Onko muut pelänneet raskausaikana että syntyvä vauva on yllättäen vammainen?

Muistan kun odotin esikoistani, että se tuntui jotenkin liian suurelta onnelta. En vain uskonut että se on totta, ajattelin että jotain tapahtuu joka muuttaa sen tragediaksi. Yritin jotenkin henkisesti valmistautua siihen, että jotain kamalaa kuitenkin sattuu. En uskaltanut ostaa edes vauvanvaatteita tai valmistautua hänen syntymäänsä. Ajattelin että sitten niin surullista katsoa niitä kaikkia hankittuja juttuja, jos ei niitä tarvikkaan. Loppujen lopuksi mitään pahaa ei sattunut.

Voih, tuttua. Kun odotin ainokaistani, luulin koko ajan että jotain on pahasti pielessä. En hankkinut kuin aivan välttämättömät tavarat vauvalle, kun ajattelin että on sitten nopeaa kerätä ne pois kun emme kuitenkaan elävän lapsen kanssa synnytyksestä palaa. Terve tyttö on nyt 4v.

Kyllä, teetätin nipt-testin ja se vähän helpotti pelkoa vaikka toki jotain voi silti olla.

Pelkään :/ rv 34 nyt menossa ja on niin epätodellinen olo. Vauva on ollut kohdussa tosi rauhallinen, liikkuu kyllä säännöllisesti mutta ei mitenkään hulluna potki vaan enemmänkin möyrii jaa kääntyilee. Huolettaa että onko se normaalisti kehittynyt.

Ihan normaalia, kun oma lapsi on kyseessä. Itse olen ajatellut, että paras vaan olla liikoja murehtimatta. Lapsesta kun voi tulla vaikka miten vaikeasti vammainen milloin vaan. Ei koko elämän ajan voi pelätä.