Lue keskustelun säännöt.
Haluan muuttua. En jaksa enää elää puoliksi.
26.08.2006 |
Olen ikuisuuden ollut se kiltti, joka miettii, aiheutanko pahan mielen tekemällä niin tai näin. Jos sanon vähän pahasti (omassa mittakaavassani) jollekin ihmiselle, vatvon asiaa lopun päivän ja ehkäpä vielä huomennakin. Saatan pyytää anteeksi (palaan pehmittelemään sanomisiani), mutta toinen osapuoli ei ole edes huomannut minun sanoneen mitään pahaa. Olen siis jättänyt suuren osan luovuudestani käyttämättä, oikeudestani elää.
Aloitan hiiren hiljaa, mutta päättäväisesti. Kun kerran olen tällainen, on pakko parisuhteessakin olla epätyydyttäviä kohtia.
Mitä veikkaatte, voikos tämä nyt sitten laukaista kriisin miehessäni? Hänellä on kaikki asiat ollut aina niin " hyvin" , lähes itsestäänselviä. Enää en jaksa pitää huolta hänen hyvinvoinnistaan.
Kommentit (6)
Parisuhteemme ainoat ongelmat MIEHENmielestä on se, että mul on vähän vaikeaa. MUA PELOTTAA mitä tää saa aikaan miehessä. Ei sillä, et peruisin päätöstäni, mutta kun on ollut niin raskasta pitkän aikaa. Antakaas vinkkejä, miten pysyisin nahoissani, jämäkkänä, enkä lähtis enää uhrautujan tielle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutoksen on lähdettävä sinusta itsestäsi. Ei kenenkään tarvitse kaikkea niellä. Auttaisiko, jos miehesi kanssa sopisitte " tapaamisen" jolloin juttelisitte asioita kahdestaan. Löisitte yhdessä kortit pöytään ja etsisitte keinoja tilanteen parantamiseksi. Jos mies vaikka ottaisi sinut enemmän tosissaan.
Tiedän, että on helpommin sanottu kuin tehty..
eikä susta erilaista tuu vaikka kuinka aikoisit ja miksi pitäiskään? Kyse ei kuitenkaan ole siitä ettet uskaltaisi sanoa vastaan vaan siitä että ajattelet sitä miltä toisesta tuntuu. Ei se ole mikään huono asia, mitä jos yrittäisit hyväksyä itsesi sellaisena kun olet.
Tuohon vatvomiseen voi auttaa kun asetut itsesi ulkopuolelle, mietit mitä sanoit/teit ja ajattelet mitä ajattelisit jos sanoja/tekijä olisi ollut joku toinen kuin sinä? 99% tapauksissa et tietenkään olisi loukkaantunut.
Sen kun muistat, että sellaisesta ei tule kenenkään loukkaantua jossa ei ole ollut pahaa loukkaamisen tahtoa mukana, se riittää jo tosi pitkälle.
Itselläni on ollut samaa " vikaa" joskus mutta olen oppinut etten oikeastaan haluakaan muuttua ;-) (vaikkei se omien potentiaalisten mokien pohtiminen mitenkään kivalta tunnukaan).
Ja useimmiten silloin on tunne, että tunnen syyllisyyttä MIEHEN puolesta. Joo, masentunut olen kyllä ollut kautta aikojen, ja kiltteydestähän se johtuu. Uskoisin näin.
ap
Voi myös käydä niin, että miehesi alkaa arvostaa ja kunnioittaa sinua eri tavalla kun luovut tuosta kiltteydestä. Ei se tietenkään ilman muuta helposti ja hymyillen käy, mutta yleensä se menee niin, että sitä, joka arvostaa itseään, on helppo arvostaa. Tietysti jos mies on halunnut itselleen alamaisen, palvelijan, paapojan ja myötäilijän, voi olla ettei hän kestä tasa-arvoista kumppania.
Jookoskookos?
Miehesi sietääkin saada vähän shokkihoitoa, jos pitää sinua itsestäänselvyytenä ;)