Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla ollut raskas vauvavuosi..
Vauvavuoden kauhu
29.07.2021 |
Miten selvisitte seuraavan lapsen odotuksesta ja vauvavuodesta (etenkin psyykkisesti)..?
Meillä kotona 2,5v lapsi ja ajatuksissa seuraava, jotta ikäero ei ihan valtavaksi venyisi. Meillä on aina ollut ajatus, että lapsia olisi kaksi. Sitä myös toivomme hartaasti, mutta itse en ole selvinnyt jotenkin henkisesti vauvavuoden rankkuudesta. Meillä oli koliikista ja refluksista kärsivä vauva, joka huusi ensimmäiset 6kk n. 8-10h vuorokaudesta. Useimmiten putkeen klo 18-00/02 sekä muutamia tunteja päiväsaikaan päälle. Aivan hirveää. Koen olevani jopa "katkera" näin jälkikäteen, kun apua ei tullut mistään ja uutena äitinä en tiennyt tavallisesta vauva-arjesta mitään tai ymmärtänyt, ettei meno ollut normaalia.. Kasvaessa yöhuudoista päästiin eroon, mutta lapsi jatkoi todella takertuvana (etenkin minuun) yötä päivää. Lisäksi lapsi oli (on) todella temperamenttinen ja sai usein "affektikohtauksia", kun hermostui/loukkaantui. Näissä kohtauksissa lapsi saattoi unohtaa hengittää ja hetkellisesti pyörtyi. Kaiken päälle lapsi käveli 8kk iästä lähtien (kolhien itsensä kaikkialle). Vauvavuoden jälkeen lapsi meni päivähoitoon ja koin olevani aivan loppu. Nyt kun aikaa on kulunut tästä 1,5v, olen jokseenkin toipunut ja oma itseni, nautin myös ajasta touhukkaan ja iloisen taaperon kanssa. En kuitenkaan tiedä, miten selviäisin, jos toisen lapsen kohdalla vauvavuosi olisi samanlainen kuin ensimmäinen. Lapsia olisi tällöin kaksi, eikä samanlainen hullunmylly vaan olisi mahdollinen. Onko joku saanut apua neuvolasta/psykologilta tai muulta taholta, jotta vauvavuoden "kauhusta" pääsisi henkisesti eroon ja voisi aloittaa mahdollisen uuden vauvavuoden ikäänkuin "puhtaalta pöydältä" ..?
Kommentit (40)
Jätin toisen lapsen tekemättä vaikka mies olisi halunnut toisen ja jopa kolmannenkin. Lapsella oli koliikki, refluksi ja maitoallergia, joten nukkui muutaman tunnin vuorokaudessa pätkissä ja muuten huusi. Mies reissutyössä eli pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolasta voi kokeilla, mutta ikävä kyllä en hirveästi laskisi sen avun varaan. Auttaisiko ihan vaikka ystävälle puhuminen? Tai miehelle?
Antaisin ajan kulua ja tehdä tehtävänsä. Sitten uutta lasta suunnitelmiin, kun siihen on todella valmis.
En usko, että neuvolasta voit saada apua, mutta ottakaa lastenhoitaja pariksi tunniksi joka päivä, jos lapselle tulee koliikki. Voit nukkua sen ajan kotona ja hoitaja käy vaunulenkillä ulkona. Jo ajatus avusta voi ehkä helpottaa.
Jotenkin kuulostaa niin pakonomaiselta, että pitää tehdä toinen lapsi. Ihan hullua puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se touhukas ja iloinen taaperokin tulee uhmaikään ja murrosikään. Että ei ne haasteet siihen vauvavuoteen lopu...
Kohta puoliin, jos vauva tulisi alulle, osuisi syntymä sopivasti siihen, kun esikoisella on uhmaikä pahimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että neuvolasta voit saada apua, mutta ottakaa lastenhoitaja pariksi tunniksi joka päivä, jos lapselle tulee koliikki. Voit nukkua sen ajan kotona ja hoitaja käy vaunulenkillä ulkona. Jo ajatus avusta voi ehkä helpottaa.
