avioeroko?

Eroaminen on ihan normaalia, kuka muka olisi onnellinen, jos ette eroa? Et sinä, ei mies..,,

Roikut vielä jossain pilvilinnakuvitelmassa, jossa prinsessa löytää sen oikean ja ovat yhdessä ikuisesti. Herää! Sellaista ei ole.

Eli et meinaa tehdä mitään? Jossittelet jo tässä ketjussa niin paljon etten usko sinun tekevän mitään tästä eteenpäinkään. Muista kuitenkin, että jos jäät, on se sinun oma valintasi, kukaan ei ole tätä valintaa puolestasi tehnyt. Kukaan ei tule sinua auttamaan suhteesta pois jos et itse apua huoli ja pyydä. Olo on ehkä hyvin yksinäinen, mutta miehesi ei muuksi muutu ja hänestä ei tule sinulle koskaan enää ystävää ja luotettavaa kumppania. Jos siis yhtään arvostat itseäsi, niin lopetat jahkailun ja lähdet. Olet nyt asiaa miettinyt jo tarpeeksi kauan, ja miettiminen ei ole tilannettasi parantanut.

"Ei ole normaalia parisuhdetta ollut pitkään aikaan, vuosiin."

eroa vaan.  t. mies  

Juu, eroa mee sitten. Johonkin eriryhmäön

Mä erosin pitkästä suhteesta ostamalla oman asunnon, se sai mut pysymään päätöksessäni. Sen jälkeen kävin terapiassa kolme vuotta, harrastin, opin olemaan itsenäinen. Vasta sen jälkeen rupesin tapailemaan miehiä. Ei tarvinnut kenenkään miehen olla vain laastari, kuunnella eroitkuja, olla nostamassa itsetuntoa. Tein sen ihan itse.

Voit todeta nyt että olet tuhlannut 15 vuotta väkivaltaiseen kusipäähän tai todeta toisen viidentoista vuoden päästä että olet tuhlannut 30 vuotta väkivaltaiseen kusipäähän. Katso itseäsi tulevaisuudessa, katuisitko ennemmin vuosien väkivaltaa ja henkistä lyttäystä, vai vapautta tehdä mitä haluat? Tilannetta sinä et voi muuttaa, ja jos mies olisi valmis muuttumaan, hän olisi jo sen tehnyt. Mä kestin muutaman vuoden miehen henkistä väkivaltaa, kunnes totesin että näin tämä jatkuu lopun elämääni jos en itse tajua lähteä. Sitten otin lapsen ja lähdin, paskat jos en ikinä löydä miestä itselleni. Ja onhan sulla lapsettomana isommat mahdollisuudet, kuin esim mulla lapsellisena, löytää se mies. Elämä jatkuu päivä kerrallaan, älä tuhlaa sitä ihmiseen joka ei ole ansainnut sun aikaa ja jolla ei ole kiinnostusta muuttua. Mäkin luulin että en voisi elää ilman tätä miestä, ja tässä olen, ilman miestä ja onnellisempi kuin ikinä.

AP, oletko sinä tai onko miehesi jostain uskonnollisesta yhteisöstä, jossa avioeroa ei hyväksytä? Muuten on hirveän vaikea ymmärtää tätä ajatusmaailmaasi, jossa  "rouvuus" on arvo ja ero on täysin poissuljettu vaihtoehto. Eivät ikäisemme yleensä ajattele näin! Siitäkään huolimatta, että olet ollut 20-vuotias ja ajatusmaailmaltasi vielä mahdollisesti hyvinkin epäkypsä ja muokattavissa tavatessasi (tai alkaessasi seurustella) miehen (kanssa), ja mahdollisesti hän on ihan sananmukaisesti hakannut tämänkin ajatuksen päähäsi. Saamanne "terapia" kuulostaa myös omituiselta, jos  olet kertonut kokemistasi väkivaltatilanteista, eikä terapeutti ole suoraan ehdottanut ainakin asumuseroa ihan oman turvallisuutesi kannalta, eikä taustalla ole ideologiaa, jonka mukaan avioliitto on purkamaton. 

