Kertokaa kamalimmista työkavereista

Ainoa mies naisvaltaisella työpaikalla. Välttelee katsomista silmiin, luimistelee, ei puhu asioita kuin takana päin. Haalinut osan naisista puolelleen pönkittääkseen kehnoa itsetuntoaan. Pomojen edessä lipevä, laistaa perustyöstä ja valikoi tehtäviä.

N. 35v mies joka oli kyllä kovin täynnä itseään, teki hirmu ison numeron aina osaamisestaan ja saavutuksistaan, pienistäkin jutuista. Jos kysyi siltä neuvoa jossain pienessäkin asiassa, jaksoi muistuttaa seuraavat kolme viikkoa siitä että 'silloinkin minä näytin sulle missä kuulakärkikynä oli, nyt olet velkaa sitä sun tätä'. Teki aina tosiaan numeron kaikesta, kerrankin tuli töihin ja huusi ovelta että 'missä mun kakku ja onnittelut, tänään on mun kolmannen nimen nimipäivä!' wtf, ketä kiinnostaa ja kukaan edes tiennyt sen nimeä. Tyyppi ei myöskään ikinä huomioinut muita, syömässä käytiin vuorotellen työtilanteen mukaan, paitsi tämä kaveri joka lähti aina tasan klo 11.00.00, ihan sama oliko asiakas nenän edessä tai miten kiire hyvänsä. Argh!

Miesvaltaisella alalla oleva nainen, joka oli ollut pitkän aikaa ainut nainen kyseisessä firmassa. Kun minä tulin ko. firmaan töihin, otti mut vissiin jonkinlaisena uhkana.. Miehille aina kauhea lirkuttelija ja silmäniskijä, auttoi mahd paljon ja jutteli mukavia, kiehnäsi oikein. Jos minä puhuin naiselle ja yritin olla ihan normaali ja kohtelias, vastaukset oli vaan murahteluja ja oli tosi töykeä. On varmaan nykyisin onnellinen kun on jälleen firman ainut queen bee. En onneksi ehtinyt nähdä tämän paikan pikkujouluja, millaisen shown kyseinen muutaman kerran eronnut hieman epätoivoinen +40 nainen pistää pystyyn kun on boolia nautittu.. Sen verran kuulin että oli useampi firman miehistä ollut yökylässä. Yhh.

Esimiesasemassa oleva keski-ikäinen mies, joka päivästä toiseen valittaa kovaan ääneen työmäärästään. Kyseisellä miehellä on vielä erittäin kantava ja kova ääni, joten avokonttorissa saamme päivät pitkät kuulla, kuinka hänellä meni taas lomapäivä sähköpostitteluun, kuinka hän ei ehdi parturiin tai tapaamaan ystäviään, kuinka ylityösaldot paukkuvat, kuinka taas on niin ja niin monta sataa sähköpostia luettavana ja niin edelleen.

Ensimmäiset kuukaudet jaksoin tuntea myötätuntoa ja ihmettelin, miksei työnantaja yrittänyt mitenkään auttaa miehen työtaakan vähentämisessä. Sitten tajusin, ettei kyseinen herra edes halua vähentää töitään tai tehdä tilanteelle mitään. Hän ei koskaan delegoi tehtäviään, vaikka siihen häntä on aktiivisesti rohkaistu. Ihmekö tuokaan, koska nyt hän voi koko ajan korostaa, kuinka tärkeä ja korvaamaton hän on. Itselleenhän hän sitä eniten taitaa toitottaa, suurin osa tiimistä kun on oppinut jo sulkemaan korvansa tuolle marmatukselle. Hän ei selvästikään uskalla ottaa kunnon taukoa töistä edes viikoksi, koska silloin hän saattaisi jopa huomata, ettei firma kaadu ilman hänen korvaamatonta ympärivuorokautista työpanostaan.

