Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla ollut raskas vauvavuosi..
Vauvavuoden kauhu
29.07.2021 |
Miten selvisitte seuraavan lapsen odotuksesta ja vauvavuodesta (etenkin psyykkisesti)..?
Meillä kotona 2,5v lapsi ja ajatuksissa seuraava, jotta ikäero ei ihan valtavaksi venyisi. Meillä on aina ollut ajatus, että lapsia olisi kaksi. Sitä myös toivomme hartaasti, mutta itse en ole selvinnyt jotenkin henkisesti vauvavuoden rankkuudesta. Meillä oli koliikista ja refluksista kärsivä vauva, joka huusi ensimmäiset 6kk n. 8-10h vuorokaudesta. Useimmiten putkeen klo 18-00/02 sekä muutamia tunteja päiväsaikaan päälle. Aivan hirveää. Koen olevani jopa "katkera" näin jälkikäteen, kun apua ei tullut mistään ja uutena äitinä en tiennyt tavallisesta vauva-arjesta mitään tai ymmärtänyt, ettei meno ollut normaalia.. Kasvaessa yöhuudoista päästiin eroon, mutta lapsi jatkoi todella takertuvana (etenkin minuun) yötä päivää. Lisäksi lapsi oli (on) todella temperamenttinen ja sai usein "affektikohtauksia", kun hermostui/loukkaantui. Näissä kohtauksissa lapsi saattoi unohtaa hengittää ja hetkellisesti pyörtyi. Kaiken päälle lapsi käveli 8kk iästä lähtien (kolhien itsensä kaikkialle). Vauvavuoden jälkeen lapsi meni päivähoitoon ja koin olevani aivan loppu. Nyt kun aikaa on kulunut tästä 1,5v, olen jokseenkin toipunut ja oma itseni, nautin myös ajasta touhukkaan ja iloisen taaperon kanssa. En kuitenkaan tiedä, miten selviäisin, jos toisen lapsen kohdalla vauvavuosi olisi samanlainen kuin ensimmäinen. Lapsia olisi tällöin kaksi, eikä samanlainen hullunmylly vaan olisi mahdollinen. Onko joku saanut apua neuvolasta/psykologilta tai muulta taholta, jotta vauvavuoden "kauhusta" pääsisi henkisesti eroon ja voisi aloittaa mahdollisen uuden vauvavuoden ikäänkuin "puhtaalta pöydältä" ..?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on hyvä ikäero nyt. Lapsi olisi lähemmän 4 v uuden syntyessä, joten pahin uhmis ehkä takana. Lapsi myös pärjää jo hieman itsekseen ja voi auttaa mm. Tuomalla pullon ja vaipan tms.
Jos oikeasti haluaa vauvan, sen kanssa selviää. Ei tarvitse vanhempana sitten katua. Ihan varmasti jaksat jos kovasti toista lasta toivot. On toki hyvä miettiä lastenhoitojärjestelyjä etukäteen.Anteeksi, mutta oletko tietoinen, että ihmisen raskaus ei kestä vuosia, vaan noin 9kk? 1,5-vuotias ei ole 9kk päästä kuin hieman yli 2v.
Eikun sori, lapsi olikin nyt 2,5v. No ei se silti 9kk kuluttua ole lähelläkään 4v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on itseasiassa kolmonen tulossa ja mietin välillä jaksamista samoin kuin ap. Mutta se riippuu siis ihan täysin vauvasta. Meillä eka oli huono nukkuja ja puklaili hirveästi, toinen nukkui hyvin. Vähän jännityksellä odottelen kolmosta. Miehelle jo sanoin, että jos se on koliikki, niin sitten sen pitää ottaa aina välillä yövuoroja, että saan nukkua. Unideprivaatio on muuten ihan oikea kidutusmenetelmä, mitä Venäjällä käytettiin siihen oppositiojohtajaan. Koliikkivauvan vanhemmat tietävät miltä se tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että neuvolasta voit saada apua, mutta ottakaa lastenhoitaja pariksi tunniksi joka päivä, jos lapselle tulee koliikki. Voit nukkua sen ajan kotona ja hoitaja käy vaunulenkillä ulkona. Jo ajatus avusta voi ehkä helpottaa.
Siinä ei kuule silloin nukuta kun koliikkikirkuna kaikuu korvissa 24/7. Silloin ollaan zombie. Mies kävi leikkauksessa kun lapsella oli koliikki ja sanoi lääkärille väsyneesti, että vihdoinkin saan nukkua. Lääkäri siihen että ei tämä unta vastaa, mutta ehkä sen jälkeinen lepo tekee hyvää.
No ei se vauva niin kovaa huuda, että kotiin asti kuuluu, jos hoitaja vie vauvan vaunulenkille kotipihaa kauemmas. Sehän sen hoitajan ottamisen idea olisi, että saisi edes hetken taukoa huutokonsertista.
Kaikilla koliikkilasten vanhemmilla on varaa hoitajiin ja tiedoksi ettei parin tunnin unet riitä satojen tuntien univajeiden paikkeeksi.
Varmistakaa hoitoapu siltä varalta jos vauvan kanssa on liian raskasta. Ei kai siinä sen kummempaa?
On varmaan tosi hyvä asiaa pohtiakin kaikilta kannoilta yhdessä miehen kanssa. Miten toimitaan, jos toisenkin lapsen vauvavuosi on vaikea? Miten kumpikin vanhempi pystyy lepäämään vuorollaan ja latautumaan arkeen. Miten esikoinen huomioidaan toisen lapsen syntymän jälkeen? Jne, jos siis päätätte toisen lapsen tehdä.
Toisaalta voi olla hyvinkin eheyttävä kokemus, jos toisen lapsen vauva-aika onkin vähemmän kuormittavaa. Voi ehkä kokea sen äitiysloman oikeasti ihanaan aikana, jolloin on aikaa esikoiselle ja vauvalle irti työelämän kuormittavasta oravanpyörästä. Mutta kannattaa tosiaan keskustella asia läpi perin pohjan kaikilta kannoilta puolison kanssa ja tehdä yhdessä päätös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että neuvolasta voit saada apua, mutta ottakaa lastenhoitaja pariksi tunniksi joka päivä, jos lapselle tulee koliikki. Voit nukkua sen ajan kotona ja hoitaja käy vaunulenkillä ulkona. Jo ajatus avusta voi ehkä helpottaa.
Siinä ei kuule silloin nukuta kun koliikkikirkuna kaikuu korvissa 24/7. Silloin ollaan zombie. Mies kävi leikkauksessa kun lapsella oli koliikki ja sanoi lääkärille väsyneesti, että vihdoinkin saan nukkua. Lääkäri siihen että ei tämä unta vastaa, mutta ehkä sen jälkeinen lepo tekee hyvää.
No ei se vauva niin kovaa huuda, että kotiin asti kuuluu, jos hoitaja vie vauvan vaunulenkille kotipihaa kauemmas. Sehän sen hoitajan ottamisen idea olisi, että saisi edes hetken taukoa huutokonsertista.
Kaikilla koliikkilasten vanhemmilla on varaa hoitajiin ja tiedoksi ettei parin tunnin unet riitä satojen tuntien univajeiden paikkeeksi.
No voi v'ttu nyt taas! Jos ei ole varaa, niin sitten jättää lapset tekemättä. Tai kärsii keskenään. Nyt ei puhuttu kaikista vanhemmista, vaan tarjottiin yhtä ratkaisuvaihtoehtoa. Naurettavaa tuollainen kaikesta vastaan jankuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että neuvolasta voit saada apua, mutta ottakaa lastenhoitaja pariksi tunniksi joka päivä, jos lapselle tulee koliikki. Voit nukkua sen ajan kotona ja hoitaja käy vaunulenkillä ulkona. Jo ajatus avusta voi ehkä helpottaa.
Siinä ei kuule silloin nukuta kun koliikkikirkuna kaikuu korvissa 24/7. Silloin ollaan zombie. Mies kävi leikkauksessa kun lapsella oli koliikki ja sanoi lääkärille väsyneesti, että vihdoinkin saan nukkua. Lääkäri siihen että ei tämä unta vastaa, mutta ehkä sen jälkeinen lepo tekee hyvää.
No ei se vauva niin kovaa huuda, että kotiin asti kuuluu, jos hoitaja vie vauvan vaunulenkille kotipihaa kauemmas. Sehän sen hoitajan ottamisen idea olisi, että saisi edes hetken taukoa huutokonsertista.
