee suoraan makkariin)sänky on petattu ja makkari siisti...joskus kyllä kannattaa tahallaan jättää petaamatta: tuulettuu petivaatteet paremmin

En mä jaksa pedata arkena (aamulla 20 min aikaa ennen töihin lähtöä, niin tällaiset kaikki pikkujutut pitää minimoida pois). Jos tulisi vieraita, niin sitten voisin laittaa päiväpeiton, mutta ei mun luona yleensä käy ketään.

Leipäjonossa ei päiväpeittoja jaella eikä minulla ole moiseen varaa. Olen kahden erityislapsen YH ja kolmas syntyy joulukuussa. Nuorin vieläkin nukkuu äitiyspakkauksessa kun ei ole muuhun varaa ellei sitten vaan lattialla maata pelkkä lakana peittona. Olen seurakunnalta anonut armeliaisuutta mutta siellä vaan rukoillaan puolestani. Unelmoin että minullakin vielä kerran olisi mies ja koulutus ja ammatti ja työpaikka ja päiväpeitto mutta ei. Usein en jaksa edes nousta lattialta vaan jään vain tuijottamaan kattoon. Haluan kuolla. Itkettää.