Kertokaa kamalimmista työkavereista

Työkaveri joka ui jossain voimakkaan ja halvan hajuisessa tuoksussa sekoittuneena ummehtuneeseen pesemättömään hajuun, ja lisäilee sitä tuoksuaan pitkin päivää, ja pahinta se että ei peseydy ja puseron alta rehottaa kaksi kainalopuskaa eli sieltähän se lian haju tulee jota se voimakas tuoksu ei kuitenkaan ihan peitä!

Sairaudellaan ratsastaja. Epilepsia (tieto muutettu) oli täysin hallinnassa ja ko. sairaus oli hänellä ollut jo vuosikausia. Toki se on kova tauti, ja varmaan nuorena oli vaikea ehkä hyväksyäkin se. 

Tässä työssä ollessaan hän oli päälle 30-v, mutta henkisesti noin 7-vee.

Mitään kritiikkiä tai minkäänlaista huomautusta häntä kohtaan hän ei pystynyt käsittelemään ollenkaan. Ja nyt ei puhuta mistään morkkaamisesta tai julkisista nöyryytyksistä, vaan vaikka ihan sellaisen yksinkertaisen asian neuvomisesta että "kun otat asiakkaille kopioita lomakkeesta x, mniin muista katsoa ettet jaa sitä viimeistä kappaletta pois, vaan jätät ainakin yhden, mieluimmin muutaman sinne kaappiin". 

Mistä tahansa asiasta sanominen oli hänelle henkilökohtainen katastrofi ja se oli saikun paikka. Ei mitään muutaman päivän pikkukuumetta, vaan tämän sairauden perusteella ja siltä omalta lääkäriltä joka oli häntä tässä hoitanut jo 15 vuotta. Saikke aina jotain kuukauden kestoltaan. Sitten pariks päiväks kokeileen töidentekoa, ja kun kukaan ei pyytänyt anteeksi (??) ja virastomestari ei vetänyt lippua salkoon, niin takas saikelle. 

Näitä pitkiä sairaslomia, ja AINA jonkun keskustelun jälkeen, alkoi olla aika usein/paljon. Hän tippui enemmän ja enemmän työpaikan asioista ulos. 

Työ itsessään oli tavan toimistotyötä, että ei siinä mitään mullistavaa. 

Näin kettiöpyskologina sanoisin, että kotona oli tehty valtava karhunpalvelus ja suurta vahinkoa kasvatuksessa. Sairauden perusteella ja sen sairastumisen myötä hän oli ollut koko perheen ja suvun paapottavana. Kaikki olivat keskittyneet tekemään hänelle oikein hyvän olon, ja ettei vaan tulisi mitään ikävää ja ettei vaan nyt sairaus pahentuisi. 

Aina sairaskohtauksen tullessa oli koko perhe seisahtunut ja suku hälyytetty paikalle, sairaalaan ja takas. Ja kaikki kävelee kananmunankuorilla, ettei vaan tapahdu jotain. 

Näin oli neidiltä jäänyt täysin oppimatta pettymykset, paineen sieto, epäonnistumiset, taikka vähään se, että koko muu maailma EI pyöri sun sairauden ympärillä. Prinsessa ja ansarikukka jää yksin.

Jotkut muut jopa elää ihan normaalia elämää erinnäisten sairauksien parissa. Ne pystyy ihmissuhteisiin työssä ja muiden kanssa. Ne kestää tehdä töitä ja ne kestää tulla seuraavanakin päivänä töihin , jos asiakas on sanonut "pöö". 

Työsuhde oli määräaikainen ja sitä ei tod. jatkettu. 

Meillä töissä sellainen tapaus että ostelee jatkuvasti uusia vaatteita ja asusteita, meikkailee, laittaa hiuksiaan ja poseeraa vaatteet päällä kotonaan (tiedämme nämä yksityiskohdat "sairaspäivistä" hänen "salaisesta" blogistaan, eli sieltä nämä yksityiskohdat paljastuvat aina kun ilmoittaa töihin että sairas) eli ilmoittelee tuolloin olevansa flunssassa, käsi kipeä, jalka kipeä, selkä kipeä, pää kipeä, kurkku kipeä! Tottakai kotona on parempaa tekemistä kun voi harrastaa! Silloin kun vaivautuu takaisin töihin niin mittailee vain muiden asuja eikä tee mitään tuottavaa, tai arvostelee että miksi työpaikalle otetaan niin tyhmiä ihmisiä jotka eivät kykene hoitamaan hänen töitään silloin kun on "sairaana", joten kukaan ei uskalla enää koskea hänen rästitöihin! Älytöntä! Tuommoinen työtä vieroksuva työkaveri on kaikista pahin mihin olen missään törmännyt!

