Mitä tekisitte jos teillä olisi vain viikko elinaikaa?

Viettäisin aikaa nyt jo aikuisten lasteni kanssa. Rauhassa ottaisin, ei paniikkia, olisin jo valmis lähtemään täältä nyt 50-vuotiaana.

Eläisin varmaan aika normaalisti kummassakin tapauksessa. Tai no juu, tekisin saman kuin Petteri Summasen hahmo legendaarisessa "Roudasta rospuuttoon" -sketsissä:

"Mutta ensin menen kylälle ja pyydän kaikilta anteeksi ettei jää teille perkele seliteltävää".

tekisin jotain sellaista mistä nimeni muistettaisiin vuosikymmenien jälkeenkin, elämmehän suomessa jossa ei ole kuolemanrangaistusta ja jos vuosi on vain jäljellä niin sama kai se mitä tekee

Sitä mitä teen nytkin, eli lilluisin kaurapuurossa. Minä kirjoitankin täältä kaurapuurosta!

Havahduttava kysymys. Jos elinaikaa olisi vuosi, menisin varmaan maksulliseen kuvataideopistoon josta olen haaveillut. Tällä hetkellä vielä arvon, koska rahaa ei juuri ole ylimääräistä ja pelkään velkaa. (3000e) Eihän se ole tavallaan paljon. Tärkeämpää kai on uskaltaa elää.

Viikon jos eläisin, söisin varmaan todella hyvää ruokaa. Näkisin lähimmät ystävät ja perheen. Ehkä kävisin vielä juhlimassa jossain hyvissä reiveissä.

Pussaisin ihastustani :)

Sitten voisi kuolla ihan tyytyväisenä.

Viikko elinaikaa: Muuttaisin koko omaisuuden rahaksi, testamenttaisin kaiken lapsille ja järjestäisin omat hautajaiset. Kun kaikki on hoidettu, ostan pullon kallista shampanjaa ja kilistän elämälle. Kippis!

Vuosi elinaikaa: Sijoittaisin rohkeasti 12 kk, luopuisin kaikesta turhasta mammonasta ja muutan irtaimiston rahaksi, teen testamentin, myyn talon ja tavarat, menen vuokralle.

Järjestän läheisille kunnon bileet, mutta en kerro, että minulla on vain vuosi elinaikaa jäljellä. Järjestän hautajaiset. The end!

Jos olisi vuosi elinaikaa, eroaisin miehestäni. Jos taas olisi vain viikko, niin sitten en jaksaisi nähdä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Pussaisin ihastustani :)

Sitten voisi kuolla ihan tyytyväisenä.

Mulla on sama! Ei tarttisi miettiä, mitä siitä seuraa ja saisi hetken olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pussaisin ihastustani :)

Sitten voisi kuolla ihan tyytyväisenä.

Mulla on sama! Ei tarttisi miettiä, mitä siitä seuraa ja saisi hetken olla onnellinen.

Teille kahdelle ihastuneelle.

Kannattaisiko teidän molempien pussata sitä ihastustanne mahdollisimman pian?

Tämä ajatusleikki mielessä pitäen, elämänne voi loppua jo huomenna, ja missaatte tilaisuutenne.

Kannattaisi tarttua hetkeen jos se on vaan mahdollista.

Mitä pahaa siitä suudelmasta voi seurata? Toki jos ootte varattuja tai se toinen ei tunne samoin, voi tilanne olla hankala. Mutta jos muita sitoumuksia ei ole, kannattaisi rohkaistua. Ihan vaan, koska teidän eka ajatuksenne oli se suudelma ihastuksen kanssa, eli se on teille tärkeä.

Jengi ottaa kuoleman yllättävän rauhallisesti. Kukaan ei hakis edes rauhottavia. Itte hakisin ja viinaa päälle. Ainoo normaalitoiminta olis papereiden läpikäynti ja testamentin teko.

Ottaisin loparit ja lainaa ja eläisin kuin kuningas vuoden mistään murehtimatta. Matkustelisin, söisin hyvin, joisin hyvin, tapaisin ihmisiä, kokeilisin mietoja huumeita, rietastelisin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pussaisin ihastustani :)

Sitten voisi kuolla ihan tyytyväisenä.

Mulla on sama! Ei tarttisi miettiä, mitä siitä seuraa ja saisi hetken olla onnellinen.

Teille kahdelle ihastuneelle.

Kannattaisiko teidän molempien pussata sitä ihastustanne mahdollisimman pian?

Tämä ajatusleikki mielessä pitäen, elämänne voi loppua jo huomenna, ja missaatte tilaisuutenne.

Kannattaisi tarttua hetkeen jos se on vaan mahdollista.

Mitä pahaa siitä suudelmasta voi seurata? Toki jos ootte varattuja tai se toinen ei tunne samoin, voi tilanne olla hankala. Mutta jos muita sitoumuksia ei ole, kannattaisi rohkaistua. Ihan vaan, koska teidän eka ajatuksenne oli se suudelma ihastuksen kanssa, eli se on teille tärkeä.

Minä ja ihastukseni ollaan ainakin varattuja, perheellisiä, joten siksi pussailu ei tule tosielämässä kyseeseen :) Mutta jos tietäisimme, että toinen meistä eläisi enää hetken aikaa, niin silloin yksi pusu tuskin hajottaisi kenenkään perhettä tai parisuhdetta..

Vierailija kirjoitti:

Havahduttava kysymys. Jos elinaikaa olisi vuosi, menisin varmaan maksulliseen kuvataideopistoon josta olen haaveillut. Tällä hetkellä vielä arvon, koska rahaa ei juuri ole ylimääräistä ja pelkään velkaa. (3000e) Eihän se ole tavallaan paljon. Tärkeämpää kai on uskaltaa elää.

Viikon jos eläisin, söisin varmaan todella hyvää ruokaa. Näkisin lähimmät ystävät ja perheen. Ehkä kävisin vielä juhlimassa jossain hyvissä reiveissä.

Koita saada rahat kokoon ja mene. Unelmat on tehty toteutettavaksi ja elämä maistuu paremmalta.

Ryyppäisin ja panisin, kummassakin tapauksessa.

Tekisin saman kuin siskoni viimeisellä viikollaan eli olisin käytännössä tajuton kipulääkkeiden ansiosta.

Jos viikko, niin hihkuisin ilosta. Jos vuosi, niin nurisisin, että miksi vielä pitää näin kauan odottaa.

Aika harvoin ihminen, jolla on viikko elinaikaa, pystyy tekemään enää yhtään mitään. He ovat yleensä aika huonossa kunnossa ja liikkuvat lähinnä kipupumpun letkun etäisyydellä.

Mulla olis se kymppitonni irrottaa tästä nyt, jos niin haluaisin. Mutta jos tietäisin, että kuolen viikon sisään, en kyllä keksi sille mitään parempaa käyttöä kuin säästää jälkeenjäävien elämän helpotukseksi. Ne elämykset, mitä ite tuossa tilanteessa kaipaisin, eivät olisi rahalla tehtävissä. Haluaisin istua kotisohvalla ja koti mökin terassilla puolisoni ja nyt jo aikuisen lapseni kanssa ja halailla heitä.

Pyytäisin Jeesukselta syntini anteeksi

keinolla tai toisella menisin rakastamani henkilön luo ja rakasteltaisiin hitaasti ja kauan  koko loppuaika.