koiranpennun saaminen mahdotonta

Kannattaa tutustua rodun harrastajien paikallisyhdistyksiin ja käydä tapaamisissa. Tutuille myydään pennut ’tiskin alta’ eli pennun voi saada nopeasti. Kasvattajille tulee viestejä sadoilta tuntemattomilta, niistä on vaikea poimia hyviä koteja.

Et ole jostain syystä antanut itsestäsi hyvää kuvaa kasvattajalle. Olen saanut aina koiranpennun heti jopa ohi jononen. Olen kirjoittanut elämästäni ja millaista elämää sillä koiralla tulee olemaan. 

Kasvattajat ovat vastanneet, että olipa hyvä viesti ja sitten ollaan vielä soiteltu. 

Korona aiheutti tämän pentubuumin. Ehkä nyt kannattaa siirtää asiaa vielä vaikka vuosi eteenpäin niin on jo helpompaa. Ja mitäs vikaa muuten sekarotuisessa on...

Ei sekarotuisissakaan mitään vikaa ole. Kunhan tsekkaat taustat ettei tule pentutehtaasta.

Ymmärrän harmituksesi, mutta...

Varmasti tiedät, että koronan takia lemmikkien kysyntä on kasvanut (vaikkei kaikille ihmisille niitä pitäisi edes antaa). Olet juuri väärään aikaan koiraa itsellesi hankkimassa. 

Toisaalta ihmettelen, että jos olet koko elämäsi ollut koirien kanssa tekemisissä, niin miksi sinulla ei jo ole koiraa? Vähän huono perustelu, että olet odottanut lapsiesi kasvavan tarpeeksi vanhoiksi. Kyllä vauvaperheessäkin voi olla koiria, useampikin. Eli jos oikeasti olet mielestäsi koiraihminen, niin omituisella tavalla olet ollut sitä vain kotisi ulkopuolella. 

Mitä rotuja olet kysynyt? Kasvattajasta ja rodusta riippuen voi sellainen perhe olla ensisijalla joka nimenomaan haluaa tämän rodun edustajan ja osaa sanoa syyn.

Etsi itsellesi sopiva, luotettava kasvattaja ja asetu itsepäisesti jonoon. Suurin osa kasvattajista on minulle jotenkin vääränlaisia ihmisiä, en varmaan koskaan saisi sellaiselta ostettua koiraa.

Itse olen ostanut korona-aikaan pennun melko suositusta rodusta ja se on ensimmäinen koirani. Myös kaksi sukulaista on saanut ostettua pennun vuoden sisään. Ei meidän suku ole mitenkään hienoa, mutta järkevä ja tasainen tyyli toimii koiranhankinnassa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän harmituksesi, mutta...

Varmasti tiedät, että koronan takia lemmikkien kysyntä on kasvanut (vaikkei kaikille ihmisille niitä pitäisi edes antaa). Olet juuri väärään aikaan koiraa itsellesi hankkimassa. 

Toisaalta ihmettelen, että jos olet koko elämäsi ollut koirien kanssa tekemisissä, niin miksi sinulla ei jo ole koiraa? Vähän huono perustelu, että olet odottanut lapsiesi kasvavan tarpeeksi vanhoiksi. Kyllä vauvaperheessäkin voi olla koiria, useampikin. Eli jos oikeasti olet mielestäsi koiraihminen, niin omituisella tavalla olet ollut sitä vain kotisi ulkopuolella. 

Outo ajatus, että jos on koiraihminen niin pitäisi olla koko ajan oma koira.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän harmituksesi, mutta...

Varmasti tiedät, että koronan takia lemmikkien kysyntä on kasvanut (vaikkei kaikille ihmisille niitä pitäisi edes antaa). Olet juuri väärään aikaan koiraa itsellesi hankkimassa. 

Toisaalta ihmettelen, että jos olet koko elämäsi ollut koirien kanssa tekemisissä, niin miksi sinulla ei jo ole koiraa? Vähän huono perustelu, että olet odottanut lapsiesi kasvavan tarpeeksi vanhoiksi. Kyllä vauvaperheessäkin voi olla koiria, useampikin. Eli jos oikeasti olet mielestäsi koiraihminen, niin omituisella tavalla olet ollut sitä vain kotisi ulkopuolella. 

Eikö ole kaikkien kannalta parempi että ottaa lemmikin vasta silloin kun on ihan varma että sille riittää aikaa ja energiaa, eikä vain siksi että ”kun minä olen koiraihminen niin se koira on oltava”?

Numero kuusi jatkaa.

