Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin sanoa tästä kaverille loukkaamatta häntä?
27.08.2006 |
Lupauduin hoitamaan hänen 8kk vauvaansa parin kuukauden ajan kun äiti meni töihin. (olen hoitovapaalla oleva pph) Silloin ajatus tuntui ihan hyvältä, mutta nyt olen tullut totaalisen toisiin ajatuksiin.
Vauva on ollut meillä pari viikkoa, eikä mistään tule mitään! Selvästi vauva kaipaa äitiä ja kokee olonsa turvattomaksi vaikka yritän pitää häntä sylissä mahdollisimman paljon. Joka ikinen kerta kun lasken hänet maahan, alkaa hillitön kirkuminen ja itkusta ei meinaa tulla loppua millään.
Olen tullut siihen tulokseen, että hän on liian pieni olemaan äidistä erossa, sillä äidin kanssa hän on aina mitä ihanin ja rauhallisin lapsi. Mutta miten sanoisin tämän äidille? Tiedän, että jos sanon suoraan, hän suuttuu ja katkaisee välimme.
Otetaanko noin pieniä lapsia päiväkoteihinkaan, vai joutuisiko äiti jäämään kotiin jos minä en enää ota vauvaa meille?
Kommentit (26)
Käsitätkö että vauvalle tuo pari kuukautta on aika hemmetin pitkä aika huutaa ikävää äitiinsä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
jos eivät nuku, joten he odottavat hoitajaltakin samaa. Jos olet luvannut, sitten joudut hoitamaan näin.
mutta ehkä sä olet väärä hoitaja, jos mielenkiintosi on omassa vauvass ensisijaisesti. Saisko ystäväsi lapselle hoitajaa, joka ehtii paremmin hoitaa lasta?
Lapsi oli vähän vanhempi ja idea tuntui aluksi hyvältä. Mutta vähän ennen hoidon aloittamista huomasin, että kasvatusperiaatteemme erosivat niin paljon toisistaan, ettei hommasta olisi tullut mitään. Lapsella ei ollut rajoja oikeastaan lainkaan eikä minulla ollut kiinnostusta asettaa niitä hänelle viideksi tunniksi päivässä. Ilmoitin, että oman lapsen kanssa on nyt sen verran raskasta ettei onnistukaan. Se oli totta, ei tarvinnut valehdella. Hoitopaikka järjestyi muualta ja se oli lapselle paljon sopivampi ja pitkäaikaisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsi kärsii eroahdistuksesta.
Minä haluaisin ainakin tietää jos lapseni olisi paha olla hoidossa, kaipaisi minua niin. Puhumalla selviää moni asia ja yhdessä voisitte avoimesti miettiä, mitä tehdä jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksimään asiaan joku keino. Ota ihan suoraan puheeksi.
Vauvat ovat yksilöitä. Itselläni on sellainen yksilö, joka itki useimmiten vielä puolitoistavuotiaana hoitoon jättämistä. Harvoin sitten hoitoon vietiinkään, kun se tuntui minustakin niin kamalan pahalta. Kerran sitten erityisen pahan itkuhoitoillan jälkeen sanoin neuvolassa, että meidän pojan ei tarvi nyt pariin vuoteen mennä hoitoon, koska lapsi rukka on niin hädissään. Neuvolan terkka kommentoi siihen, että onpa omituista, oli varmaan huono hoitopaikka, älkää viekö sinne enää (äitini = ei huono paikka). Ja sanoi sitten vielä, että jos hänellä olisi ollut itkuinen lapsi hoidossa, niin ei olisi siitä kyllä vanhemmille sanonut!
Olin aivan järkyttynyt, että voiko ammatti-ihminenkin antaa sellaisia neuvoja, että vanhemmilta tulee pimittää lapsen hätä (ettei oma maine hoitajana kärsi). Kun se meidän lapsi ei ollut vain itkuinen, vaan hänellä oli todellinen hätä ja hän oli lähes hysteerinen. Kyllä minä olin kiitollinen, että minulle kerrottiin, miten ilta oli mennyt. En sitten ole lastani turhan takia satunnaiseen hoitoon vienyt, vaan odotan, että hän kasvaa vielä hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en missään nimessä loukkaantuisi vaan olisin tosi iloinen että sanoit.
Miten toimit jos jollain muulla (kuin kaverin lapsella) lapsella ilmenee eroahdistusta? Potkitko kaikki " vaikeat" tapaukset pois? Tiedän, että olet hoitovapaalla ja hyvyyttäsi autoit ystävääsi, mutta entäpä jos tuo tilanne tulisi vastaan työelämässä? Tosin hoitoon ei ehkä tule 8 kuisia, mutta 9-10-kuinen on jo nykyään hyvinkin todennäköinen hoitolapsi. Ja nimenomaan perhepäivähoidossa. En kysy tätä ilkeyttäni, vaan koska mielenkiinnolla haluan tietää miten tuolloin toimisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti tekee toivottavasti itse oikean ratkaisun. Hänellähän on yhä mahdollisuus jäädä hoitovapaalle.
Totta hemmetissä se kuuluu hänelle tietää, miten vauvan päivä on sujunut. Jos ja kun hän potee noin voimakasta eroahdistusta, kerro siitä HETI.
Sitten voitte yhdessä pohtia keinoja tuon ratkaisemiseksi. Auttaisiko vähittäinen totuttaminen tms. Vai pitääkö äidin luopua varhaisesta töihinpaluusta.
Et sinä varmasti - toivon ainakin - tuollaista muiltakaan äideiltä salaisi? Tai no, olen törmännyt tähän ennenkin, että lastenhoitajat ovat käsittämättömän arkoja kertomaan huonoja uutisia lasten pärjäämisestä. Kai se on toisaalta - valitettavasti - katkerasti kantapään kautta opittu joistakin vanhemmista, että he eivät kerta kaikkiaan HALUA kuulla mitään ikävää, vaan suuttuvat.
