Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli itsestäni
13.08.2014 |
Minulla on ylitsepääsemättömiä ongelmia itseni kanssa. En osaa elää. Tarkkaa ikääni en kerro, mutta olen väliltä 18-26.
Inhoan itseäni. Olen muiden mielestä kaunis ja normaalivartaloinen, mutta aina peiliin katsoessani joudun nielemään palaa kurkussani.
Kaikki suhteeni ovat olleet epäonnistuneita yrityksiä, joissa minua pahoinpidelty henkisesti, fyysisesti, tai molemmin tavoin. Tuntuu siltä, että ketään ei ole luotu minua varten enkä tule koskaan löytämään ketään, joka kiinnostuisi minusta. En edes uskalla enää lähestyä miehiä, koska minut on torjuttu niin monesti.
Kaikki epäonnistumiset ovat vaikeita käsitellä. Yhden epäonnistumisen jälkeen en edes tahdo yrittää uudelleen, koska pelkään mokaavani uudelleen.
Inhoan kaikkea uutta, mutta samalla inhoan rutiineja. En harrasta mitään. En urheile koska minusta se on ahdistavaa, koska en osaa ja inhoan muiden katseita. Ruoanlaitto ei kiinnosta koska teen silloin ruokaa vain yhdelle henkilölle.
Olen työtön, koska en uskalla hakea töitä, koska pelkään että minut torjutaan vaikka se on normaalia. Ystäväni alkavat yksi kerrallaan hylkäämään minut ja lopussa minulle ei jää ketään, koska olen epäonnistunut elämässäni.
Minulla on diagnosoitu masennus, jota hoidetaan psykologikäynneillä. Psykologini ei osaa auttaa minua, enkä minä häntä, koska en uskalla hänellekkään kertoa kaikkea mikä painaa mieltäni. Sain myös lääkityksen, jota söin hetken, mutta tämän jälkeen minulla ei ollut enää varaa ostaa lääkkeitä. En edes huomannut, että lääkkeet olisivat vaikuttaneet tunteisiini, ajatuksiini tai itsetuhoisuuteeni.
Tuntuu siltä, että olen umpikujassa, ja ettei pian ole muuta mahdollisuutta kuin itsemurha. Vain pari ystävääni tietää tästä, mutta en puhu asiasta kovin paljoa heidänkään kanssa. En tahtoisi vaivata. Ahdistuksen iskiessä tuntuu kuin saisin paniikkikohtauksen.
Onko joku ollut samassa tilanteessa? Miten pääsit yli kaikesta?
Pyydän, ettei ketään tulisi sanomaan asioita kuten "ryhdistäydy", "ota itseäsi niskasta kiinni", "rohkeasti kokeilemaan uusia asioita", koska se ei onnistu niin.
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 01:35"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 01:26"]Olen ollut samassa tilanteessa jo yli 5 vuotta..huh. Viimeaikoina mennyt tosi huonosti mutta se on saanut mut tajuamaan että tulen oikeasti tarvitsemaan apua selviytyäkseni. Olen elänyt aikalailla "in denial" tilanteestani niin pitkään.
Kuulostaa siltä että tarvitsisit oikeaa pitkäkestoista terapiaa, lääkkeet itsessään ei usein toimi, omaa kokemusta ei kyllä löydy mutta suunnitelmissa olisi vihdoin mennä terapiaan ja lääkäriin.. Saa nähdä :S
[/quote]
Korvataanko terapia? Minulla ei ole varaa minkäänlaiseen psykoterapiaan tai muuhun. Nytkin sinnittelen (valitettavasti..) sossun ja kelan rahoilla. Asun pienenpienessä yksiössä ja vaikka asumismenot ovat pienet, ei niiden jälkeen jää paljoa rahaa edes ruokaan
Ap
[/quote]sossu maksaa kyllä lääkkeesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 01:35"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 01:26"]Olen ollut samassa tilanteessa jo yli 5 vuotta..huh. Viimeaikoina mennyt tosi huonosti mutta se on saanut mut tajuamaan että tulen oikeasti tarvitsemaan apua selviytyäkseni. Olen elänyt aikalailla "in denial" tilanteestani niin pitkään.