Vuoden sisään ei saa välttämättä pentua. Ei edes pidä saada, koira ei ole heräteostos. Minä odotin koiran saamista vuoden, ja aloin etsimään sitä ennen kuin olisin voinut ottaa kun tiesin että just tuolta ihmiseltä haluan ostaa koiran. Oli jotenkin valmiimpi olo itselläkin kun kerkesi etsiä kattavasti tietoa eikä niin, että soitan jonnekin missä näkyy pentuja ja kahden viikon päästä mulla onkin koira. En varmasti olisi tällä kokemuksella saanut muuten koiraa tällaisena aikana, tai ainakaan sellaista koiraa minkä haluan. Meidän perhe ja elämäntilanne ei edes ole mikään kasvattajan unelma lähtökohtaisesti. Nyt minulla on oikein mukava koira ja kasvattaja osasi valita pentueesta juuri minulle sopivan. Olen tyytyväinen.

Koiran hankinta on epävarmaa ja stressaavaa, mutta jos haluaa tehdä asiat oikein niin kannattaa olla kärsivällinen.

Minkälaista koiraa toivot?

Haluatko aktiivisen harrastuskoiran, näyttelykoiran vai seurakoiran?

Jos haluat harrastus- tai näyttelykoiran, silloin joudut puljaamaan kasvattajien kanssa. Oma kokemukseni heistä on hyvin tyly ja jopa suorastaan ilkeä. Joudut maailmaan, jossa kasvattaja on mukana ja edellyttää sinulta koiran käyttämistä näyttelyissä. Voit heidän rahanahneudessaan saada myös tietenkin vaikka ihan surkeimman pahnanpohjimmaisen ja silti sinulta sinulta edellytetään näyttelymenestystä.

Jos haluat seurakoiran, ota seropi :) Minulla on ihana keskikokoinen, joka on ollut terve koko ikänsä, hauska ja oppivainen. Niin monet rotukoirat ovat pilalle jalostettuja, kuten vaikka sakemannit. 

Mutta whatever you do, älä ota Viron pentutehtaista. 

Me päädyttiin rescue pentuun. Pentuun siksi, ettei taustalla ole mitään suurempaa ongelmaa, vaan saadaan aloittaa ns puhtaalta pöydältä. Kun tehtiin lopullinen päätös, ja kyseltiin yhdeltä yhdistykseltä pennuista, koira oli meillä alle viikossa.

sekarotuisten vanhempia ei ole tutkittu niin ei voi tietää mitä perinnöllisiä sairauksia kantaa.

sekaroituisia koiria meidän perheessä on ollutkin. sitten ensimmäinen oma koira oli puhdasrotuinen enkä enää muita haluaisi.

missä olen perustellut etten ole ottanut koiraa koska on lapset pieniä? missä olen sanonut että minulla ei ole ollut koiraa? niin...

silloin reilu vuosi kuoli edellinen ja melkein heti aloin uutta etsimään kun en ilman koiraa osaa olla, kokoajan tuntuu vaan pahemmalta olla ilman.

ap

Meillä oli vuosia sitten koiria, sitten muutaman vuoden tauko, kun koirat vanheni ja sairasteli ja lopetettiin ja lapset oli pieniä ja raskaita.... Kun lapset kasvoi isommiksi ja itsellä alkoi hinguttaa taas koiran ottaminen, asia eteni silloin 4 v. sitten tosi nopeasti. Etsin aktiivisesti varmaan vain pari viikkoa, huomasin rodun "alipalstalla" yhden kasvattajan syntyneet pennut ja otin heti yhteyttä, sain valita haluamani pennun ja koira oli meillä parin kk päästä. Ei toki ollut mikään näyttelyintoilija nipo kasvattaja vaan myi pennun meille ihan kotikoiraksi.

Nyt olen etsinyt samanrotuista pari vuotta. Aluksi vähän laiskemmin, nyt tämän vuoden enemmän tosissaan. Eikä tosiaankaan tärppää... Kasvattajat on toki saaneet satoja ja tuhansia kyselyitä, osa kymmeniä puheluita päivässä... Useimmat eivät edes enää vastaa kyselyihin. He valitsevat pennut kasvattajakavereilleen ja muille tuttavilleen ja niille, joilla on jo heiltä edellinen koira. Ne jotka jotain vastaavat, käskevät olla yhteydessä uudelleen muutaman kuukauden päästä tai kun pennut ovat syntyneet, ei ota mitään varauksia ennen pentujen syntymää. Ja sitten nekin pennut on jo menneet... Nyt olen vaihtamassa rotua. Tilanne tuntuu vähän helpommalta ja olen jo muutaman lähialueen kasvattajan kanssa viestitellyt ja jutellut puhelimessa, menossa käymään kennelissä tutustumassa ja miettinyt jo tulevia pentukuvioita tälle syksylle. Kannattaa tosiaan pyrkiä aktiivisesti tutustumaan, käydä jo vaikka etukäteen tutustumassa ja juttelemessa, katsomassa kasvattajan aikuisia koiria, ottaa etukäteen mahdollisimman paljon selvää rodusta ja antaa hyvä vaikutus itsestään. Ne pennut menee sit näille valmiiksi tutuille. Tee itsestäsi sellainen.

Niin ja toinen juttu mikä aiheuttaa ongelmia.

"EI MYYDÄ KERROSTALOON KOSKA ROTU ON AKTIIVINEN JA TARVITSEE LIIKUNTAA"

ihmiset oikeasti ajattelee että jos asuu kerrostalossa niin koira ei pääse ulos?

Oman kokemuksen mukaan tutuilla joilla on omakotitalo niin koiran liikunta on siinä kun ne juoksee siinä aidatulla pihalla ja käy pissillä ja kakalla. sitten ehkä kerran viikossa ollaan reippaita ja käydään koiran kanssa puolituntia lenkillä.

Sitten taas minä (kun oli vielä koira) ja kaverit joilla on koiria ja asuu kerrostaloissa niin koko päivä alkaa lenkillä heti aamusta, sitä otetaan se koira hihnaan ja lähdetään ulos kävelemään, kun tullaan kotiin töistä niin lähdetään sitten kunnolla ulkoilemaan, vähintään tunti, sitte muita lyhyempiä lenkkejä mutta 4-5 kertaa aikuisen kanssa kävin ulkoilemassa ja ne ei ollut mitään että vien pissille vaan ihan lenkkejä, liikuntaa. Voin vannoa että meilläkin aktiivinen rotu pääsee sinne ulos eikä todellakaan mätäne sisälle vaikkei sitä voi helposti ovea raottamalla päästää pissille takapihalle.

ja vielä se että ei myydä kerrostaloon kun koira voi haukkua yksinollessa.

minä en antaisi haukkua yksinollessa vaikka asuisin metsässä ilman yhtään naapuria. se on koirallekkin stressaavaa ja haukkumisen saa koulutettua pois tai jos on pentu niin yksinolemista opetellaan eikä se edes opi siihen että jää räkyttämään kun ihmiset lähtee.

olen niin surullinen, AP

Viestisi ovat sellaisia, että kasvattajat eivät halua sinulle pentua myydä.

Itse etsin pentua juuri ja minulle olisi 3 kasvattajaa myynyt pennun :)

Valitsin sitten parhaan päältä, pentu muutti meille 8vkoa siitä, kun päätin, että otamme koiran.

Mikset ota ulkomaalaisiin kasvattajiin yhteyttä? Itse olen jo vuosia hankkinut eri rotuisia koiria suoraan kasvattajalta ulkomailta. Riippuen maasta, hinta saattaa olla jopa alhaisempi tuontikuluineen verrattuna Suomeen. Joissakin maissa toki jopa kalliimpia kuin Suomessa ja päälle haku/tuontikulut. Kallein koira, mitä itse olen hankkinut ulkomailta, on 3500e ja tuontikulut päälle. Pidin tuota silloin kohtuu arvokkaana mutta nyt koronahintoja katsellessa ihan perushinta.

Saanko udella mitkä ovat nämä etsimäsi rodut? Noutaja tms kestosuosikki?

olen ollut aktiivinen ja moni ei ota edes tutustumaan kun on korona aika, ehkä tämä on siksi vain niin hankalaa. ehkä tyydyn johonkin sekarotuiseen ja toivon että se pysyisi terveenä.

Katsoa sitten joskus tulevaisuudessa jotain noista haluamistani roduista. AP

voihan se olla rodustakin kiinni saako vai eikö saa. nämä rodut mitä itse etsin menevät käsistä eikä niitä edes mainosteta missään kun ottajia on. ei ole kestosuosikki rotuja.

viestissä esittelen heti itseni ja perheeni ja meidän elämäntyylin ja miksi kiinnostuin rodusta ja aiemmat kokemukset. en tiedä sitten onko niin huonoja viestejä tai jotain muutavikaa, esim tuo aiemmin mainistemani kerrostalo joka tuntuu olevan kidutuspaikka monen mielestä.

Voisin ottaa vaikka jonkun kasvattajan viikoksi meille asumaan niin ymmärtäisi miten paljon meillä oikeasti ulkoillaan ja liikutaan ja miten jokapuolella huomaa tyhjää kun ei ole tassuttelemassa kukaan. ja miten hyvin hoidettaisi koira.

ap