Pahoitin mieleni siskoni miehen sukulaisten puheista. :(
Teen normaalisti elämäni valintoja aika itsenäisesti enkä paljon ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. Tänään jouduin kuitenkin kokemaan, että jossain se raja tulee vastaan. Olimme käymässä siskoni luona, ja siellä olivat myös hänen miehensä vanhemmat ja miehen sisko perheineen.
Miehen sukulaiset (lähinnä äiti ja sisko) antoivat minun hyvin suoraan ymmärtää, etteivät hyväksy ratkaisuani lähteä töihin tytön ollessani niin pieni (8 kk). Olen ollut nyt töissä jo kolme kuukautta, ja ilmeisesti koko tämän ajan he ovat hautoneet kitkeriä ajatuksia minua kohtaan. Asiaa ei heidän silmissään millään tavalla muuta se, että tytön isä hoitaa häntä kotona. Minä olen heidän mielestään nykyajan hapattama liberaali, sillä vauva tarvitsee nimenomaan äitiään. Vauva kuulemma itkee hiljaisia tuskan kyyneleitä siitä, että hänet on riistetty yhteydestä äitiinsä.
Minulla ei ollut tuossa tilanteessa ketään " puolustajaa" , koska sekä mieheni, siskoni että hänen miehensä olivat juuri sillä hetkellä toisaalla. Kerroin kyllä oman kantani näille sukulaisille, mutta he olivat selvästikin niin fiksoituneita omiin asenteisiinsa, etteivät he kuunnelleet mitä yritin sanoa. Tähän asti olemme mieheni kanssa olleet töihin menooni varsin tyytyväisiä kaikin puolin. Tänään sain kasvoilleni sellaisen märän rätin, etten osannut kuin itkeä, kun lopulta pääsin tilanteesta karkuun.
Tiedän ettei pitäisi välittää toisten mielipiteistä ja yleensä en niin teekään. Tänään touhu meni yli sietokykyni rajan. :(
Kommentit (70)
itse pistit minun suuhuni sanat että isä ei olisi lapselleen hyvä hoitaja?!
Vastasin jo siihen, että en ole ottanut siihen asiaan mitään kantaa,
mitä vielä pitäisi perustella?
Ja jos AP noin loukkaantuu saamistaan kommentaista , niin eikö se
todista että on vähän itsekin epävarma asiasta. Jos tietäisi tehneensä oikein, vähät välittäisi sukulaisten mielipiteistä
Kun menin töihin. Isä jäi hoitamaan lasta kotiin. Ja hyvin on hoitanutkin, meillä on nyt 3-vuotias iloinen, itsepäinen ja rohkea tyttö.
Itse olen sitä mieltä, että on tapauksia, joissa äiti tarvitsee lasta ja illuusiota siitä, että hän on lapselle korvaamaton, enemmän kuin lapsi tarvitsee äitiä. Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, joka huolehtii hänen tarpeistaan ja antaa läheisyyttä ja rakkautta. Se voi olla äiti, isä, isovanhempi; ja parhaassa tapauksessa lapsella on koko suku huolehtimassa.
Itse arvostan mieheni kykyä ja halua osallistua pienen lapsen arkeen ja kasvattamiseen. Meillä syyt tähän järjestelyyn olivat puhtaan taloudelliset.
Tässä teille kauhisteltavaa... Meidän esikoinen on viety päivähoitoon 5kk:n ikäisenä. Tällä hetkellä lähentelee kymmentä vuotta ja ihan on tervejärkinen tyttö kehittynyt, jolla perusturvallisuus on kunnossa. Keskimmäinenkin on aloittanut hoidossa 11kk:n iässä ja hyvin ovat hänenkin asiansa tällä hetkellä.