Kuulostaa siltä että tarvitsisit oikeaa pitkäkestoista terapiaa, lääkkeet itsessään ei usein toimi, omaa kokemusta ei kyllä löydy mutta suunnitelmissa olisi vihdoin mennä terapiaan ja lääkäriin.. Saa nähdä :S
[/quote]
Korvataanko terapia? Minulla ei ole varaa minkäänlaiseen psykoterapiaan tai muuhun. Nytkin sinnittelen (valitettavasti..) sossun ja kelan rahoilla. Asun pienenpienessä yksiössä ja vaikka asumismenot ovat pienet, ei niiden jälkeen jää paljoa rahaa edes ruokaan
Ap
[/quote]sossu maksaa kyllä lääkkeesi
[/quote]
Säädän sossun kanssa muutenkin jo niin paljon, etten halua sitä maksamaan lääkkeitäni joita joudun syömään vain koska olen tämän itse aiheuttanut
Oliskohan sulla ap masennuksen lisäksi jotain muutakin? Esimerkiksi jokin persoonallisuushäiriö? Sinuna keskustelisin ongelmistasi ja vaikeuksistasi ammattiauttajan kanssa (psykologi, psykiatri). Jos nämä ongelmat/vaikeudet ovat olleet lapsesta/nuoresta saakka, voi kyseessä olla persoonallisuushäiriö.
Itse ainakin sain ymmärrystä siihen, miksi olen sellainen kuin olen, kun minulla diagnosoitiin estynyt persoonallisuus ja sos. tilanteiden pelko. Näitä sitten yritän työstää psykoterapiassa, jotta elämä itseni ja muiden kanssa helpottuisi.
Tsemppiä tulevaisuuteen, ap!
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:27"]Oliskohan sulla ap masennuksen lisäksi jotain muutakin? Esimerkiksi jokin persoonallisuushäiriö? Sinuna keskustelisin ongelmistasi ja vaikeuksistasi ammattiauttajan kanssa (psykologi, psykiatri). Jos nämä ongelmat/vaikeudet ovat olleet lapsesta/nuoresta saakka, voi kyseessä olla persoonallisuushäiriö.
Itse ainakin sain ymmärrystä siihen, miksi olen sellainen kuin olen, kun minulla diagnosoitiin estynyt persoonallisuus ja sos. tilanteiden pelko. Näitä sitten yritän työstää psykoterapiassa, jotta elämä itseni ja muiden kanssa helpottuisi.
Tsemppiä tulevaisuuteen, ap!
[/quote]
Eivät ole nuoresta saakka olleet. Olen aina ollut iloinen ja pirtsakka tyttö, menestynyt koulussa ja harrastuksissa. Välillä sanonut mitä sylki suuhun tuo, silti vilpittömästi. Pitänyt ihmisistä ja uusista asioista. Viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana tilanne on kärjistynyt tähän ja kärjistyy edelleen.
Voiko persoonallisuushäiriö puhjeta masennuksen seurauksena?
Ap
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:27"]
Oliskohan sulla ap masennuksen lisäksi jotain muutakin? Esimerkiksi jokin persoonallisuushäiriö? Sinuna keskustelisin ongelmistasi ja vaikeuksistasi ammattiauttajan kanssa (psykologi, psykiatri). Jos nämä ongelmat/vaikeudet ovat olleet lapsesta/nuoresta saakka, voi kyseessä olla persoonallisuushäiriö.
Itse ainakin sain ymmärrystä siihen, miksi olen sellainen kuin olen, kun minulla diagnosoitiin estynyt persoonallisuus ja sos. tilanteiden pelko. Näitä sitten yritän työstää psykoterapiassa, jotta elämä itseni ja muiden kanssa helpottuisi.
Tsemppiä tulevaisuuteen, ap!
[/quote]
Ja sellainen lisäys vielä, että kannattaa kertoa siellä ammattiauttajalla ihan kaikki, mikä on mielenpäällä, mikä on ongelmallista tai ahdistavaa. En minäkään ole kehdannut kertoa kenellekään kavereistani tai perheenjäsenistäni, miten hankalaa esim. sos. kanssakäyminen minulle on (ahdistusta ja pelkoa). Jotenkin olen pitänyt tuota niin nolona myöntää, mutta otin sellaisen linjan, että ammattilaiselle kerron avoimesti ihan kaiken - ei sitä oikeaa apua muuten saa! Ja he ovat varmasti kuulleet ihan kaikenlaista ja opintojenkin vuoksi eivät pidä kertomiasi asioita mitenkään outoina tai noloina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 01:35"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 01:26"]Olen ollut samassa tilanteessa jo yli 5 vuotta..huh. Viimeaikoina mennyt tosi huonosti mutta se on saanut mut tajuamaan että tulen oikeasti tarvitsemaan apua selviytyäkseni. Olen elänyt aikalailla "in denial" tilanteestani niin pitkään.
Kuulostaa siltä että tarvitsisit oikeaa pitkäkestoista terapiaa, lääkkeet itsessään ei usein toimi, omaa kokemusta ei kyllä löydy mutta suunnitelmissa olisi vihdoin mennä terapiaan ja lääkäriin.. Saa nähdä :S
[/quote]
Korvataanko terapia? Minulla ei ole varaa minkäänlaiseen psykoterapiaan tai muuhun. Nytkin sinnittelen (valitettavasti..) sossun ja kelan rahoilla. Asun pienenpienessä yksiössä ja vaikka asumismenot ovat pienet, ei niiden jälkeen jää paljoa rahaa edes ruokaan
Ap
[/quote]
Kelan korvaamasta terapiasta jää maksettavaksi muutama kymppi, mutta sosiaalitoimisto voi tietyissä tapauksissa maksaa sen harkinnanvaraisena tukena. Kannattaa kysyä omalta sosiaalityöntekijältäsi.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:27"]Oliskohan sulla ap masennuksen lisäksi jotain muutakin? Esimerkiksi jokin persoonallisuushäiriö? Sinuna keskustelisin ongelmistasi ja vaikeuksistasi ammattiauttajan kanssa (psykologi, psykiatri). Jos nämä ongelmat/vaikeudet ovat olleet lapsesta/nuoresta saakka, voi kyseessä olla persoonallisuushäiriö.
Itse ainakin sain ymmärrystä siihen, miksi olen sellainen kuin olen, kun minulla diagnosoitiin estynyt persoonallisuus ja sos. tilanteiden pelko. Näitä sitten yritän työstää psykoterapiassa, jotta elämä itseni ja muiden kanssa helpottuisi.
Tsemppiä tulevaisuuteen, ap!
[/quote]
Eivät ole nuoresta saakka olleet. Olen aina ollut iloinen ja pirtsakka tyttö, menestynyt koulussa ja harrastuksissa. Välillä sanonut mitä sylki suuhun tuo, silti vilpittömästi. Pitänyt ihmisistä ja uusista asioista. Viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana tilanne on kärjistynyt tähän ja kärjistyy edelleen.
Voiko persoonallisuushäiriö puhjeta masennuksen seurauksena?
Ap
[/quote]
Tuota en kyllä tiedä. Toisaaltahan on erittäin hyvä, jos kyse on "vain" masennuksesta (itse olen siis nyt ollut s-lomalla jo monta kk masennuksen vuoksi, eli en suinkaan aliarvioi masennusta). Persoonallisuushäiriö on nimittäin pysyvä, toki sen kanssa oppii elämään (näin olen kuullut). Eli siinä mielessä olet onnekas, jos nämä oireesi/piirteesi ovatkin vain masennuksen tulosta ja katoavat, kun masennus saadaan hoidettua.
Tästä pääsenkin siihen, että tilanteesi kuulostaa sen verran pahalta, että ehdottomasti lääkitystä! Itsekin sain siitä hyvän avun paranemisen alkuun. Itse lääkitys ei tietenkään yksinään auta, vaan tarvitaan myös terapiaa. Toisin sanoen, ei riitä, että häivyttää oireet, myös syy on selvitettävä.
Ymmärrän tuon väsymyksesi. Sinun ei ehkä kannattaisi sopia kovin paljon menoja tai hoidettavia asioita nyt, kun olet todella väsynyt. Terapiakäynneistä ei kuitenkaan pidä luistaa: yritä tsempata itsesi niihin. Sitten kun saat lääkityksen kunnolla vauhtiin, alkavat voimatkin palautua, ja sitten kannattaa yrittää saada itseään liikkeelle - mutta omien voimien rajoissa. Älä väsytä itseäsi liialla aktiviteetilla.
Nyt varmasti tuntuu, että tukien saaminen lääkitykseen ja terapiaan on liian raskasta. Tämäkin kuuluu masentuneen ajattelutapaan. Voisit varmaan kysyä lääkäriltä neuvoa, miten toimia? Se ei kuitenkaan ole vaihtoehto, että jäisit ilman hoitoa ja lääkitystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 01:35"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 01:26"]Olen ollut samassa tilanteessa jo yli 5 vuotta..huh. Viimeaikoina mennyt tosi huonosti mutta se on saanut mut tajuamaan että tulen oikeasti tarvitsemaan apua selviytyäkseni. Olen elänyt aikalailla "in denial" tilanteestani niin pitkään.
Kuulostaa siltä että tarvitsisit oikeaa pitkäkestoista terapiaa, lääkkeet itsessään ei usein toimi, omaa kokemusta ei kyllä löydy mutta suunnitelmissa olisi vihdoin mennä terapiaan ja lääkäriin.. Saa nähdä :S
[/quote]
Korvataanko terapia? Minulla ei ole varaa minkäänlaiseen psykoterapiaan tai muuhun. Nytkin sinnittelen (valitettavasti..) sossun ja kelan rahoilla. Asun pienenpienessä yksiössä ja vaikka asumismenot ovat pienet, ei niiden jälkeen jää paljoa rahaa edes ruokaan
Ap
[/quote]sossu maksaa kyllä lääkkeesi
[/quote]
Säädän sossun kanssa muutenkin jo niin paljon, etten halua sitä maksamaan lääkkeitäni joita joudun syömään vain koska olen tämän itse aiheuttanut
[/quote]
Et sinä ole itse aiheuttanut masennustasi! Kyllä ne on ne geenit, persoonallisuus, ympäristö, elämässä sattuneet asiat ym., jotka masennuksen aiheuttavat. Kysehän ei ole siitä, että olisi vain pitänyt ajatella positiivisemmin.
Yksi asia, mikä tuntuu nyt varmasti todella mahdottomalta, on myötätunto itseään kohtaan. Se on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää: suhtaudu itseesi myötätunnolla, lempeästi. Saat olla surullinen siitä, että olet tällaisessa tilanteessa, mutta älä ole vihainen itsellesi äläkä syytä itseäsi. Mieti, miten suhtautuisit, jos kaverisi sairastuisi masennukseen: Ajattelisitko, että hän on heikko, itse syypää sairauteensa? Että hänen olisi vain pitänyt ajatella positiisemmin, jaksaa enemmän? Niinpä niin - miksihän toisia kohtaan on niin paljon helpompi osoittaa myötätuntoa kuin itselleen? (Itsekin syyllistyn tähän, mutta yritän oppia lempeyttä itseäni kohtaan.)
Siis sä olet noin nuori, nätiksi sanottu ja voliset täällä? Voi vittu, toivottavasti saat parantumattoman sairauden joka tuhoaa sun naaman ja kropan. Sitten mietit toivottavasti itsekin, että oltikohan vähän sellainen prinsessa ennen, jolle ei yhtään mikään kelpaa.
toivon vain kaikkea pahaa sinulle, kiittämätön, epäkypsä dorrrrka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet masentunut. kuulut sairaslomalle.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:03"]Siis sä olet noin nuori, nätiksi sanottu ja voliset täällä? Voi vittu, toivottavasti saat parantumattoman sairauden joka tuhoaa sun naaman ja kropan. Sitten mietit toivottavasti itsekin, että oltikohan vähän sellainen prinsessa ennen, jolle ei yhtään mikään kelpaa.
toivon vain kaikkea pahaa sinulle, kiittämätön, epäkypsä dorrrrka
[/quote]
Juuri nämä viestit ovat niitä, jotka jätän tulevaisuudessa noteeraamatta. Kaikkea hyvää myös sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 11:27"]
Oliskohan sulla ap masennuksen lisäksi jotain muutakin? Esimerkiksi jokin persoonallisuushäiriö? Sinuna keskustelisin ongelmistasi ja vaikeuksistasi ammattiauttajan kanssa (psykologi, psykiatri). Jos nämä ongelmat/vaikeudet ovat olleet lapsesta/nuoresta saakka, voi kyseessä olla persoonallisuushäiriö.
Itse ainakin sain ymmärrystä siihen, miksi olen sellainen kuin olen, kun minulla diagnosoitiin estynyt persoonallisuus ja sos. tilanteiden pelko. Näitä sitten yritän työstää psykoterapiassa, jotta elämä itseni ja muiden kanssa helpottuisi.
Tsemppiä tulevaisuuteen, ap!
[/quote]
Ja sellainen lisäys vielä, että kannattaa kertoa siellä ammattiauttajalla ihan kaikki, mikä on mielenpäällä, mikä on ongelmallista tai ahdistavaa. En minäkään ole kehdannut kertoa kenellekään kavereistani tai perheenjäsenistäni, miten hankalaa esim. sos. kanssakäyminen minulle on (ahdistusta ja pelkoa). Jotenkin olen pitänyt tuota niin nolona myöntää, mutta otin sellaisen linjan, että ammattilaiselle kerron avoimesti ihan kaiken - ei sitä oikeaa apua muuten saa! Ja he ovat varmasti kuulleet ihan kaikenlaista ja opintojenkin vuoksi eivät pidä kertomiasi asioita mitenkään outoina tai noloina.
[/quote]
En osaa avata itse niitä asioita, eikä psykologi ota yhtä asiaa kerrallaan käsiteltäväksi. En voi syyttää häntä siitä, ettei hoito onnistu, mutta olisin voinut heti alussa tarvita selvää opastusta ja potkun perseelle, että pääsen eteenpäin, mutta on vähän huono olla jälkiviisas
Ap
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:17"]olet masentunut. kuulut sairaslomalle.
[/quote]
Työttömänä sairaslomalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin ekaksi lopetat tuon "olen itse tämän aiheuttanut" ajattelun. Itse siitä suosta täytyy pois päästä, toki lääkkeiden ja ammattiavun auttamana, mutta se oma tahto on siinä mielessä tärkeää, etteivät lääkkeet ja psykologit/psykiatrit ilman sinun itsesi panostusta voi sinua parantaa.
Ap, minua kiinnostaisi kuulla, millaista elämää haluaisit viettää? Mistä unelmoit? Sitten, kun mielialasi on kunnossa, niin millaista elämäsi sitten on parhaimmillaan?
Psykologithan tuntuu usein aloittavan tapaamisen Mitä kuuluu? -kysymyksellä. Tässähän voisi heti alkaa kertoa niitä mielenpäällä olevia ongelmia, sen sijaan, että vastaisi jotain ympäripyöreää. Kerro, millaisia asioita on ollut mielessä, miten väsynyt olet ollut, miten kaikki tuntuu toivottomalta. Kerro oireista ja ajatuksistasi.
Tavallaan ymmärrän, jos koet, ettet ole saanut tapaamisista mitään: psykologit eivät osaa lukea ajatuksia. Ehkä tilanteesi vakavuus ei ole edes käynyt ilmi psykologille. Tai sitten kohdallasi on sattunut huono psykologi, ken tietää.
Minun kokemukseni mukaan terapiassa ei välttämättä edes käydä aina läpi asioita kerrallaan, vaan aiheet saattavat rönsyillä melkoisesti. Toki tässä on tärkeää, että sekä asiakas että psykologi avautuvat, erityisesti asiakas.
Eihän peli ole vielä menetetty: olet kokeillut kerran terapiaa, se ei onnistunut. Nyt kokeilet uudestaan, ja kaikki voikin mennä ihan eri tavalla :) Voisit myös sanoa heti ensimmäisellä kerralla, ihan aluksi, ettet ole kovin hyvä puhumaan asioistasi, mutta haluaisit kovasti avautua ja saada kaiken mahdollisen avun. Luulisi terapeutin tästä tajuavan, että tarvitset paljon ohjausta.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:26"]
Ainakin ekaksi lopetat tuon "olen itse tämän aiheuttanut" ajattelun. Itse siitä suosta täytyy pois päästä, toki lääkkeiden ja ammattiavun auttamana, mutta se oma tahto on siinä mielessä tärkeää, etteivät lääkkeet ja psykologit/psykiatrit ilman sinun itsesi panostusta voi sinua parantaa.
[/quote]
Tähän lisäisin, ettei sitä omaa tahtoa välttämättä alussa ole kovin paljoa. Tärkeää kuitenkin olisi, että sen verran löytyisi, että saa hankittua lääkäriajan (lääkitys) ja aloitettua terapian. Minusta tuntuu, että ap:llä tahtoa on sen verran, että hoitoon hakeutuminen onnistuu. Hänen viesteistään olen saanut sen käsityksen, että vaikka kaikki tuntuukin nyt toivottomalta ja väsymys on kova, hän haluaa saada muutosta tilanteeseensa. Nyt vaan sitten konkretiaa: ajanvarausta lääkärille.
