Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mitä sanoa pienten lasten äidille...
14.08.2014 |
...joka ei osaa puhua mistään muusta kuin lapsistaan?
kyseessä siis vanha ystäväni jo ala-aste ajoilta, en haluaisi laittaa välejä poikki, mutta hänellä on temperamenttiä enkä tiedä miten sanoa asiasta niin ettei loukkaannu. ihan ymmärrettävää että kun on pieniä lapsia niin elämä pyörii niiden ympärillä, mutta tiedän myös vastaavia ihmisiä jotka kykenevät ja jopa haluavat puhua muista aiheista (esim. päivän uutiset, kulttuuri, politiikka, kukkien kasvatus tai elokuvat). emme asuu enää lähekkäin ystäväni kanssa joten viestittelemme s-postitse, tekstareilla ja chätissä lähinnä, mutta niitä keskusteluja leimaa alusta loppuun lapset. yritän kysellä jotain että "no mitäs sinä olet tehnyt itseksesi viime aikoina" mutta siihenkin vastaukseen hän sekoittaa lapset, tai vastaa yhdellä sanalla ja jatkaa sitten taas.
luulisi että viesti menee perille kun kommentoin kaikkeen "ok" tai "kiva" (en oikeasti lapsettomana osaa sanoa esim. lastentarha-juttuihin mitään muuta) mutta ei todellakaan. tämä tilanne tuntuu ajavan meitä erilleen tai ainakin minua hänestä. meillä oli jossain vaiheessa enemmän etäisyyttä jolloin tämä ei ollut ongelma mutta nyt hänellä on enempi aikaa ja tuntuu että on ehkä tylsistynyt ja siksi "kaataa" kaiken niskaani. mielellään itsekin olisin yhteyksissä mutta tämä ei tunnu toimivan.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 18:42"]
No jos haluat puhua politiikasta kysy ihmeessä vaikka, mitä mieltä pääministeristä olet? Tai jos haluat jutella kukkien kasvatuksesta kysy, miten alppiruusua hoidetaan? Jos sitten tahdot jutella elokuvista, kysy että ootko nähnyt sen leffan?
Ihan aluksi voisit vaikka kysyä mitä kuuluu? Mitä lapsille kuuluu? Ja jos haluat jutella asioista joista ystävä ei ole perillä ole valmis olemaan keskustelun johtava osapuoli. Omat ystävyydet on kaatuneet kun en löytänyt mitään puhuttavaa muuta kuin lapset, en siis puhunut enään ollenkaan niiden kanssa ja ystävät kyselivät aina mitä oot puuhaillu yms. Vastaus vie silloin aina lapsiin jollei rupea keksimään omiaa. Nkyisin osaa jutella muustakin mutta välit eivät ole lämmenneet, toisaalta niiden ystävien janssa jotka ovat saaneet lapsia olen löytänyt uuden yhteyden.
[/quote]
'
olen juuri tehnyt tuota eli kysellyt ns. muista aiheista mutta vastaukset on lyhyitä ja hän palauttaa aiheen heti takaisin lapsiin tai jopa liittää ne aiheeseen kuin aiheeseen. kuten sanoin niin ymmärrän tämän osaltaan kun toki ne ovat elämän keskipiste, mutta minusta hän ei huomioi sitä että minulle aihe on vieras.
eikän mun tarvi kysyä mitä lapsille kuuluu kun sitä tulee sieltä tuutist pyytämättäkin, usein eka viesti hneltä on juurikin että "hei! me oltiin lasten kanssa eilen..." tms...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kamoon "mammat", pystyttekö kuvittelemaan samaa tilannetta, onko teillä lapsettomia ystäviä joita ei ehkä lopuutomasti kiinnosta teidän poikien tai tyttöjen synttärilahjat ja nuhat? mitä teille voisi sanoa ilman että loukkaantuisitte syvästi?
luulisi että aikuisten kanssa juttelu olisi piristävääkin, voisi puhua "jostain ihan muusta" kuin iltaisin perheen kera...
