Olen epäonnistunut "mies", kysy mitä haluat.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 04:19"]Vaatetuksesta ja hiustyylistähän se elämän tarkoitus löytyykin. Mieshän on kaikin puolin kunnossa, jostain syystä vain suunta elämästä puuttuu tällä hetkellä. Ja kun sellainen tilanne tulee, niin tulee myös tunne että on ollut koko elämänsä tuuliajolla.

Ei se ammattiauttajakaan huono idea ole, itse en ole siihen löytänyt rohkeutta. Tuntuu että nämä omat murheetkin ovat toisten mielestä niin pieniä, ettei ole edes siinä tarpeeksi "hyvä" turvautumaan apuun.

T:toinen samanlainen

[/quote]

Tee tuo yllä oleva pelkotesti, olisiko siitä apua?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 00:01"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:45"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:39"]

Jos vaihtaisit suhtautumistapaa?

[/quote]

Hei masentunut, älä ole masentunut!

Jos sinulla ei ole ammattia, ihmissuhdekokemusta, lahjakkuutta, eikä muutakaan normaaliin elämään kuuluvaa, niin olisiko ratkaisusi todella vain suhtautumistavan vaihtaminen?

[/quote]

Siitä olisi hyvä aloittaa.

Oliko ap itse, joka tässä vastasi vai joku muu?

[/quote]

Ihan itse vastasin.

Toivoisin elämän olevan noin helppoa. Ehkä vain osittaisen lobotomian kautta voisin unohtaa suuren osan menneisyyttäni ja siirtyä oikeasti jonnekin toiselle tasolle. Historia painaa ja estää kuopasta nousemisen.

[/quote]

älä uhriudu suotta!

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 02:01"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 01:52"]

Itsesäälissä rypemiseen menee liikaa energiaa. Mitä jos ottaisit tavoitteeksi esimerkiksi sen, että tekisit itsestäsi komean (ja siten houkuttelevamman kumppanin)? Käy huippuhiusmuotoilijalla (juuri se missä homomies kampaajana), mene tavaratalon stylistille ja uusi tyyliäsi, kasvata maltillisesti lihaksia ja opettele hymyilemään!

[/quote]

MIten tehdään itsestään komea? Hiustyylejä olen pitänyt useita. Vaatetuksestani pidän huolta lähes päivittäin. Olen ollut sekä lihaksikas että 'juoksijatyyyppinen'.

[/quote]

Parturinhan se pitää olla ajan hermoilla. Satsaa sellaiseen jossa käy ikäisiäsi miehiä. Ota vaikka printattu kuva mukaan jos et osaa sanoin kertoa mitä haluat. Ammattitaitoinen parturi osaa soveltaa haluamasi tyylin juuri sinulle sopivalla tavalla. Sanot suoraan että haluat kokeilla jotain uutta.

Uskokaa jo Apn ongelma ei ole ulkonäkö!!!

[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:42"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:39"]

Mikä on 'tietyt kokemuspohjat', joita tarkoitat?

[/quote]

Teini-iän kokemukset, työelämä, suhteet, opiskelijaelämä ja niin edelleen. Armeijan käyminen on ehkä ainoa 'yleismaailmallinen' kokemus, josta kykenen elävässä elämässä rehellisesti keskustelemaan.

[/quote]

Joopajoo, jos olet töissä tällä hetkellä sun muuta niin eipä sulla hätää ole. Suosittelen psykologin yms. juttusilla käyntiä.

[/quote]

Töissäolo kaiken pelastaa? Ei minulla hätää ole. En vain tiedä onko tällainen 'tyhjä' elämä oikein minkään arvoista. Ei voi olla oma itsensä, eikä muutosta mihinkään suuntaan ole nähtävissä. Meneehän tämä näinkin, mutta monotonia on jotain käsittämätöntä.

[/quote]

Äh, normi kolmenkympin kriisi. Olisit maininnut otsikossa.

Ap, olet epäonnistunut myös epäonnistumisessa. Ketjun perusteella olet ehkä huonossa henkisessä tilanteessa, mutta oikea tilanteesi näyttäisi antavan paljon mahdollisuuksia. Itseeni nähden olet onnistunut "kaikessa" tähän asti ja voit onnistua vielä paremmin ja enemmässä.

