anoreksia/alipaino

Ei anorektikolle saa sanoa että pitää lihoa. Se vaan tiukentaa sairauden otetta.

Ja anorektisen laihat ihmiset ovat sairaita, osalla huomion hakua, osa oikeasti vaan niin syvällä siinä ettei mahda mitään..

Ei kummallekaan pidä mennä möläyttämään. Asiallinen huomautus perusteluineen ja ystävällisesti esitettynä on ok, ainakin mun mielestä.

Ja jos tosissaan anoreksiaa sairastaa niin en usko sen olevan huomionhakua, koska siitä kärsivä ihminen ei aina tiedosta olevansa liian laiha.

Minä sairastan anoreksiaa ja olen huomannut että YLIPAINOISET tuttavat ihmiset ovat tulleet sanomaan siitä, kuinka hyvännäköinen olisin jos olisi lihaa luiden ympärillä. Eivätkö he käsitä, että se todella loukkaa?!

Ja sitä paitsi, mielestäni olen lihonut paljon hoidosta tultuani, joten minusta on loukkaavaaa että ihmiset tulevat sanomaan, että minun pitäisi lihoa sotanorsuksi.

Olen alipainoinen, aika pahastikin (bmi 15) muttei minulla ole anoreksiaa. Paino on tosi herkkä paikka minulle ja inhoan jos joku kommentoi sitä.

"Normaalisti" paino on ylempänä, joskin aina olen hoikka, mutta synnytyksen jälkeen olen vaan laihtunut ja laihtunut (imetyskin vie osansa). En laihduta missään nimessä, nyt olenkin petrannut ruokavalion kanssa ja toivotaan että se auttaa.

Sairastaessani inhosin sitä kun ihmiset toitottivat että mun pitää lihoa. Se aiheutti paniikkireaktion ja entistä voimakkaamman halun laihtua. Jo pelkkä sana LIHOA kuvotti.

Se mikä auttoi paranemaan, oli ystävän puhe siitä, ettei hän halua menettää minua. Ei sanaakaan painosta tai kilojen lisäämisestä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:26"]Hei! Keskustellaanpa asiallisesti aiheesta anoreksia ja alipaino. Mitä mieltä olette anorektisen laihoista ihmisistä? Onko se teidän mielestänne huomion hakua?

Miksi anorektikolle saa sanoa, että hänen pitäisi lihoa, jos kerta läskillekkään ei ole suotavaa möläyttää, että läskin pitäisi laihduttaa?

[/quote]

Voithan toki sanoa. Sanottiin niin minullekkin. Olin tyytyväinen. Tiesin olevani laiha.

Tunsin saavuttaneeni jotain, olevani oikealla tiellä. Kauhistelut laihuudestani ja kehotukset lihoa vahvistivat haluani laihtua, laihtua ja laihtua.

Millään muulla ei ollut merkitystä.

nro 8

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:26"]

Hei! Keskustellaanpa asiallisesti aiheesta anoreksia ja alipaino. Mitä mieltä olette anorektisen laihoista ihmisistä? Onko se teidän mielestänne huomion hakua?

Miksi anorektikolle saa sanoa, että hänen pitäisi lihoa, jos kerta läskillekkään ei ole suotavaa möläyttää, että läskin pitäisi laihduttaa?

[/quote]

Anorektinen laihuus on rumaa ja kyse on psyykkisestä sairaudesta. En tiedä saako niin sanoa, itse en ainakaan sanoisi.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:26"]

Hei! Keskustellaanpa asiallisesti aiheesta anoreksia ja alipaino. Mitä mieltä olette anorektisen laihoista ihmisistä? Onko se teidän mielestänne huomion hakua?

Miksi anorektikolle saa sanoa, että hänen pitäisi lihoa, jos kerta läskillekkään ei ole suotavaa möläyttää, että läskin pitäisi laihduttaa?

[/quote]

Oletko idiootti? Tässä sinulle faktoja: alipaino ja anoreksia eivät ole synonyymejä keskenään. Alipaino voi olla lievää tai vakavaa. Lievällä alipainolla ei ole pahoja haittavaikutuksia. Alipaino saattaa johtua myös monesta muusta sairaudesta kuin anoreksiasta. Taustalla saattaa olla fyysisiä sairauksia, pahojakin. Tulisiko sinulle mieleen täräyttää syöpäsairaalle tukkansa menettäneelle, että "kasvata tukka, niin ole nätimpi"? Samalla lailla ei tule kommentoida toisen hoikkuutta. 

Itse olen alipainoinen. Tiedän sen ja se todella on geeneistä kiinni. Jo pienenä neuvolassa sanottiin että kasvan omaa siroa linjaani ja olen ihan terve, todella hoikka vain. Näin oli myös teininä ja nyt aikuisena!

Koko ikäni olen kuullut kouluterveydenhoitajilta, koululääkäreiltä, poikaystävien sukulaisilta ja mm. Parilta ortopediltä, että olen varmasti anorektikko ja ilman ruokailuni näkemistä he väittävät etten vain syö tai halua syödä.!!??