Mieti nyt oikeasti sitä, mitä olet tämän miehen kanssa menettänyt näissä 15-vuodessa, ja mitä tulet vielä menettämään, jos hänen kanssaan jatkat. Minulla on lähipiirissä nainen, joka on "vain verbaalisen" väkivallan takia menettänyt käytännössä viimeiset 25-vuotta elämästään syvän, kroonisen masennuksen - lääkärit vertasivat tilaa hänen jouduttuaan sairaalahoitoon taisteluväsymykseen- takia.   Onko sinulla esimerkiksi enää ollenkaan ystäviä? Olisitko halunnut aikanaan lapsia, mutta jättänyt ne saamatta? Oletko työelämässä samassa asemassa kuin opiskelukaverisi? Melko varmasti vastaat ainakin yhteen näistä kysymyksistä, ettet ole, ja syy on ihan suoraan löydettävissä miehestäsi ja kokemastasi väkivallasta. Kun päätät lähteä, niin tee se turvallisesti. Soita Ensi- ja Turvakotien liiton neuvontapuhelimeen, vaikket turvakotiin olisi menossa, niin he osaavat auttaa. 

Tukeudu ystäviin.

Sano äijälle et haluat muita miehiä.

Odota että äijä lähtee toisen naisen syliin.

Sure rauhassa.

Rakenna uusi elämä.

Mitä höpötät. Et sä voi ikinä tietää millanen elämä sulle tulee jos päätät erota. Nyt se todennäkösesti ainakin on kurja ja pettymyksiä täynnä? Eli todennäköisesti et menetä mitään jos nyt lähet tosta suhteesta.

Ja eihän sun miehiä tarvii ettiä? Hanki joku harrastus, keskity itsees ja harrastuksenkautta/ tai muualta hankit mukavia ystäviä??

Mieti mitä kaikkee mukavaa voit tehä ku kukaan ei oo syyllistämässä ja pilaamassa sun elämää enää.

Olet ollut pitkään samassa suhteessa ja sinulla on selvästi tietyn miehen rouvan imago sosiaalisesti ja omissa silmissäsi. Onhan se ero vähän kuin kuolema, kun tietää, että joutuu luopumaan vanhasta itsestä ja etsimään itsensä ihan uudestaan.

Olet sitoutunut avioliittoon ja tehnyt päätöksen, että tämä on se ainoa suhde. Se on tosi ihailtavaa. Se on romanttinen ja uskonnollismoraalisestikin hieno tavoite olla yhden miehen nainen.

Kun mietit tulevaisuuden pelkojasi, mieti ovatko miehet ja naiset, jotka menevät useamman kerran naimisiin, mielestäsi huonompia kuin ne, jotka tekevät sen vain kerran. Onko monta avioliittoa moraalittomampaa kuin monta avosuhdetta? Jotkut avioliitot päätyvät eroon ongelmien takia ja jotkut kuoleman takia. Ihmisellä on tarve parisuhteeseen eikä sitä pitäisi halveksua ihmettelemällä, miksi joku ei halua jäädä vapaaehtoisesti yksin. Miksi pitäisi jäädä yksin, jos on mahdollisuus uuteen onneen? Jos tämä on nyt joku moraalikysymys, että avioliitto on vain sen yhden kerran, niin mieti Jumalan armoa.

Olet 35 v lapseton nainen. Oletko lapseton siksi, ettet voi saada ikinä lapsia vai niin ei ole vaan tapahtunut vielä? Voisi kuvitella, että sinun olisi jopa helppo löytää uusi mies ilman lapsia. Ehkä sinulla on joku mielikuva 35-vuotiaista yleensä? Kyllähän monet ovat tuossa vaiheessa tosi eri vaiheissa ja pitäisi olla suvaitsevainen. Joillain on jo teini-ikäisiä lapsia ja jotkut saavat vasta ensimmäisiä. On niitä, jotka ovat olleet samassa suhteessa pitkään ja niitä joilla on ollut monia suhteita. Älä halveksi itseäsi äläkä muita epäonnisia. Älä mieti liikaa "määrää" siinä miten monta suhdetta ja miten pitkäkestoisia itselläsi tai muilla on ollut vaan keskity "laatuun". Suhteesi on ollut arvokas, koska olet sitoutunut siihen avioliiton kautta. Toimiiko se? Yrittäkää saada liitto toimimaan. Jos se ei toimi, myöntäkää tilanne.

Sinä olet kuitenkin vasta 35-vuotias. Ehkä sinulla on vielä pitkä elämä edessä, mutta et tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Katso muita ihmisiä. Sinua nuorempia ja vanhempia ja mitä kaikkea ne on kokeneet. Ihmiset saavat ja menettävät eri asioita pitkin elämää. Jotkut saavat monia uusia alkuja eikä pelkästään parisuhdepuolella.

Jos päädyt eroon, pidä sitä mahdollisuutena ihmisenä kasvamiseen. Osa ihmisistä tuomitsee, kaikki eivät ymmärrä. Riittää, että itse pyrit siihen, että voit elää elämääsi jatkossa oikeudenmukaisuutta toteuttaen.