Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten tukea lapsia tässä tilanteessa, olisiko huoleen aihetta?
01.08.2021 |
Minulla on siis kaksi siskonpoikaa, joiden äiti, siis siskoni, on kuollut heidän ollessa pieniä. Tapaus oli äkillinen ja yllättävä, minkä vuoksi ja seurauksena me sisarukset ja vanhempani olemme olleet hyvin paljon mukana näiden lasten arjessa varsinkin silloin, kun molemmat olivat alle kouluikäisiä ja luonnollisesti esimerkiksi tarvetta lastenhoitoavulle oli enemmän. Pari vuotta sitten lasten isä löysi elämäänsä uuden kumppanin ja he ovat asuneet yhdessä kohta vuoden.
Yleisesti ajatus siitä, että lasten elämässä ja kotona on toinenkin aikuinen on ihana, ja aluksi kaikki sujuikin tosi hyvin, myös lapset olivat sujut asian kanssa. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua alkoi tulla tilanteita, joissa lasten isän uusi kumppani niin sanotusti otti ohjat omiin käsiinsä ja alkoi eri tavoin puuttua esimerkiksi meidän sisarusten ja vanhempiemme sekä siskonpoikien väleihin. Milloin piti perua aiemmin sovitut kyläilyt, milloin lapsen synttärijuhlaan jäi kutsu saapumatta vanhemmilleni. Myöhemmin kävi ilmi, että heidät oli kyllä alunperin kutsuttu, mutta tämän kumppanin toiminnan ansiosta kutsu ei heille saapunut, mistä lapsi itse ja lasten isä olivat hyvin pahoillaan. Hän myös esimerkiksi yritti puuttua vanhempieni ja lasten väliseen yhteydenpitoon omissa ja lasten isän nimissä, lasten isän siitä kuitenkaan mitään tietämättä. No, nämäkin selvitettiin ja sovittiin, ja lasten isän siunauksella mm. yhteydenpito jatkui kuten aiemminkin.
Nyt kevään ja kesän myötä vanhempani ja me sisarusket olemme viettäneet taas enemmän aikaa lasten kanssa, kun koulusta on lomaa ja lasten isä kuten kumppaninsakin ovat molemmat töissä suurimman osan kesää. Kesän aikana vanhempi lapsista on alkanut kysellä enemmän äidistään, koska alkaa olla jo sen ikäinenkin, että asia alkaa kiinnostaa. Hän ei muista äidistään juuri mitään, vaan kaikki perustuu lähinnä hänelle kerrottuihin asioihin. On katsottu valokuvia ja vanhoja muistokirjoja, sekä puhuttu. Lasten isä on alusta asti suhtautunut positiivisesti siihen, että lapsille kerrotaan äidistään heidän omien tarpeidensa ja ikätason mukaan. Lasten isälle itselleen siskon kuolema oli todella paha paikka ja ilmeisesti muistelu on vieläkin raskasta, joten häneltä on saanut aina vain kiitosta siitä, että myös me muut tehdään sitä. Lasten isän kumppanille sen sijaan lasten äidistä puhuminen taitaa olla toisella tavalla herkkä paikka, ainakin mitä on itse kuullut ja nähnyt hänen käytöksestään ja mitä on lapsen omia puheita uskominen. Lapsen mukaan tämä nainen ei yhtään tykkää siitä, jos lapsi puhuu kotonaan äidistään. Ilmeisesti tilanteissa, missä lasten isä ei ole ollut paikalla. Tätä juttua tukee se, kun tämä kumppani on ollut hakemassa lapsia kotiin, niin lasten innoissaan selittäessä esimerkiksi jotain juttua äidistään, tämän ilme ja asenne muuttuu huomattavasti nuivemmaksi ja sitten patistaa lasta hakemaan reppua ja lähtemään kotiin.
jatkuu...
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää eniten se, miksei äitipuoli kestä kuulla lasten puhuvan äidistään?
