Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikki miehet tällaisia vai mun vaan..?
09.08.2014 |
Tuntuu, että kaikki on sille vaikeaa ja menee huonosti ja sitten tuskaisee, ahdistelee ja kiroilee miten kaikki on taas vaikeaa ja voi hohhoijaa miten elämä on taas. Esim. Tänään mentiin kesäpäiväreissulle naapurikaupunkiin ja lasten kanssa odoteltiin miehen ehtymistä lähteä niin että kello oli yksitoista kun päästiin matkaan. Arvatenkin pikkulapset heti kohta nälkäisiä koska syöneet aamupalan normaalisti ennen kahdeksaa. Oli suunniteltu että syödään vasta perillä ravintolassa mutta miestä odotellessa (kävi suihkussa, järkkäisi vielän joitain papereita kotona, keräili lattialta jotain kaappeihin, vaihtoi paitaansa..) mutta pakko oli nälissään oleville lapsille ostaa sämpylät kesken matkan klo 12. Perillä heillä ei ollut nälkä, mies voi otteli kun hänellä ainakin hirveä nälkä ja nyt kyllä mennään heti syömään tai reissu pilalla...siinä sitä säädin näiden kanssa, siksi että olimme miestä odotelleen ja lapsillaan säännölliset ruokailut.. Seuraavaksi mies huomasi että hän unohti uikkarinsa kotiin, oli kiukkunen kun hän ei voinutkaan mennä uimaan. Heitti meidät siellä perillä rantsuun minne aie olikin ja kävi itse naama mutrussa autoilemassa sen aikaa. Johan se pian taas ärisi että perkele elämässä kaikki on pielessä. Tällaista aina sen kaikki, ei osaa suunnitella, muista, järkeistää ja sitten on naama yrmyssä, kiroilee ja masentelee. Mikä hemmetti sillä on ja miten sitä kestää?! Heikko malli kyllä lapsille moinen.. Vai onko vika jotenkin minussa kun odotan sen osallistuvan asioihin vai kaikkiko miehet tuollaisia? Mies tuntuu aina vieritetään vian mun niskaan, että mitäs kiirehdin tai mitäs en hoida asioita jne jne..eli odotan yhteistyötä.
Kommentit (29)
Ei minulla ole tuollaista miestä.
Hän ei ikinä myöntäisi itse unohtaneensa uikkareita vaan syyttäisi siitäkin minua.
Muuten kyllä tuntomerkit täsmäävät... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan syyttäjäkin minua "mitäs kiirehdin, mitäs en hoitanut kaikkia lähtövalmisteluja..." Ap
No ei ole tuollaista miestä! Jos ollaan lähdösäs johonkin niin sovitaan että mihin kellonaikaan lähdetään ja se pitää. Ei mitään tuollaista säätämistä ja touhuamista.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 21:02"]
Jätä se sika!
[/quote] meinaatko tosissasi, että on niin onneton mielestäsi? Ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 21:07"][quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 21:02"]
Jätä se sika!
[/quote] meinaatko tosissasi, että on niin onneton mielestäsi? Ap
[/quote]
No KYLLÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko, tuon kaltaisen lähtöjappasun lopetan lyhyeen ja annan hänelle viisi minuuttia aikaa suoriutua siinä vaiheessa kun muut odottaa lähtövalmiina. Jääköön pois matkasta jos pitää alkaa papereita järjestellä toisten odottaessa.
Jos kovenen miehelle suuttuu, että mikä helvetin kiire on minnekään tai että enkö mä yhtään välitä miten sotkunen koti on ja asiat onkin just järjestettävä lähtötilanteessa (siis muut paitsi ne mitä pitäisi älytä mukaan huolehtia, nehän mieheltä aina unohtuu) ja vaikka pikkulapset jo hermostuneina odottavat. Ja äksyää myös, että mä en huolehdi kaikesta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me taas oltiin menossa uimaan ja miehelläni on tapana lähteä kysymättä onko kaikki pakattu. Istui sitten lasten kanssa autossa ja kirosi kun tulin taas jälkijunassa. Kun piti vielä metsästää viltti johon istua ja aurinkorasvaakaan ei oltu vielä pakattu. Meillä aina näin. Kun ei olla sovittu tarkkaa lähtöaikaa,mies katselee rauhassa jotain urheilua ja tottakai en itsekkään pidä kiirettä. No,yllättäen se loppuukin ja tulee huuto,et nyt lähdetään. Hän heittää kengät jalkaan ja jo astuu ulos,kun minulla on vielä tukka laittamatta,tavarat pakkaamatta ja lapset pukematta. Joskus olen viisaampi ja teen kaikki etukäteen ja istutaan lasten kanssa valmiina lähtöön kenkiä vailla...paitsi siinä lapset on kärsimättömiä,kun eivät ymmärrä miksei jo lähdetä..niin tai näin,niin joku huutaa.
No on tuollaisia hankalia varmaan muillakin, kuin sinulla mutta mulla on ainakin ihan kunnollinen mies ilman tuollaista huonoa käytöstä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse miehenä sanoisin sinun olevan mainio nainen, minulla taas on nainen joka huuta minulle pikkuasioista kuten liiallisesta xylitol purkan syönnistä, haluaa olla negatiivinen minua kohtaan. Lapsille hän on upea äiti, minua hän haukkuu usein luuseriksi raittiudesta. Tällä haluan ilmaista ettemme me miehet vain ole ongelmallisia puolisoillemme. Ei ero niin helppo ole lasten kanssa ja varallisuuden jakamisen ongelmien kanssa. Oma vaimoni ei suostu lähtemään kävelemään kanssani, seksiä ei ole ollut 6 vuoteen, häntä ei kuulemma kiinnosta. Vaimoni kiroilee minulle usein, kohtelee epäystävällisesti, ärähtelee mielellään kun tulen lähelle. Viime syksynä toivoin hänen tulevan Turussa kerrankin järjestettyyn Mozartin oopperaan, olin ostanut lipun, ei tullut. Olen varoittanut häntä monesti että hänen paikalleen on kysyntää ja aika kauniitakin vielä, hän on kysynyt nimiä, olen vastannut olevani niin kiltti etten ole kysynyt vielä.
