Pahoitin mieleni siskoni miehen sukulaisten puheista. :(
Teen normaalisti elämäni valintoja aika itsenäisesti enkä paljon ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. Tänään jouduin kuitenkin kokemaan, että jossain se raja tulee vastaan. Olimme käymässä siskoni luona, ja siellä olivat myös hänen miehensä vanhemmat ja miehen sisko perheineen.
Miehen sukulaiset (lähinnä äiti ja sisko) antoivat minun hyvin suoraan ymmärtää, etteivät hyväksy ratkaisuani lähteä töihin tytön ollessani niin pieni (8 kk). Olen ollut nyt töissä jo kolme kuukautta, ja ilmeisesti koko tämän ajan he ovat hautoneet kitkeriä ajatuksia minua kohtaan. Asiaa ei heidän silmissään millään tavalla muuta se, että tytön isä hoitaa häntä kotona. Minä olen heidän mielestään nykyajan hapattama liberaali, sillä vauva tarvitsee nimenomaan äitiään. Vauva kuulemma itkee hiljaisia tuskan kyyneleitä siitä, että hänet on riistetty yhteydestä äitiinsä.
Minulla ei ollut tuossa tilanteessa ketään " puolustajaa" , koska sekä mieheni, siskoni että hänen miehensä olivat juuri sillä hetkellä toisaalla. Kerroin kyllä oman kantani näille sukulaisille, mutta he olivat selvästikin niin fiksoituneita omiin asenteisiinsa, etteivät he kuunnelleet mitä yritin sanoa. Tähän asti olemme mieheni kanssa olleet töihin menooni varsin tyytyväisiä kaikin puolin. Tänään sain kasvoilleni sellaisen märän rätin, etten osannut kuin itkeä, kun lopulta pääsin tilanteesta karkuun.
Tiedän ettei pitäisi välittää toisten mielipiteistä ja yleensä en niin teekään. Tänään touhu meni yli sietokykyni rajan. :(
Kommentit (70)
Vierailija:
Minulla on korkeakoulututkinto, pitkä työkokemus, tosi kova palkka ja silti haluan nauttia lasteni seurasta ensimmäiset vuodet ja tarjota myös lapsille runsaasti rakkautta.
Tämänkin viestin voi halutettaan tulkita niin, että jos menee töihin lapsen ollessa pieni, ei nauti hänen seurastaan eikä halua tarjota tälle rakkautta.
Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa, joten et voi olettaakaan että kyseiset ihmiset osaisivat kovin fiksuja puhua. Jätä heidät omaan pikkusieluseen maailmaansa, eivät he kovin onnellisia voi elämässään olla, jos tuntevat tarvetta arvostella heille suht. vieraiden ihmisten valintoja. Älä laskeudu samalle tasolle heidän kanssaan...
ja aamulla siskonikin kanssa. Sisko ei tajua mikä niitä sukulaisia vaivaa, vaikka on hänkin saanut heiltä osakseen nuivahkoa kommenttia lastenhoidosta. Mieheni taas on sataprosenttisen vakuuttunut, että ratkaisumme on hyvä ja oikea.
Ja vastauksena imetyskysymykseen: imetän kyllä vielä kerran aamulla ja pari kertaa iltaisin.
Ja nähdä kun lapsi oppii kaikkea uutta. Ekat vuodet on ainakin mun mielestä ihania kun vähässä ajassa tapahtuu niiin paljon kehityksessä.
Toisen lapsen kanssa Mies vaati vuorostaan jäädä kotiin kun lapsi oli 6kk ja aloitti kiinteiden syömisen. (eikä muuten ole marimekkohinttari)
Koskas miesten mielipiteitä kuunnellaan
Olen törmännyt hyvin erilaisiin asenteiseen ja mielipiteisiin asiasta.
En ole koskaan loukkaantunut puheista ja ajatuksista, ilmeisesti sen vuoksi, että olen tiennyt ratkaisun olevan oikea meidän perheessä. Joskus tosin olen ollut hyvin hämmästynyt joidenkin ihmisten hyvin agressiivisesta suhtautumisesta asiaan.
Elämä on täynnä valintoja ja tämän ketjun aloittaja on tehnyt yhden, heille sopivan ratkaisun mennä elämässä eteenpäin.
Kolikolla, kun on aina kaksi puolta. Kun kumarrat yhdelle, samalla pyllistät toiselle ;)
Ps. Mieheni ei oikein istu tuohon Marimekkohinttari-muottiin vaikka taitaa hieman tossun alla ollakin ;)
Onneksi hän on vahva MIES, joka tietää mitä tekee.
Meillä 9kk päiväkotiin, enkä ole kauhuissani. Edelleenkään en ole sitä kultalusikkaa suuhun saanut.
Enpä ole meinaan eläissäni päästänyt suustani yhtä miesvihaisia kommentteja kuin kaikki hysteeriset koti-isyyden haukkujat täällä. Eipä ihme, jos miehillä on perheessä välillä vähän ulkopuolinen olo, jos suurin osa äideistä muuttuu vainoharhaisksi kotiterroristeiksi vauvan synnyttyä.
Ehkei se vapaa koeputkihedelmöitys olekaan ollenkaan niin paha asia, jos isyyden arvostus on tätä luokkaa.
1004:
Olen törmännyt hyvin erilaisiin asenteiseen ja mielipiteisiin asiasta.
En ole koskaan loukkaantunut puheista ja ajatuksista, ilmeisesti sen vuoksi, että olen tiennyt ratkaisun olevan oikea meidän perheessä. Joskus tosin olen ollut hyvin hämmästynyt joidenkin ihmisten hyvin agressiivisesta suhtautumisesta asiaan.
mutta en ehkä ole täysin vapaa äitimyyteistä. Vaikka kuinka tiedän että lapsellani on hyvä olla isänsä kanssa, isällä hyvä olla kotona ja minulla hyvä olla töissä, niin olen yhteiskunnan silmissä outo valintani takia. En todellakaan yritä olla ehdoin tahdoin moderni tai naisten oikeuksia ajava nainen - tämä valintamme vain tuntui hyvältä ja luontevalta meidän perheellemme.
Sukulaisten kommentit osuivat juuri siihen epävarmaan kohtaani, että olen huono, koska kunnon äidit eivät jätä lastaan. Edes isälle. Eihän Äitien kuulu tehdä niin.
Lisään vielä tähän sen verran, että kyllä se imetys onnistuu silti, vaikka äiti ei ihan joka minuutti tai tunti kotona olekaan. Ainakin meillä on onnistunut ihan taaperoiksi asti :). Vähän avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, kiitos :)!