Itselläni oli lapsena myös äitipuoli, hän ei koskaan olisi suhtautunut kuvaillulla tavalla minun äitiini tai siihen että puhuin hänestä. Siksi en olisi voinut kuvitellakaan että hän olisi kieltänyt puhumasta äidistä kotona tai missa tahansa paikassa.
Tämä.
Mitähän kukaan luulee saavuttavansa esim. tekemällä puheenaiheesta kielletyn tai kieltämällä koko asian olemassaolon? Tuskin ainakaan hyviä ja luottamuksellisia välejä lapsiin. Enkä nyt väitä tietenkään, että aihe olisi mikään helppo ja ihana sille äitipuolelle, mutta elämä ei useinkaan ole. Kun on lähtenyt tuohon karavaaniin, niin kai on tiennyt, että lapset äitineen kuuluu mukaan kuvioon. Eri asia sitten, miten on valmistautunit siihen tai miettinyt asiaa käytännössä
Lapset äitineen niin, mutta ehkä tämä äidin suku on ollut pommi.
Lapsille äidin suku on ilmeisen tärkeä, samoin lasten isälle. Halusi uusi nainen sitä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... jatkoa
Mikä taas liittyy ketjun aiheeseen, että miten suhtautua itse tilanteeseen? Toki aion jatkossakin puhua lapselle tai lapsille heidän äidistään, jos he itse sitä haluavat ja sillä tavoin, kuin he on valmiita ottamaan vastaan tietoa. Varmasti myös vanhempani ja sisarukseni. En siis tietenkään voi tietää, mitä lasten omassa kodissa tapahtuu, mutta kieltämättä herää vähän huoli siitä, saako lapset tukea tilanteessa myös isänsä kumppanilta. Isältä epäilemättä saavat tukea, ainakin sen perusteella miten olen nähnyt tämän toimivan lasten kanssa. Lasten isä on kuitenkin työnsä puolesta melko paljon pois kotoa ja lapset ovat sitten usein vanhemmillani tai kotonaan isänsä kumppanin kanssa. Sen mitä tiedän, lasten isä on pyrkinyt olemaan avoin asiasta lapsille, vaikka aihe onkin hänelle vaikea.
Tiedän toki, että varmasti hyvin perhekohtaista, miten tällaisia asioita käsitellään ja miten niistä puhutaan. Mutta kyllä minun mielestäni on hiukan erikoista, jos lapsi joutuu varomaan tai jopa välttelemään kotonaan jonkun kuullen omasta äidistään puhumista.
Maksoiko tämäkin 405 euroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sairasta on kyllä jos aikuinen ihminen kieltää lasta puhumasta omasta rakkaasta äidistään. Vai onko lasten isä lemppaamassa muijaa juuri tämän takia?
Meillähän on tässä vain ap:n väritetty versio asiasta. Emme tieäd onko mitään tapahtunut tai jos on niin millaisessa yhteydessä.
Tilanne on voinut olla esimerkiksi se että uusi vaimo kieltää tai komentaa jotain ja lapsi vastaa ettei äitikään jne jolloin vaimo sanoo että nyt totellaan häntä silti.
Ei kai se ole lapsen äidin perheen syytä, jos äitipuoli ei saa otetta kasvatukseen?
Millä lailla ei saa?
Ap kitisee vain siitä että hän ei saa määrätä mitä perheessä tapahtuu.
Eihän tässä mitään olla määräämässä.
Minusta on kyllä ihmeellistä se jos lapsi ei saisi puhua avoimesti äidistään myös kotonaan. Miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Eikö lapselle jäisi vähemmästäkin kokemus, että kaikista asioista ei voi puhua kotona vaan asioita täytyy salailla ja olla vaiti.
Kyllä on. Ap tarkkailee ja kyttää.
Sinä et tiedä yhtikäs mitään siitä mitä on tapahtunut jos on tapahtunut jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sairasta on kyllä jos aikuinen ihminen kieltää lasta puhumasta omasta rakkaasta äidistään. Vai onko lasten isä lemppaamassa muijaa juuri tämän takia?
Meillähän on tässä vain ap:n väritetty versio asiasta. Emme tieäd onko mitään tapahtunut tai jos on niin millaisessa yhteydessä.