Kaikilla koliikkilasten vanhemmilla on varaa hoitajiin ja tiedoksi ettei parin tunnin unet riitä satojen tuntien univajeiden paikkeeksi.
No eipä ole kaikilla muutenkaan samoja resursseja käytössään. Elämä ei ole tasapuolista ja se on sitten ihan oma valinta tekeekö lapsia, jos ei ole varaa niille välillä palkata hoitajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että neuvolasta voit saada apua, mutta ottakaa lastenhoitaja pariksi tunniksi joka päivä, jos lapselle tulee koliikki. Voit nukkua sen ajan kotona ja hoitaja käy vaunulenkillä ulkona. Jo ajatus avusta voi ehkä helpottaa.
Siinä ei kuule silloin nukuta kun koliikkikirkuna kaikuu korvissa 24/7. Silloin ollaan zombie. Mies kävi leikkauksessa kun lapsella oli koliikki ja sanoi lääkärille väsyneesti, että vihdoinkin saan nukkua. Lääkäri siihen että ei tämä unta vastaa, mutta ehkä sen jälkeinen lepo tekee hyvää.
No ei se vauva niin kovaa huuda, että kotiin asti kuuluu, jos hoitaja vie vauvan vaunulenkille kotipihaa kauemmas. Sehän sen hoitajan ottamisen idea olisi, että saisi edes hetken taukoa huutokonsertista.
Kaikilla koliikkilasten vanhemmilla on varaa hoitajiin ja tiedoksi ettei parin tunnin unet riitä satojen tuntien univajeiden paikkeeksi.
Miksi ylipäätään tehdä lapsia, jos ei ole varaa muutamaa kymppiä hoitajaan laittaa? Pienikin lepo on parempi kuin ei lepoa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että neuvolasta voit saada apua, mutta ottakaa lastenhoitaja pariksi tunniksi joka päivä, jos lapselle tulee koliikki. Voit nukkua sen ajan kotona ja hoitaja käy vaunulenkillä ulkona. Jo ajatus avusta voi ehkä helpottaa.
Siinä ei kuule silloin nukuta kun koliikkikirkuna kaikuu korvissa 24/7. Silloin ollaan zombie. Mies kävi leikkauksessa kun lapsella oli koliikki ja sanoi lääkärille väsyneesti, että vihdoinkin saan nukkua. Lääkäri siihen että ei tämä unta vastaa, mutta ehkä sen jälkeinen lepo tekee hyvää.
No ei se vauva niin kovaa huuda, että kotiin asti kuuluu, jos hoitaja vie vauvan vaunulenkille kotipihaa kauemmas. Sehän sen hoitajan ottamisen idea olisi, että saisi edes hetken taukoa huutokonsertista.
Kaikilla koliikkilasten vanhemmilla on varaa hoitajiin ja tiedoksi ettei parin tunnin unet riitä satojen tuntien univajeiden paikkeeksi.
No voi v'ttu nyt taas! Jos ei ole varaa, niin sitten jättää lapset tekemättä. Tai kärsii keskenään. Nyt ei puhuttu kaikista vanhemmista, vaan tarjottiin yhtä ratkaisuvaihtoehtoa. Naurettavaa tuollainen kaikesta vastaan jankuttaminen.
No voi vttu! Jätä lapset tekemättä kokonaan! Et voi tietää kumpi teistä jää seuraavan 18 vuoden aikana työttömäksi, sairastuu tai vaikka kuolee. Idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että neuvolasta voit saada apua, mutta ottakaa lastenhoitaja pariksi tunniksi joka päivä, jos lapselle tulee koliikki. Voit nukkua sen ajan kotona ja hoitaja käy vaunulenkillä ulkona. Jo ajatus avusta voi ehkä helpottaa.
Siinä ei kuule silloin nukuta kun koliikkikirkuna kaikuu korvissa 24/7. Silloin ollaan zombie. Mies kävi leikkauksessa kun lapsella oli koliikki ja sanoi lääkärille väsyneesti, että vihdoinkin saan nukkua. Lääkäri siihen että ei tämä unta vastaa, mutta ehkä sen jälkeinen lepo tekee hyvää.