mun mieelstä pitää olla tasapuolisuutta siinä, että puhutaan molempien asioista. On kohtuullista, että ystävä on kiinnostunut myös sinun asioistasi. Mutta ei mun mielestä päivän politiikasta oo pakko keskustella, kyllä se osuus keskustelusta, joka puhutaan ystäväsi asiosita, voi hyvin liittyä lapsiin, jos hän elää hektistä lapsiarkea
Tai odotat, että lapset vähän kasvavat ja ystäväsi elämä alkaa pyöriä muidenkin asioiden ympärillä. Ihan oikeasti, varsinkin silloin, kun on lasten kanssa kotona, niin ei elämässä kauheasti tapahdu muuta. Itse olin ihan samanlainen, keskityin lapsiin ja elämä pyöri kotona, puistoissa jne. Kun palasin työelämään ja näin ystäviäni vapaa-aikana esim ilman lapsia, muukin elämä alkoi taas kiinnostamaan. Ei sitä puhuttavaa välttämättä löydy muista asioista, kun on hurahtanut lapsiinsa, joillekin käy niin ja suurin osa kyllä "palautuu ennalleen" pikkulapsiajan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 18:42"]
No jos haluat puhua politiikasta kysy ihmeessä vaikka, mitä mieltä pääministeristä olet? Tai jos haluat jutella kukkien kasvatuksesta kysy, miten alppiruusua hoidetaan? Jos sitten tahdot jutella elokuvista, kysy että ootko nähnyt sen leffan?
Ihan aluksi voisit vaikka kysyä mitä kuuluu? Mitä lapsille kuuluu? Ja jos haluat jutella asioista joista ystävä ei ole perillä ole valmis olemaan keskustelun johtava osapuoli. Omat ystävyydet on kaatuneet kun en löytänyt mitään puhuttavaa muuta kuin lapset, en siis puhunut enään ollenkaan niiden kanssa ja ystävät kyselivät aina mitä oot puuhaillu yms. Vastaus vie silloin aina lapsiin jollei rupea keksimään omiaa. Nkyisin osaa jutella muustakin mutta välit eivät ole lämmenneet, toisaalta niiden ystävien janssa jotka ovat saaneet lapsia olen löytänyt uuden yhteyden.
[/quote]
Mulla samanlainen tapaus ku ap:lla, tosi vanha ystävä joka enää nykyään ei puhu muusta kuin lapsesta. Ihan ymmärrettävää kyllä, tiettyyn rajaan asti. Mutta vaikka kuinka yritän vaihtaa aihetta ja puhua jostain muusta, hän saa salamannopeasti käännettyä keskustelun takaisin lapsiin. Mistään muusta ei ole puhuttu aikoihin. Ei jaksa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:27"]
kamoon "mammat", pystyttekö kuvittelemaan samaa tilannetta, onko teillä lapsettomia ystäviä joita ei ehkä lopuutomasti kiinnosta teidän poikien tai tyttöjen synttärilahjat ja nuhat? mitä teille voisi sanoa ilman että loukkaantuisitte syvästi?
luulisi että aikuisten kanssa juttelu olisi piristävääkin, voisi puhua "jostain ihan muusta" kuin iltaisin perheen kera...
[/quote]
Minulla on pitkäaikainen tuttava ( aiemmin pidin ystävänä), mutta olemme etääntyneet vuosien myötä. Itse olen perheellinen ja hän sinkku. Aiemmin, kun olimme sinkkuja molemmat, juttua riitti, ainakin edellisiltojen baarimenoista.
Tämä tuttavani, jota tapailen silloin tällöin, ei puhu mitään omasta elämästään. Itse tietysti kerron perheeni kuulumiset, matkat yms. Oma tunne on, että joudun suorastaan lypsämään kuulumisia. Me tapaillaan edelleen, mutta koko kanssakäyminen on minun varassani. Istuisimme varmaan hiljaa, jos minä en keksisi jutun juurta.