Tilanne on voinut olla esimerkiksi se että uusi vaimo kieltää tai komentaa jotain ja lapsi vastaa ettei äitikään jne jolloin vaimo sanoo että nyt totellaan häntä silti.
Ei kai se ole lapsen äidin perheen syytä, jos äitipuoli ei saa otetta kasvatukseen?
Millä lailla ei saa?
Ap kitisee vain siitä että hän ei saa määrätä mitä perheessä tapahtuu.
Eihän tässä mitään olla määräämässä.
Minusta on kyllä ihmeellistä se jos lapsi ei saisi puhua avoimesti äidistään myös kotonaan. Miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Eikö lapselle jäisi vähemmästäkin kokemus, että kaikista asioista ei voi puhua kotona vaan asioita täytyy salailla ja olla vaiti.
Kyllä on. Ap tarkkailee ja kyttää.
Sinä et tiedä yhtikäs mitään siitä mitä on tapahtunut jos on tapahtunut jne.
Minusta on ainakin hyvä asia, että lasten kuulumisiin on kiinnitetty huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää eniten se, miksei äitipuoli kestä kuulla lasten puhuvan äidistään?
Itselläni oli lapsena myös äitipuoli, hän ei koskaan olisi suhtautunut kuvaillulla tavalla minun äitiini tai siihen että puhuin hänestä. Siksi en olisi voinut kuvitellakaan että hän olisi kieltänyt puhumasta äidistä kotona tai missa tahansa paikassa.
Tämä.
Mitähän kukaan luulee saavuttavansa esim. tekemällä puheenaiheesta kielletyn tai kieltämällä koko asian olemassaolon? Tuskin ainakaan hyviä ja luottamuksellisia välejä lapsiin. Enkä nyt väitä tietenkään, että aihe olisi mikään helppo ja ihana sille äitipuolelle, mutta elämä ei useinkaan ole. Kun on lähtenyt tuohon karavaaniin, niin kai on tiennyt, että lapset äitineen kuuluu mukaan kuvioon. Eri asia sitten, miten on valmistautunit siihen tai miettinyt asiaa käytännössä
Lapset äitineen niin, mutta ehkä tämä äidin suku on ollut pommi.
Lapsille äidin suku on ilmeisen tärkeä, samoin lasten isälle. Halusi uusi nainen sitä tai ei.
Suku voi olla tärkeä, mutta suvun pitää myös ymmärtää oma paikkansa. Suvun paikka ei ole siellä perheen kodissa sohlaamassa ja säätämässä tai ap:n tehtävä toimia jonkinlaisena ylimpänä itsenimitettynä valvojana, että hänen vanhempansa saa varmasti kutsun jne.
Miksi se ap sitä valvoo, mitä se isä kuolleen vaimonsa vanhempien kanssa tekee? MITEN seKIN kuuluu ap:lle?
Ap ei vastaa, onko hänellä lapsia. Ilmeisesti ei. Hän on ominut nyt ehkä liikaa näitä siskonsa lapsia, eikä osaa laskea irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sairasta on kyllä jos aikuinen ihminen kieltää lasta puhumasta omasta rakkaasta äidistään. Vai onko lasten isä lemppaamassa muijaa juuri tämän takia?
Meillähän on tässä vain ap:n väritetty versio asiasta. Emme tieäd onko mitään tapahtunut tai jos on niin millaisessa yhteydessä.
Tilanne on voinut olla esimerkiksi se että uusi vaimo kieltää tai komentaa jotain ja lapsi vastaa ettei äitikään jne jolloin vaimo sanoo että nyt totellaan häntä silti.
Ei kai se ole lapsen äidin perheen syytä, jos äitipuoli ei saa otetta kasvatukseen?
Millä lailla ei saa?
Ap kitisee vain siitä että hän ei saa määrätä mitä perheessä tapahtuu.
Eihän tässä mitään olla määräämässä.
