Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, kun on aika hakeutua osastohoitoon?
14.08.2014 |
Minulla epäillään vahvasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä (nopeasyklistä 2-tyyppiä?). Olen masennuskausina itsetuhoinen (viiltelen välillä..) ja haudon kuolemaa. Tuntuu ettei millään ole mitään merkitystä eikä kukaan tässä maailmassa voi mua auttaa tai parantaa.
Käyn kerran viikossa psykologilla (tuo kerran viikossa on kuulemma hyvin tiheä tahti..), mutta tuntuu ettei se riitä todellakaan.
Hypomaniassa/maniassa/normiolossa olo on suhteellisen hyvä eikä kuolema-ajatuksia ole. Mistä tiedän milloin on tarve osastohoitoon? Puolisoni on hyvin väsynyt ja pelkää kokoajan, että teen itselleni jotain.
Kommentit (38)
Kiitos paljon vielä vastauksista, mukava kuulla että monet voivat jo paremmin!
Itsestäni tuntuu, että diagnoosi (tai no vahvat epäilyt) kaksisuuntaisesta tulivat tosi nopeasti ja tuntuu että lääkäri meni vain siitä mistä aita on matalin.. Olin uuden psykiatrin ja psykologin vastaanotolla ja jo 15min jälkeen lääkäri sanoi monta kertaa että hyvin vahvasti kaksisuuntaiselta näyttää.. Itse kun olin miettinyt epävakaata persoonallisuutta ym joka mielestäni enemmän oireiltani kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa pitää mennä, kun tulee itsemurhafiiliksiä. Myös syvässä masennuksessa, itse en jaksanut edes vessassa käydä, isäni kantoi minut osastolle.
Henkilökohtaisesti pääsin silloin osastolle kun en pystynyt enää lupaamaan hoitajalle että seuraavalla viikolla saapuisin paikalle hengissä. On niin kovin ristiriitaista kun kaikki on suunniteltu ja tuska on niin suuri että hengittäminenkin tuntuu liian ahdistavalta ja kuitenkin jokin pieni itsesuojeluvaiston ripe myöntää hoitajalle että joo, osastolle on pakko päästä.
Jos omaisesi ja itse pelkäät että teet jotain itsellesi pyydä päästä osastolle. Ei se mikään pidemmän ajan majoituspaikka ole, kunhan saavat lääkityksesi kuntoon ennen kuin ehdit tehdä mitään peruuttamatonta. Ja omaisesi saavat hengittää rauhassa kun tietävät että olet turvassa. Sen jälkeen taas on hyvä jatkaa psykologin kanssa avohoidossa. Se olisi tämän kyökkipsykologin neuvo.
Ja lisäisin vielä että se on hienoa että olet sairaudentuntoinen ja kannat vastuun sairaudestasi ja sen hoidosta. Ellet niin tekisi, silloin se vasta raskasta läheisillesi olisikin. Aina sitä ei toki vain jaksa, ja silloin on annettava armoa itselleen, mutta silloin onkin se hetki kun osastohoitoa tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko käynyt hoitavalla lääkärillä? Varmaan kannattaisi mennä, hän voi laittaa lähetteen sairaalaan. Itse pääsin päivystyslähetteellä suoraan sairaalaan psykoottisen masennuksen ja suicidaalisuuden takia. Hyvä, että sulla on noin tiivis avohoitosuhde. Mä kävin 1-2/krt viikossa mutta se ei enää riittänyt. Tarvitset sairaalahoitoa, ystävä hyvä mene, soita lääkärille ja kerro tuo mitä kirjoitit. Tsemppiä...
t. yks bipo myös
Kiitos paljon vastauksistanne :)
Asun keskisuomessa. Tuntuu vaan jotenkin tyhmältä hakeutua hoitoon kun on nyt taas ihan ok olo.. Välillä sit vain tulee niitä putoamisia. Mulla kestää siis nää eri vaiheet vaan muutamia päiviä joten olen itsekin ihan sekaisin kun välillä on niin "terve" olo..
Osastollakin kuulemma ollaan sen verran kauan etten tiedä onko sekään hyvä vaihtoehto, varmaan karkaisin vain sieltä kun olo on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:20"]
Kiitos paljon vastauksistanne :)
Asun keskisuomessa. Tuntuu vaan jotenkin tyhmältä hakeutua hoitoon kun on nyt taas ihan ok olo.. Välillä sit vain tulee niitä putoamisia. Mulla kestää siis nää eri vaiheet vaan muutamia päiviä joten olen itsekin ihan sekaisin kun välillä on niin "terve" olo..
Osastollakin kuulemma ollaan sen verran kauan etten tiedä onko sekään hyvä vaihtoehto, varmaan karkaisin vain sieltä kun olo on parempi.
[/quote]
Osastohoito saattaa kestää hyvinkin eripituisia aikoja. Itse olin yli puoli vuotta mutta olinkin sillon aika sekaisin. Ja toisaalta tarvitsin jatkuvaa tarkkailua, että saatiin lääkitys kuntoon. Rohkeasti vaan sinne osastolle! Ei se niin kamalaa ollut... Loppujen lopuksi :) Siellä pääsee aina juttelemaan kun tarvitsee.
t. yks bipo myös
Tiedätkö, sä olet jo niin turtunut siihen oloosi, että et edes ymmärrä miten huonossa kunnossa olet. Yhtenä hetkenä viheltelet ja olet iloinen ja toisena hetkenä tekee mieli repiä ranteet auki koska ei kestä sitä valtavaa tuskaa joka sinut täyttää. Viime kesänä saatoin käydä 10 kilsan lenkeillä, ja illalla istuin pimeässä makuuhuoneessa ja yritin vain pysyä elossa minuutista minuuttiin. Ja niinä hyvinä hetkinä ei tosiaan ymmärrä että mistä sitä oikein edes valittaa kun kaikki on niin ihan hienon mahtavasti. Ja sitten taas toisaalta joskus kaikki on vain niin ihanaa ja kaunista että tekisi mieli kuolla siihen paikkaan.
