Haluaisin lapsen.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:06"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 20:31"]Mä olin ihan samassa tilanteessa kuin sä aikanaan, iätkin melkein täsmää, oltiin seurusteltu vielä vähemmän aikaa. Mä tein lapsen ja päivääkään en oo katunut. Minä ja mies ollaan erottu ajat sitten, mutta ollaan hyvissä väleissä ja hän on hyvä isä. Korkeakoulutuksenkin olen hankkinut. Niin paljon kuin haluaisinkin puhua sulle järkeä, niin en vaan voi. Jos mulla ei olisi mun ihanaa pikku sydänkäpystä elämässäni niin mulla ei olisi mitään. Tee niin kuin sydän sanoo, järki on joskus liian järkevä....;) Onnea mitä tahansa päätätte...

[/quote] tosi hyvä esimerkki olet! :/

[/quote]

Ap. Haluatko yhtä ahdasmieliseksi äidiksi kun nämä, jotka täällä moralisoi ja soimaa äitejä, jotka ovat valinneet toisin kuin he???

Ja mikä pakko on olla aina parisuhde??? Kun voihan yksinkin lapsen saada ja aivan harkitusti ja olla hyvä äiti. Jos joku lapselle keskenkasvuisesti tekee niin on se isä, joka lähtee ja jos ei lapsestaan huolehdi sen jälkeenkin. Mikä ihme se on, että aina naisia pitää soimata ja nainen tekee sen itse.

[/quote] kysy joskus lapsen mielipidettä, et haluaako hän isän elämäänsä ja kokonaisen perheen. Tuntuu noita teiniäitejä Suomi täynnä, ketkä ensin tekee ja sitten ajattelee. Lapsi jää kärsii!

[/quote]

Komppaan viimeistä.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 20:31"]Mä olin ihan samassa tilanteessa kuin sä aikanaan, iätkin melkein täsmää, oltiin seurusteltu vielä vähemmän aikaa. Mä tein lapsen ja päivääkään en oo katunut. Minä ja mies ollaan erottu ajat sitten, mutta ollaan hyvissä väleissä ja hän on hyvä isä. Korkeakoulutuksenkin olen hankkinut. Niin paljon kuin haluaisinkin puhua sulle järkeä, niin en vaan voi. Jos mulla ei olisi mun ihanaa pikku sydänkäpystä elämässäni niin mulla ei olisi mitään. Tee niin kuin sydän sanoo, järki on joskus liian järkevä....;) Onnea mitä tahansa päätätte...

[/quote] tosi hyvä esimerkki olet! :/

[/quote]

Ap. Haluatko yhtä ahdasmieliseksi äidiksi kun nämä, jotka täällä moralisoi ja soimaa äitejä, jotka ovat valinneet toisin kuin he???

Ja mikä pakko on olla aina parisuhde??? Kun voihan yksinkin lapsen saada ja aivan harkitusti ja olla hyvä äiti. Jos joku lapselle keskenkasvuisesti tekee niin on se isä, joka lähtee ja jos ei lapsestaan huolehdi sen jälkeenkin. Mikä ihme se on, että aina naisia pitää soimata ja nainen tekee sen itse.

[/quote] kysy joskus lapsen mielipidettä, et haluaako hän isän elämäänsä ja kokonaisen perheen. Tuntuu noita teiniäitejä Suomi täynnä, ketkä ensin tekee ja sitten ajattelee. Lapsi jää kärsii!

[/quote]

Mutta kerrohan mulle, että mikä teini se 22-vuotias on? Vai 55v. lapsetonko siellä nyt paasaa? 

Ja miten se takaa, että lapsella on isi aina jos nainen on esim.26v? Eiköhän sun pidä mennä niille miehille huutaan, nyt taidat haukkua väärää puuta ja pää punaisena (sellainen mielikuva tulee). 

Ei se ikä kuule pelkkää plussaa tuo. Siellä sitten kepin kanssa köpöttelet lapsen kevätjuhliin ja itkette kun iskä kuoli vanhuuteen liian varhain. =)

Kyllä ne lapset haluaa menevässä kunnossa olevat vanhemmat, jotka jaksaa leikkiä ja lapsen kanssa sitä vasta kasvaa henkisesti ja sen kyllä sustakin huomaa. Olisi tehnyt terää sullekin hommata lapset hieman varhemmin niin olisi hiukan toisenlainen tuo henkinen ajatusmaailma ja arvot. Niin sen on luonto tarkoittanut ja sitä vastaan on turha huudella. Toisekseen et edes tiedä mistä puhut, joten anna niiden kertoa, jotka tietää. 

Kuvittele nyt. Joku kysyy hyväntahtoisesti lapsen hankinnasta ja tekee ihan omat päätöksensä niin sinä tulet ja näet asiaksesi tulla meuhkaamaan pipo kireällä ihan tosissaan kuin jollekin 16-vuotiaalle teinille lapsen saamisen haitoista.

Hmm...kysykös kukaan niistä mitään? =)

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 20:31"]Mä olin ihan samassa tilanteessa kuin sä aikanaan, iätkin melkein täsmää, oltiin seurusteltu vielä vähemmän aikaa. Mä tein lapsen ja päivääkään en oo katunut. Minä ja mies ollaan erottu ajat sitten, mutta ollaan hyvissä väleissä ja hän on hyvä isä. Korkeakoulutuksenkin olen hankkinut. Niin paljon kuin haluaisinkin puhua sulle järkeä, niin en vaan voi. Jos mulla ei olisi mun ihanaa pikku sydänkäpystä elämässäni niin mulla ei olisi mitään. Tee niin kuin sydän sanoo, järki on joskus liian järkevä....;) Onnea mitä tahansa päätätte...

[/quote] tosi hyvä esimerkki olet! :/

[/quote]

Ap. Haluatko yhtä ahdasmieliseksi äidiksi kun nämä, jotka täällä moralisoi ja soimaa äitejä, jotka ovat valinneet toisin kuin he???

Ja mikä pakko on olla aina parisuhde??? Kun voihan yksinkin lapsen saada ja aivan harkitusti ja olla hyvä äiti. Jos joku lapselle keskenkasvuisesti tekee niin on se isä, joka lähtee ja jos ei lapsestaan huolehdi sen jälkeenkin. Mikä ihme se on, että aina naisia pitää soimata ja nainen tekee sen itse.

[/quote] kysy joskus lapsen mielipidettä, et haluaako hän isän elämäänsä ja kokonaisen perheen. Tuntuu noita teiniäitejä Suomi täynnä, ketkä ensin tekee ja sitten ajattelee. Lapsi jää kärsii!

[/quote]

Mutta kerrohan mulle, että mikä teini se 22-vuotias on? Vai 55v. lapsetonko siellä nyt paasaa? 

Ja miten se takaa, että lapsella on isi aina jos nainen on esim.26v? Eiköhän sun pidä mennä niille miehille huutaan, nyt taidat haukkua väärää puuta ja pää punaisena (sellainen mielikuva tulee). 

Ei se ikä kuule pelkkää plussaa tuo. Siellä sitten kepin kanssa köpöttelet lapsen kevätjuhliin ja itkette kun iskä kuoli vanhuuteen liian varhain. =)

Kyllä ne lapset haluaa menevässä kunnossa olevat vanhemmat, jotka jaksaa leikkiä ja lapsen kanssa sitä vasta kasvaa henkisesti ja sen kyllä sustakin huomaa. Olisi tehnyt terää sullekin hommata lapset hieman varhemmin niin olisi hiukan toisenlainen tuo henkinen ajatusmaailma ja arvot. Niin sen on luonto tarkoittanut ja sitä vastaan on turha huudella. Toisekseen et edes tiedä mistä puhut, joten anna niiden kertoa, jotka tietää. 

Kuvittele nyt. Joku kysyy hyväntahtoisesti lapsen hankinnasta ja tekee ihan omat päätöksensä niin sinä tulet ja näet asiaksesi tulla meuhkaamaan pipo kireällä ihan tosissaan kuin jollekin 16-vuotiaalle teinille lapsen saamisen haitoista.

Hmm...kysykös kukaan niistä mitään? =)

[/quote]

Ei kyse ole siitä että olisi pipo kireällä, vaan siitä että lapsi tarvitsee ja HALUAA isän ja äidin, YHDESSÄ!

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 20:31"]Mä olin ihan samassa tilanteessa kuin sä aikanaan, iätkin melkein täsmää, oltiin seurusteltu vielä vähemmän aikaa. Mä tein lapsen ja päivääkään en oo katunut. Minä ja mies ollaan erottu ajat sitten, mutta ollaan hyvissä väleissä ja hän on hyvä isä. Korkeakoulutuksenkin olen hankkinut. Niin paljon kuin haluaisinkin puhua sulle järkeä, niin en vaan voi. Jos mulla ei olisi mun ihanaa pikku sydänkäpystä elämässäni niin mulla ei olisi mitään. Tee niin kuin sydän sanoo, järki on joskus liian järkevä....;) Onnea mitä tahansa päätätte...

[/quote] tosi hyvä esimerkki olet! :/

[/quote]

Ap. Haluatko yhtä ahdasmieliseksi äidiksi kun nämä, jotka täällä moralisoi ja soimaa äitejä, jotka ovat valinneet toisin kuin he???

Ja mikä pakko on olla aina parisuhde??? Kun voihan yksinkin lapsen saada ja aivan harkitusti ja olla hyvä äiti. Jos joku lapselle keskenkasvuisesti tekee niin on se isä, joka lähtee ja jos ei lapsestaan huolehdi sen jälkeenkin. Mikä ihme se on, että aina naisia pitää soimata ja nainen tekee sen itse.

[/quote] kysy joskus lapsen mielipidettä, et haluaako hän isän elämäänsä ja kokonaisen perheen. Tuntuu noita teiniäitejä Suomi täynnä, ketkä ensin tekee ja sitten ajattelee. Lapsi jää kärsii!

[/quote]

Mutta kerrohan mulle, että mikä teini se 22-vuotias on? Vai 55v. lapsetonko siellä nyt paasaa? 

Ja miten se takaa, että lapsella on isi aina jos nainen on esim.26v? Eiköhän sun pidä mennä niille miehille huutaan, nyt taidat haukkua väärää puuta ja pää punaisena (sellainen mielikuva tulee). 

Ei se ikä kuule pelkkää plussaa tuo. Siellä sitten kepin kanssa köpöttelet lapsen kevätjuhliin ja itkette kun iskä kuoli vanhuuteen liian varhain. =)

Kyllä ne lapset haluaa menevässä kunnossa olevat vanhemmat, jotka jaksaa leikkiä ja lapsen kanssa sitä vasta kasvaa henkisesti ja sen kyllä sustakin huomaa. Olisi tehnyt terää sullekin hommata lapset hieman varhemmin niin olisi hiukan toisenlainen tuo henkinen ajatusmaailma ja arvot. Niin sen on luonto tarkoittanut ja sitä vastaan on turha huudella. Toisekseen et edes tiedä mistä puhut, joten anna niiden kertoa, jotka tietää. 

Kuvittele nyt. Joku kysyy hyväntahtoisesti lapsen hankinnasta ja tekee ihan omat päätöksensä niin sinä tulet ja näet asiaksesi tulla meuhkaamaan pipo kireällä ihan tosissaan kuin jollekin 16-vuotiaalle teinille lapsen saamisen haitoista.

Hmm...kysykös kukaan niistä mitään? =)

[/quote]

Ei kyse ole siitä että olisi pipo kireällä, vaan siitä että lapsi tarvitsee ja HALUAA isän ja äidin, YHDESSÄ!

[/quote]

Joo-o. Tuli selväksi ja oli selvää ennen sun mouhkaamistasikin, mutta kun se ikä nyt vaan ei sitä asiaa takaa ja piste. Toisekseen en tuomitse niitä "teinejä", jotka päättää saada lapsen yksin kun ei sopivaa miestä löydy tai löytyy vasta lapsen saamisen jälkeen. Vai tuomitsetko sinä?

Onko sinulla rahaa? Rahaa myös säästössä? Turvattu toimeentulo? Lapsi on kallis investointi: vakuutukset maksaa, tarvikkeet maksaa jne. 

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:06"]

Se vauva-arki on hirveää, uhmaiästä puhumattakaan! Ajattele sitä vaipparallia...

Raskausajan loppupuolella tunnet olevasi vankina kehossasi. Synnytyksessä pelkäät kuolevasi, sitten pelkäät, ettet kuolekaan.

T. 2v ja 6kk:n äiti

[/quote]

Ai? Ikävää, että sinulla on noin. :(

Koskaan en ole noin kokenut ja kuudetta lasta toivon. Näin se on, että ei ne suunnitelmat suuntaan eikä toiseen elämää takaa ja teinitkin voivat olla perhe. Yhdessä. 

Voimia!

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:06"]Se vauva-arki on hirveää, uhmaiästä puhumattakaan! Ajattele sitä vaipparallia...

Raskausajan loppupuolella tunnet olevasi vankina kehossasi. Synnytyksessä pelkäät kuolevasi, sitten pelkäät, ettet kuolekaan.

T. 2v ja 6kk:n äiti

[/quote]

Älä jauhaa sontaa. :)

T . 1,5v:n ja 6kk äiti.

Muuttakaa ap ensin yhteen! Jos olette edes vitsin varjostamana valmiita lapseen, niin yhteenmuuton pitäisi olla no big deal.

Olin aikalailla sinun ikäisesi, kun ensimmäinen ja ainoa todellinen vauvakuumeeni aikoinaan iski. Oltiin asuttu miehen kanssa alle puol vuotta yhdessä, seurusteltu tosin 4v. Opiskeltiin korkeakoulussa tuolloin. Puhuinkin tuolloin kuumeestani miehelle, joka lähinnä naurahti. Tiesi minun olevan tosissani, mutta sanoinkin itse jo alkuun etten oikeasti silloin lasta olisi tarkoituskella tehnyt eikä asiasta koskaan vakavasti keskusteltu.

Sitten meni kolmisen vuotta ja valmistuttiin. Mies olisi halunnut vauvan jo gradua tehdessäni, mutta mulla oli pakko päästä töihin eka etten olisi vuosia kotona lasten kanssa valmistuttuani ja siten huonontaisi omia työmahkuja tulevassa. Eka lapsi syntyi, kun olin juuri täyttänyt 27 vuotta ja toinen ollessani 29 vuotta. En tiedä, tuleeko enempää.

Olen itse tyytyväinen valintaamme. Toisaalta joskus unohdun miettimään, miten elämä olisi mennyt, jos meille olisi syntynyt lapsi jo ollessani 23v. Erilaista ainakin olisi ollut, muuta en tiedä. Unohdan nuo ajatukset kuitenkin aina, sillä meillä molemmilla on hyvät työt (tykätään, palkat ok), talous kunnossa ja mikä tärkeintä: mahtava perhe:) On ollut haasteitakin, kun molemmat lapsista sairastaneet diagnosoitua sairautta (ei estä elämää eikä liity lapsen kehitykseen, mutta vaikuttaa jokaiseen arkipäiväämme), joka yleensä lapsen kasvaessa helpottaa. Kuopus on edelleen yliopistollisen sairaalan hoidon piirissä ja käy tutkimuksissa. Olemme sinut asian kanssa, mutta en tiedä, miten nämä kohtaamamme haasteet olisi sopineet yhteen opiskelujen, vapauden ja tiukan talouden kanssa. Tätä emme koskaan saa edes tietää.

En sano, mitä teidän pitäisi tehdä. Sen kuitenkin sanon, että ensin yhteenmuutto ja sitten lapsihaaveesta ruusunpunaiset lasit pois silmiltä ja mietintä, että entä jos teidän lapsi ei olekaan se "helppo vauva ja lapsi". Entä jos on jokin sairaus ja kuljetaan sairaaloissa? Entä jos lapsi itkee öisin 4h putkeen vielä 1v 6kk ikäisenäkin (meillä oikeasti huutoitkua riitti niin öisin kuin päivisin, joskus onneksi yöllä vain 2h)? Entä jos olet yksinhuoltaja, haluatko todella sitä? Todennäköisesti katsot vauvaa/pientä lasta kuljettaessasi yhdessä kulkevia vanhempia kaiholla/kateellisena. Ethän ala tässä kohtaa syyttämään lasta erosta? Entä kun kaverit kulkevat bileissä ja shoppailemassa tai istuvat iltaa keskenään..oletteko oikeasti valmiita luopumaan näistä isoilta osin? Haaveiletko pääseväsi miehesi kanssa kaksin reissuun ulkomaille? Vauvan synnyttyä se ei ole vuosiin tai jopa kahteen kymmeneen vuoteen mahdollista. Olisiko järkevää tehdä se reissu ensin ja lapsi sitten?

Jos kaikki edellä mainuttu tuntuu sinusta siltä, että olette valmiita, niin antakaa mennä. Ehkä vauvan aika on teillä jo nyt.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:06"]Se vauva-arki on hirveää, uhmaiästä puhumattakaan! Ajattele sitä vaipparallia...

Raskausajan loppupuolella tunnet olevasi vankina kehossasi. Synnytyksessä pelkäät kuolevasi, sitten pelkäät, ettet kuolekaan.

T. 2v ja 6kk:n äiti

[/quote]

Älä jauhaa sontaa. :)

T . 1,5v:n ja 6kk äiti.

[/quote]

En todellakaan jauha sontaa. Kerroin vain oman realistisen näkemykseni. Mielestäni vauva-arki on haastavaa koliikki huutoineen ja niskapaskoineen keskellä yötä. Kun tähän lisää vielä kiukuttelevan ja rajojaan hakevan uhmaikäisen, soppa on valmis. Vaikka äitiys on välillä raskasta, rakastan lapsiani yli kaiken, enkä vaihtaisi pois päivääkään.