Minusta on kyllä ihmeellistä se jos lapsi ei saisi puhua avoimesti äidistään myös kotonaan. Miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Eikö lapselle jäisi vähemmästäkin kokemus, että kaikista asioista ei voi puhua kotona vaan asioita täytyy salailla ja olla vaiti.
Kyllä on. Ap tarkkailee ja kyttää.
Sinä et tiedä yhtikäs mitään siitä mitä on tapahtunut jos on tapahtunut jne.
Minusta on ainakin hyvä asia, että lasten kuulumisiin on kiinnitetty huomiota.
Et sinä sitä tiedä. Voi olla kyse myös siitä että ap kyttää ja kyttää ja on havaitsevinaan jäätäviä kokemuksia - koska haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ihan sama tarina oli joskus aiemminkin täällä, siis joskus aika kauan sitten. Älytöntä keksiä tällaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää eniten se, miksei äitipuoli kestä kuulla lasten puhuvan äidistään?
Itselläni oli lapsena myös äitipuoli, hän ei koskaan olisi suhtautunut kuvaillulla tavalla minun äitiini tai siihen että puhuin hänestä. Siksi en olisi voinut kuvitellakaan että hän olisi kieltänyt puhumasta äidistä kotona tai missa tahansa paikassa.
Tämä.
Mitähän kukaan luulee saavuttavansa esim. tekemällä puheenaiheesta kielletyn tai kieltämällä koko asian olemassaolon? Tuskin ainakaan hyviä ja luottamuksellisia välejä lapsiin. Enkä nyt väitä tietenkään, että aihe olisi mikään helppo ja ihana sille äitipuolelle, mutta elämä ei useinkaan ole. Kun on lähtenyt tuohon karavaaniin, niin kai on tiennyt, että lapset äitineen kuuluu mukaan kuvioon. Eri asia sitten, miten on valmistautunit siihen tai miettinyt asiaa käytännössä
Meillä on koko asiasta vain ap:n versio. Me emme tiedä mitä on tapahtunut, jos on tapahtunut.
Tämä!
Ap:n kertoma ei kuulosta siltä että se tulisi lapsen suusta ”x ei tykkää että puhutaan äidistä”. Lapset ei puhu näin tiedostavasti. Ehkä joku 12+ ikäinen puhuisi. Mutta lapset on lojaaleja vanhemmilleen ja näkevät varmasti isän uuden puolison ”isän jatkeena” eli ovat sillä tavalla lojaaleja etteivät välttämättä kertoisi vaikka olisikin jotain ”pahaa” oikeasti kerrottavana.
Joten, en usko että lapsi on sanonut noin.
Lisäksi, ap:n ei pitäisi tuijotella toisten naamoja ja ilmeitä ja yrittää lukea ajatuksia kun voi puhua suoraan ja kysyä.
Kolmanneksi, ap kokee liiallista osallisuutta kuolleen sisarensa perheeseen , kun kirjoitti täällä mm. ”Minulla on vastuu heistä huoltovuorollani” tms. Apn pitäisi ymmärtää että vaikka miten ovat olleet iso apu akuutissa vaiheessa, ja edelleen sukua, mies haluaa nyt perustaa uuden perheen ja siihen sisältyy myös uusi suku, uuden puolison suku. Ei lasten biologista sukua koskaan unohdeta mutta roikkuminen vainajassa täytyy loppua joskus myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää eniten se, miksei äitipuoli kestä kuulla lasten puhuvan äidistään?
Itselläni oli lapsena myös äitipuoli, hän ei koskaan olisi suhtautunut kuvaillulla tavalla minun äitiini tai siihen että puhuin hänestä. Siksi en olisi voinut kuvitellakaan että hän olisi kieltänyt puhumasta äidistä kotona tai missa tahansa paikassa.
Tämä.