Ap:ltä kysyisinkin, minkä verran kerrot ystävälle omista menoistasi, omasta arkielämästäsi, harrastuksistasi? Vai ajatteletko, että ystäväsi ei ole enää kiinnostunut sinkkuelämästäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin puhun kaikista aiheista, ei mun aivot ole pikkulapsivaiheessakaan minnekään surkastuneet, katson telkkaria, luen lehtiä ja kirjoja, ja harrastan niin puutarhanhoitoa kuin politiikkaakin. Ehkä ap sun ystävättärelläsi ei nyt ole muuta elämää, ehkä hän jostain syystä on tälläinen "suorittajaäiti" jolle ne lapset on vaan ihan kaikki, ja muu maailma ja omat harrastukset on unohtuneet. Toivottavasti se on vain väliaikainen elämänvaihe, ja sinä ystävänä jaksat sen verran pitää yhteyttä että ei välinne katkea kokonaan. Aikuisena ei monellakaan ole niitä ystäviä liikaa.
Minä näin myös vastikään pitkästä aikaa lapsettomia kavereitani, ja huomasin ettei minulla ole heille oikein mitään kerrottavaa, ellen sitte kerro lapsistani. Elämäni pyörii tällä hetkellä lasten ympärillä, olen työstäni hoitovapaalla eikä minulla ole vielä ollut oikein omia menoja tai harrastuksia. Toki mielelläni puhun vaikkapa yleisistä asioista kuten politiikasta tai päivän polttavista puheenaiheista, mutta jos pitää jotain itsestäni kertoa, niin kyllä ne vaan ne lapsiin liittyvät asiat on sitä minun elämää tällä hetkellä, ja tärkeimpänä & keskeisimpänä mielessä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:37"]
mun mieelstä pitää olla tasapuolisuutta siinä, että puhutaan molempien asioista. On kohtuullista, että ystävä on kiinnostunut myös sinun asioistasi. Mutta ei mun mielestä päivän politiikasta oo pakko keskustella, kyllä se osuus keskustelusta, joka puhutaan ystäväsi asiosita, voi hyvin liittyä lapsiin, jos hän elää hektistä lapsiarkea
[/quote]
olen samaa mieltä, ja siksi en esim. tuputa juttuja omista baarireissuista tai muista asioista jotka eivät selvästi hänen elämäntyyliään kosketa. ja politiikka oli vain esimerkki, ei todellakaan pakollinen aihe. olen yrittänyt siis puhua mm. elokuvista tai jostain ruoanlaitosta, jotain neutraalia johon voisi kumpikin osallistua ilman että olisi PAKKO puhua lapsista. voin myös yleisesti kysyä lomasuunnitelmista ennen kesää ja lomakokemuksista jälkeen, ei tosin tarvitse koska ne kerrotaan pyyttämättäkin ja ne liittyy lapsiin.
lapsista voi siis puhua mutta ongelma on että nyt ei puhuta mistään muusta. kun istun töissä ja puhelimeen tulee tekstari "Sofian hoitopaikka soitti että on nuhainen, pitää mennä hakemaan kesken päivän!" olen lähnnä wtf, emme asu samalla paikkakunnalla, emmekä ole muuten tekemisissä joka päivä tai siis supertiiviisti - tuntuu että tuollainen viesti pitäisi lähinnä mennä miehelle, omalle äidille tai läheiselle mamma-kaverille... mitä minä tuohon sanoisin? "ok, harmi".
sori, pakko avautua. toistan delleen että tavallaan ymmärrän, ja ehkä minusta tulee samanlaien joku päivä, mutta toivottavasti en karkoita ystäviä sillä.
8 on ehkä oikeassa, pitäisi kestää pari vuotta että lapset menee kouluun, ehkä se helpottaa. just nyt epäilen.
No voithan sä kertoilla tälle ystävällesi omia kuulumisiasi; työ- /opisklelu- /whatever -kuulumisia, poikaystävä-/mies-/sinkkuus-kuulumisia; kaikkea sellaista mikä kuuluu sinun elämääsi. Mielellään hän varmasti kuuntelee.