Lisäksi olen alkanut epäillä, että kyseisellä miehellä on jonkinlainen diagnosoimaton tarkkaavaisuushäiriö. En ole juuri koskaan nähnyt, että tämä mies keskittyisi pitkäjänteisesti johonkin yhteen hommaan, vaan hän hyppii koko ajan paikasta, hommasta ja aiheesta toiseen ja unohtaa ne ilmaan jääneet hommat, ja muut saavat korjata jäljet. Töihin ei liity myöskään mitään suunnitelmallisuutta, vaan koko ajan tehdään mitä vain sattuu mieleen putkahtamaan. Siitähän se työmäärä kasvaa vielä entisestään, kun samat jutut pitää tehdä moneen kertaan sen sijaan, että ne tehtäisiin kerralla kunnolla.

Katkera joka asiasta valittaja, vallittaa milloin mistäkin. Kun ei oo miestä tai miks piti ostaa asunto, ei olisi pitänyt. Ulkona on kuuma/kylmä/sataa, paska palkka. Ei ole mitään tekemistä vapaa-ajalla, on tylsää. Dieettiä ei jaksa noudattaa ja en varmaan mee lenkille kun se on niin kurjaa. Ärsyttävää kuunnella tommosta töissä :D ite yritän aina kommentoida jotain hyviä puolia asioista, mistä se valittaa, mut hän on kyl päättänyt olla marttyyri!

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 14:42"]Katkera joka asiasta valittaja, vallittaa milloin mistäkin. Kun ei oo miestä tai miks piti ostaa asunto, ei olisi pitänyt. Ulkona on kuuma/kylmä/sataa, paska palkka. Ei ole mitään tekemistä vapaa-ajalla, on tylsää. Dieettiä ei jaksa noudattaa ja en varmaan mee lenkille kun se on niin kurjaa. Ärsyttävää kuunnella tommosta töissä :D ite yritän aina kommentoida jotain hyviä puolia asioista, mistä se valittaa, mut hän on kyl päättänyt olla marttyyri!

[/quote]

Haha voiei :D

Tosi mukava viisikymppinen mies. Housut roikkuivat puolessa pyllyssä aina ja partakarvoissa oli usein jotain ylimääräistä. Ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Mutta luonteeltaan oikein mukava.

Vapaa-ajalla seurasi pitkin kyliä ja kantoi suklaata ja muita lahjoja oven taakse. Lähes ahdistava.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 14:53"]Tosi mukava viisikymppinen mies. Housut roikkuivat puolessa pyllyssä aina ja partakarvoissa oli usein jotain ylimääräistä. Ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Mutta luonteeltaan oikein mukava.

Vapaa-ajalla seurasi pitkin kyliä ja kantoi suklaata ja muita lahjoja oven taakse. Lähes ahdistava.

[/quote]

Missä lukutaidoton ja kirjoitustaidoton voi olla töissä

Yksi nainen, joka jankkasi ja jankkasi, miten muut tiimissä inhoavat häntä. Jankkasi myös siitä, miten ylirasittunut on, kun tekee omalle firmalle töitä ja sitten myös rekryfirman kautta sivujopia, mutta aina on kuitenkin tarvetta rahalle, laskuihin, laukkuihin, suvulle ulkomaille (?), jne. Välillä hehkutti miten paljon on saanut tehtyä töitä, välillä kyseli onko ylirasittinut, kun fantasioi vain nukkumisesta ja lepäämisestä rauhallisessa paikassa. Sama nainen kyselee, mistä syystä minulla voi olla masennus, kun minulla on asiat ihan hyvin (olemme edelleen vain työtovereita, emme tapaa töiden ulkopuolella, joten mistäs hän ongelmani tietää?) ja että itsemurhaa hautovat ovat sairaita hulluja, jotka pitäisi sulkea laitoksiin. 