Mitähän kukaan luulee saavuttavansa esim. tekemällä puheenaiheesta kielletyn tai kieltämällä koko asian olemassaolon? Tuskin ainakaan hyviä ja luottamuksellisia välejä lapsiin. Enkä nyt väitä tietenkään, että aihe olisi mikään helppo ja ihana sille äitipuolelle, mutta elämä ei useinkaan ole. Kun on lähtenyt tuohon karavaaniin, niin kai on tiennyt, että lapset äitineen kuuluu mukaan kuvioon. Eri asia sitten, miten on valmistautunit siihen tai miettinyt asiaa käytännössä
Lapset äitineen niin, mutta ehkä tämä äidin suku on ollut pommi.
Lapsille äidin suku on ilmeisen tärkeä, samoin lasten isälle. Halusi uusi nainen sitä tai ei.
Ja aphan ei tiedä haluaako vai ei. Ap ei tiedä, jän vaan tulkitsee. Apn tulee erottaa itsensä ja uusi ydinperhe ja pitää huoli omista asioistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää eniten se, miksei äitipuoli kestä kuulla lasten puhuvan äidistään?
Itselläni oli lapsena myös äitipuoli, hän ei koskaan olisi suhtautunut kuvaillulla tavalla minun äitiini tai siihen että puhuin hänestä. Siksi en olisi voinut kuvitellakaan että hän olisi kieltänyt puhumasta äidistä kotona tai missa tahansa paikassa.
Tämä.
Mitähän kukaan luulee saavuttavansa esim. tekemällä puheenaiheesta kielletyn tai kieltämällä koko asian olemassaolon? Tuskin ainakaan hyviä ja luottamuksellisia välejä lapsiin. Enkä nyt väitä tietenkään, että aihe olisi mikään helppo ja ihana sille äitipuolelle, mutta elämä ei useinkaan ole. Kun on lähtenyt tuohon karavaaniin, niin kai on tiennyt, että lapset äitineen kuuluu mukaan kuvioon. Eri asia sitten, miten on valmistautunit siihen tai miettinyt asiaa käytännössä
Lapset äitineen niin, mutta ehkä tämä äidin suku on ollut pommi.
Lapsille äidin suku on ilmeisen tärkeä, samoin lasten isälle. Halusi uusi nainen sitä tai ei.
Suku voi olla tärkeä, mutta suvun pitää myös ymmärtää oma paikkansa. Suvun paikka ei ole siellä perheen kodissa sohlaamassa ja säätämässä tai ap:n tehtävä toimia jonkinlaisena ylimpänä itsenimitettynä valvojana, että hänen vanhempansa saa varmasti kutsun jne.
Miksi se ap sitä valvoo, mitä se isä kuolleen vaimonsa vanhempien kanssa tekee? MITEN seKIN kuuluu ap:lle?
Ap ei vastaa, onko hänellä lapsia. Ilmeisesti ei. Hän on ominut nyt ehkä liikaa näitä siskonsa lapsia, eikä osaa laskea irti.
Tässähän lasten isä on antanut lastenhoitovastuuta ap:lle ja hänen vanhemmilleen ja ilmeisesti lasten isäkin on tiiviisti tekemisissä heidän kanssaan lasten ohella. Minusta se kertoo tilanteesta paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sairasta on kyllä jos aikuinen ihminen kieltää lasta puhumasta omasta rakkaasta äidistään. Vai onko lasten isä lemppaamassa muijaa juuri tämän takia?
Meillähän on tässä vain ap:n väritetty versio asiasta. Emme tieäd onko mitään tapahtunut tai jos on niin millaisessa yhteydessä.
Tilanne on voinut olla esimerkiksi se että uusi vaimo kieltää tai komentaa jotain ja lapsi vastaa ettei äitikään jne jolloin vaimo sanoo että nyt totellaan häntä silti.
Ei kai se ole lapsen äidin perheen syytä, jos äitipuoli ei saa otetta kasvatukseen?
Millä lailla ei saa?
Ap kitisee vain siitä että hän ei saa määrätä mitä perheessä tapahtuu.
Eihän tässä mitään olla määräämässä.
Minusta on kyllä ihmeellistä se jos lapsi ei saisi puhua avoimesti äidistään myös kotonaan. Miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Eikö lapselle jäisi vähemmästäkin kokemus, että kaikista asioista ei voi puhua kotona vaan asioita täytyy salailla ja olla vaiti.
