Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikki miehet tällaisia vai mun vaan..?
09.08.2014 |
Tuntuu, että kaikki on sille vaikeaa ja menee huonosti ja sitten tuskaisee, ahdistelee ja kiroilee miten kaikki on taas vaikeaa ja voi hohhoijaa miten elämä on taas. Esim. Tänään mentiin kesäpäiväreissulle naapurikaupunkiin ja lasten kanssa odoteltiin miehen ehtymistä lähteä niin että kello oli yksitoista kun päästiin matkaan. Arvatenkin pikkulapset heti kohta nälkäisiä koska syöneet aamupalan normaalisti ennen kahdeksaa. Oli suunniteltu että syödään vasta perillä ravintolassa mutta miestä odotellessa (kävi suihkussa, järkkäisi vielän joitain papereita kotona, keräili lattialta jotain kaappeihin, vaihtoi paitaansa..) mutta pakko oli nälissään oleville lapsille ostaa sämpylät kesken matkan klo 12. Perillä heillä ei ollut nälkä, mies voi otteli kun hänellä ainakin hirveä nälkä ja nyt kyllä mennään heti syömään tai reissu pilalla...siinä sitä säädin näiden kanssa, siksi että olimme miestä odotelleen ja lapsillaan säännölliset ruokailut.. Seuraavaksi mies huomasi että hän unohti uikkarinsa kotiin, oli kiukkunen kun hän ei voinutkaan mennä uimaan. Heitti meidät siellä perillä rantsuun minne aie olikin ja kävi itse naama mutrussa autoilemassa sen aikaa. Johan se pian taas ärisi että perkele elämässä kaikki on pielessä. Tällaista aina sen kaikki, ei osaa suunnitella, muista, järkeistää ja sitten on naama yrmyssä, kiroilee ja masentelee. Mikä hemmetti sillä on ja miten sitä kestää?! Heikko malli kyllä lapsille moinen.. Vai onko vika jotenkin minussa kun odotan sen osallistuvan asioihin vai kaikkiko miehet tuollaisia? Mies tuntuu aina vieritetään vian mun niskaan, että mitäs kiirehdin tai mitäs en hoida asioita jne jne..eli odotan yhteistyötä.
Kommentit (29)
Ei ole, esim. toisessa ketjussa on paraikaa täydellinen mies vastailemassa kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:00"]
Epäkypsä hän todella on. Voi saispa perheneuvolasta ajan, jonothan sinne aina älyttömät. Mummolaan olen monesti lähtenyt, toinen lapsi pyytää et muuttaisi sinne. Ap
[/quote]
Sano miehelle suoraan, että hän pilaa sinun elämäsi ja lasten lapsuuden. Kerro, että lapsi jopa haluaisi muuttaa. Jos ei siitä osaa herätä, niin ei liene mistään.
Ihan kuin minun exä. Ja todellakin on exä nykyään.
Ei nyt helvata teidän 'mielenterveys-ongelmienne' kanssa. Me ihmiset ollaan erilaisia - mä en myöskään haluais tulla lomareissulta pskaseen kotiin. Ennen reissua siis normi siivous. ÅIhan pienille lapsille annetaan ruoka just kun on nälkä, 2v;stä ylöspäin osaa jo hetken odottaa.
Kuulostaa ap:n juttu lähinnä siltä, et kun itsellä ei ole (pienten lasten) kanssa kivaa, niin sit ei saa kellään muullakaan (miehellä) olla kivaa. Nalkutinalkutijne. Ja kohta ihmetellään kun mies pettää...
Ehkä sun mies on vaan aamutorkku, eikä siksi jaksa lähteä liikkeelle ajoissa eikä vielä aamutuimaan muista kaikkia kamojaan mukaan.
Mun mies myös tykkää viikonloppuisin nukkua pitkään. Jos joskus on aikainen lähtö, hän herää n 10min ennen lähtöä, pesee hampaat ja laittaa omat kamat valmiiksi. Sitten se istua jurrottaa autossa ja valittaa, mikä mulla ja lapsilla kestää. Eikä millään ymmärrä, vaikka olen jo illalla sanonut, että voitais aamulla jakaa tehtävät. Eli jos minä laitan lapset valmiiksi: vaatteet, pesut ja aamupalat, hän voisi sillä aikaa lenkittää koiran ja antaa sille ruuan.
Mutta ei, kun mun pitää ilmeisesti herätä niin paljon aikaisemmin että ehdin hoitaa kaiken ja että herra saa nukkua mahdollisimman pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on siis lapset huoledittavana ja mies.
Rankkaa hommaa. Mitekähän pitkään jaksat...
Terapian tarpeessa.. Vaikuttaa jotenkin sairaalta ap:n mies. Olisiko masentunut? Lapset pistävät elämän ihan uuteen järjestykseen halusi sitä tai ei. Terapian lisäksi suosittelisin puolisoille kahden keskeistä aikaa jutella elämän perusasioista ja lasten kasvatuksen vastuusta, joka kuuluu molemmille vanhemmille. Kannattaisi ehkä jotain yrittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 21:18"]
Itse miehenä sanoisin sinun olevan mainio nainen, minulla taas on nainen joka huuta minulle pikkuasioista kuten liiallisesta xylitol purkan syönnistä, haluaa olla negatiivinen minua kohtaan. Lapsille hän on upea äiti, minua hän haukkuu usein luuseriksi raittiudesta. Tällä haluan ilmaista ettemme me miehet vain ole ongelmallisia puolisoillemme. Ei ero niin helppo ole lasten kanssa ja varallisuuden jakamisen ongelmien kanssa. Oma vaimoni ei suostu lähtemään kävelemään kanssani, seksiä ei ole ollut 6 vuoteen, häntä ei kuulemma kiinnosta. Vaimoni kiroilee minulle usein, kohtelee epäystävällisesti, ärähtelee mielellään kun tulen lähelle. Viime syksynä toivoin hänen tulevan Turussa kerrankin järjestettyyn Mozartin oopperaan, olin ostanut lipun, ei tullut. Olen varoittanut häntä monesti että hänen paikalleen on kysyntää ja aika kauniitakin vielä, hän on kysynyt nimiä, olen vastannut olevani niin kiltti etten ole kysynyt vielä.
Olen ollut omalla rujolla tavallani ollut vielä rakastunut häneen, mutta en enää jaksa olla jatkuvan epäystävällisyyden, alati pinnalla olevan kiukun ja ärähtelyn seurassa. Lasten takia omatuntoni kolkuttaa ihan hirveästi, olin psykologilla joka sanoi ongelmani olevan ett pelkään kaikkien naisten olevan tyytymättömiä terveelliseen elämän tapaani. Hän vakuutti ettei näin ole, hän oli yli 70 v nainen.
Oletko puhunut miehellesi, hän saattaa oppia ja muuttua, se on kaikille mahdollista.
[/quote]
Huh, kuulostaa hurjalta suhteelta. Näin pöytälaatikko psykologina näkisin, että vaimosi ei kai koskaan ole herännyt seksuaalisesti. Vaimosi pitäisi lukea jotain pehmopornokirjoja ja erottiikkaa joka voisi tehdä hänestä muutakin kuin äidin.
Epäkypsä hän todella on. Voi saispa perheneuvolasta ajan, jonothan sinne aina älyttömät. Mummolaan olen monesti lähtenyt, toinen lapsi pyytää et muuttaisi sinne. Ap