Kirkosta eronneet; käyttekö häissä, hautajaisissa, konfirmaatioissa?
Osa kirkosta eronneista ystävistäni kieltäytyy täysin osallistumasta juhlien kirkollisiin osuuksiin. Miten teillä? Jätättekö menemättä konfirmaatio juhliin, häiden kirkko-osuuteen tai hautajaisiin?
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 11:29"]Menen häihin ja hautajaisiin. Eniten mietitytti jo vuosia etukäteen kummitytön konfirmaatio... Minut sinne kuitenkin kutsuttiin, eturiviin pyydettiin istumaan. Kun oli siunauksen aika, menin eteen ja tein kuten muutkin. Lausuin siunauksenkin. Tuntui tökeröltä ja oudolta, mutta en näyttänyt sitä ulospäin. Kunnioitin läheisteni toivetta, vaikka oikein hyvin tietävät, etten kuulu kirkkoon, enkä usko jumalaan.
[/quote]
Niin, ja muuten kirkossa toimin kuten muutkin ovat kirjoittaneet. En rukoile tms.
Osallistun kirkkohäihin ja hautajaisiin kyllä aina kun minut on kutsuttu. Konfirmaatioon minua ei ole vielä toitaiseksi kutsuttu. En ota osaa virsiin, rukouksiin enkä uskontunnustuksiin.
Oma äitini ilmoitti jo, ettei hyväksy naimisiinmenoani, koska minulle ei tule kirkkohäitä. Hääni ovat vielä edessäpäin, saa nähdä mikä show siitä sitten tulee.
Kirkko on minulle kaunis talo joten ihan hyvin voin sinne mennä. Ei ole koskaan ollut minusta ahdistavaa tms.
Rukoilen joka päivä mutten kuulu kirkkoon.
Mieheni on eronnut kirkosta aikapäiviä sitten. Syystä ettei usko. Sopii minulle.
Itse olen tapakuuluvainen, ja poikamme kastettiin - ihan kappelissa. Mies tuli tietenkin oman lapsensa kastetialisuuteen. Olemme käyneet yhdessä niin hautajaisissa kuin häissäkin kirkossa. Oman pojan rippijuhlat ovat parin vuoden kuluttua, eiköhän mennä sittenkin kirkkoon, mies ei vain änkeä ehtoolliselle. Pika sa sitten itse isompana päättää kirkkoon kuulumisestaan, kun on opin saanut.
Kummitätini mies on (tamperelainen) työläistaustainen ateisti. Hän ei jalallaan kirkkoon astu, ja nostaa siitä lähes älämölön. Ei tullut minun rippujuuhliini (kauan sitten) eikä poikani ristiäisiin, vaikka hänen poikansa oli poikani kummi. Kai hän pelkää, että usko-pöpöt tarttuvat.
Menen jos kutsutaan, nousen seisomaan silloin kun kuuluu ja rukouksen aikana katselen kenkiäni.
En mene. Jos kutsutaan mietin tarkemmin. Suvussa on niitä joiden mielestä pakanat eivät ole tervetulleita kirkkoon.
Yhtälailla voisi kysyä että oletko uskovainen kun kuulut kirkkoon? Tai että vain kaikki uskovaiset saisivat tulla kirkkoon häihinne? Itse en kuulu kirkkoon, mutta myös uskon johonkin suurempaan, luojaan? En tarvitse byrokraattista kirkkoa uskontooni. Kirkossa käyn missä tilaisuudessa tahansa, mutta en mene ehtoolliselle. Tämän teen myös siksi että menen ihmisten takia, en kirkon takia. Suomessa nyt vaan ajatellaan että kuuluu kuulua kirkkoon. Ajatelkaa omilla aivoillanne.
Käyn, sekä myös kauneimmissa joululauluissa.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 06:02"]
Osa kirkosta eronneista ystävistäni kieltäytyy täysin osallistumasta juhlien kirkollisiin osuuksiin. Miten teillä? Jätättekö menemättä konfirmaatio juhliin, häiden kirkko-osuuteen tai hautajaisiin?
[/quote]
Hautajaisiin ja häihin menen ihan ok mutta en toki osallistu uskontunnustuksiin yms. Konfirmaation jätän mielellään väliin.
En ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta mielenkiinnolla oon aina osallistunut kun on kutsuttu. Tuntuis hassulta jäädä pois. Vaikka vähän sellanen pakanafiilis aina tuleekin kun muut rukoilee ja itse seuraa vaan vieressä..
Käyn. En kyllä käy kirkossa "muuten vaan", mutta ap:n mainitsemissa toimituksissa kyllä.
Tietenkin menen jos kutsutaan, ja myös käyttäydyn seremonian mukaisesti ( en tietenkään rukoile mutta liitän kädet yhteen jne). Mun oma isä ei muuten tullut mun konfirmaatioon (juhliin tuli) vakaumuksensa vuoksi. Muistan, että pidin sitä ihan kunnioitettavana enkä millään lailla loukkaantunut.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 06:23"]Jos minut kutsutaan kuten on tehty, menen. Voin kunnioittaa toisen juhlaa, ei se minua häiritse. En tee numeroa kirkkoon kuulumattomuudestani. Usein kylläkin ne on ne muut jotka tekee siitä numeron.
[/quote]
Näin.
Kiitos vastauksista. Tässä taitaa olla hieman kuilua vanhemman ja nuoremman sukupolven välillä. Tuntuuhan se hieman oudolta seisoskella ja tuijotella seiniin toisten rukoillessa ja laulaessa virsiä.
AP
Sujuvasti käyn ja teen kaikki tarvittavat operaatiotkin. Paitsi en posmota uskontunnustusta.