Siinä ei kuule silloin nukuta kun koliikkikirkuna kaikuu korvissa 24/7. Silloin ollaan zombie. Mies kävi leikkauksessa kun lapsella oli koliikki ja sanoi lääkärille väsyneesti, että vihdoinkin saan nukkua. Lääkäri siihen että ei tämä unta vastaa, mutta ehkä sen jälkeinen lepo tekee hyvää.
Ehkä turhaan koet painetta ajasta, ap. Mieluummin vuosi tai pari enemmän ikäeroa - tai ei ollenkaan sisarusta - kuin liian nopeasti sisar, lapselle jolla on ollut todella rankkaa. Esikoinen saattaisi "menettää" sinut tulokkaalle, vaikka vauvan kanssa menisi hyvin, ja ehkä juuri sen takia. Mielestäni naiset miettivät liikaa lukuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän ensimmäinen lapsi oli pienenä koliikkivauva, joka puklaili joka päivä ja häntä piti kanniskella kaiket illat. Nukkui vain kohoasennossa. Toinen meillä sen sijaan oli rauhallinen vauva, joka nukkui yönsä hyvin. Eli vauvavuoden raskaus riippuu ihan täysin vauvasta. Teilläkin seuraava voi olla helppo tapaus.
Toisen kanssa ei myöskään stressaa enää jokaista älähdystä samalla tavalla kuin esikoisen kanssa. Ja toisaalta kun päivisin on paljon touhua taaperon kanssa, niin yöt vauvan kanssa ovat rauhallisempia.
Itse koin, että kahden kanssa olin 100×energisempi kuin koliikkivauvan kanssa, koska sain nukkua! Meillä siis lapsilla ikäeroa 2v 8 kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että neuvolasta voit saada apua, mutta ottakaa lastenhoitaja pariksi tunniksi joka päivä, jos lapselle tulee koliikki. Voit nukkua sen ajan kotona ja hoitaja käy vaunulenkillä ulkona. Jo ajatus avusta voi ehkä helpottaa.
Siinä ei kuule silloin nukuta kun koliikkikirkuna kaikuu korvissa 24/7. Silloin ollaan zombie. Mies kävi leikkauksessa kun lapsella oli koliikki ja sanoi lääkärille väsyneesti, että vihdoinkin saan nukkua. Lääkäri siihen että ei tämä unta vastaa, mutta ehkä sen jälkeinen lepo tekee hyvää.
No ei se vauva niin kovaa huuda, että kotiin asti kuuluu, jos hoitaja vie vauvan vaunulenkille kotipihaa kauemmas. Sehän sen hoitajan ottamisen idea olisi, että saisi edes hetken taukoa huutokonsertista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt tätä yhden lapsen perhettä myös vaihtoehtona. Mies tosiaan vaan haluaa aika ehdottomasti toista lasta. Ja toisaalta ymmärrän halun, meillä on hirmu kivaa perheenä ja koen arjen NYT helpoksi, kun lapsi on isompi. Kuitenkin vauvavuosi oli niin pettymys ja välillä aivan yksi suuri hel***ti, etten tiedä, miten järjissäni seuraavasta vastaavasta selviäisin. Tosiaan mietin, saako tällaisen pettymyksen tai muun käsittelyyn apua, tai auttaako jokin ulkopuolinen taho, jos perheeseen syntyy erityisen haastava toinen lapsi (ja en puhu nyt vammaisuudesta, se on asia erikseen).
Minulla oli esikoinen hyvin haastava. Ei nukkunut muualla kuin sylissä ensimmäiset puoli vuotta, kärsi refluksista, itki jatkuvasti. Valtavan uhmakas ja energinen. Uskalsin tehdä toisen vasta kun isompi esikoulussa. Kakkonen on aurinkoinen, rauhallinen, leppoisa tyyppi. Vauvavuosi oli hänen kanssaan todella helppo. Nyt kauhistuttaa että melkein jäi toinen tekemättä kun jännitin niin paljon että tuleeko ensimmäisen toisinto, mutta ovat kuin yö ja päivä. Eipä sitä voi valmiiksi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen keskusteluapua, esim neuvolapsykologi tai perheterapeutti. Saisit purkaa rauhassa tuntojasi, se voisi selkeyttää ajatuksia.
Meidän esikoinen oli erittäin allerginen monelle ruoka-aineelle ja itki ekat 6kk melkolailla 24/7. Hän nukkui ainoastaan liikkuvista vaunuissa, autossa tai jos häntä hytkytti sylissä. Miehen kanssa vuoroissa hoidettiin. 2 vuotiaaksi asti esikoinen nukkui yöt 15min pätkissä ja oli muutenkin temperamentiltaan vaativa.
Toista lasta uskallettiin yrittää, kun esikoinen oli 3v. Lopulta lapsille tuli neljän vuoden ikäero. Kuopus taas oli aurinkoinen ja hyvin nukkuva vauva. Hän oli helposti sopeutuva ja tyytäväinen pienestä pitäen. Esikoisen kanssa rytmeistä piti pitää melkein minuutilleen kiinni, tai helvetti oli irti. Kuopusta taas muutokset eivät hetkauttaneet suuntaan tai toiseen.
Nykyisin molemmat jo teinejä ja edelleenkin aivan erilaisia. Molemmat kuitenkin omalla tavallaan erittäin rakkaita ja ihania. Esikoinen on edelleen temperamenttinen ja herkkä, kuopus on edelleen mukautuvainen ja tyytyväinen. Onneks uskallettiin tehdä toinenkin lapsi, eikä pelätty helvetillistä vauvavuotta ( tai kahta).
Hoidatko lapsia yksin vai miksi mies ei koe kuormittuneensa ekasta lapsesta? Jakakaa lapsenhoitoa enemmän, jos taas tulee koliikkivauva? Vastamelukuulokkeet auttaa myös pysymään järjissään.
Miettikää miehen kanssa ihan käytännön toimia, miten saatte arjen jotenkuten toimimaan, vaikka kakkonenkin olisi yhtä haastava. Esim. mies sitoutuu mahdollistamaan sulle x määrän vapaahetkiä viikossa, pääset tarvittaessa vaikka hotelliin nukkumaan säännöllisesti jos se on ainut keino saada unta jne. Meillä kakkonen on osoittautunut esikoista helpommaksi vauvaksi ja huomattavasti paremmaksi nukkumaan. Eli en oikeastaan oo edes tarvinnut mitään vuorotteluja öiden suhteen tai oikein vapaatakaan. Nukkuuko teillä esikoinen nyt säännöllisesti katkeamattomat yöunet? Siis ollessaan terve. Jos ei, niin sen asian korjaamiseen panostaisin ehdottomasti ennen kakkosen yrittämistä.
Teillä on hyvä ikäero nyt. Lapsi olisi lähemmän 4 v uuden syntyessä, joten pahin uhmis ehkä takana. Lapsi myös pärjää jo hieman itsekseen ja voi auttaa mm. Tuomalla pullon ja vaipan tms.
Jos oikeasti haluaa vauvan, sen kanssa selviää. Ei tarvitse vanhempana sitten katua. Ihan varmasti jaksat jos kovasti toista lasta toivot. On toki hyvä miettiä lastenhoitojärjestelyjä etukäteen.
Vauvavuoden kauhu kirjoitti:
Olen miettinyt tätä yhden lapsen perhettä myös vaihtoehtona. Mies tosiaan vaan haluaa aika ehdottomasti toista lasta. Ja toisaalta ymmärrän halun, meillä on hirmu kivaa perheenä ja koen arjen NYT helpoksi, kun lapsi on isompi. Kuitenkin vauvavuosi oli niin pettymys ja välillä aivan yksi suuri hel***ti, etten tiedä, miten järjissäni seuraavasta vastaavasta selviäisin. Tosiaan mietin, saako tällaisen pettymyksen tai muun käsittelyyn apua, tai auttaako jokin ulkopuolinen taho, jos perheeseen syntyy erityisen haastava toinen lapsi (ja en puhu nyt vammaisuudesta, se on asia erikseen).
Jos mies niin kiihkeästi haluaa toista lasta, hän ottaa sitten päävastuun sen hoitamisesta. Tuttipullo pysyy miehenkin kädessä ja vauva miehen sylissä, joten asiassa ei ole ongelmaa.
Eiköhän kannata suosiolla jättää se toinen vauva tekemättä. Tosiaan, kun koskaan ei tiedä, millainen se on. Voihan se olla vaikka vammainen ja sitten haasteet ei menekään ohi vauvavuoden jälkeen.