Miksi jotkut ei ymmärrä, että ihan kaikkea ei tarvi sanoa niin suoraan,
Koska suoraan sanominen, vaikka ei sitä tarkoittaisikaan, voi loukata toista.
Aviomieheni on tälläinen, mielestäni puhuu liian suoraan usein, miettimättä, että pahoitan mieleni.
Itse yleensä mietin tarkkaan mitä sanon moniin asioihin, koska en halua nolata tai loukata ketään.
Tämäkin on toisaalta pieni juttu, mutta kuitenkin pahoitin mieleni. En siitä halua kuitenkaan sanoa miehelleni, koska tiedän ettei tarkoittanut loukata.
Mutta minulla on kaksi teiniä, heidän isänsä teki itsemurhan 15 vuotta sitten ja jätti jälkeensä itsemurhaviestin.
Luin sen ensimmäisen kerran tänään ja lapseni lukevat sen kun ehtivät.
Lasten isällä oli vaikeaa, oli adhd, päihdeongelmaa jne...
Hän koki että on rasitteeksi meille.
Emme asuneet virallisesti yhdessä tuon takia, mutta pidimme yhteyttä ja hän välillä näki esikoista, joka oli vauva silloin.
Tuossa kirjeessä hän sanoi rakastavansa lapsiansa, minua hän ei maininnut.
Enkä nyt pahoittanut mieltäni siitä, mitä hän oli kirjoittanut, vaan kun mieheni sitten sanoi mulle, että "Hän ei rakastanut sua, vaan ainoastaan lapsia", kirpaisi hieman sielussa.
Lisäsi heti perään, että hän kuitenkin rakastaa mua.
Tiedän ettei mies halunnut loukata, mutta miksi kaikki pitää sanoa ääneen?
Mua ei haittaa, vaikka lasten isä ei mua rakastanutkaan, hän on nyt kuollut ja eläessäänkin aiheutti aika paljon murhetta. Toki uskoin ennen hänen kuolemaansa, että meistä tulee vielä perhe, kun hän ehdotti kihlautumista ym..
Haluaako tälläiset ihmiset, jotka paukuttaa kaiken päin näköä, miettimättä että se saattaa loukata toista, nähdä kuinka heidän sanomisiinsa reagoidaan, haluaako ne nähdä kun toinen alkaa itkeä vai mitä ihmettä?
Minä en sanoisi kellekkään jos näkisin tuollaisen kirjeen, että "se ei sua kuitenkaan rakastanut".
En puhu tästä aiheesta puolisoni kanssa enempää, enkä näytä, että sieluuni sattui se kommentti.
Tekisi mieli itkeä, mutta en itke.
Kommentit (30)
Minä olisin loukkaantunut verisesti. Koska tuossa tilanteessa tuollainen tölväisy olisi ollut uskomattoman törppöä. Olisin varmaan sanonut, että voi rakasti kyllä. Saatanan idiootti mies sulla. Mustasukkainen kuolleelle.
Siis ööö... Luit itsarikirjeen tänään??? 15 vuotta myöhemmin??
Vierailija kirjoitti:
Siis ööö... Luit itsarikirjeen tänään??? 15 vuotta myöhemmin??
Kyllä, siitä oli poliisilaitoksella kopio, jonka lähettivät nyt kun lapset ovat tarpeeksi isoja lukemaan sen. Minäkään en nähnyt sitä viestiä silloin kun tappoi itsensä..ap
Suoraan möläyttely ei ole ok, mutta asioiden salaaminen on yhtä huono tapa. Mikset siis puhuisi miehesi kanssa siitä, miltä hänen möläytyksensä tuntui. Näin oppisitte kumpikin huomioimaan paremmin toisenne.
Ihmisllä on erilaiset tavat ja yhteiselossa on pakko oppia ymmärtämään toisen tapoja. Toista ei pysty suoraan muuttamaan, mutta omaa käytöstään voi muuttaa, ja sitä kautta voi vaikuttaa myös toisen käyttäytymiseen.
Kyllä hän saattoi rakastaakin syvällä sisimmässään, oli ehkä ristiriitaisia tunteita eikä osannut pukea niitä sanoiksi? Ajattelin vain.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin sanon asiat juuri sellaisena kuin ne ovat. Jos joku ihminen on vaikka sairaalloisen ylipainoinen niin minä sanon hänelle että hän on lihava ja vastenmielinen sika joka on todella ruma, haisee ja joka pitäisi ampua. Se on totuus eikä totuuden sanomisen pitäisi sattua ketään.
Sulla on itselläsi asiat todella huonosti. Tää taisi tulla yllätyksenä, voi voi.
Koita jaksaa, olit varmasti rakas, voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosiaan kiva kuulla niiltä, jotka möläyttelee asioita, että miksi möläyttelette?
Ettekö edes sekunniksi jää ensin miettimään, kannattaako tätä nyt sanoa, vaan puhutte mitä sylki suuhun tuo?
Miltä teistä tuntuu jos näette, että kuulija loukkaantui puheestanne?Kertokaa, jotka ootte tälläisiä?
Keskustellessa ei pysty aina pysähtymään ja miettimään mitä sanoo. Huonot sosiaaliset taidot aiheuttaa valitettavasti sen ettei aina tunnista mikä asia on ok sanoa ääneen ja mikä ei, edes jälkikäteen.
entä jos sulle sanotaan jotain vastaavaa