Ikivalittaja, aina kun hänet näkee niin valittaa että jalka kipeä, menisi lääkärille valittamaan eikä meille! Tätä jatkunut kohta vuoden.

Semmoset tyypit jotka mitätöi, valittaa ja vittuilee kaikesta eikä mikään kelpaa ja jos niille vittuilee takaisin niin ne alkaa valittaan siitä ja syyttelemään... siis mitä helvettiä? Vissiin joku Hämäläisten geenimutaatio kun eniten näitä olen tavannut täällä Hämeessä.

Hullu narsistiakka, vielä esimiesasemassa. Aina kun joku kertoi jotain asiaa muille, niin tämä hyökkäsi paikalle, huusi päälle ja oli aina kokenut saman asian kun kertoja mutta aivan varmasti 100 kertaa voimakkaammin tai paremmin, tai fiksummin! Uhkaili alaisiaan ja mustamaalasi toisilleen. Tuli usein kamalassa krapulassa töihin jolloin hänelle ei uskaltanut puhua yhtään mitään, piti yrittää välttää kaikenlaista katsekontaksia tuolloin ja vältellä paikkaa jossa istui. Teimme lopulta niin monta valitusta hänestä ettei johdon auttanut muu kuin sysätä hänet syrjään :D

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:56"]

Semmoset tyypit jotka mitätöi, valittaa ja vittuilee kaikesta eikä mikään kelpaa ja jos niille vittuilee takaisin niin ne alkaa valittaan siitä ja syyttelemään... siis mitä helvettiä? Vissiin joku Hämäläisten geenimutaatio kun eniten näitä olen tavannut täällä Hämeessä.

[/quote]

Mä tunnen tuollaisia itäsuomalaisia.....!

Kypsän ikäinen rouva, joka elää ihan omassa erinomaisuutensa kuplassaan. Oli monta kertaa naurussa pidettelemistä kun hän täysin jarruttelematta kehui tyttäriään,miestään, seksielämäänsä, ulkonäköään, sitä kuinka miehet vaan edelleenkin osoittaa niin valtavasti kiinnostusta. Hän oli niin urheilullinen, hoikka, kimmoisa ja säpäkkä tyttö, että huh.

Ukkonsa kanssa rakennuttivat omakotitaloa. Kirvesmies otti loparit ja lähti litomaan. Jos miehensä on edes vähänkään yhtä hullu kuin vaimonsa niin en ihmettele yhtään. 

Naisen teoria syystä miksi timpuri pisti hanskat naulaan oli  " sitä se teettää se suomalainen kateus!" Nimittän kirvesmiehen vaimo oli hakenut miehensä tältä palatsikoon rakennustyömaalta kerran. Teoria on, että vaimon nähtyä tämän talon, tuli hän niin kateelliseksi että pakotti miehensä lopettamaan siellä työskentelyn. 

Tätä ei uskois ellei olisi omin korvin joutunut tosiaan kuulemaan. Vahva usko siirtää vuoretkin. Tällä naisella oli todella vahva usko, itseensä.

Ylioppilaslakilla toimistotöihin ja 45 vuoden jälkeen  edennyt vanhemmaksi toimistosihteeriksi = koko viraston ihan ratkaiseva avainhenkilö, jonka käsissä nousee tai kaatuu koko organisaatio. Lomien ottamisen aikaan alkaa korviakuumottava arpominen, että uskaltaako sitä lomaa ottaa ollenkaan ja kyllä 2 viikkoa on maksimi ja miten te täällä nyt pärjäätte.

Herraannavoimaa. 

Määräaikaisella kollegalla oli tapana yllättää muita opettajia vetäisemällä yhdellä huitaislla paidan ylös ja housut alemmaksi, jotta varmasti kävisi selville, missä vaiheessa raskaus oli. En ollut ainoa, joka veti kahvit väärään kurkkuun ja melkein pyörtyi tuoliinsa, kun sinipunainen arpimassa ilmestyi silmien eteen. Kollega alkoi myöhästellä ensin tunnin, sitten kaksi, lopulta hän oli juuri ennen joulua useita päiviä täysin kadoksissa, koska ei vain viitsinyt vaivautua töihin asti; ei vaikuttanut tuntevan minkäänlaisia tunnontuskia. Toista määräaikaisuutta ei tullut.