Oikeasti, vertaisen neuvona, mene osastolle. <3
t. se kyökkipsykologi, sekamuotoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja päättäisit parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:48"]Jos vaikka ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja päättäisit parantua.
[/quote]
Toivon ettet ole tosissasi.. Parhaani tässä yritän.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:48"]Jos vaikka ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja päättäisit parantua.
[/quote]
Toivon ettet ole tosissasi.. Parhaani tässä yritän.
[/quote]
Älä ap välitä, tää on AV, täällä on tunnetusti hyvin ilkeitä ihmisiä. Millon sulla on taas psykologin aika? Voisitko sanoa, että haluat käydä lääkärillä? Lääkäri varmasti laittaisi päivystyslähetteen. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:48"]
Jos vaikka ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja päättäisit parantua.
[/quote]
Unohdit listasta muiden muassa nämä:
*kaikilla meillä nyt on vähän vaikeaa välillä
*kyllä nyt kaikki on välillä iloisia ja surullisia eikä se mitään kaksisuuntaista ole
*miten sitä ennen selvittiin ilman kaiken maailman terapioita ja lääkkeitä
*käy lenkillä, raitis ilma ja liikunta auttaa
*hanki harrastus, se piristää
*kaikki sun oireet johtuu lääkkeistä, lopeta ne
*sun uniongelmat johtuvat vain siitä että et liiku tarpeeksi
*valvot vain niin kyllä se uni sieltä lopulta tulee
*älä viitsi sääliä itseäsi, aikuinen ihminen
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:48"]Jos vaikka ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja päättäisit parantua.
[/quote]
Toivon ettet ole tosissasi.. Parhaani tässä yritän.
[/quote]
Älä ap välitä, tää on AV, täällä on tunnetusti hyvin ilkeitä ihmisiä. Millon sulla on taas psykologin aika? Voisitko sanoa, että haluat käydä lääkärillä? Lääkäri varmasti laittaisi päivystyslähetteen. Tsemppiä!
[/quote]
Hah juu en! :D mulla on huomenna aika psykologille ja muutaman viikon päästä aika psykiatrille ja siellä sit katsotaan miten on nykyisen lääkityksen kanssa sujunut ym..
15// Hah jep!
Voi teitä :( kamala sairaus ja ympäristökin pitää tekosairaina. Olette kyllä lujia ihmisiä. Itse en sairasta mutta kyllä raastaa lukea että kärsitte noin hirveästä sairaudesta. Voin ehkä kuvitella tuskanne määrän. Paljon voimia teille ja aurinkoisia hetkiä sekä toivoa ja iloa. -ohis
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:05"]Voi teitä :( kamala sairaus ja ympäristökin pitää tekosairaina. Olette kyllä lujia ihmisiä. Itse en sairasta mutta kyllä raastaa lukea että kärsitte noin hirveästä sairaudesta. Voin ehkä kuvitella tuskanne määrän. Paljon voimia teille ja aurinkoisia hetkiä sekä toivoa ja iloa. -ohis
[/quote]
Voi kiitos <3 Olen itse vielä hyvin nuori (parikymppinen, en halua tarkasti sanoa) eikä monetkaan oikein ota sairauttani tosissaan.. Äitinikin kuvittelee sen menevän esim itkemällä ja ystäviä tapaamalla ohi. Toki ne voi helpottaa, mutta entäs kun itku ei enää tule ja luulee kaikkien vihaavan itseään.
Silloin,jos et selviä avohoidossa on paikkasi osastolla. Tiedät missä mennään, et ole maniassa, valmiina myymään kuun taivaalta. Kun menee liian lujaa, sitten osastolle. Ei sinne pidä kiirehtiä.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:05"]Voi teitä :( kamala sairaus ja ympäristökin pitää tekosairaina. Olette kyllä lujia ihmisiä. Itse en sairasta mutta kyllä raastaa lukea että kärsitte noin hirveästä sairaudesta. Voin ehkä kuvitella tuskanne määrän. Paljon voimia teille ja aurinkoisia hetkiä sekä toivoa ja iloa. -ohis
[/quote]
Voi kiitos <3 Olen itse vielä hyvin nuori (parikymppinen, en halua tarkasti sanoa) eikä monetkaan oikein ota sairauttani tosissaan.. Äitinikin kuvittelee sen menevän esim itkemällä ja ystäviä tapaamalla ohi. Toki ne voi helpottaa, mutta entäs kun itku ei enää tule ja luulee kaikkien vihaavan itseään.
[/quote]
Ei kukaan jaksaisi esittää ja kärsiä tuskasta jos se noin helpolla menisi ohi. Pitäkää huoli itsestänne! Kumpa sairauteenne keksittäsiin paranunuskeino.
Itse menin osastolle, kun ahdistus ja paha olo johtivat pahaan itseni vahingoittamiseen. Tai menin ja menin - läheiset pakottivat ja lääkärit lähettivät. En siis ollut psykoottinen. Osastolla olin pari viikkoa ja siellä vaihdettiin lääkitys parempaan. Tuli paljon parempi olo. Muutama kk myöhemmin lisättiin vielä yksi lääke. On aivan uskomatonta, että olen aiemmin luullut että paras mihin pystyn, on se etten suunnittele välitöntä itsemurhaa. Nyt oloni on kuin "normaalin" ihmisen ja olen täysin häkeltynyt. Osasto oli käännekohta, jota ilman tuskin olisin tässä.