Siis sähän et tiedä tästä yhtään mitään.
Muistan tämän apn ongelmineen edellisestä aloituksestaan. Tarkkaan en yksityiskohtia muista, mutta nyt tuntuisivat hänen ongelmansa jo lievemmiltä kuin viimeksi. Silti uusi aloitus.
Tässä valossa olen taipuvainen ajattelemaan, että suurimman ongelman muodostavat ap lapsuudenperheineen. Isä lapsineen yrittää elää elämäänsä eteenpäin ja he uuden puolison kanssa ovat puun ja kuoren välissä. Lapsen ja siskon menettäminen tuntuu olevan aplle perheineen kova paikka. Ymmärrettävästi.
Tuntuu siltä, että kuten joku sanoikin jo, että he eivät ole osanneet käsitellä menestystään. Äidistä saa lapsille puhua, mutta onko mummola ja tätikyläilyt täynnä äidin muistelua ja väkisin elossa pitämistä? Kyllä minullakin saattaisi ilme muuttua, jos joka kerta miehen suvun tai exän sukulaisia kohdatessa siellä lapsille tuputettaisiin ä muistoja ja ajatuksia menneistä hetkistä vanhan perheen kesken kultareunuksilla silattuina.
Miehellä ja lapsilla on menneisyys ja muistoja. Mutta myös nykyisyys. Ei ole tervettä mitätöidä nykyistä ja tulevaa, jotta kuollut äiti pysyisi hengissä.
Onko lasten syntymäpäivätkin muuttuneet äidin muistotilaisuuksiksi? Jos näin on, ymmärrän, ettei kutsua ole tullut. Lapsilla ja leskellä on oikeus hengittää vapasäasti ja elää. Älkää peittäkö sitä kuolleen äidin haamun alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää eniten se, miksei äitipuoli kestä kuulla lasten puhuvan äidistään?
Itselläni oli lapsena myös äitipuoli, hän ei koskaan olisi suhtautunut kuvaillulla tavalla minun äitiini tai siihen että puhuin hänestä. Siksi en olisi voinut kuvitellakaan että hän olisi kieltänyt puhumasta äidistä kotona tai missa tahansa paikassa.
Tämä.
Mitähän kukaan luulee saavuttavansa esim. tekemällä puheenaiheesta kielletyn tai kieltämällä koko asian olemassaolon? Tuskin ainakaan hyviä ja luottamuksellisia välejä lapsiin. Enkä nyt väitä tietenkään, että aihe olisi mikään helppo ja ihana sille äitipuolelle, mutta elämä ei useinkaan ole. Kun on lähtenyt tuohon karavaaniin, niin kai on tiennyt, että lapset äitineen kuuluu mukaan kuvioon. Eri asia sitten, miten on valmistautunit siihen tai miettinyt asiaa käytännössä
Lapset äitineen niin, mutta ehkä tämä äidin suku on ollut pommi.
Lapsille äidin suku on ilmeisen tärkeä, samoin lasten isälle. Halusi uusi nainen sitä tai ei.
Suku voi olla tärkeä, mutta suvun pitää myös ymmärtää oma paikkansa. Suvun paikka ei ole siellä perheen kodissa sohlaamassa ja säätämässä tai ap:n tehtävä toimia jonkinlaisena ylimpänä itsenimitettynä valvojana, että hänen vanhempansa saa varmasti kutsun jne.
Miksi se ap sitä valvoo, mitä se isä kuolleen vaimonsa vanhempien kanssa tekee? MITEN seKIN kuuluu ap:lle?
Ap ei vastaa, onko hänellä lapsia. Ilmeisesti ei. Hän on ominut nyt ehkä liikaa näitä siskonsa lapsia, eikä osaa laskea irti.
Tässähän lasten isä on antanut lastenhoitovastuuta ap:lle ja hänen vanhemmilleen ja ilmeisesti lasten isäkin on tiiviisti tekemisissä heidän kanssaan lasten ohella. Minusta se kertoo tilanteesta paljon.
