Voiko lapsi kieltää dementoituneelta vanhemmaltaan muistilääkityksen?
Olemme hoitaneet äitiäni vuosikaudet. Hän sairastui Alzheimerin tautiin 2 vuotta sitten. Hän on aina ollut hätäinen, impulsiivinen ja ahdistukseen taipuvainen. Sodan ja rankan lapsuuden myötä henkisesti vammautunut. Niin surullista kuin tuo sairaus onkin, niin sairastumisen myötä jatkuvat puhelinsoitot, itsemurhauhkailut, kiristämiset loppuivat ja hän ei edes muistanut soittaa meille joka päivä. Nyt hänelle on aloitettu 2 muistilääkettä ja lääkärin mielestä ne ovat hyödyllisiä, koska niiden turvin äiti pystyy laittamaan itse ruokaa, hakemaan postit ja käymään pesulla. Ongelmana on, että hän muistaa taas soittaa meille. Olen niin väsynyt niihin soittoihin ja jatkuvaan lodutteluun ja rauhoitteluun. Soitin lääkärille ja pyysin lopettamaan lääkkeet, mutta hän ei suostunut, koska ne auttavat. Onko mielestänne minulla oikeus vaatia lääkkeiden lopettamista siihen vedoten, että EN JAKSA ENÄÄ?
Kommentit (7)
Sun pitäisi saada pesäero äidistäsi. Ymmärräthän, että te ette ole samaa ihmistä - asia joka auttaa äitiäsi ei välttämättä auta sua. Sä saat laittaa puhelimen kiinni, olla vastaamatta tai vaikka vaihtaa numeros. Mutta myös äitisi saa saada apua itselleen. Tietysti olisi paras jos saisi henkistä apuakin.. mutta sekään ei ole sun ongelmas.
Laita puhelin äänettömälle kun et halua vastata. Noi lääkkeet ei auta pitkään , kohta äitis taas unohtaa kaiken vaikka lääkkeet jatkuisikin. Tauti kuitenkin etenee kokoajan.
Muistan tuon vaiheen, olihan se rankkaa. Koskaan ei tiennyt millä tuulella äiti on, kun soittaa. Joskus oli ihan ok, joskus oli niitä vainoharhaisia juttuja. Aika usein juttelin aluksi jonkun verran, mutta kun äiti alkoi suuttua siitä, etten uskonut hänen juttujaan, niin laitoin puhelimen pöydälle ja annoin äidin pauhata siellä keskenään.
Katsos tässä on se hyvä puoli, että vaikka kuinka olisit puhelimessa huutanutkin äidillesi tai lyönyt luurin korvaan, niin seuraavana päivänä hän ei enää muista sitä! Eli ei sinun tarvitse jaksaa loputtomiin, luuria korvaan tai luuri pöydälle sitten kun hermot menee. Ei sitä haukkumista ja sättimistä jaksa kukaan loputtomiin kuunnella, vaikka tietää että toisessa päässä on sairas ihminen.
Laita puhelin niin että kun äitisi soittaa, ei puhelin pirise
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 23:42"]Sun pitäisi saada pesäero äidistäsi. Ymmärräthän, että te ette ole samaa ihmistä - asia joka auttaa äitiäsi ei välttämättä auta sua. Sä saat laittaa puhelimen kiinni, olla vastaamatta tai vaikka vaihtaa numeros. Mutta myös äitisi saa saada apua itselleen. Tietysti olisi paras jos saisi henkistä apuakin.. mutta sekään ei ole sun ongelmas.
[/quote]
Henkistä apua? Onko joku oikeesti vielä siinä uskossa, että Alzheimerpotilaalle auttaa henkinen apu? Ei se auta mitään, kun puhutaan taudista, joka tuhoaa aivoja pala palalta ja samalla tuhoaa muistot, käyttätymistavat, perusasiat kuten miten syödään ja lopulta myös liikuntakyvyn.
Niinku ylläoleva totes, tärkeintä on löytää hoitopaikka, johon potilas voi laitostua, oppia rutiinit ja saada huolenpitoa.
Parempi sitten olisi että äitisi ei muistaisi syödä tai hoitaa arkiaskareita? No ainakin tuolloin soitotkin kyllä loppuvat aika nopeasti.
Kyllä lääkärin sana menee jopa omaisten sanan edelle. Teidän tilanne on tosi inhottava, ei voi toivottaa kuin jaksamisia. Tilanne luultavasti vain pahenee, siksi ehdotan, että alatte jo hyvissä ajoin jonottamaan hoitopaikkaa - sen saaminen voi kestää jopa vuosia!
Tuntuu ehkä rankalta laittaa vanhempi vanhainkoiin, jossa elämäö rajoitetaan. Varsinkin, kun yleensä vanhukset ei oo sinne mitenkäön positiivisella mielellö menossa. Ilman muuta vanhempaskin kaipaa kuitenkin turvallisen ja tutun paikan, jossa olla. Rytmi ja turva auttaa muistisairaita jopa enemmän kuin lääkkeet, ainakin tilanteessa, jossa taudin toteamisesta on jo useampi vuosi.
Tsemppiä paljon, koittakaa jaksaa. <3