Kyllä siihen lapsen perusturvallisuuden kehittymiseen taitaa vaikuttaa ihan muutkin asiat kuin vaan se hoitoon vieminen tai viemättä jättäminen. Sen verran olen tuossa edellä kirjoittaneen (en muista numeroa :)) kanssa samoilla linjoilla, että helpompi on varmaan jäädä kotiin moneksi vuodeksi työstä, jossa ei riitä haastetta tai josta ei niinkään pidä. Itse nautin työstäni ja saan siitä " kohtuullisen korvauksen" . Olen ammattiini opiskellut useita vuosia enkä senkään vuoksi halua olla montaa vuotta poissa työelämästä. Ei se silti sulje pois sitä asiaa, ettenkö myös voisi kasvattaa lapseni ihan kunniallisiksi kansalaisiksi :)
On se todellakin ihmeellistä, miksi juuri äidin pitäisi jäädä kolmeksi vuodeksi lasten kanssa kotiin (ihan pienten vauvojen kanssa toki luonnollista). Miksei tuota hoitovastuuta voi jakaa, niin kuin Mrs Starlightin tapauksessa?
Naiset, kaivatte maata omien jalkojenne alta näillä tuomitsevilla kommenteillanne.
En jaksanut koko ketjua lukea, mutta kyllähän järki sanoo, että sellainen lapsi, jolla on kaksi osallistuvaa ja rakastavaa vanhempaa, on elämässä paljon vahvemmilla kuin sellainen, jonka isä ei ole toiminut missään vaiheessa lapsensa pääasiallisena hoitajana.
Lapsi saa mielikuvan huolehtivasta ja rakastavasta vanhemmasta yhteisen ajan ja hoidon kautta. Ap:n lapsi on varmasti sisäistänyt että hänellä on kaksi rakastavaa vanhempaa. Uskoisin, että ap:n mies on mahdollisuuksien mukaan ollut paljon mukana lapsenhoidossa jo ennen kuin ap lähti töihin, hoitoon jättämistä kotiin isän kanssa ei mitenkään voi siis verrata päiväkotiin viemiseen. Ei isän kanssa kotona hoidettava lapsi saa minkäänlaista hylkäämiskokemusta.
Meidän äitien on joskus vaikea myöntää, että ei me ollakaan niin korvaamattomia ja erityisiä. Kyllä se lapsi on jaettava isän kanssa. Se on nimenomaan lapsen etu. Isä on todella tärkeä jo pienelle lapselle.
kodissa tasattaisiin kotona olemista myös isälle, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Mutta ainakin meillä (ja tiedän, että monella muullakin) miehen tulot ovat yli kaksinkertaiset naisen tuloihin verrattuna, ja siihen lisänä vielä rakentaminen (tai jollain joku muu pesänrakennusviettiin liittyvä) vaatii laskemaan, kenen tulot riittävät elämiseen.
Vierailija:
vastaajia , jotka on samaa mieltä hänen kanssaan.
Jos ne jutut noin koville otti, niin ilmeisesti sulla on aika huono
omatunto asiasta?
Eri mieltä voi olla asiallisesti tai asiattomasti. Ei ole epäilystäkään, kumpaan ryhmään tämän ketjun eri mieltä olevat kuuluvat.
Vierailija:
Eiväthän nämä kouluja käymättömät matalapalkka-aloilla työskentelevät tai parhaassa tapauksessa työttömät äityliinit voi mitenkään sulattaa tai edes ymmärtää pienessä kapekatseisessa mielessään sitä, että jollain on niin hyvä työ, että sinne kannattaa palata jo ennen kuin lapset ovat kouluiässä ja vielä sen lisäksi niin ihana ja fiksu mies, että haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa hoitamalla tätä kotona. Tsemppiä ja anna idioottikommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. =)
Vaikka en ole korkeasti koulutettu, en nosta huimaa palkkaa ja muutenkin olen ilmeisestikin mielestäsi huono ihminen... Niin silti mieheni on ollut koti-isänä.