Mutta että pitäisi oikein keskustelemalla keskustella jostakin politiikasta tai muista päivän polttavista aiheista jos se ei kertakaikkiaan ole luontevaa eikä toisesta osapuolesta millään tavalla kiinnostavaa, niin aika väkinäistähän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:38"]
Tai odotat, että lapset vähän kasvavat ja ystäväsi elämä alkaa pyöriä muidenkin asioiden ympärillä. Ihan oikeasti, varsinkin silloin, kun on lasten kanssa kotona, niin ei elämässä kauheasti tapahdu muuta. Itse olin ihan samanlainen, keskityin lapsiin ja elämä pyöri kotona, puistoissa jne. Kun palasin työelämään ja näin ystäviäni vapaa-aikana esim ilman lapsia, muukin elämä alkoi taas kiinnostamaan. Ei sitä puhuttavaa välttämättä löydy muista asioista, kun on hurahtanut lapsiinsa, joillekin käy niin ja suurin osa kyllä "palautuu ennalleen" pikkulapsiajan jälkeen.
[/quote] Heh, odotapas, kun tulet mummoksi. Meillä töissä maailman nopein liike on, kun mummo kaivaa lapsenlapsen kuvan laukustaan :)
Ja ei se minua haittaa. Minulla on isot lapset, joten vauvajutut ei ole ajankohtaisia. Mutta ei minun maailma siihen kaadu, jos en näiden vanhempien naisten kanssa voi jutella päivän politiikasta ja Lähi-idän tilanteesta tai anopinkielen kasvatuksesta. Ihan hyvin voin jutella heidän lapsenlapsestaan ja kuunnella heidän hurmaantuneita huokauksia, kuinka heidän Siiri-Inkeri on kuulemma oppinut seisomaan tukea vasten ja on aivan ihmeellinen lapsenlapsi
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:38"]
Tai odotat, että lapset vähän kasvavat ja ystäväsi elämä alkaa pyöriä muidenkin asioiden ympärillä. Ihan oikeasti, varsinkin silloin, kun on lasten kanssa kotona, niin ei elämässä kauheasti tapahdu muuta. Itse olin ihan samanlainen, keskityin lapsiin ja elämä pyöri kotona, puistoissa jne. Kun palasin työelämään ja näin ystäviäni vapaa-aikana esim ilman lapsia, muukin elämä alkoi taas kiinnostamaan. Ei sitä puhuttavaa välttämättä löydy muista asioista, kun on hurahtanut lapsiinsa, joillekin käy niin ja suurin osa kyllä "palautuu ennalleen" pikkulapsiajan jälkeen.
[/quote] Heh, odotapas, kun tulet mummoksi. Meillä töissä maailman nopein liike on, kun mummo kaivaa lapsenlapsen kuvan laukustaan :)
Ja ei se minua haittaa. Minulla on isot lapset, joten vauvajutut ei ole ajankohtaisia. Mutta ei minun maailma siihen kaadu, jos en näiden vanhempien naisten kanssa voi jutella päivän politiikasta ja Lähi-idän tilanteesta tai anopinkielen kasvatuksesta. Ihan hyvin voin jutella heidän lapsenlapsestaan ja kuunnella heidän hurmaantuneita huokauksia, kuinka heidän Siiri-Inkeri on kuulemma oppinut seisomaan tukea vasten ja on aivan ihmeellinen lapsenlapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:49"]
Minä näin myös vastikään pitkästä aikaa lapsettomia kavereitani, ja huomasin ettei minulla ole heille oikein mitään kerrottavaa, ellen sitte kerro lapsistani. Elämäni pyörii tällä hetkellä lasten ympärillä, olen työstäni hoitovapaalla eikä minulla ole vielä ollut oikein omia menoja tai harrastuksia. Toki mielelläni puhun vaikkapa yleisistä asioista kuten politiikasta tai päivän polttavista puheenaiheista, mutta jos pitää jotain itsestäni kertoa, niin kyllä ne vaan ne lapsiin liittyvät asiat on sitä minun elämää tällä hetkellä, ja tärkeimpänä & keskeisimpänä mielessä. :)
[/quote] Oikeasti, en ole ikinä nähnyt sinkkua, joka vanhaa tuttua nähdessään alkaa ensimäisenä pohtia Suomen ulkopolitiikan tilaa :D
Oikeassa elämässä ihmiset ei puhu sillä tavalla, vaan sinkut puhuu viikonlopun kapakkareissuistaan, työjuttuja, viimeksi ostetusta puserostaan jne..