Se ei tarkoita sitä että ap saa ryhtyä joksikin ylimmäksi valvojaksi. Hänellä ei ole mitään asiaa sekaantua lasten isän/lasten/perheen ja vaimovainaan vanhempien väleihin. Se ei yksinkertaisesti kuulu hänelle.
Hänelle ei myöskään kuulu perheen asiat. Ne eivät yksinkertaisesti kuulu hänelle.
Noista synttäreista sanoisin että aika harvalla lapsella on ylipäätään mitään sukulaissynttäreitä taaperoiän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää eniten se, miksei äitipuoli kestä kuulla lasten puhuvan äidistään?
Itselläni oli lapsena myös äitipuoli, hän ei koskaan olisi suhtautunut kuvaillulla tavalla minun äitiini tai siihen että puhuin hänestä. Siksi en olisi voinut kuvitellakaan että hän olisi kieltänyt puhumasta äidistä kotona tai missa tahansa paikassa.
Tämä.
Mitähän kukaan luulee saavuttavansa esim. tekemällä puheenaiheesta kielletyn tai kieltämällä koko asian olemassaolon? Tuskin ainakaan hyviä ja luottamuksellisia välejä lapsiin. Enkä nyt väitä tietenkään, että aihe olisi mikään helppo ja ihana sille äitipuolelle, mutta elämä ei useinkaan ole. Kun on lähtenyt tuohon karavaaniin, niin kai on tiennyt, että lapset äitineen kuuluu mukaan kuvioon. Eri asia sitten, miten on valmistautunit siihen tai miettinyt asiaa käytännössä
Lapset äitineen niin, mutta ehkä tämä äidin suku on ollut pommi.
Lapsille äidin suku on ilmeisen tärkeä, samoin lasten isälle. Halusi uusi nainen sitä tai ei.
Suku voi olla tärkeä, mutta suvun pitää myös ymmärtää oma paikkansa. Suvun paikka ei ole siellä perheen kodissa sohlaamassa ja säätämässä tai ap:n tehtävä toimia jonkinlaisena ylimpänä itsenimitettynä valvojana, että hänen vanhempansa saa varmasti kutsun jne.
Miksi se ap sitä valvoo, mitä se isä kuolleen vaimonsa vanhempien kanssa tekee? MITEN seKIN kuuluu ap:lle?
Ap ei vastaa, onko hänellä lapsia. Ilmeisesti ei. Hän on ominut nyt ehkä liikaa näitä siskonsa lapsia, eikä osaa laskea irti.
Tässähän lasten isä on antanut lastenhoitovastuuta ap:lle ja hänen vanhemmilleen ja ilmeisesti lasten isäkin on tiiviisti tekemisissä heidän kanssaan lasten ohella. Minusta se kertoo tilanteesta paljon.
No siinähän ei ole mitään ihmeellistä. Kuten ei siinäkään, että luo uutta perhettä ja tällöin luonnollisesti myös se muu suku ei enää ole niin välttämätön, roolit muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Muistan tämän apn ongelmineen edellisestä aloituksestaan. Tarkkaan en yksityiskohtia muista, mutta nyt tuntuisivat hänen ongelmansa jo lievemmiltä kuin viimeksi. Silti uusi aloitus.
Tässä valossa olen taipuvainen ajattelemaan, että suurimman ongelman muodostavat ap lapsuudenperheineen. Isä lapsineen yrittää elää elämäänsä eteenpäin ja he uuden puolison kanssa ovat puun ja kuoren välissä. Lapsen ja siskon menettäminen tuntuu olevan aplle perheineen kova paikka. Ymmärrettävästi.
Tuntuu siltä, että kuten joku sanoikin jo, että he eivät ole osanneet käsitellä menestystään. Äidistä saa lapsille puhua, mutta onko mummola ja tätikyläilyt täynnä äidin muistelua ja väkisin elossa pitämistä? Kyllä minullakin saattaisi ilme muuttua, jos joka kerta miehen suvun tai exän sukulaisia kohdatessa siellä lapsille tuputettaisiin ä muistoja ja ajatuksia menneistä hetkistä vanhan perheen kesken kultareunuksilla silattuina.
