Mikä lemmikkisi on jäänyt mieleesi

Pena muurahainen. Oli kova panee perhosia.

Tanskandoggi joka kuvitteli olevansa pieni syliin sopiva hauveli 😅 aina kun istui tai makoili niin tämä kaveri änkes syliin istumaan tai päälle makoilemaan. Nukkui pois pari vuotta sitten ☹️

Hevonen. Yhteiselomme kesti hevosen ikävuodet 5-13. Jouduin ikäväkseni luopumaan.

Siitä kehittyi luottoratsuni. Oli hyvä myös ajaa, kun keksin muutakin yhteistä tekemistä. Menin paljon myös maastossa satulaa ja kävimme yhdessä uimassa.  Varmajalkainen. Piti lapsista ja ymmärsi olla lempeä ja erityisen varovainen lasten kanssa. Tunnisti tilanteet milloin ei sopinut leikkiä liian kovaa hevosenleikkiä. Kahdestaan annoin välillä enemmän vapauksia.

Alku oli  hankala, mutta kun se pelokkuus karisi ja oppi kulkemaan, oli kuin unelma. Kuunteli pienintäkin apua, luotti minuun, meni helposti peräänantoon, oli notkea, tasapainoinen, muuttui rohkeammaksi ja ei säikkynyt enää juuri mitään. Jos minä arvioin, että hevonen pystyy, se pystyi. Älykäs ja oppivainen. Tervehti minua aina hörisemällä.

Mä toivoin lapsena hevosta mutta sain vasikan. Tietenkin se vasikka sitten kasvoi lehmäksi siinä uskossa, että kyllä hän hevonen on. Sitä ei pidätellyt mitkään aidat, kun se rynnisti utareet heiluen villisti laukaten mun luo. Koulumatkaltakin jouduin monesti kääntymään takaisin kotiin kun lehmä seurasi kintereillä. Muistan vieläkin ne ihanat silmät ja lempeän katseen.

Mulla on ollut deguja. Luonteeltaan ne on hyvin sosiaalisia ja älykkäitä sekä uteliaita.