Jos tällä naisella ei ole mitään muuta elämää kun hänen lapset.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:27"]
kamoon "mammat", pystyttekö kuvittelemaan samaa tilannetta, onko teillä lapsettomia ystäviä joita ei ehkä lopuutomasti kiinnosta teidän poikien tai tyttöjen synttärilahjat ja nuhat? mitä teille voisi sanoa ilman että loukkaantuisitte syvästi?
luulisi että aikuisten kanssa juttelu olisi piristävääkin, voisi puhua "jostain ihan muusta" kuin iltaisin perheen kera...
[/quote]
Minulla on pitkäaikainen tuttava ( aiemmin pidin ystävänä), mutta olemme etääntyneet vuosien myötä. Itse olen perheellinen ja hän sinkku. Aiemmin, kun olimme sinkkuja molemmat, juttua riitti, ainakin edellisiltojen baarimenoista.
Tämä tuttavani, jota tapailen silloin tällöin, ei puhu mitään omasta elämästään. Itse tietysti kerron perheeni kuulumiset, matkat yms. Oma tunne on, että joudun suorastaan lypsämään kuulumisia. Me tapaillaan edelleen, mutta koko kanssakäyminen on minun varassani. Istuisimme varmaan hiljaa, jos minä en keksisi jutun juurta.
Ap:ltä kysyisinkin, minkä verran kerrot ystävälle omista menoistasi, omasta arkielämästäsi, harrastuksistasi? Vai ajatteletko, että ystäväsi ei ole enää kiinnostunut sinkkuelämästäsi?
[/quote]
tietysti kun ystäväni puhuu vain lapsistaan ja korkeintaan kysyy pikaisesti "miten menee?/onko kiire?" niin oletan ettei häntä kiinnosta. mutta jos kysyy jotain niin mielellään kerron. en kuitenkaan halua kompastua samaan eli pulputtaa asioista jotka ovat hänelle vieraita, ja pysyttelen siksi aika yleisellä tasolla, esim. turha luetella mitä tv-sarjoja seuraan, ehkä riittää että sanon katsoneeni telkkua... mutta ei hän juuri kysele. joskus itse mainitsen jotain (esim. että pitää mennä yksiin häihin ensi viikonloppuna mutten haluaisi - tuostahan voisi avata keskustelua että millä verukkalla olisin menemättä tms) mutta avaukset kuivuu kokoon. ja tuntuu että johtuu siitä etei häntä kiinnosta, haluaa vaan jakaa arkeaan, huolia tai iloja liittyen lapsiin. välillä tuntuu että voisin olla ns. pumpattava barbara, ihan sama kunhan joku näennäisesti kuuntelee ja sanoo välillä joo.
tätä on jatkunut jo noin 1-1.5 vuotta mutta ehkä pitäisi jaksaa vielä ainakin pari?
kiitos kokemuksiaan jakaneille!
-ap
Tuo on ärsyttävää. Minulla oli aikanaan tilanne niin, että vaikka minulla ja ystävälläni oli molemmilla ihan pienet lapset niin ystäväni jauhoi koko ajan omista lapsistaan ja ne lapset oli vielä koko ajan siinä ihan vieressä. Jos itse sanoin jotain omista lapsistani niin ystäväni hymähti vaivaantuneena ja vaihtoi puheen heti omiin lapsiinsa. Omani olivat nuorempia kuin hänen lapsensa mutta hän puhui koko ajan omista vauvoista. Olisin halunnut puhua muustakin kuin lapsista kun kerran oli toinen aikuinenkin paikalla mutta ei niin ei. Enpä jaksanut sitten enää kyläillä.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:51"]
No voithan sä kertoilla tälle ystävällesi omia kuulumisiasi; työ- /opisklelu- /whatever -kuulumisia, poikaystävä-/mies-/sinkkuus-kuulumisia; kaikkea sellaista mikä kuuluu sinun elämääsi. Mielellään hän varmasti kuuntelee.
Mutta että pitäisi oikein keskustelemalla keskustella jostakin politiikasta tai muista päivän polttavista aiheista jos se ei kertakaikkiaan ole luontevaa eikä toisesta osapuolesta millään tavalla kiinnostavaa, niin aika väkinäistähän se on.