Olen ollut omalla rujolla tavallani ollut vielä rakastunut häneen, mutta en enää jaksa olla jatkuvan epäystävällisyyden, alati pinnalla olevan kiukun ja ärähtelyn seurassa. Lasten takia omatuntoni kolkuttaa ihan hirveästi, olin psykologilla joka sanoi ongelmani olevan ett pelkään kaikkien naisten olevan tyytymättömiä terveelliseen elämän tapaani. Hän vakuutti ettei näin ole, hän oli yli 70 v nainen.
Oletko puhunut miehellesi, hän saattaa oppia ja muuttua, se on kaikille mahdollista.
Sano miehelle, että jos sen elämä on noin helvetin hankalaa ja ikävää oman perheensä kanssa, niin voi vapaasti muuttaa muualle ja huolehtia vain itsestään ja tehdä asiat juuri niinkuin itse tykkää. Sano, että sä ja lapset ette jaksa enää tollasta ihmistä, joka vie ilon kaikesta tekemisestä asenteellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa tuo lapsiperheen arki ottaa miestä aivoon.. Onko ollut ennen noin herkästi tulistuva?
Miehelläsi on mielenterveysongelma, joka ilmenee ärtyvyytenä, ahdistuneisuutena, hajamielisyytenä ja keskittymisvaikeuksina. Pitää paikkansa, että kaikki miehet syyttelevät aina naisia kaikesta. Se johtuu siitä, että ne ovat heikompi ja kyvyttömämpi sukupuoli, kun taas me naiset selviämme vaikka ydinsodasta ja hoidamme lapsemme. Miestä ei tarvita, ellei mies tee itseään tarpeelliseksi. Harva mies sen osaa.
En halua suositella eroamista koska en ole itsekään pystynyt sitä tekemään, vaikka se varmaan olisi paras ratkaisu. Minua sitoo ukkoon se, etten ole taloudellisesti itsenäinen sairastuttuani ja jouduttuani työkyvyttömyyseläkkeelle erittäin pienellä eläkkeellä. Säästöön en saa mitään, joten en voisi edes takuuvuokraa maksaa asunnosta, johon muuttaisin yhteisestä kämpästä pois. Miehellä on tietenkin henk. kohtainen säästötili ja varaa viedä lapset etelään viikoksi (minulta ei edes kohteliaisuudesta kysynyt, tulisinko mukaan). Hänpä ei tajua, että koska olemme avioliitossa eikä avioehtoa ole, erossa voisin vaatia puolet siitä säästötilistäkin itselleni tasinkona. Avioliitossa on elatusvelvollisuus puolisoa kohtaan vähemmän tienaavan turvaksi.
Sinuna soittaisin johonkin kriisipuhelimeen, josta saisit neuvoja elämäsi järjestämiseksi. Perheneuvolaan tai parisuhdeterapiaan äijäsi tuskin lähtee, ei lähtenyt minunkaan vaikka monesti pyysin. Hän ei usko puhumiseen, minä taas en usko puhumattomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksette 10 puhu asiasta? Kysy, koska mies on valmis tai sovi lähtöaikaa? Mökötätte vaan poteroissanne. Outoa.
Mutta ap:n mies on kyllä idiootti. Miksei voi tulla silti rannalle vaikka ei uikaan? Rantavedessä voi kahlata lasten kanssa vaikkei uikaan, tai rannalta vahtia lapsia. Tai helvetti soikoon, miksei se KÄYNYT OSTAMASSA uikkareita??
Älä välitä tuosta, se kommentoi joka keskustelussa "Jätä se sika". On olevinaan hauska. Tsemppiä. Sovi jatkossa aika, jolloin jotakin tapahtuu. Tai jätä äijä kotiin säätämään ja lähde lasten kanssa yksin. Sinä pärjäät eikä sinussa ole muuta vikaa kuin että olet varmaan liian ymmärtäväinen ja joustava. Jämäkkyyttä tarvitset ja luottamusta itseesi.
Ei tosiaan lähde pariteraåiaanpiaan, vitun lässytyksiin kuten sanonut. Kävin yksin, muttei okein auttanut ilman toista osapuolta. Kiukutti sitä niin ettei tullut rannalle ja kuulemma uusiin uikkareihin ei varaa. Olen sanonut että on sitten yksin kun perhe-elämä ottaa koville, tokaissut että hänelle aivan sama ja helposti hän voi ottaa ja lähteäkin. No ei ole sitä tehnyt, mutta hermo on sillä totaalikireällä eikä meillä mitään läheisyyttä. Toin sille artikkelin masennuksesta ja sanoin että täsmää häneen, luki sen ja suhtautui välinpitämättömästi siihenkin. Ap
Mikä mielenterveysongelma miehelläni mielestänne on? Ap
Lähde lasten kanssa pois, esim. vanhempiesi luo. Sanot miehelle, ettet enää jaksanut sitä henkistä väkivaltaa (lue siitä). Varaa aika perheneuvolaan itsellesi ja kerro siellä tilanne. ÄLÄ PALAA ennenkuin mies suostuu pitkäkestoiseen (ainakin vuosi) terapiaan, pyytää anteeksi ja lupaa tehdä parhaansa parisuhteenne ja perheenne hyvinvoinnin eteen.
-13
Jätä se sika!