Se on todella rasittavaa sillä minä syön kyllä, nautin ruuasta ja koskaan en ole laihduttanut. Haluan lihoa mutten liho ellen ryhdy täysin mässäileväksi lahnaksi ja silläkin tavalla olen saanut 1.5kg ja se hävisi 2päivässä kun kävelin vähän -.-

Olen tosissani yrittänyt vaikka ja mitä keinoa lihomiseen ja äitini sanoi että hänestä tuli normaalipainoinen vasta 3 lapsen jälkeen. Mutta tämä jatkuva anorektikoksi haukkuminen ja syömiseen puuttuminen on todella loukkaavaa ja rasittavaa. 8/10 näistä lääkäreistä ja terkkareistä on ollut pulskia tai todella lihavia...liekö silläkin vaikutusta?

Kerran yksi anoreksiaa sairastava tyttö tuli sanomaan minulle kuinka ihaili minua ja kroppaani kun olen niin hoikka. Hän sanoi haluavansa olla kuten minä. Tyttö tiedosto sairautensa ja oli osittain parantunutkin kun n.165cm pitkä tyttö oli kuulemma pahimmillaan painanut vain 38kg. Itse olen 166cm pitkä ja painan 45kg.

Enkä tosiaan osannut tuolle tytölle vastata muuta kuin että toivoin hänelle parasta ja että on hyvä kun hän yrittää parantua. Hänellä kuulemma oli hyvä tukijoukko ympärillä :)

Anorektinen laihuus on rumaa ja anoreksia on vakava sairaus.

Alipainoisuus tai laihuus ei välttämättä ole rumaa, jos se on kuitenkin ihan tervettä (ihminen syö kunnolla, mutta on vaan kovin siro). Joku BMI 19 voi olla oikeasti hyvännäköinen.

Voin ihan suoraan sanoa, että lievä alipaino on kauniimpaa, kuin lievä ylipaino, jos se koostuu läskistä eikä lihaksista. Mutta jos on oikea tiimalasi ja timmi vyötärö, niin ei ne läskit haittaa reisissä ja tisseissä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 18:14"]

Itse olen alipainoinen. Tiedän sen ja se todella on geeneistä kiinni. Jo pienenä neuvolassa sanottiin että kasvan omaa siroa linjaani ja olen ihan terve, todella hoikka vain. Näin oli myös teininä ja nyt aikuisena!

Koko ikäni olen kuullut kouluterveydenhoitajilta, koululääkäreiltä, poikaystävien sukulaisilta ja mm. Parilta ortopediltä, että olen varmasti anorektikko ja ilman ruokailuni näkemistä he väittävät etten vain syö tai halua syödä.!!??

Se on todella rasittavaa sillä minä syön kyllä, nautin ruuasta ja koskaan en ole laihduttanut. Haluan lihoa mutten liho ellen ryhdy täysin mässäileväksi lahnaksi ja silläkin tavalla olen saanut 1.5kg ja se hävisi 2päivässä kun kävelin vähän -.-

Olen tosissani yrittänyt vaikka ja mitä keinoa lihomiseen ja äitini sanoi että hänestä tuli normaalipainoinen vasta 3 lapsen jälkeen. Mutta tämä jatkuva anorektikoksi haukkuminen ja syömiseen puuttuminen on todella loukkaavaa ja rasittavaa. 8/10 näistä lääkäreistä ja terkkareistä on ollut pulskia tai todella lihavia...liekö silläkin vaikutusta?

Kerran yksi anoreksiaa sairastava tyttö tuli sanomaan minulle kuinka ihaili minua ja kroppaani kun olen niin hoikka. Hän sanoi haluavansa olla kuten minä. Tyttö tiedosto sairautensa ja oli osittain parantunutkin kun n.165cm pitkä tyttö oli kuulemma pahimmillaan painanut vain 38kg. Itse olen 166cm pitkä ja painan 45kg.

Enkä tosiaan osannut tuolle tytölle vastata muuta kuin että toivoin hänelle parasta ja että on hyvä kun hän yrittää parantua. Hänellä kuulemma oli hyvä tukijoukko ympärillä :)

[/quote]

Mulla sama juttu. Joskus välillä aina yrittänyt lihottautua mättämällä oikein kunnolla energiaa, mutta jos jotain tulee, niin yhtä nopsasti se myös katoaa. Olen kuitenkin perusterve ja perusliikunnallinen. Ehkä se selittää, että voi syösä ihan miten vain, niin ikinä en liho. + tietty ne geenit mullakin.

Minulla on ystävä joka on luonnostaan todella laiha ja sitä haukutaan anorektikoksi ja huudellaan että syö enemmän. Kyllä se loukkaa yhtä lailla.

Ja mikä anoreksiaan tulee, niin kyllä sen huomaa onko joku todella laiha anoreksian takia vai muuten vaan. Hiusten ja ihon ja kynsien kunnosta yms. Minulla oli ainakin anoreksia-aikoinani todella kalvakka ja "ohuen" näköinen iho, hiukset irtoili ja kynnet katkesi. Ei anoreksia ole huomionhakua vaan vakava sairaus.