Mitä tehdä kun lapsi on erityispiirteinen ja mies kärsimätön?
Erityispiirteisten vanhemmat kyllä tietää millaista tämä on: kaikista rutiineista täytyy pitää tarkkaan kiinni tai pakka leviää hetkessä, moni asia onnistuu vain jos lapselle antaa siihen paljon aikaa, hoputtaminen usein johtaa siihen että taas pakka leviää täysin, on asioita joita ei voi tehdä lapsen kanssa ollenkaan, aina täytyy muistaa huomioida asiat joita ei tavallisesti tulisi edes ajatelleeksi kuten esim. vaatteiden saumat jne. Eli elämää joka vaatii vanhemmalta aivan loputonta kärsivällisyyttä.
Mies on kai aina ollut huonolla kärsivällisyydellä varustettu mutta tämä ei juuri näkynyt ennen lasta sillä silloin hän sai hoitaa asiansa tavallaan. Tavallisen lapsen kanssa elämä varmaan jotenkin sujuisi mutta erityispiirteisen kanssa ei ollenkaan. Mies ei pysty yksinkertaisintakaan asiaa kuten iltapalaa hoitamaan koska hänen kärsivällisyys ei riitä. Lapsen kaikki hoito on jäänyt minulle koska mies ei vain enää kestä suunnilleen mitään lapseen liittyvääkään.
Mietin olisiko parasta erota kun tämä on tällaista. Mutta tapaisiko mies lasta eron jälkeen enää ollenkaan? Mikä olisi lapsen kannalta paras?
Kommentit (66)
Lapselle riittää yksi kyllin hyvä psyykkisesti saatavilla oleva vanhempi.
Jos mies ei lasta halua tavata eron jälkeen, niin se on lapsellekin sitten parempi. Ikävää toki eikä ideaali tilanne, mutta jos mies nytkin on kärsimätön, ei ainakaan kärsimätön isä kaksistaan lapsen kanssa ole sen parempi.
Lapsella tuskin muodostuu hyvä luottamussuhde isäänsä jos kaikki tilanteet on jännittyneitä eikä isä pysty hoitamaan tilanteita pitkäjänteisesti rutiineilla.
Auttaako jos mies saisi hoitokontaktilta tilanteeseen faktatietoa?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei lasta halua tavata eron jälkeen, niin se on lapsellekin sitten parempi. Ikävää toki eikä ideaali tilanne, mutta jos mies nytkin on kärsimätön, ei ainakaan kärsimätön isä kaksistaan lapsen kanssa ole sen parempi.
Lapsella tuskin muodostuu hyvä luottamussuhde isäänsä jos kaikki tilanteet on jännittyneitä eikä isä pysty hoitamaan tilanteita pitkäjänteisesti rutiineilla.
Auttaako jos mies saisi hoitokontaktilta tilanteeseen faktatietoa?
Entä jos mies vaatii vaikka viikko-viikko mallia? Ahdistaa ajatuskin, koska silloin en voi olla paikalla auttamassa niissä tilanteissa. Ap
Eroa. Mies on taakka oman erityispiirteensä kanssa.
Tiedän mistä puhut. Lapsellani, ex miehellä ja isälläni on asperger/adhd/ocd diagnoosit.
Todella periytyvää. Ja nimenomaan niin että se nepsy kun itse saa nepsylapsen, alkaa ongelmat.
Onneksi lähdin avioliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei lasta halua tavata eron jälkeen, niin se on lapsellekin sitten parempi. Ikävää toki eikä ideaali tilanne, mutta jos mies nytkin on kärsimätön, ei ainakaan kärsimätön isä kaksistaan lapsen kanssa ole sen parempi.
Lapsella tuskin muodostuu hyvä luottamussuhde isäänsä jos kaikki tilanteet on jännittyneitä eikä isä pysty hoitamaan tilanteita pitkäjänteisesti rutiineilla.
Auttaako jos mies saisi hoitokontaktilta tilanteeseen faktatietoa?Entä jos mies vaatii vaikka viikko-viikko mallia? Ahdistaa ajatuskin, koska silloin en voi olla paikalla auttamassa niissä tilanteissa. Ap
Sinun ei ole pakko suostua siihen vuoroasumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei lasta halua tavata eron jälkeen, niin se on lapsellekin sitten parempi. Ikävää toki eikä ideaali tilanne, mutta jos mies nytkin on kärsimätön, ei ainakaan kärsimätön isä kaksistaan lapsen kanssa ole sen parempi.
Lapsella tuskin muodostuu hyvä luottamussuhde isäänsä jos kaikki tilanteet on jännittyneitä eikä isä pysty hoitamaan tilanteita pitkäjänteisesti rutiineilla.
Auttaako jos mies saisi hoitokontaktilta tilanteeseen faktatietoa?
Erossa ei ole koskaan lasten kannalta mitään ihanne ratkaisua vaan huonoista vaihtoehdoista pitää valita se vähiten huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei lasta halua tavata eron jälkeen, niin se on lapsellekin sitten parempi. Ikävää toki eikä ideaali tilanne, mutta jos mies nytkin on kärsimätön, ei ainakaan kärsimätön isä kaksistaan lapsen kanssa ole sen parempi.
Lapsella tuskin muodostuu hyvä luottamussuhde isäänsä jos kaikki tilanteet on jännittyneitä eikä isä pysty hoitamaan tilanteita pitkäjänteisesti rutiineilla.