Mutta ei sinun siis kannata aikailla, kunhan et kerro asiaa siihen malliin, että " nyt sinun on kyllä tultava takaisin kotiin ja luovuttava työstä" . Kerro vauvasta ja jätä johtopäätökset äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) tiedät itse aiheuttavasi lapsen huudot esimerkiksi kohtelemalla lasta huonosti, etkä halua jäädä siitä kiinni.
2) sinulla on huono itsetunto, jonka takia kuvittelet, että lapsen eroahdistus on sinun syysi, ja siksi et kehtaa kertoa.
....
1 tarkoittaa että olisit rikollinen ja 2 kohdalla kannattaisi ymmärtää että lapsi on tärkein ja lapsi on yksilö, eihän sinulla mitään tekemistä siihen ole minkälainen persoona lapsi on.
Isompia lapsia pystyy rauhoittamaan jo sylihoidolla ja puhumalla, enkä tietenkään luovuta heti! Mutta tosiaan jos jonkun vieraan lapsi ei millään sopeudu hoitoon, puhun vanhempien kanssa jatkosta tai paremmista vaihtoehdoista.
ap
Vierailija:
Miten toimit jos jollain muulla (kuin kaverin lapsella) lapsella ilmenee eroahdistusta? Potkitko kaikki " vaikeat" tapaukset pois? Tiedän, että olet hoitovapaalla ja hyvyyttäsi autoit ystävääsi, mutta entäpä jos tuo tilanne tulisi vastaan työelämässä? Tosin hoitoon ei ehkä tule 8 kuisia, mutta 9-10-kuinen on jo nykyään hyvinkin todennäköinen hoitolapsi. Ja nimenomaan perhepäivähoidossa. En kysy tätä ilkeyttäni, vaan koska mielenkiinnolla haluan tietää miten tuolloin toimisit?
Jokatapauksessa olen rehellisesti kertonut miten päivät ovat menneet.
ap
Vierailija:
Äiti tekee toivottavasti itse oikean ratkaisun. Hänellähän on yhä mahdollisuus jäädä hoitovapaalle.
Jos on, niin miten pitkäksi aikaa on työsopimus?
Nimimerkillä " eräs, jolle lapsenvahti teki ikävän tempun"
En tosiaan salaile mitään tällaista keneltäkään! Mutta tosiaan sitä oppii miettimään sanojaan, kun kohtaa näitä vanhempia joiden lapset eivät yksinkertaisesti voi itkeä hoidossa tai kiusata muita tms.
Kyseisessä tapauksessa ei olekkaan ongelmana se, ettenkö olisi kertonut että vauva on ollut kovin itkuinen, vaan se että äidin kommentti tuohon on naurahdus ja tokaisu että kyllä se aikanaan loppuu. En keksi enää mitään mitä sanoisin, paitsi että vauva on liian pieni jäämään hoitoon. (-> joka suututtaisi äidin ja olisi muutenkin liian jyrkkä tokaisu) Todella vaikea tilanne... :(
Työaikoja ei ole mahdollista muutella, vaan hän joko tekee täyttä päivää tai ei tee lainkaan.
ap
Xandris:
Totta hemmetissä se kuuluu hänelle tietää, miten vauvan päivä on sujunut. Jos ja kun hän potee noin voimakasta eroahdistusta, kerro siitä HETI.Sitten voitte yhdessä pohtia keinoja tuon ratkaisemiseksi. Auttaisiko vähittäinen totuttaminen tms. Vai pitääkö äidin luopua varhaisesta töihinpaluusta.
Et sinä varmasti - toivon ainakin - tuollaista muiltakaan äideiltä salaisi? Tai no, olen törmännyt tähän ennenkin, että lastenhoitajat ovat käsittämättömän arkoja kertomaan huonoja uutisia lasten pärjäämisestä. Kai se on toisaalta - valitettavasti - katkerasti kantapään kautta opittu joistakin vanhemmista, että he eivät kerta kaikkiaan HALUA kuulla mitään ikävää, vaan suuttuvat.
Mutta ei sinun siis kannata aikailla, kunhan et kerro asiaa siihen malliin, että " nyt sinun on kyllä tultava takaisin kotiin ja luovuttava työstä" . Kerro vauvasta ja jätä johtopäätökset äidille.
Jos on vain tottunut olemaan sylissä lähes koko ajan?
Kuten jo kerroinkin, kyse ei ole mistään niin hankalasta kuin sylissä pitämisestä vaan takana on paljon muutakin. Lapsi kärsii selvästi eroahdistuksesta ja pelkään hänelle tulevan pahimmassa tapauksessa jotain traumoja jos tämä jatkuu pari kuukautta. Olen hoitovapaalla (=minulla on omiakin lapsia kotona, joista 1 on myös vauva) joten en valitettavasti pysty pitämään tätä hoitovauvaa niin paljon sylissä kuin pitäisi. (Tämän kaverini tottakai tietääkin.)
Ongelma on siinä, että minusta vauva kärsii liikaa, äidistä vauva aikanaan sopeutuu (tms) tilanteeseen.
Ja kyllä, minä haluan lopettaa hoitosuhteen koska en mielestäni pysty tarjoamaan vauvalle sitä hoitoa jota hän tarvii. Onko tämä jotenkin väärin mielestäsi? Jättäisitkä sinä 26 vauvasi tässä tilanteessa väkisin hoitoon, vaikka hän silminnähden kärsisi siellä? (ja kärsisi nimenomaan äidin kaipuusta, ei hoidon laiminlyönnistä)
ap
Vierailija: