Kirkosta eronneet; käyttekö häissä, hautajaisissa, konfirmaatioissa?

Käyn normaalisti

No harvemmin noita edes on, menen vaan ihan läheisten hautajaisiin ja häihin koska en muutenkaan välitä noista hömpötyksistä. Konfirmaatiojuhliin menisin vain omien lasten kohdalla, jos siis menevät ripille sitten joskus (muita oikein läheisiä lapsia ei ole). On niin turha juhla.

Jos minut kutsutaan kuten on tehty, menen. Voin kunnioittaa toisen juhlaa, ei se minua häiritse. En tee numeroa kirkkoon kuulumattomuudestani. Usein kylläkin ne on ne muut jotka tekee siitä numeron. 

Tietysti. Kirkkoon kuuluminen on vain maksujuttu. kuulun seurakuntaan mieleltäni.

En käy ko. tilaisuuksissa. Kirkkoon kuulumattomuutta suurempi syy omalla kohdallani on kuitenkin se, että olen ottanut etäisyyttä myös sukulaisiini ja elän muutoinkin melko askeettista erakon elämää.

Jätän kaikki kirkolliset jutut väliin jos vain mahdollista, enkä vietä joulua tai pääsiäistäkään

Mun kaasot ei kuulu kirkkoon. Siellä ne kiltisti oli :)

Normaalisti käyn, ei ole jäsenkorttia kyselty

Olen käynyt kun kutsu käy. Olen osallistunut myös jumlanpalveluksiin. On todella epäkohteliasta kieltäytyä mielestäni. Kyse on juhlittavan ihmisenkunnioittamisesta, ei omasta aatteesta.

Ymmärrän, jos joku on kokenut esim. vanhempiensa taholta hengellistä väkivaltaa, etteivät pysty noihin tilaisuuksiin osallistumaan, mutta muuten ihmettelen, että voivatko samat ihmiset kuitenkin mennä muiden uskontojen tilaisuuksiin, juurikin esim. hindujen häihin yms.

Kyllä mä kirkkoon voin mennä ihan hyvin. Minusta kyse on esim. Hääparin kunnioittamisesta. Olen myös ollut sivukummin roolissa kasteessa, papin kanssa käytiin ennen seremoniaa läpi käytännön jutut miten toimitaan kun uskontunnustus Ym. Ei mulle kuulu. Käyn siis kirkkojuhlissa mutta rukousten ja uskontunnustusten ajan olen hiljaa. Eikä ole mitään ongelmaa osallistua myös muiden uskontosuuntausten juhliin..

t:pakana

Jos saan kutsun, koen, että minut toivotaan paikalle, eli tietysti menen kunnioittamaan henkilöä/henkilöitä, joilla on tärkeä päivä.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 06:23"]

Jos minut kutsutaan kuten on tehty, menen. Voin kunnioittaa toisen juhlaa, ei se minua häiritse. En tee numeroa kirkkoon kuulumattomuudestani. Usein kylläkin ne on ne muut jotka tekee siitä numeron. 

[/quote]Täsmälleen sama juttu. Käyn matkoilla myös tutustumassa kirkkoihin, ne ovat myös historiaa.

Meillä ei kutsuttu kirkkoon kuulumattomia vihkiäisitilaisuuteen. Muutama veti herneen todella syvälle nenään kuten miehen sisko. Totesimme näille vieraille, että koska seremonia on kristillinen eivätkä he ole seurakunnan jäseniä, niin se ei merkitse heille mitään. Siksi heitä ei kirkkoon kaivata.

No konfirmaatio on vähän sillä rajalla, että menisinkö. Jos olisi oikein läheinen rippilapsi. Häät ja hautajaiset käydään.

Eikö se olekin juuri sitä suvaitsevaisuutta, että kykenee kunnioittamaan toisten juhlia, vaikkei oma arvomaailma kohtaakaan aihetta.

Menen kun kutsutaan, kunnioitan läheisteni elämän virstanpylväitä heidän maailmankatsomukseensa katsomatta.

Jos minut kutsutaan, tottakai kunnioitan toisen juhlaa ja tulen paikalle. En muutenkaan tee numeroa uskonnottomuudestani, minun mielestäni on jokaisen oma asiansa mihin uskoo. Osallistun myös työni takia koulun jumalanpalveluksiin, ei ole tullut mieleenkään että en osallistuisi, se on osa lukuvuoden ohjelmaa. Matkaillessa käyn myös ihailemassa vanhoja komeita kirkkoja, ne ovat useimmiten todella kauniita.

Olen käynyt parin eri uskontokunnan häissä sekä ristiäisissä. Oma kirkkoon kuulumattomuus tai kuuluminen ei vaikuta.

15 on ahdasmielinen ihminen. Häntä ei sitten varmaan kutsuta maistraattihäihin.

Totta kai menen läheisten ihmisten hautajaisiin ja häihin, jos on kutsuttu. Konfirmaatioon en välttämättä menisi, koska meidän perheessä sitä ei ole koskaan pidetty minään isona ja tärkeänä juttuna. En ollut edes siskojeni konfirmaatioissa. Perheen ulkopuolisten konfirmaatioon minua ei ole edes koskaan kutsuttu.

Yleensä noissa tapahtumissa toimin kuten muutkin. Rukouksen aikana en lausu mitään tai risti käsiäni, mutta laitan katseeni kuitenkin alaviistoon, kuten rukoilevilla on tapana.

Minusta on pelkästään noloa, jos ei ole valmis kunnioittamaan toisen vakaumusta. Tosin minunkin kohdalla on yleensä niin, että saan paskaa niskaan, vaikka osaan itse kunnioittaa toisen uskoa. Jouluisin ja pääsiäisenä alkaa aina sama urputus "Ei sun tarvisi olla täällä kotona lomailemassa, kun et mihinkään usko" Jep, tosiaan oma mikähän se, että olen valinnut ammatin, jossa vapaapäivät noudattavat kristillistä kaavaa. Loukkaavinta tuossa on se, että ei meidän juhlapyhien vietossa ole mitään kristillistäkään, vaikka kaikki muut perheestäni kuuluvat kirkkoon. Kukaan ei siunaa sekuntiakaan ajatuksista Jeesus-asioille, tullaan vain mässäämään hyvää ruokaa.