Naisen puute kalvaa monia muitakin ja saa kuvittelemaan, että kaikki on mennyt pieleen. Antaahan suhde sisältöä, mutta sitten kun saat sen ja totut tilanteeseen, niin palaat luultavasti samaan ajatuskuvioosi vaikkapa siten, että et ole kokenut tarpeeksi naisia, tai tarpeeksi kauniita, tai palaat miettimään muita "epäonnistumisia".

Elämä ei ikinä ole hyvää, jos tekee koko ajan hartiavoimin töitä sen ajatuksen eteen, ettei se ole.

HÖpö höpö

Minulla on ystävä, ehkä enemmänkin etäinen tuttava, kouluajoilta.
Tämä, noin 30+ mies on elämässään kokenut kammottavia asioita fyysisestä kivusta toisen silmän menettämiseen. Häntä ei ole huolittu fyysisten asioiden vuoksi armeijaan, eikä hän ole inssitutkinnollaan työllistynyt. Päivittäinen elämä ilman töitä, köyhänä (työttömänä muokkautuu pikkuhiljaa krooniseen köyhyyteen), yksin, sairaana... siinä ihminen jolle on tullut enemmän epäonnea kuin kenellekään ikinä soisi.

Eikä hän valita vaan etsii elämästä asioita: runoutta, pelejä, uutta elämäää. Luovuttamatta oleminen on vaikeaa, jos on oikeasti ongelmia.

Sinä olet joko pelkkä trolli, tai ihminen jolla on oikeasti kaikki hyvin, muttet itsekeskeisyydeltäsi sitä näe.
Herää.

(sitten on vielä lukematon määrä ihmisiä pakolaisleireillä, sodissa, lapsuudesta asti pahoinpideltyinä / hyväksikäytettyinä jne. Jos sinulla on oikeasti ongelma siitä, ettet ole tehnyt mitään merkityksellistä, niin mene auttamaan tuonne. )

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 09:09"]

HÖpö höpö

Minulla on ystävä, ehkä enemmänkin etäinen tuttava, kouluajoilta.
Tämä, noin 30+ mies on elämässään kokenut kammottavia asioita fyysisestä kivusta toisen silmän menettämiseen. Häntä ei ole huolittu fyysisten asioiden vuoksi armeijaan, eikä hän ole inssitutkinnollaan työllistynyt. Päivittäinen elämä ilman töitä, köyhänä (työttömänä muokkautuu pikkuhiljaa krooniseen köyhyyteen), yksin, sairaana... siinä ihminen jolle on tullut enemmän epäonnea kuin kenellekään ikinä soisi.

Eikä hän valita vaan etsii elämästä asioita: runoutta, pelejä, uutta elämäää. Luovuttamatta oleminen on vaikeaa, jos on oikeasti ongelmia.

Sinä olet joko pelkkä trolli, tai ihminen jolla on oikeasti kaikki hyvin, muttet itsekeskeisyydeltäsi sitä näe.
Herää.

(sitten on vielä lukematon määrä ihmisiä pakolaisleireillä, sodissa, lapsuudesta asti pahoinpideltyinä / hyväksikäytettyinä jne. Jos sinulla on oikeasti ongelma siitä, ettet ole tehnyt mitään merkityksellistä, niin mene auttamaan tuonne. )

[/quote]

Höpö höpö itsellesi. Jokainen melkein tietää, että aina on olemassa joku jolla menee vielä huonommin.

Jokainen myös peilaa elämäänsä omien kokemusten, tuntojen ja odotusten kautta. Siinä ei paljon auta jos jollakulla toisella menee vielä huonommin, päinvastoin jos itsellä ei mene tarpeeksi huonosti niin ei ole surkeudessakaan mitään.

Silti se on itselle täyttä totta ja tuskaa, jos tuntee epäonnistuneensa varsinkin laajalla rintamalla elämän eri osa-alueilla. Asiaan vaikuttaa myös se, jos ei ole ainuttakaan suurta intohimon (ei tarkoita seksiä, tai voi se olla sitäkin) kohdetta elämässään.

Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia? Omasta mielestä olet toimintakyvytön luuseri, etkä pysty toimimaan. Ympäristön mielestä olet vain saamaton nahjus, jonka ei pitäisi tuhlata parempien aikaa, vaan ottaa itseään niskasta kiinni.

En ole AP, enkä tiedä oliko tulkinta hänestä oikea, mutta itse olen painiskellut näiden mainitsemieni ongelmien ja tuntojen kanssa. Tulkitsin tekstien perusteella samankaltaisuutta omaan tilanteeseeni.

T:se toinen samanlainen

Sinulla on rima liian korkealla.

Hae onnistumisen tunteita helpoista asioista.

Vaikka siitä että onnistuit kuorimaan perunan ilman että peruna putosi lattialle tai ilman viiltohaavoja.

Hae onnistumisen tunteita siitä että onnistuit kauppaostoksissa melkein. Unohdit maidon, mutta onnistuit melkein.

Älä yritä liikaa.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 02:51"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 02:08"]

Mä en nyt tajua. Mies käy töissä, urheilee ja osaa ainakin kirjallisesti ilmaista itseään. Mikä tässä nyt on se ongelma? Onko sulla liialliset vaatimukset kaiken suhteen?

[/quote]

Vaatimukset matalalla. Kirjallisella ilmaisulla ja urheilulla ei tuolla tosielämässä hirveästi ihmisiä hurmata, ja tätä se on ollut koko elämän ajan.

[/quote]

Nettideteissä erottuisit eduksesi.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 03:38"]

Mulla on diagnoosi Ap:lle;

SOSIAALISTEN TILANTEIDEN PELKO

Tee testi:

http://jannittaa.com/2012/02/sosiaalisen-pelokkuutesi-voimakkuus-tee-testi/

Lue lisää:

http://en.wikipedia.org/wiki/Social_anxiety_disorder

[/quote]

Testi kertoo minulta puuttuvan sosiaalisen fobian, joten diagnoosisi on tehtävä uudelleen. Vastasin kysymyksiin äärirehellisesti.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 03:54"]

Te keskitytte nyt ihan vääriin asioihin... harrastukset, menestys, naissuhteet, lapsuus blii blaa bluu. Ap sun pitää mennä rohkeasti lääkäriin ja pyytää apua!

[/quote]

Apua mihin?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 09:09"]

HÖpö höpö

Minulla on ystävä, ehkä enemmänkin etäinen tuttava, kouluajoilta.
Tämä, noin 30+ mies on elämässään kokenut kammottavia asioita fyysisestä kivusta toisen silmän menettämiseen. Häntä ei ole huolittu fyysisten asioiden vuoksi armeijaan, eikä hän ole inssitutkinnollaan työllistynyt. Päivittäinen elämä ilman töitä, köyhänä (työttömänä muokkautuu pikkuhiljaa krooniseen köyhyyteen), yksin, sairaana... siinä ihminen jolle on tullut enemmän epäonnea kuin kenellekään ikinä soisi.

Eikä hän valita vaan etsii elämästä asioita: runoutta, pelejä, uutta elämäää. Luovuttamatta oleminen on vaikeaa, jos on oikeasti ongelmia.

Sinä olet joko pelkkä trolli, tai ihminen jolla on oikeasti kaikki hyvin, muttet itsekeskeisyydeltäsi sitä näe.
Herää.

(sitten on vielä lukematon määrä ihmisiä pakolaisleireillä, sodissa, lapsuudesta asti pahoinpideltyinä / hyväksikäytettyinä jne. Jos sinulla on oikeasti ongelma siitä, ettet ole tehnyt mitään merkityksellistä, niin mene auttamaan tuonne. )

[/quote]

Jos vain voisin olla tuo ystäväsi. Minulla ei valitettavasti löydy loputtomasti positiivisuutta, enkä kykene näkemään kaikessa sitä kuuluisaa hopeakaarta. En ole maailmanhistorian epäonistunein yksilö. mutta minulle nämä tilanteeni tekevät elon kestämättömäksi.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 10:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 02:51"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 02:08"]

Mä en nyt tajua. Mies käy töissä, urheilee ja osaa ainakin kirjallisesti ilmaista itseään. Mikä tässä nyt on se ongelma? Onko sulla liialliset vaatimukset kaiken suhteen?