No ei se vauva niin kovaa huuda, että kotiin asti kuuluu, jos hoitaja vie vauvan vaunulenkille kotipihaa kauemmas. Sehän sen hoitajan ottamisen idea olisi, että saisi edes hetken taukoa huutokonsertista.
Kaikilla koliikkilasten vanhemmilla on varaa hoitajiin ja tiedoksi ettei parin tunnin unet riitä satojen tuntien univajeiden paikkeeksi.
No voi v'ttu nyt taas! Jos ei ole varaa, niin sitten jättää lapset tekemättä. Tai kärsii keskenään. Nyt ei puhuttu kaikista vanhemmista, vaan tarjottiin yhtä ratkaisuvaihtoehtoa. Naurettavaa tuollainen kaikesta vastaan jankuttaminen.
No voi vttu! Jätä lapset tekemättä kokonaan! Et voi tietää kumpi teistä jää seuraavan 18 vuoden aikana työttömäksi, sairastuu tai vaikka kuolee. Idiootti.
No juuri tuollaisia tilanteita varten meillä on vararahasto. Ei olisi käynyt mielessäkään tehdä lapsia, jos ei ole varaa maksaa niille tarpeellisia asioita tilanteessa kuin tilanteessa. Lapsilisät menee meillä säästötilille ja jos oikein paha paikka tulee, sieltä otetaan rahat.
Kiitos kaikista vastauksista. Hyviä ajatuksia ja vinkkejäkin. Lapsenvahdin palkkaus viikoittain on hyvä idea. Samoin käytäntöjen selkeä sopiminen esim oma aika jne. Olen aiheen parissa tehnyt tosiaan ajatustyötä ja myös ennakkoon ajatellut, että mahdollisen toisen lapsen synnyttyä pitäisin ensimmäisen lapsen hoidossa ainakin osittain, ihan itsekkäästi oman jaksamisen (pelon) takia. En myöskään aio imettää, mikäli se ei onnistu helposti.
Tosiaan mies hoitaa ja hoiti kyllä lasta, oli kotonakin vuoden aikana 1,5kk, mutta hän pärjää jotenkin luonnostaan lyhyemmillä yöunilla kuin minä. Hän myös kestää huutoa, silloin kun itselläni hermot loppuvat. Mies on myös lahjakas nukkuja, ei herää yleisesti ottaen itkuihin, jatkuvaa koliikkihuutoa lukuunottamatta. Itse hoidin koko vauvavuoden imetyksen, joten tämän myötä myös useammat heräilyt tulivat kontolleni (Lapselle ei voinut antaa korvikkeita, kun huusi niistä kahta kauheammin.) Lisäksi koen miehen jaksaneen kaiken, koska hän pääsi vauvavuonna töihin "lepäämään" ja pois kotoa muihin piireihin..
Mies haluaisi toisen lapsen piakkoin, koska kokee, ettei omaan sisarukseen syntynyt lapsuudessa kunnon sidettä, kun ikäeroa oli yli 7v. Ovat vasta nyt aikuisina olleet tekemisissä, kun pikkusisarkin aikuinen. Toisekseen piti ikävän sitä, että tekemiset ja mielenkiinnon kohteet olivat aivan erilaisia koko lapsuuden. Häntä ei kiinnostanut vauvan/taaperon hoitaminen, mutta myöskään leikkiseuraksi nuoresta sisaruksesta ei ollut. Itselläni on sisarus 2v ikäerolla ja mies "kadehtii" hieman meidän välejämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että neuvolasta voit saada apua, mutta ottakaa lastenhoitaja pariksi tunniksi joka päivä, jos lapselle tulee koliikki. Voit nukkua sen ajan kotona ja hoitaja käy vaunulenkillä ulkona. Jo ajatus avusta voi ehkä helpottaa.
Siinä ei kuule silloin nukuta kun koliikkikirkuna kaikuu korvissa 24/7. Silloin ollaan zombie. Mies kävi leikkauksessa kun lapsella oli koliikki ja sanoi lääkärille väsyneesti, että vihdoinkin saan nukkua. Lääkäri siihen että ei tämä unta vastaa, mutta ehkä sen jälkeinen lepo tekee hyvää.
No ei se vauva niin kovaa huuda, että kotiin asti kuuluu, jos hoitaja vie vauvan vaunulenkille kotipihaa kauemmas. Sehän sen hoitajan ottamisen idea olisi, että saisi edes hetken taukoa huutokonsertista.
