Lue keskustelun säännöt.
Jätin miehen jota rakastan.
10.08.2014 |
Oli asioita jotka olisi johtaneet eroon ennen pitkää kuitenkin. Kamala ikävä ja tekisi mieli pyytää hänet takaisin, sitä en kuitenkaan tule tekemään. :(
Kommentit (44)
Tämä kuulostaa varmaan vähättelevältä ja kamalalta, mutta olen nainen jota ei ole koskaan TODELLA rakastettu... Voisin ehkä kestää tuollaista kilttiä rakastavaa miestä, vaikka joisikin. Jos olisi todella tuollainen hyvä ihminen, joista pari kommenttia kertoo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:23"]Kunniotan teitä! Kuinkahan moni katsoo hautaan saakka miehen juomista:(
[/quote]
Sama, vaikka haluaisin teiltä tuon surun pois... Suhteessa ahdistus juomisesta, ilman suhdetta suru menetetystä rakkaudesta.. :(
Ystäväni jätti aviomiehensä 7 vuotta sitten viinan takia. Rakastaa tätä edelleen, ei ole kyennyt uuteen suhteeseen. Mikä on todella harmi, koska kyseessä kaikinpuolin upea nainen.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:26"]
Tämä kuulostaa varmaan vähättelevältä ja kamalalta, mutta olen nainen jota ei ole koskaan TODELLA rakastettu... Voisin ehkä kestää tuollaista kilttiä rakastavaa miestä, vaikka joisikin. Jos olisi todella tuollainen hyvä ihminen, joista pari kommenttia kertoo...
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän tuon ihan hyvin. Minä jätin miehen lasten vuoksi, eikä mikään muu syy kuin lasten hyvinvointi olisi saanut minua sitä tekemään.
17
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:31"][quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:26"]
Tämä kuulostaa varmaan vähättelevältä ja kamalalta, mutta olen nainen jota ei ole koskaan TODELLA rakastettu... Voisin ehkä kestää tuollaista kilttiä rakastavaa miestä, vaikka joisikin. Jos olisi todella tuollainen hyvä ihminen, joista pari kommenttia kertoo...
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän tuon ihan hyvin. Minä jätin miehen lasten vuoksi, eikä mikään muu syy kuin lasten hyvinvointi olisi saanut minua sitä tekemään.
17
[/quote]
Olet varmasti vahva nainen ja hyvä äiti. Surullista silti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:31"][quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:26"]
Tämä kuulostaa varmaan vähättelevältä ja kamalalta, mutta olen nainen jota ei ole koskaan TODELLA rakastettu... Voisin ehkä kestää tuollaista kilttiä rakastavaa miestä, vaikka joisikin. Jos olisi todella tuollainen hyvä ihminen, joista pari kommenttia kertoo...
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän tuon ihan hyvin. Minä jätin miehen lasten vuoksi, eikä mikään muu syy kuin lasten hyvinvointi olisi saanut minua sitä tekemään.
17
[/quote]
Olet varmasti vahva nainen ja hyvä äiti. Surullista silti
[/quote]
En tiedä siitä vahvuudesta. En edes kehtaa oikeassa elämässä myöntää kenellekään, että en vieläkään ole päässyt yli ja eteenpäin. Muut ovat eron jälkeen jo heti uusintakierroksilla, minä vuodesta toiseen vaan yksin suremassa. Säälittävää. Mutta vaikka kuinka yritän, en vaan pysty haluamaan ketään muuta.
Mutta kiitos kauniista sanoistasi :)
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:44"][quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:31"][quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:26"]
Tämä kuulostaa varmaan vähättelevältä ja kamalalta, mutta olen nainen jota ei ole koskaan TODELLA rakastettu... Voisin ehkä kestää tuollaista kilttiä rakastavaa miestä, vaikka joisikin. Jos olisi todella tuollainen hyvä ihminen, joista pari kommenttia kertoo...
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän tuon ihan hyvin. Minä jätin miehen lasten vuoksi, eikä mikään muu syy kuin lasten hyvinvointi olisi saanut minua sitä tekemään.
17
[/quote]
Olet varmasti vahva nainen ja hyvä äiti. Surullista silti
[/quote]
En tiedä siitä vahvuudesta. En edes kehtaa oikeassa elämässä myöntää kenellekään, että en vieläkään ole päässyt yli ja eteenpäin. Muut ovat eron jälkeen jo heti uusintakierroksilla, minä vuodesta toiseen vaan yksin suremassa. Säälittävää. Mutta vaikka kuinka yritän, en vaan pysty haluamaan ketään muuta.
Mutta kiitos kauniista sanoistasi :)
[/quote]
en ole kommentoija, mutta olen aivan samassa tilanteessa kuin sinä! En halunnut lasten kasvavan alkoholin keskellä, vaikka isästään ei ole koskaan mitään vaaraa/haittaa humalassakaan. En vain halua lasteni oppivan, että tissuttelu on ok. Heidän isänsä on silti "tosirakkauteni" ja itken ajoittain edelleen sitä surua, 4 vuoden jlkn. Muille esitän tietysti ylipäässyttä ylpeää yh-äitiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin jätin mieheni joitakin viikkoja sitten, vaikka häntä rakastan.. Hänen vaikutuksensa lapsiin ja perheeseen ei ollut hyvä ja hän oli satunnaisesti väkivaltainen. Olen hoitanut vuosia perheen ja kodin yksin, nyt päätin (kolmas kerta kun sen päätöksen tein) että riittää ja pistin lopullisen pisteen asialle.
Ja voi luoja kuinka minuun sattuu.. Hetkellisesti miehen syytäessä kuraa niskaani pääsen kiukun voimalla eteenpäin, mutta illalla se paha olo iskee taas.. En voi kuvitellakaan elämää jonkun muun kanssa ja ajatus miehestä toisen kanssa satuttaa.. Ei saisi valittaa koska minä sen päätöksen tein ja olen nyt leimattu jättäjäksi, mutta ihmisten tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää että joskus asioita pitää tehdä muidenkin kuin vain itsensä takia ja joskus ne valinnat sattuvat myös meihin..
Saa nähdä koska tämä helpottaa.
Suuret halaukset teille kaikille, itse olen tässä kamppaillut saman asian kanssa. :-(
Jätin mieheni 13 vuoden liiton jälkeen. Rakastan häntä yhä, vaikka erostamme on pian 4 vuotta. Uutta miestä minulla ei ole enkä siihen edes kykenisi. Satuttavinta tässä on se, että miehellä on uusi nainen. Päässäni pyörii päivittäin ajatus, inho ja viha itseäni kohtaan, kun suuresta molemminpuolisesta rakkaudesta huolimatta suhde ei enää toiminut muutaman syyn varjoittamana - mieheni käytti ihan kaikenlaisia päihteitä alkoholista huumeisiin ja pyöri muutenkin sen verran "vaarallisissa" piireissä, että ajan saatossa olisin vain saattanut vaarantaa oman ja lähimmäisteni hengen jos en olisi eronnut miehestä.
Kaikesta huolimatta hän oli rakastava, sydämellinen ja luotettava puoliso sekä loistava isä lapsillemme, vaikka sitä onkin vaikea uskoa kuultuaan hänen päihteidenkäytöstään jne... Hän osaa kuitenkin käyttää niitä kohtuudella eikä ollut koskaan kännissä tai huumehöyryissä kotona. Miehestä ei olisi koskaan voinut päällisin puolin uskoa, että hän käytti huumausaineita ja pyöri ties minkä rikollisten ja murhaajien kanssa - hän työskentelee IT-alalla ja käyttäytyy muutoinkin asiallisesti, elää kuin "normaali" ihminen. Hän ei sentään itse tehnyt rikoksia huumediilaamista ja hallussapitoa lukuunottamatta, mutta seura tekee helposti kaltaisekseen.
Sydämeen sattuu kun muistelen tätä miestä. :-( Tietyllä tapaa ihanaa, etten ole yksin asian kanssa ja saan lukea muiden kanssasisarten tekstejä täältä ja jakaa omani. Mutta samaan aikaan yhteiset muistot, hetket ja kokemukset mieheni kanssa pyörivät päässä enkä meinaa saada niitä pois mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 20:04"]
en ole kommentoija, mutta olen aivan samassa tilanteessa kuin sinä! En halunnut lasten kasvavan alkoholin keskellä, vaikka isästään ei ole koskaan mitään vaaraa/haittaa humalassakaan. En vain halua lasteni oppivan, että tissuttelu on ok. Heidän isänsä on silti "tosirakkauteni" ja itken ajoittain edelleen sitä surua, 4 vuoden jlkn. Muille esitän tietysti ylipäässyttä ylpeää yh-äitiä...
[/quote]
Minä en vaan itsekin alkoholistin lapsena voinut tehdä sitä omille lapsilleni. Petettyjä lupauksia, häpeää, loputtomia turhia toiveita siitä että edes tämän tai tämän kerran lapsi menisi viinan edelle. Tiedän, miten paljon se rikkoo vaikkei se vanhempi olisi koskaan ilkeä tai laulaisi kovaan ääneen pitkin yötä. Enkä enää pystynyt kannattelemaan meitä taloudellisesti, kun mies joi rahansa ja kuitenkin hänen tulonsa huomioitiin niin etten saanut mitään tukia. En selvinnyt vuokrastakaan, minulla ei vaan ollut vaihtoehtoja enää.
On tietysti helppoa ajatella, että mitäs tuollaista renttua kannattaa surra. Mutta sitä ei tiedä, jos ei näe miten päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen se sairaus vaan vie syvemmälle ja miten se alkoholisti itse kärsii. Se, jota rakastaa yli melkein kaiken. Se ihminen on siellä silti sisällä.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:23"]Kunniotan teitä! Kuinkahan moni katsoo hautaan saakka miehen juomista:(
[/quote]
Tai siihen saakka että rakkaus loppuu. Itse kadun etten pystynyt eroamaan ajoissa. Elämän surullisimpia asioita on.kun suuri rakkaus muuttuu vihaksi mahdottomien olosuhteiden takia. Ja kuitenkin monen raskaan vuoden ja raastavan eron jälkeen jollain tasolla rakastan vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halaukset kaikille <3 Saman asian kanssa kamppailen, syy oli tosin pettämiset, ei alkoholi.
! Minä kuvittelin melkein jo olevani ainoa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse myös tein päätöksen erosta ihan vasta, koska mieheni on peliriippuvainen. Kärsin ja lapset kärsivät isänsä pelaamisesta, enkä voi antaa lasteni kasvaa ahdistuneessa ilmapiirissä. Mutta rakastan miestäni silti ja ajatuskin elämästä ilman häntä sattuu niin paljon! Mutta kaikkeni olen yrittänyt ja yrittänyt saada hänet lopettamaan pelaamisen, mutta mikään ei auta. Nyt on harkinta-aika menossa mutta mies asuu yhä kanssamme, koska ei suostu lähtemään. En tiedä mitä helvettiä tekisin!!?
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:15"]Itse myös tein päätöksen erosta ihan vasta, koska mieheni on peliriippuvainen. Kärsin ja lapset kärsivät isänsä pelaamisesta, enkä voi antaa lasteni kasvaa ahdistuneessa ilmapiirissä. Mutta rakastan miestäni silti ja ajatuskin elämästä ilman häntä sattuu niin paljon! Mutta kaikkeni olen yrittänyt ja yrittänyt saada hänet lopettamaan pelaamisen, mutta mikään ei auta. Nyt on harkinta-aika menossa mutta mies asuu yhä kanssamme, koska ei suostu lähtemään. En tiedä mitä helvettiä tekisin!!?
[/quote]
Minä hommasin vuokra-asunnon valmiiksi, ja pistin pyörät pyörimään. Otin vetovastuun ja hoidettiin muutto yhdessä
Ah sama ongelma täälläkin. Vielä paremmaksi tilanteen tekee se, että olen uusissa naimisissa. Nyt ongelmia tässä liitossa sen vuoksi, että entinen ei yksinkertaisesti lähde mielestä.
17 vuotta yhdessä. Mies ei tykännyt olla minun ja lasten kanssa. Teki töitä. Ei ollut läsnä. Erottiin. Tästä 5 vuotta. Yritin herätellä miestä noin 5 vuotta. Minulla ei ole uutta eikä tule ennen kuin lapset ovat isoja. En halua uusioperhettä.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:35"]17 vuotta yhdessä. Mies ei tykännyt olla minun ja lasten kanssa. Teki töitä. Ei ollut läsnä. Erottiin. Tästä 5 vuotta. Yritin herätellä miestä noin 5 vuotta. Minulla ei ole uutta eikä tule ennen kuin lapset ovat isoja. En halua uusioperhettä.
[/quote]
hmmn... Jäi nyt kuva, että ero ei kuitenkaan kaiherra?
Minä jätin myös miehen, jota kohtaan on tunteita. Mies ei kuitenkaan kyennyt käsittelemään eroa vaan lopetti kommunikoinnin kanssani eikä vastannut edes viesteihin. Muutamaa päivää myöhemmin hän ilmoitti tarvitsevansa aikaa käsitellä meidän suhdetta. Hämmennyin tästä kovasti, koska minähän juuri jätin hänet. Mitä miettimistä suhteessa enää voisi olla?
Kunniotan teitä! Kuinkahan moni katsoo hautaan saakka miehen juomista:(