Miehellä ja lapsilla on menneisyys ja muistoja. Mutta myös nykyisyys. Ei ole tervettä mitätöidä nykyistä ja tulevaa, jotta kuollut äiti pysyisi hengissä.
Onko lasten syntymäpäivätkin muuttuneet äidin muistotilaisuuksiksi? Jos näin on, ymmärrän, ettei kutsua ole tullut. Lapsilla ja leskellä on oikeus hengittää vapasäasti ja elää. Älkää peittäkö sitä kuolleen äidin haamun alle.
Kysymyshän on nimenomaa siitä, että lapsi on itse alkanut kiinnostua äidistään ja lapsen isä on antanut siunauksensa sille, että äidistä puhutaan lapsen kanssa, kun itselle se on vieläkin vaikeaa, mikä on ihan ymmärrettävää. Isä on ollut hyvilläänkin, että lapsen äidin suku puhuu lapsen äidistä lapsen kanssa. Muistelua on siis tapahtunut lapsen aloitteesta ja lapsen isän pyynnöstä, ei sukulaisten.
Siis hyi ihme... Onko täällä joillekin todella ok, että lasten äitipuoli harrastaisi tuollaisia asioita, kuten isän selän takana toimimista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan tämän apn ongelmineen edellisestä aloituksestaan. Tarkkaan en yksityiskohtia muista, mutta nyt tuntuisivat hänen ongelmansa jo lievemmiltä kuin viimeksi. Silti uusi aloitus.
Tässä valossa olen taipuvainen ajattelemaan, että suurimman ongelman muodostavat ap lapsuudenperheineen. Isä lapsineen yrittää elää elämäänsä eteenpäin ja he uuden puolison kanssa ovat puun ja kuoren välissä. Lapsen ja siskon menettäminen tuntuu olevan aplle perheineen kova paikka. Ymmärrettävästi.
Tuntuu siltä, että kuten joku sanoikin jo, että he eivät ole osanneet käsitellä menestystään. Äidistä saa lapsille puhua, mutta onko mummola ja tätikyläilyt täynnä äidin muistelua ja väkisin elossa pitämistä? Kyllä minullakin saattaisi ilme muuttua, jos joka kerta miehen suvun tai exän sukulaisia kohdatessa siellä lapsille tuputettaisiin ä muistoja ja ajatuksia menneistä hetkistä vanhan perheen kesken kultareunuksilla silattuina.
Miehellä ja lapsilla on menneisyys ja muistoja. Mutta myös nykyisyys. Ei ole tervettä mitätöidä nykyistä ja tulevaa, jotta kuollut äiti pysyisi hengissä.
Onko lasten syntymäpäivätkin muuttuneet äidin muistotilaisuuksiksi? Jos näin on, ymmärrän, ettei kutsua ole tullut. Lapsilla ja leskellä on oikeus hengittää vapasäasti ja elää. Älkää peittäkö sitä kuolleen äidin haamun alle.
Kysymyshän on nimenomaa siitä, että lapsi on itse alkanut kiinnostua äidistään ja lapsen isä on antanut siunauksensa sille, että äidistä puhutaan lapsen kanssa, kun itselle se on vieläkin vaikeaa, mikä on ihan ymmärrettävää. Isä on ollut hyvilläänkin, että lapsen äidin suku puhuu lapsen äidistä lapsen kanssa. Muistelua on siis tapahtunut lapsen aloitteesta ja lapsen isän pyynnöstä, ei sukulaisten.
Missä niin luki?
Alue: Aihe vapaa
Eihän tässä mitään olla määräämässä.
Minusta on kyllä ihmeellistä se jos lapsi ei saisi puhua avoimesti äidistään myös kotonaan. Miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Eikö lapselle jäisi vähemmästäkin kokemus, että kaikista asioista ei voi puhua kotona vaan asioita täytyy salailla ja olla vaiti.