Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, kun on aika hakeutua osastohoitoon?
14.08.2014 |
Minulla epäillään vahvasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä (nopeasyklistä 2-tyyppiä?). Olen masennuskausina itsetuhoinen (viiltelen välillä..) ja haudon kuolemaa. Tuntuu ettei millään ole mitään merkitystä eikä kukaan tässä maailmassa voi mua auttaa tai parantaa.
Käyn kerran viikossa psykologilla (tuo kerran viikossa on kuulemma hyvin tiheä tahti..), mutta tuntuu ettei se riitä todellakaan.
Hypomaniassa/maniassa/normiolossa olo on suhteellisen hyvä eikä kuolema-ajatuksia ole. Mistä tiedän milloin on tarve osastohoitoon? Puolisoni on hyvin väsynyt ja pelkää kokoajan, että teen itselleni jotain.
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:16"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:12"]
Silloin,jos et selviä avohoidossa on paikkasi osastolla. Tiedät missä mennään, et ole maniassa, valmiina myymään kuun taivaalta. Kun menee liian lujaa, sitten osastolle. Ei sinne pidä kiirehtiä.
[/quote]
Nämä ovat alan opiskelijan neuvot.
[/quote]
Eli mun täytyy odottaa, että olo on taas ihan kamala? Entäs, kun en silloin yleensä tajua hankkia apua (kerran kävin päivystyksessä)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi Ap! Mun tilanne kuulostaa aivan identtiseltä tuon sinun tilanteesi kanssa. Onko sulla minkäänlaista lääkitystä? Itse olin ennen lääkitystä siis samanlaisessa tilanteessa. Elämä tuntui kokonaisvaltaisesti harmaalta ja mikään ei kiinnostanut tai tuntunut miltään (tai jos tuntui, niin pahalta). Pari kertaa viikossa tuli noita äärimmäisiä kuiluja, jolloin lähdin metsään hirttosilmukan kanssa mutta aina palasin. Hakeuduin lääkäriin ja sain lääkityksen. Sairaslomaa en edes halunnut. Minusta tuntui siltä, että en ollut enää työkykyinen, mutta halusin viimeiseen asti yrittää olla töissä, sillä jos olisin jäänyt sairaslomalle, niin luulen etten olisi palannut sieltä.
Lääkitys on auttanut niin, että kuilut eivät ole enää niin syviä kuin ennen ja niitä tulee harvemmin. Muuten elämä ei ole enää aivan niin pahaa kokoajan, kuin miltä se aiemmin tuntui. Pystyn jo paremmin esittämään normaalia. Mutta nyt on jo paljon parempi. Ehkä tällaiset vaihtelut ovat kuitenkin jo siedettävämpiä ja sellaisten kanssa voi elää? Ensimmäinen kuukausi lääkkeiden aloituksen jälkeen elämä tuntui hyvältä, mutta nyt se on kokoajan tasoittunut ja latistunut takaisin päin. Minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia jo niin kauan, että ne tuntuvat aivan normaaleilta ja en tiedä, voiko niistä päästä koskaan eroon. Tsemppiä hurjasti Ap! Kerro kuulumisia! Minua kiinnostaa kovin tsempata kohtalontoveria ja tietää, jos jokin auttaa :)
23// Kiitos viestistäsi :) Aluksi söin ketipinoria 25-75mg päivässä, nyt olen viikon ajan käyttänyt seroquelia ensin 50mg, nyt 100mg ja tarkoitus olisi tässä viikon sisällä nostaa 200mg. Lääke kyllä auttaa hyvin nukkumaan eikä kuitenkaan päivisin väsytä. Tiedän, että menee viikkoja ennen kuin lääke alkaa kunnolla tehoamaan, en vain tiedä pystynkö omin voimin pärjäämään siihen asti..
23 jatkaa. Mulla on myös tuo Ketipinor suunnilleen samalla annostuksella ja lisäksi masennukseen Seronil. Kaasua ja jarrua :P
Itse kysymykseesi. Osastohoitoon ei ilmeisesti pääse kovin helposti. Sinä kuitenkin tarvitset apua akuutisti. Voisitko kysyä sinua hoitavalta psykiatrilta, onko sinun tilanteessasi käytännössä mahdollista päästä osastohoitoon? Nämä on tosi vaikeita juttuja. Kaikki tuntemani osastohoitoon lähteneet tuttavat ovat olleet psykoottisia tai heidät on viety itsemurhayrityksen jälkeen osastolle. Jos lääkityksesi ei tällä hetkellä auta, niin tarvitset kuitenkin apua mielummin nyt kuin vasta jälkeen :( Hurjasti voimia, eihän tässä muutakaan voi sanoa, kuin että yritä jaksaa, luultavasti olosi tulee tasaantumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23/ Joo soitinkin äsken sinne missä käyn ja sanoi myös että osastolle on vaikea päästä ja että lisää vaan nappeja mulle määrätään.. Tuntuu niin toivottomalta enkä usko että mikään auttaa, mutta ehkä tästä suunta on vaan ylöspäin.
Voimia! Saanko kysyä, mikä sinua ahdistaa? Onko lapsuus ollut hyvä ja turvallinen? Jne. Ihmisen mieli on niin mielenkiintoinen, mutta surullista että sekin voi sairastua... Aurinkoisia päiviä ja tsemppiä elämääsi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 14:10"]Voimia! Saanko kysyä, mikä sinua ahdistaa? Onko lapsuus ollut hyvä ja turvallinen? Jne. Ihmisen mieli on niin mielenkiintoinen, mutta surullista että sekin voi sairastua... Aurinkoisia päiviä ja tsemppiä elämääsi <3
[/quote]
En oikein itsekkään tiedä.. Pienenä ekoina kouluvuosina mua kiusattiin ja olin paljon yksin ja se kai heijastuu nykyhetkeen niin että pelkään jatkuvasti hylätyksi tulemista ja luulen (tai luulen tietäväni) että kaikki ympärilläni vihaavat mua ym.. Tämän vuoksi mulla ei oikein ole ystäviä kun en uskalla ketään lähestyä koska uskon kaikkien vihaavan minua.
Silloin osastolle, kun olet "sekaisin", usko nyt hyvä ap, että osastohoitoon ei pidä pyrkiä, vaan pyrkiä tervehtymään. Olet aikaan ja paikkaan orientoitunut. Tuuleta ajatuksiasi, älä vello siinä pahassa olossa. Tiedän, mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 14:22"]Silloin osastolle, kun olet "sekaisin", usko nyt hyvä ap, että osastohoitoon ei pidä pyrkiä, vaan pyrkiä tervehtymään. Olet aikaan ja paikkaan orientoitunut. Tuuleta ajatuksiasi, älä vello siinä pahassa olossa. Tiedän, mistä puhun.
[/quote]
"Usko nyt"? En ole tietääkseni ollutkaan uskomatta, kysyin vain että pitääkö minun siis odottaa että putoan taas ihan pohjalle sillä tuntuu ettei mikään auta (ei lääkkeet, ei terapia..)
Voit tietää mistä puhut, mutta näköjään sulla ei ole mitään hajua mistä MÄ puhun.
Suositeltiinko sinulle osastojaksoa, toimi sen suosituksen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 14:28"]Suositeltiinko sinulle osastojaksoa, toimi sen suosituksen mukaan.
[/quote]
Mua on kesän ajan heitelty neljässä eri paikassa, joten en ole keneenkään oikein ehtinyt tutustua. Päivystyksessä kysyttiin olenko asiaa miettinyt, mutta olin hieman pyörällä päästäni kun sama lääkäri mm. kysyi olenko psykoosissa tai tuntuuko minusta siltä.
Juuri niin, ne ratkaisevat kysymykset. Psykoottisuus on peruste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menin osastolle siinä vaiheessa kun olin jo psykoottinen, MUTTA sairaalaa oli minulle suositeltu jo aiemmin. En mennyt. Olisi kannattanut. Tilanne vaan pääsi pahenemaan. Ennaltaehkäisevää hoitoa tässä nyt tarvittaisiin ettei olosi pääse pahentumaan. En tiedä, mikä teidän sairaanhoitopiirinne tilanne on, itse pääsin suoraan Kuusankosken sairaalaan ja tosiaan siellä tuli vietettyä yli puoli vuotta. Ratkaisevat puoli vuotta! :) Saatiin lääkitys kuntoon ja muutenkin sairaus paremmin hallintaan. Nykyään riittää psyk.pol käynnit kahden viikon välein. Mulla nyt lääkityksenä Seroquel prolong 700mg (laskettiin juuri, noin vähän ei ole ollut vuosiin), Ketipinor 100mg, Lamictal 200mg ja Deprakine 900mg. Sepram tarvittaessa masennukseen. Nykyään sairastan noin 2 sairausjaksoa vuodessa. Lääkitystä pitää viilata n. kuusi kertaa vuodessa.
Toivon niin, että pääsisit sairaalaan!
t. se yks bipo (7)
Missä päin asut? Suomessa on paikkoja, joissa kotihoito on parempaa kuin osastolla. Esimerkiksi missään en ole nukkunut niin huonosti kuin erään kaupungin osastolla, kun ei saanut tarpeeksi lääkkeitä. Porukka nousi jo 4-5 aikaan keittelemään kahvia. Jatkossa aion sairastaa vaan kotona.
Toivottavasti pääset osastolle. Puhu halustasi mennä osastohoitoon ja myös läheisesi peloista.
Kaikki kääntyy vielä hyvin, tämänkin sairauden kanssa pystyy elämään kunhan lääkitys on kunnossa ja hyväksyy sairauden.
T.bipo
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 17:49"]
Itse menin osastolle siinä vaiheessa kun olin jo psykoottinen, MUTTA sairaalaa oli minulle suositeltu jo aiemmin. En mennyt. Olisi kannattanut. Tilanne vaan pääsi pahenemaan. Ennaltaehkäisevää hoitoa tässä nyt tarvittaisiin ettei olosi pääse pahentumaan. En tiedä, mikä teidän sairaanhoitopiirinne tilanne on, itse pääsin suoraan Kuusankosken sairaalaan ja tosiaan siellä tuli vietettyä yli puoli vuotta. Ratkaisevat puoli vuotta! :) Saatiin lääkitys kuntoon ja muutenkin sairaus paremmin hallintaan. Nykyään riittää psyk.pol käynnit kahden viikon välein. Mulla nyt lääkityksenä Seroquel prolong 700mg (laskettiin juuri, noin vähän ei ole ollut vuosiin), Ketipinor 100mg, Lamictal 200mg ja Deprakine 900mg. Sepram tarvittaessa masennukseen. Nykyään sairastan noin 2 sairausjaksoa vuodessa. Lääkitystä pitää viilata n. kuusi kertaa vuodessa.
Toivon niin, että pääsisit sairaalaan!
t. se yks bipo (7)
[/quote]
Jatkan. Kävin monta vuotta 1-2/krt viikossa psyk.polilla ja ravasin lääkärillä. Laitettiin psykologisiin testeihin. Mulla tosin samaan aikaan syömishäiriö (anoreksia). Vasta sairaalassaolo auttoi ratkaisevasti. Sain elämäni hallintaan. Mun ei oikeasti pitäisi enää olla hengissä mutta näinpä vaan olen :) Isäni sairasti myös kaksisuuntaista ja teki itsemurhan ollessani 20-vuotias. Minulle ei käy niin :) Mulla ei enää ole edes itsemurhasuunnitelmaa. Se kertoo jo aika paljon mun asenteesta elämään.
Sä et ole vielä läheskään samassa tilanteessa kun minä. Toivon todella, että saat elämäsi hallintaan ja saat oikeasti sairauteesi/hoitoosi jotain tolkkua. Sairaala on ainakin siihen oikein hyvä paikka.
Mulla on ollut onnea, että olen saanut näin hyvän hoitosuhteen. Musta pidetään hyvää huolta ja seurataan vointia koko ajan. Pahimmillaan mulle voi tulla psykoosi mutta sitä en ole sairastanut viiteen vuoteen :)
Tsemppiä ja parempia vointeja. Kyllä sullekin vielä se oikea apu löytyy :)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:12"]
Silloin,jos et selviä avohoidossa on paikkasi osastolla. Tiedät missä mennään, et ole maniassa, valmiina myymään kuun taivaalta. Kun menee liian lujaa, sitten osastolle. Ei sinne pidä kiirehtiä.
[/quote]
Nämä ovat alan opiskelijan neuvot.