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:09"]Yksi nainen, joka jankkasi ja jankkasi, miten muut tiimissä inhoavat häntä. Jankkasi myös siitä, miten ylirasittunut on, kun tekee omalle firmalle töitä ja sitten myös rekryfirman kautta sivujopia, mutta aina on kuitenkin tarvetta rahalle, laskuihin, laukkuihin, suvulle ulkomaille (?), jne. Välillä hehkutti miten paljon on saanut tehtyä töitä, välillä kyseli onko ylirasittinut, kun fantasioi vain nukkumisesta ja lepäämisestä rauhallisessa paikassa. Sama nainen kyselee, mistä syystä minulla voi olla masennus, kun minulla on asiat ihan hyvin (olemme edelleen vain työtovereita, emme tapaa töiden ulkopuolella, joten mistäs hän ongelmani tietää?) ja että itsemurhaa hautovat ovat sairaita hulluja, jotka pitäisi sulkea laitoksiin. 

[/quote]

Näitä valittajia tuntuu olevan jokapaikassa

Meillä oli yksi tositosi herttainen ja mukava tyttö, mutta hänellä oli aivan järkyttävä ÄÄNI. Niskakarvat oli jokaisella pystyssä kun hän jotain selosti ja hänpä tykkäsi muuten puhua.... Sellanen kimeä, jotenkin rikkonainen, kärinä... Hyyyh!

Viisikymppinen nainen jolla kolme tytärtä. Aikuisiin tyttäriin ollaan jatkuvasti yhteydessä ja kännykkä roikkui jatkuvasti kaulassa (tällöin elettiin 2003-5vuosia). Taisi vastata puhelimeen "äiti" kesken palaverienkin.

Limainen huumorintaju, kiroili paljon, kovaääninen, mässytti purkkaa. Ulkonäkö sellainen pieni ja pyöreä, voimakas meikki ja mustaksi värjätty kananpersetukka, pahanhajuinen hengitys. Karsea pukeutumistyyli, paljon punaista ja mustaa. Firman pippaloissa cowboybootsit ja hame ja jotain liehukepaitaa.Tosi "ylpeä" ja tämä ilmeni mm. mielipiteenä ettei hänen tarvitse tervehtiä muita vaan pelkästään rekisteröidä kun muut huomioivat häntä tervehtimällä. Huomautti jos häntä ei tervehditty. 

Työasioissa oli tyyliä "paljon puhetta, vähän aikaansaamista". Palavereissa yms jutut oli luokkaa "en haluaisi nimetä ketään henkilöä/osastoa, mutta pakko mainita että henkilö tai osasto x on hoitanut tuon homman huonosti". Korosti usein että oli edellisessä työpaikassaan organisaatiossa korkealla tasolla. Ei suostunut myöntämään että oli töissä määräaikaisella sopimuksella ja taisi saada potkut edellisestä työpaikastaan. Hänen mielestään tauon pitäminen tarkoitti työpöydän äärestä lähtemistä, mutta iltalehtien lukeminen tai omien laskujen maksaminen kuului työaikaan kunhan istui pöydän ääressä.

Terveisiä vaan A-M sinne jonnekin Keravalle tai muualle takahikiälle!

Tyypit, jotka oikeesti luulee, et etätyöpäivä tarkoittaa kotona makaamista. Ja näitä löytyy.

Nämä ei kovin hirveitä ole, mutta tämä savusti mut muualle... Siis ihan vapaaehtoisesti lähdin, ajattelin että itkun kanssa töihin meneminen ei ole sen väärti. Ja välillä tuntuu, kun näitä kertoo että mikä siinä niin kamalaa oli? Mutta se oli.

Työkaveri ensin koulutti minut, antoi opasvihkon kouraan ja sanoi että tee muistiinpanoja. Kun hän kerran oli asiat kertonut, en saanut enää kysyä häneltä vaan vastaus oli aina "katso sieltä vihkosta", "mähän opetin tämän sinulle jo" tai jotain muuta.

Tai sitten, kun olisin ihan vaan varmistanut, että tehdäänhän tämä näin niin tämä huokaisi syvään, riisti paperit kädestäni ja sanoi, että "anna mä teen tämän kohta".

Sitten se huokaili siellä sermin takana, antoi ymmärtää että kuolee siihen työmäärään ja mulla ei ollut muuta tekemistä kuin olla hiljaa ja viihdyttää itseäni tekemällä ristikoita... Luulin kuitenkin, että minut oli palkattu sinne sen takia, että olisin ollut avuksi, en lisätaakaksi.

Varmasti oli ammattitaitoinen ihminen ja osasi hommansa, ei se muuten olisi huokaillut että kahdestoista vuosi tulee täyteen, huokaus. Taasko tämä sama ongelma, eikö tämä jo edellisellä kerralla selvinnyt. Niin ja hän tappeli päivittäin lapsensa kanssa puhelimessa siitä mitä pitää pukea päälle, miten ne läksyt pitää tehdä ja mitä syödä välipalaksi.

Ok, sokerina pohjalla oli meidän pikkujouluillanvietto, jossa kollega joi perseet olalle ja oksensi seuraavana aamuna hytissämme... (Enkä todellakaan keksinyt tätä!)

Juoruämmä on hirveä työkaveri. Olen kuullut tämän ihmisen kertomana uudesta rakkaussuhteestani, josta en tiennyt itsekään.

Jotkut keski-ikäiset naiset tykkäävät mitätöidä nuorempia naisia, tiuskivat ja ilkeilevät. Hyhhyh.

Oma sukulainen.

Eräs joka haisi, ja siis todella pahalle ja voimakkaasti. Kaikki hänen henkilökohtaiset tavaransakin haisivat aivan oksettavalle. Hajua ei pysty kuvailemaan, ei hiki eikä uloste vaan jokin muu. Ihmisenä ihan ok, mutta se haju...

Ihana kesätyöntekijä, joka oli palkattu apulaiseksi, lähetiksi ja vähän niin kuin työharjoitteluun. Taisi olla isi joku toimarin tuttu, siis ihan suoraan ei ollut kuitenkaan neitiä iskän firmaan palkattu (fiksu veto)-

Mikään pikkuhomma ei sujunut! Mutta se sujui, että suunnitteli ääneen ryhtyvänsä isona rahoituskonsultiksi, kun ne tienaa niin hyvin. Tai sitten voisi muuten vaan konsultoida yritysjohtoa.

Vein ne postit sitten omalla lounastauolla kun olivat lojuneet siinä postituskoneen vieressä aikansa.

Anorektikkona työkaverina oli kammottavaa. Vahtasi omien syömistensä ohella kaikkien muidenkin ruokia+vyötäröä. Itse olen hoikka, mutta tulin raskaaksi tuossa työpaikassa. Viidennellä kuulla alkoi maha pömpöttämään jolloin tämä työkamu tulosti netistä laihdutusohjeita ja artikkeleja kuinka paljon paino saa nousta raskausaikana.

Lisäksi hän jatkuvasti perusti laihdutusryhmiä ja "kiloklubeja", auta armias jos et liittynyt. Kun menin työpaikalle näyttämään vauvaa viikko synnytyksestä hän ei sanallakaan onnitellut vaan kysyi montako kiloa on vielä jäljellä.  Niin raivostuttava tyyppi. Okei joo, sairashan hän oli mutta silti.

Hajuvedelle/muulle hajusteelle tai tupakalle lemuavat ovat minusta kauheimpia.

T. Herkkä nokka

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:34"]

Eräs joka haisi, ja siis todella pahalle ja voimakkaasti. Kaikki hänen henkilökohtaiset tavaransakin haisivat aivan oksettavalle. Hajua ei pysty kuvailemaan, ei hiki eikä uloste vaan jokin muu. Ihmisenä ihan ok, mutta se haju...

[/quote]