Kaikilla koliikkilasten vanhemmilla on varaa hoitajiin ja tiedoksi ettei parin tunnin unet riitä satojen tuntien univajeiden paikkeeksi.
Miksi ylipäätään tehdä lapsia, jos ei ole varaa muutamaa kymppiä hoitajaan laittaa? Pienikin lepo on parempi kuin ei lepoa ollenkaan.
Mitä auttaa maksaa hoitajalle kärryjen lykkimisestä kahdesta tunnista kun ei saa nukuttua sillä välin kuitenkaan. Et ymmärrä mitä unettomuus ja koliikkilapsen huudon kaikuminen korvissa tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että neuvolasta voit saada apua, mutta ottakaa lastenhoitaja pariksi tunniksi joka päivä, jos lapselle tulee koliikki. Voit nukkua sen ajan kotona ja hoitaja käy vaunulenkillä ulkona. Jo ajatus avusta voi ehkä helpottaa.
Siinä ei kuule silloin nukuta kun koliikkikirkuna kaikuu korvissa 24/7. Silloin ollaan zombie. Mies kävi leikkauksessa kun lapsella oli koliikki ja sanoi lääkärille väsyneesti, että vihdoinkin saan nukkua. Lääkäri siihen että ei tämä unta vastaa, mutta ehkä sen jälkeinen lepo tekee hyvää.
No ei se vauva niin kovaa huuda, että kotiin asti kuuluu, jos hoitaja vie vauvan vaunulenkille kotipihaa kauemmas. Sehän sen hoitajan ottamisen idea olisi, että saisi edes hetken taukoa huutokonsertista.
Kaikilla koliikkilasten vanhemmilla on varaa hoitajiin ja tiedoksi ettei parin tunnin unet riitä satojen tuntien univajeiden paikkeeksi.
No voi v'ttu nyt taas! Jos ei ole varaa, niin sitten jättää lapset tekemättä. Tai kärsii keskenään. Nyt ei puhuttu kaikista vanhemmista, vaan tarjottiin yhtä ratkaisuvaihtoehtoa. Naurettavaa tuollainen kaikesta vastaan jankuttaminen.
No voi vttu! Jätä lapset tekemättä kokonaan! Et voi tietää kumpi teistä jää seuraavan 18 vuoden aikana työttömäksi, sairastuu tai vaikka kuolee. Idiootti.
"Hieman" eri asia joku parin tunnin hoitoapu kuin kuolema. I d i o o t t i!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän ekan lapsen ekat vuodet olivat kamalia, hyvin samanlaista kuin ap kuvaa. Lisäksi vauvalla oli muita suuria terveysongelmia.
Kun kuopus syntyi, odotin koko ajan niitä samoja ongelmia ja itkin onnesta, kun niitä ei tullut. Vauva oli helppo ja terve. Heräsi pari kertaa yössä syömään ja jatkoi sitten uniaan tyytyväisenä. En ole koskaan aikuisena nukkunut niin hyvin ja paljon kuin kuopuksen ekoina vuosina. Elämä oli aivan mahtavaa.
Oltiin kyllä varauduttu mielessämme vaikeampaan toiseen vauvavuoteen. Erityisesti oltiin sovittu, että saisin joskus nukkua ilman vauvaa 3 t putkeen. Esikoisen vauva-aikana sain kerran 3 t unet (vauva riittävän kaukana, jotta en kuullut jatkuvaa huutoa) ja olin noiden unien jälkeen kuin uusi ihminen.
Nyt lapset ovat upeita teinejä, esikoinen kohta aikuinen. Olisin kyllä ottanut riskin, että kuopuskin olisi ollut vaikea vauva, jos lopputulos olisi näin ihana kuin meidän lapset.
Pieni lapsi, pienet murheet. Vauvavuosi voi olla kamala, ja kamaluushan voi jopa jatkua tästä eteenpäinkin (sairas lapsi).
Kannattaa miettiä tosissaan niitä omia voimavaroja. Mitä jos sen lapsen kanssa ei olekaan "helppoa" missään vaiheessa? 18 vuoteen mahtuu paljon tapahtumia ja kehitysvaiheita.
Vauvavuoden kauhu kirjoitti:
Olen miettinyt tätä yhden lapsen perhettä myös vaihtoehtona. Mies tosiaan vaan haluaa aika ehdottomasti toista lasta. Ja toisaalta ymmärrän halun, meillä on hirmu kivaa perheenä ja koen arjen NYT helpoksi, kun lapsi on isompi. Kuitenkin vauvavuosi oli niin pettymys ja välillä aivan yksi suuri hel***ti, etten tiedä, miten järjissäni seuraavasta vastaavasta selviäisin. Tosiaan mietin, saako tällaisen pettymyksen tai muun käsittelyyn apua, tai auttaako jokin ulkopuolinen taho, jos perheeseen syntyy erityisen haastava toinen lapsi (ja en puhu nyt vammaisuudesta, se on asia erikseen).
Ihan kun omaa tekstiä lukisi.
Munkin 2-vuotias oli koliikkivauva ja vasta puoli vuotta sitten nukkui heräämättä koko yön. Mies haluaisi toisen ja olisi jopa valmis jäämään kotiin esikoisen ja vauvan kanssa ja minä menisin töihin kun vauva on 4kk. Tämän takia olen vähän lämmennyt toiselle lapselle mutta silti en halua ottaa riskiä että silti se lapsenhoito kaatuisi mun niskaan ja tulisi toinen koliikkivauva. Varsinkin kun ekan raskauskaan ei ollut "sellainen ihana hehkuva odotusaika" kun annetaan ymmärtää. Raskauspahoinvointi oli käytännössä koko 9kk, lisäksi rampattiin vähän väliä ultrassa kun lapsen kehityksestä ja terveydestä oli huoli.
Eli ajatus ei houkuttele. Ja ymmärrän miksi halutaan pienellä ikäerolla, että sisarukset viihdyttää ja saa iloa toisistaan.
Olen nyt kolmekymppinen ja vaikka biologisesti täytyisi olla vikkelä, vedän kuitenkin ikäeron (jos edes toista lasta tulee) niin että esikoinen menee eskariin/ekaluokalle niin ehkä silloin vauvavuosi on unohtunut
Tehkää kakaroita, kakarat on ihania elämäsi loppuun asti.
Täällä toinen, jolla on ihan samat mietteet kuin ap:lla. Meillä ei ollut oikeaa koliikkia, mutta lapsi ei suostunut nukkumaan sängyssä tai vaunuissa, piti kanniskella koko ajan. Lisäksi sain synnytyksessä paljon vaurioita. Olin vauvan ensimmäiset kuukaudet kipeä ja aivan lopussa unenpuutteen takia, ja mies ei oikein ymmärtänyt että miksi minulla on niin rankkaa. Nalkutti vielä kotitöistä jne.
Nyt on helppoa ja mukavaa, ja asioista on saatu puhuttua. Meilläkin on ollut kaksi lasta toiveissa ihan senkin takia, että lapsilla olisi toisistaan leikkiseuraa ja myöhemmin elämässä ainakin yksi läheinen sukulainen vielä meidän jälkeenkin (meillä pienet suvut).
Tuntuu vain ahdistavalta, että se sama alkaisi uudestaan ja elämä menisi riitelyksi. En halua, että tuo rakas taapero joutuisi kärsimään. Mutta sitten hän joutuu kasvamaan ainoana lapsena, enkä sitäkään olisi oikein toivonut.
Meillä oli tosi vaikea vauvavuosi. Lapsella oli pahat allergiat, loppujen lopuksi hänelle sopi alle 10 ruoka-ainetta. Vauva huusi tunnin-kaksi, nukkui vartin, huusi tunnin-kaksi, nukkui vartin jne. 1,5v jälkeen alkoi helpottaa, mutta edelleen yöt pätkittäisiä, noin tunnin välein heräilyä.
Sen jälkeen lapsi onkin ollut kuin unelma, ei mitään ihmeempää uhmaakaan. Mutta silti meillä tulee nyt ikäeroa 7v. Nyt vasta ollaan valmiita.
Anteeksi, mutta oletko tietoinen, että ihmisen raskaus ei kestä vuosia, vaan noin 9kk? 1,5-vuotias ei ole 9kk päästä kuin hieman yli 2v.