Asuin Helsingin keskustassa lähinnä tuota kollegaa, muttemme olleet muuta kuin työkavereita, joita yhdisti vain määräaikaisuus. Eräänä perjantain myöhäisiltana hän soitti minulle ja kertoi, että hän tarvitsi lapsenvahdin (lapsi oli 2-3 viikkoa vanha) yöksi ja seuraavaksi päiväksi, koska nyt hänen ja hänen miehensä teki yhtäkkiä niin kovasti mieli viihteelle. Halusivat nukkua lauantain, joten "voisit tuoda Perttimarjatan sitten illalla takaisin". En lähtenyt edes hakemaan enkä ole tuon jälkeen kuullut perheestä mitään. Perttimarjatta on jo iso mies, olisipa kiva kuulla mitä mammalleen kuuluu.

Nainen, jolle kaikki työ on hyvin raskasta, uuvuttavaa ja vaikeaa. Korostaa hyvin paljon jos jotain joskus sai aikaiseksi. Hänellä on aina kaikenmaailman työuupumukset ja loppuunpalamiset. Miten voi olla, kun hän ei tee ikinä mitään? Joka hiton päivä kuuluu sama "viittisitkö sä samalla hoitaa tän a) kun sä osaat paremmin, b) siinä samalla c) kun mulla on niin hirveen rankkaa ja oon tänään jo tehny sitä ja tätä". Kiva mutta syn työt ei mene "siinä samalla" ja mulla on omatkin.

Aina on myös liian kuuma, kylmä, aurinkoista tai sateista. Kahvia ei voi keittää itse, vaan istutaan taukotilassa odottamassa vaikka tunti, että joku keittää kahvit "sä keität parempaa ja mä keitin kyllä toissavuonna, muistatko?".

Argh, miten tuollaisia edes on vara pitää palkkalistoilla (en edes viitsinyt kirjoittaa "töissä")?

Tapaus joka nimittelee muita naispuolisia tiimiläisiä mm tyhmiksi naudoiksi, ällöiksi paviaaneiksi ja idiooteiksi! Täytyy todeta että onneksi minä en ole tuossa kyseisessä tiimissä, mutta olen kuullut ystävältäni joka valitettavasti on. Tuo kyttää mitä muut tekee tai jättää tekemättä ja huutaa niistä ääneen kaikille muille myös, että jätit sitten sen hoitamatta tai että hoidit sen päin persettä. Itse roikkuu Facebookissa tai häiritsee muita lukemalla ääneen päivän uutisia tai kuvailemalla (haukkumalla) mitä kelläkin oli päällä Oscargaalassa. Tiimin saamaton esimies suosii häntä ja antaa etuuksia joita muut eivät saa, vain jotta saisi tyypin pidettyä rauhallisempana, ainakin vähän aikaa. Selittää että se on sen ihmisen luonne jolle ei vaan voi mitään, siis mitä helvettiä???! Kolme tiimiläistä irtisanoutuneet hänen takiaan 2 vuoden aikana, kahdella heistä ei ollut uutta työpaikkaa vielä edes tiedossa tuossa vaiheessa mutta eivät vaan kestäneet tuommoista päivästä toiseen ja heidän teki pahaa tulla työpaikalle joten mitta tuli täyteen jo oman hyvinvoinnin suhteen.

Tämä kiteyttää hyvin sen että miksi suomalaisyrityksillä ei talouskasvua, kun otetaan pelkkiä sopsiopaatti-suojatyöpaikkalaisia terrorisoimaan muita jolloin hyvien työntekijöiden tuottavuus ja motivaatio laskee. Olen sitä mieltä että kaikille hakijoille tulisi tehdä syvemmät psykologiset testit jolloin tämän kaltaiset tapaukset karsitaan ensalkuun!

Olin joskus työharjoittelus ja yks jätkä melkeinpä simputti siellä. Koko ajan juoksutti hakemas jotain työkalua ja kun toin niin tämä alkaa tylyttää et mitä vittua sä tuota muöle rehaat. En mä sitä tarvitte. Otti myös tupakat pois koska mulla ei riittänyt voimat yhteen hommaan.

Olen kuullut monilta amerikkalaisilta ja eurooppalaisilta kollegoilta ja tutuilta että pitävät yleisesti ottaen suomalaisia todella HANKALINA työkavereina, joille kaikki on aina kauhean vaikeaa.

Kollegat olivat ihmeissään kun minä en kuulemma ole sellainen hankala ihminen, tosin olen melko ahkera, minulla on ihan normaali työmoraali enkä jää pikkuasioiden takia sairaslomalle eli jos jotain ruumiin kohtaa vähän särkee jonain aamuna niin töihin vaan ja pidän sen kivun muutenkin omana tietonani enkä mainosta sitä pitkin päivää jokaiselle, enkä ole heti luettelemassa tekosyitä miksi joku asia hoitamatta, tai kiukuttele kuin pikkulapsi. Alkoi vaan hävettämään meidän töissä ihan hyvin viihtyvien suomalaisten puolesta, että minkälaisten suomalaisten kanssa ovat joutuneet olla aiemmin tekemisissä jos leimaavat koko kansan HANKALAKSI.