Auttaako jos mies saisi hoitokontaktilta tilanteeseen faktatietoa?Entä jos mies vaatii vaikka viikko-viikko mallia? Ahdistaa ajatuskin, koska silloin en voi olla paikalla auttamassa niissä tilanteissa. Ap
Sitten sinä perustelet miksi se ei ole vaihtoehtoa.
Anna miehen hoitaa tyylillään, ja älä puutu siihen. Erityislapsi oppii myös siihen että toisilla on eri säännöt kuin toisilla, ei päiväkodissakaan ole aikaa loputtomiin odotella, jopa erityislapsi sopeutuu niihin vaatten saumoihin kun vaatteet vaan laitetaan päälle, eikä anneta huomiota siitä mistä ei pidä, oikeasti tosi tärkeä vaihe loppuelämän kannalta sopeuttaa siihen mikä aiheuttaa ärsytystä.
Erityispiirteisten vanhemmat kyllä tietää millaista tämä on
Tässä puhut yhtä.
Mies ei pysty yksinkertaisintakaan asiaa kuten iltapalaa hoitamaan
Tässä puhut toista.
Eihän sunkaan miehesi tiedä.
Tiedän perheen jossa eron jälkeen mies suostui tapaamaan vai yhtä kolmesta lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Erityispiirteisten vanhemmat kyllä tietää millaista tämä on
Tässä puhut yhtä.
Mies ei pysty yksinkertaisintakaan asiaa kuten iltapalaa hoitamaan
Tässä puhut toista.
Eihän sunkaan miehesi tiedä.
Tiedän perheen jossa eron jälkeen mies suostui tapaamaan vai yhtä kolmesta lapsesta.
Kyllä mieheni tietää, hän ei vain kestä. Ap
Sulla on siellä nyt kaksi erityislasta. Helpommalla pääset, jos eroat ja lapsellekin mukavampi ympäristö.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen hoitaa tyylillään, ja älä puutu siihen. Erityislapsi oppii myös siihen että toisilla on eri säännöt kuin toisilla, ei päiväkodissakaan ole aikaa loputtomiin odotella, jopa erityislapsi sopeutuu niihin vaatten saumoihin kun vaatteet vaan laitetaan päälle, eikä anneta huomiota siitä mistä ei pidä, oikeasti tosi tärkeä vaihe loppuelämän kannalta sopeuttaa siihen mikä aiheuttaa ärsytystä.
Ja todellakin teidän mistä puhun, lapsen isällä on ADHD ja kärsivällisyyttä erityisen kanssa ei aina ole. Eli jos siinä suhteessa aioit jatkaa niin pitää hyväksyä toisen tapa toimia, yksin ei voi kaikkea hoitaa. Eikä mies ikinä opi lapsen kanssa olemaan jos siihen ei ole tilaisuutta, hän löytää oman tapansa toimia lasten kanssa kyllä kun saa vaan yrittää, vaikka se tapa ei sinusta olisi oikea se voi silti olla toimiva.
Suosittelen myös toimintaterapeuttia lapselle, ärsykkeitä on kaikkialla niihin pitää sopeuttaa ei karsia kaikkea pois. Erityislapsi pyritään tietysti kasvattamaan samoin kuin muutkin jotta heillä olisi hyvät valmiudet tulevaisuuteen.
Suostuisiko mies perheneuvolaan tai vastaavaan? Siellä voisi tilannetta käydä läpi ja ehkä mies voisi saada työkaluja/ymmärrystä tilanteiden hoitamiseen. Ja jos päätätte erota, niin olisi joku kontakti, jos mies ei pystykään yksin kohtaamaan lapsen haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen hoitaa tyylillään, ja älä puutu siihen. Erityislapsi oppii myös siihen että toisilla on eri säännöt kuin toisilla, ei päiväkodissakaan ole aikaa loputtomiin odotella, jopa erityislapsi sopeutuu niihin vaatten saumoihin kun vaatteet vaan laitetaan päälle, eikä anneta huomiota siitä mistä ei pidä, oikeasti tosi tärkeä vaihe loppuelämän kannalta sopeuttaa siihen mikä aiheuttaa ärsytystä.
Ja todellakin teidän mistä puhun, lapsen isällä on ADHD ja kärsivällisyyttä erityisen kanssa ei aina ole. Eli jos siinä suhteessa aioit jatkaa niin pitää hyväksyä toisen tapa toimia, yksin ei voi kaikkea hoitaa. Eikä mies ikinä opi lapsen kanssa olemaan jos siihen ei ole tilaisuutta, hän löytää oman tapansa toimia lasten kanssa kyllä kun saa vaan yrittää, vaikka se tapa ei sinusta olisi oikea se voi silti olla toimiva.
Ei ole kyse siitä että miehen tapa toimia ei kelpaisi minulle vaan siitä että hän ei itse halua edes yrittää, ei vaikka miten pyydän. Minusta tuntuu että tällainen lapsi ei kelpaa hänelle. Ap
Miksi lisäännyit ö-luokan miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kannattaako erota vai ei, mutta älä ainakaan hanki toista lasta. Ensimmäinenkin on jo viallinen.
t. eugeniikko
Julmasti sanottu, mutta hyvä ehdotus. Kun yksi erityinen jo on, niin ei todellakaan kannata haaveilla lisää lapsia, ensinnäkin on hyvin mahdollista että erityisyys on niin vahvasti periytyvää että myös muut lapset saisivat nää piirteet. Ja mitä enemmän lapsia on sen vähemmän heitä on aikaa hoitaa ja tukea.
Sanoisin että eroa, tuo on liian rankkaa.