[/quote]

Vaatimukset matalalla. Kirjallisella ilmaisulla ja urheilulla ei tuolla tosielämässä hirveästi ihmisiä hurmata, ja tätä se on ollut koko elämän ajan.

[/quote]

Nettideteissä erottuisit eduksesi.

[/quote]

Tätä epäilen. Ehkä jossakin mielessä, mutta koko tarinan kuultuaan naiset kyllä löytävät poistumistien.

minkä tarinan, kun et täälläkään ole kertonut oikeastaan mitään vaikka surkutteletkin itseäsi. Mitä kokemuksia sinulta puuttu? Ärsyttää tuollaiset vihjailut.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 13:14"]

minkä tarinan, kun et täälläkään ole kertonut oikeastaan mitään vaikka surkutteletkin itseäsi. Mitä kokemuksia sinulta puuttu? Ärsyttää tuollaiset vihjailut.

[/quote]

Työkokemus, opiskelukokemus, kokemus elämästä, kokemus seurustelusta, kokemus seksistä, kokemus yhteiselämisestä, kokemus suutelemisesta, jne...

Joko kelpasi?

"Jotain missä olisin edes hieman normihenkilöä lahjakkaampi"... sori, mutta valtaosa meistä ei ole perustavanlaatuisesti "normihenkilöä lahjakkaampi" oikeastaan missään. Ainoa, millä on merkitystä, on se, mihin sinulla on jotain - edes pieniä - lahjoja, joita voi lähteä kehittämään eteenpäin. Ja sitäkin tärkeämpää on innostus niiden kehittämiseen. Omia lahjojaan ei oikeastaan edes tunne, ennen kuin niitä kehittää.

Minä tunnen aika monta luovilla aloilla menestynyttä ihmistä, joilla ei ole oikeastaan mitään sen kummempaa lahjakkuutta, mutta intoa sitäkin enemmän. He eivät ole Tolstoita eivätkä Picassoja, mutta saavat kuitenkin elantonsa (tai osan siitä) tekemällä niitä asioita, joista ovat eniten kiinnostuneita. Sen isompaa arkipäivän menestystä en osaa edes kuvitella.

Jos se pienikin lahjakkuus on alalla johon ei ole pienintäkään kiinnostusta ja kilpailu on armotonta? Se tunne kun epäonnistut lähes kaikessa päivittäin on melko musertava.

Miten olet epäonnistunut? Määrittele.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 13:43"]

Jos se pienikin lahjakkuus on alalla johon ei ole pienintäkään kiinnostusta ja kilpailu on armotonta? Se tunne kun epäonnistut lähes kaikessa päivittäin on melko musertava.

[/quote]

Vaikea näin yleisellä tasolla puhua, kun en yhtään tiedä, mistä aloista puhut. Mutta lähtisin itse liikkeelle siitä, mikä sinua eniten kiinnostaa. Sinä kun et millään pysty tietämään, kuinka lahjakas niissä asioissa loppujen lopuksi olet, ja lahjakkuuden puutettakin voi tosiaan innolla ja kovalla työllä kompensoida. Hyvin harvassa ovat loppujen lopuksi alat, joissa lahjakkuus on jotain selkeästi määriteltävää. Ihmisestä näkee yleensä nopeasti, onko mitään edellytyksiä huipputason pituushyppääjäksi tai laulajaksi, mutta maailma on täynnä aloja, joissa voi pärjätä ilman tuontyyppisiä lahjoja.

Vaikea selittää, mitä tarkoitan. Minä "epäonnistun" joka ikinen päivä, mutta minun alallani ne päivittäiset epäonnistumiset ovat osa kehitystä. Jokainen epäonnistuminen on askel kohti parempaa lopputulosta. Mutta tämä ei tietysti päde kaikkeen - kuten sanoin, yleisellä tasolla on tällaisista asioista kovin vaikea puhua.