Hm, no sellainen itsensä korostaja. Ei kestä yhtään jos joku muu saa huomiota tai kiitosta osakseen vaan on kuin tulisilla hiiillä milloin saa puheenaiheen käännettyä omiin saavutuksiinsa. Ja sitä juttua riittää. On myös neuvotteluissa ja tapaamisissa niin äänekäs että muille ei jää suunvuoroa.

1. Keski-ikäinen naishlö, sarjassamme "jos minulla ei ole mikään hyvin, ei pidä muillakaan olla". Omaneduntavoittelija, joka kyttäsi muiden tekemiset wc-käyntejä myöten ja raportoi pomolle (osaston esimiehelle) jos olit kusella kauemmin kuin 30 sekuntia --se aika menee jo haalareista kuoriutumiseen (teollisuusala kyseessä), ja ylipäänsä aivan kaiken mitä teit tai jätit tekemättä. Kaikkien yksityisasioita urkki kuin paraskin Supo-agentti ja jos et mitään kertonut niin keksi niitä omasta päästään saadakseen juoruta ja levittää hömppäpuheita ympäri tehdasta. Tätä siis harrasti leijonanosan työajastaan, muuten teki duuninsa päin persettä mutta uskoi olevansa silti tehtaan ehdoton kiintotähti ja huipputyöntekijä.

Mutta auta armias jos hänelle sanoit poikkipuolisen sanan! Yhdenkin kerran sanoin suoraan että lopettaa jatkuvan ininänsä (minä olin luonnollisesti yksi hänen suosikkikohteistaan) ja keskittyy omaan työhönsä niin saan tehdä omani rauhassa. Muija ryntäsi itkien työpaikkalääkärille ja oli kaksi viikkoa sairaslomalla kun "kaikki ovat häntä vastaan". Lekuri antoi sille lapun silläkin kertaa ihan vaan päästäkseen eroon ja voidakseen keskittyä oikeasti kipeisiin potilaisiin.

2. Eräs hiukan nafti eläkeikäinen, viinaan menevä ja hygieniasta täysin pihalla oleva herra toisessa työpaikassa. Puheet olivat rasvaisempia kuin trasselitukko korjaamolla ja aina ohi kulkiessani korotti ääntään jottei vaan yksikään alapääjuttu menisi minulta ohi. Lisäksi keksi milloin mitäkin tekosyitä päästäkseen kiilaamaan mahdollisimman lähelle ja koskemaan.

Aivan sama kuinka monta kertaa kielsi. Lopulta kun läimäytin avokämmenellä korvalle lopetti lääppimisen mutta muuten jatkoi samalla mallilla. Kerran vähän ennen kuin työsuhteeni päättyi, ihan esitteli vehjettään kun oli vessassa ja kävelin käytävää pitkin ovelle (minulla oli sillä kertaa lyhyempi vuoro). Tässä vessassa oli ovi rikki niin ettei sitä saanut kiinni. Kun menin ohi, ovi lennähti selälleen ja tämä porno-Pertti heilahti siihen ovelle se ruipelo katkarapulerssi kourassa. Ilmeisesti pettyi kun en noteerannut hänen suurensuurta sykkivää miehuuttaan mitenkään ja oli lopun aikaa hiljaa.

3. Klassinen mulkku esimies, oppikirjaesimerkki aiheesta "päässyt juuri vuoromestariksi, kusi nousee päähän". Sellainen tyyppi joka paistatteli omassa erinomaisuudessaan ja jota olisi pitänyt nuoleskella aivan helvetisti, olla mielin kielin koko ajan. Minua tietty inhosi alusta asti, minä kun en mielistele ketään vaan teen työni ja se siitä. Työ on työtä.

Yritti monta kertaa savustaa minua ulos milloin milläkin verukkeella, kuten esim. "työn jälki huonoa" --minä olin yksi niistä harvoista meidän vuorossa joiden jälkiä ei ikinä tarvinnut korjata, ehkäpä juuri siksi että keskityn työhön työajalla enkä juoruamiseen ja tupakan polttamiseen. Toinen kestosuosikki oli "liian pitkät tauot" --meillä tauon pituus oli 15 min ja käytin siitä 5, en tarvitse sen enempää kahvikupin juomiseen ja tupakkaa en polta. Herra itse piti tunnin kahvipausseja.

Loppujen lopuksi hänelle itselleen tuli sanomista juurikin siitä ettei noudata työaikoja ja on epäoikeudenmukainen alaisiaan kohtaan :D