Ja ap, hienoa:)
ja tee niin kuin teille parhaiten perheenä sopii!! Toi on hauska miten muut heti syyllistävät töihin lähtevät äidit ja nössöistävät kotiin jäävät isät. Eipä taida tähän maahan tulla koskaan tasa-arvoa ja siitä pitävät huolen naiset, jotka kokevat toisin tekevät valtavaksi uhaksi itselleen. Voimia!
Sinähän vielä kaiken järjen mukaan imetät, vai lopetitko imetyksen töihin mennessä?
Mrs_Starlight:
Teen normaalisti elämäni valintoja aika itsenäisesti enkä paljon ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. Tänään jouduin kuitenkin kokemaan, että jossain se raja tulee vastaan. Olimme käymässä siskoni luona, ja siellä olivat myös hänen miehensä vanhemmat ja miehen sisko perheineen.Miehen sukulaiset (lähinnä äiti ja sisko) antoivat minun hyvin suoraan ymmärtää, etteivät hyväksy ratkaisuani lähteä töihin tytön ollessani niin pieni (8 kk). Olen ollut nyt töissä jo kolme kuukautta, ja ilmeisesti koko tämän ajan he ovat hautoneet kitkeriä ajatuksia minua kohtaan. Asiaa ei heidän silmissään millään tavalla muuta se, että tytön isä hoitaa häntä kotona. Minä olen heidän mielestään nykyajan hapattama liberaali, sillä vauva tarvitsee nimenomaan äitiään. Vauva kuulemma itkee hiljaisia tuskan kyyneleitä siitä, että hänet on riistetty yhteydestä äitiinsä.
Minulla ei ollut tuossa tilanteessa ketään " puolustajaa" , koska sekä mieheni, siskoni että hänen miehensä olivat juuri sillä hetkellä toisaalla. Kerroin kyllä oman kantani näille sukulaisille, mutta he olivat selvästikin niin fiksoituneita omiin asenteisiinsa, etteivät he kuunnelleet mitä yritin sanoa. Tähän asti olemme mieheni kanssa olleet töihin menooni varsin tyytyväisiä kaikin puolin. Tänään sain kasvoilleni sellaisen märän rätin, etten osannut kuin itkeä, kun lopulta pääsin tilanteesta karkuun.
Tiedän ettei pitäisi välittää toisten mielipiteistä ja yleensä en niin teekään. Tänään touhu meni yli sietokykyni rajan. :(
Samaa mietin kuin edellinenkin: miten imetyksen kävi? Vauvahan on juuri äidissään kiinni niin sananmukaisesti kuin kuvannollisestikin. Äiti on pienelle se kaikkein tärkein. Ei silti sillä, etteikö isä osaisi vauvaa hoitaa.
En kuitenkaan tuomitse, olen vain eri mieltä. Itse en varmaan edes hennoisi lähteä töihin noin pienen luota, mutta se onkin sitten jo mielipidekysymys.
Entä mitä työtä miehesi teki ennen jäämistään koti-isäksi?
käyttäytyivät kyllä minusta aika tökerösti, oli aihe mikä tahansa.
Ei ole mitään asiaa takertua joukolla jonkun kumminkaiman pikkuserkun tekemisiin! Junttimaista.
Kuka sanoo että se on ainoo oikee hoitaja lapselle se äiti! Millon isistä on tullut turhia?? Musta on aivan mahtavaa lukea että on muitakin rohkeita isiä jotka jäävät lapsensa kanssa kotiin. Niin meilläkin luultavasti kävisi jos lähtisin töihin. Isi olisi oikeesti ihan innoissaan jäämässä tytön kanssa kotiin ja luultavasti tyttö olisi vielä enemmän innoissaan... sattuu olemaan aikas lailla isin tyttö.