[/quote]
tätä olen yrittänyt, eli kertoa vähän omista asioista mutta en halua olla samanlainen ja tuputtaa. yritän pysyä yleisemmissä aiheissa koska tuskin häntäkään joku baarireissu kiinnostaa, eli kerron ehkä jos ostin jotain erikoista tai jos olen juuri varannut loman johonkin ja mitä siellä on odotettavissa, tai esim. juuri mieheni kuulumisia jos on jotain erikoisempaa tapahtunut.
ei olisi oikeastaan pakko edes puhua MINUN asioista, olen yrittänyt kysellä töistä (hän tekee nyt osapäiväistä duunia kun lapset hoidossa) ja sellaisista hänen elämänsä aspekteista jotka ei liity lapsiin, mutta aika laihoin tuloksin. olisin siis valmis puhumaan puuta heinää jotta välit pysyisi mutta pelkkiin yksityiskohtaisiin lapsijuttuihin menee hermo. ehkä siksi myös että viestittelemme lähinnä työpäiväni aikana ja kun oma mieli on töissä jne. niin random avautumiset chätissä "nyt meidän Noora-Elina...." vaan ärsyttää :(
-ap
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:38"]
Tai odotat, että lapset vähän kasvavat ja ystäväsi elämä alkaa pyöriä muidenkin asioiden ympärillä. Ihan oikeasti, varsinkin silloin, kun on lasten kanssa kotona, niin ei elämässä kauheasti tapahdu muuta. Itse olin ihan samanlainen, keskityin lapsiin ja elämä pyöri kotona, puistoissa jne. Kun palasin työelämään ja näin ystäviäni vapaa-aikana esim ilman lapsia, muukin elämä alkoi taas kiinnostamaan. Ei sitä puhuttavaa välttämättä löydy muista asioista, kun on hurahtanut lapsiinsa, joillekin käy niin ja suurin osa kyllä "palautuu ennalleen" pikkulapsiajan jälkeen.
[/quote] Heh, odotapas, kun tulet mummoksi. Meillä töissä maailman nopein liike on, kun mummo kaivaa lapsenlapsen kuvan laukustaan :)
Ja ei se minua haittaa. Minulla on isot lapset, joten vauvajutut ei ole ajankohtaisia. Mutta ei minun maailma siihen kaadu, jos en näiden vanhempien naisten kanssa voi jutella päivän politiikasta ja Lähi-idän tilanteesta tai anopinkielen kasvatuksesta. Ihan hyvin voin jutella heidän lapsenlapsestaan ja kuunnella heidän hurmaantuneita huokauksia, kuinka heidän Siiri-Inkeri on kuulemma oppinut seisomaan tukea vasten ja on aivan ihmeellinen lapsenlapsi
[/quote]
No yleensä ei tulla mummoksi heti lasten päiväkotivaiheen jälkeen. Joten on siinä muutama vuosi aikaa puhella monenlaisista asioista.
Alue: Aihe vapaa
No jos haluat puhua politiikasta kysy ihmeessä vaikka, mitä mieltä pääministeristä olet? Tai jos haluat jutella kukkien kasvatuksesta kysy, miten alppiruusua hoidetaan? Jos sitten tahdot jutella elokuvista, kysy että ootko nähnyt sen leffan?
Ihan aluksi voisit vaikka kysyä mitä kuuluu? Mitä lapsille kuuluu? Ja jos haluat jutella asioista joista ystävä ei ole perillä ole valmis olemaan keskustelun johtava osapuoli. Omat ystävyydet on kaatuneet kun en löytänyt mitään puhuttavaa muuta kuin lapset, en siis puhunut enään ollenkaan niiden kanssa ja ystävät kyselivät aina mitä oot puuhaillu yms. Vastaus vie silloin aina lapsiin jollei rupea keksimään omiaa. Nkyisin osaa jutella muustakin mutta välit eivät ole lämmenneet, toisaalta niiden ystävien janssa jotka ovat saaneet lapsia olen löytänyt uuden yhteyden.