Pikkuhiljaa lääkityksen alettua tepsiä ja terapiassa käynnin seurauksena alkaa sitä omaa tahtoakin löytyä enemmän - ja voimia toimia niin, että muutosta alkaa tapahtua.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:03"]
Siis sä olet noin nuori, nätiksi sanottu ja voliset täällä? Voi vittu, toivottavasti saat parantumattoman sairauden joka tuhoaa sun naaman ja kropan. Sitten mietit toivottavasti itsekin, että oltikohan vähän sellainen prinsessa ennen, jolle ei yhtään mikään kelpaa.
toivon vain kaikkea pahaa sinulle, kiittämätön, epäkypsä dorrrrka
[/quote]
Vaikka tämä taisikin olla vain tyhmää provoa, niin vastaanpa kuitenkin:
Niin, eikö olekin ihmeellistä, miten nuoret ja nätitkin voivat sairastua? Masennukseen, syöpään, syömishäiriöön... Sairaus ei valikoi iän, ulkonäön, varakkuuden, sos. aseman mukaan. Jännä juttu?
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:26"]Ap, minua kiinnostaisi kuulla, millaista elämää haluaisit viettää? Mistä unelmoit? Sitten, kun mielialasi on kunnossa, niin millaista elämäsi sitten on parhaimmillaan?
[/quote]
Toivoisin, että aluksi ainakin pystyisin näkemään itseni hyvässä valossa. Nyt siitä ei tule oikein mitään, vaikka kuinka yrittäisi ajatella olevansa yhtä hyvä kuin muutkin ja osaavansa tehdä asioita oikein. Tunnen olevani ystäviäni muutamaa astetta huonompi, sillä en osaa pitää hauskaa ja olla ajattelematta sitä mitä muut ajattelevat. En tahdo tehdä jotain mitä en ole ennen edes yrittänyt, koska uskon epäonnistuvani.
Tulevaisuudessa haluaisin työpaikan, perheen ja hieman pääomaa, ja myös ystäväni siihen kylkeen.
Kun ja jos tästä paranen, ystävänikin haluaisivat olla lähempänä minua ja elämäni olisi kiinnostavampaa. Kehtaisin ja uskaltaisin lähteä ulos ja tavata uusia ihmisiä. Ehkä aloittaa jonkin harrastuksen. Pudottaa muutaman kilon ja etsiä töitä. Minulla olisi voimia pitää yllä säännöllisiä rutiineja.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 03:29"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 03:18"]
Ei ole sekaavaa mutta vastaaminen on hankalaa kun on niin paljon kaikkea mielessä.
Siis kyllä minunkin lähipiirini (siis nämä pari kaveria) ovat tuoneet selvästi esille sen, että haluavat minun parantuvan ja näkevän taas valoa tunnelin päässä.
Loput, jotka tietävät suurpiirteisesti tilanteen, mutta eivät yksityiskohtia, eivät tahdo puhua kanssani jos minulla on huonoa aikaa. Olen kysynyt mikseivät he vastaa, ja olen saanut tympeän vastauksen; "kiinnostaisi jutella jos puhuisit jostain mukavasta". Tavallaan ymmärrän, ettei ketään jaksa kuunnella narinaa, mutta olisin odottanut tukea. Enhän muuten puhuisi.
Minä taas tahtoisin muutosta tähän, mutta en tiedä mistä aloittaa. Jos keskustelen asiasta täysin uuden ihmisen kanssa, joudun kertomaan niin paljon että kaikki energiani menee siihen, enkä taas jaksa keskittyä ongelmien ratkomiseen, vaan vastaan kysymyksiin vain muutamalla sanalla.
Tiedän, että pitäisi olla enemmän mukana keskusteluissa auttaakseen parantumista, mutta jatkuva asioiden avaaminen väsyttää
Ap
[/quote]37vee eli vastaaja nro 21:
Tuota noin...mihin aikaan koet olevasi "virkeimmilläsi"? Onko unirytmi pahastikin sekaisin vai sinulle luonnollisella tolalla tällä hetkellä?
Sitä vaan, että parhaimman keskustelijan saisit itsestäsi varmaan silloin, kun väsymys ei paina, eli se aika, jolloin olet selkeä; tämä vireystilahan vaihtelee päivän mittaan sykleissä.
[/quote]
Menen nukkumaan milloin sattuu. Viime yönä sain unta varmaan joskus viiden maissa ja yllätys, nukuin pommiin yhdestä tapaamisesta. Tietenkin, koska eihän puolentoista tunnin yöunet vaan riitä. Nukun paljon päiväunia ja vaikka illalla väsyttäisi, ei uni vain tule. Olen pitkin päivää väsynyt ja saamaton, eikä oikein mistään tule sitä energiaa jota muilla on.
En oikein tiedä koska olen virkeimmilläni. Voisin ehkä veikata, että 20-22. Tähän aikaan kaipaisin usein jotain tekemistä sohvan ja telkkarin lisäksi.
Ap