Älä välitä niistä sukulaisista! Heillä on omat ajatuksensa ja sinulla on omasi. He vaan eivät osaa käytäytyä aikuismaisesti ja pitää niitä ajatuksia ominaan. Tehkää vaan niin kuin olette kokeneet teidän perheellenne hyväksi.
meilläkin isä jää kotiin vauvan kanssa, ainakin vanhempainvapaan loppuun, ja jos talous antaa periksi, hän on kotona siihen asti kun vauva on vuoden ikäinen.
Enkä todellakaan ole hylkäämässä lastani, herran jestas sentään!
Tai sitten meillä nuo isommat lapset on isä hylännyt jo kolmeviikkoisena.
Sovittiin tämä järjestely jo raskausaikana, isä haluaa jäädä kotiin ja pitää taukoa töissä, niin onko minulla oikeutta itsekkäästi sitä häneltä kieltää, vain sillä perusteella, että olen äiti?
Olen itse törmännyt samanlaiseen ajatteluun kuin ap, ja sitten on se toinen ääripää, joka suhtautuu todella hyvin ja kehuvat kuinka moderni isä lapsilla on, kun haluaa jäädä vauvan kanssa kotiin. Mutta todella harvat suhtautuvat tähän asiaan neutraalisti...
Kuitenkin meillä(kin) mies jäi kotiin ja minä menin töihin lapsen ollessa 9 kk. Pidän sitä edelleen todella onnistuneena ratkaisuna, sillä lapsen ja isän suhde syveni hyvin paljon tuon yhdessä vietetyn ajan ansiosta. Lisäksi mieheni oppi hoitamaan lasta iha eri tavoin kuin ennen. Nyt koen, että olemme kaikilla tavoin tasa-arvoisempia kuin ennen. Lisäsksi meillä oli enemmän yhteistä aikaa, koska minun työpäiväni olivat lyhyempiä kuin mieheni. Ja kyllä: imetin aamulla ja illalla siihen asti, kun lapsi täytti vuoden.
sitten toistenkin pitää vielä seurata. On selvää, että jos ei ole koulutusta tai hyvää työpaikka, mies on töissä ja kotona pyörii muutama lapsi, että siinä tilanteessa äidin ei välttämättä olekaan järkevää lähteä takaisin töihin, ei taloudellisesti eikä muutenkaan. Mutta jos tällaisen tilanteen kääntää sitten joksikin pakolliseksi äitiyden hyveeksi, niin ei välttämättä ole kyllä älyllisesti rehellinen itselleen tai muille.
On myös meitä äitejä, joilla on koulutusta, hyvätuloinen työpaikka ja ambitioita muuallakin kuin kotona, ja tällöin ratkaisut tehdään kokonaan muista lähtökohdista. En suostu nielemään väitettä, että en välittäisi lapsistani, vaikka he vuoden iässä ovatkin jo palaneet hoitoon, sillä se ole mikään onnttoman elämän indikaattori.
Ja vastaavasti en minäkään oleta, että ollakseen kunniallinen ja arvostettu kansalainen muidenkin täytyy olla kouluttautuneita, työssäkäyviä veronmaksajia, vaan suon mielelläni muille ratkaisuja, jotka parhaiten palvelevat heidän elämäntilannettaan.
Vierailija:
Starlight, saanko mielenkiinnosta kysyä mitä työtä teet? Entä mitä työtä miehesi teki ennen jäämistään koti-isäksi?
mutta herää kysymys, onko sitten joihinkin töihin hyväksyttävämpää palata aiemmin kuin muihin? " Saako" äiti mennä aikaisin töihin vain, jos on erityisen korkea-arvoisessa ja vaativassa asemassa?
että leimauduin heti kouluttamattomaksi ja kunnianhimottomaksi, jos hoidan omat lapseni yli vauvaiän kotona!
Minulla on korkeakoulututkinto, pitkä työkokemus, tosi kova palkka ja silti haluan nauttia lasteni seurasta ensimmäiset vuodet ja tarjota myös lapsille runsaasti rakkautta.
t. 39
Vierailija: