Miksi kaikkia ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla aivoja? Miten ei voi ahdistaa että elinympäristösi elinkelpoisuus katoaa?

Mihin se katoaa? Se on ollut vuosikymmeniä samanlainen, elinkelpoinen. Onko tuo jotain vihreää propagandaa?

Jos se ahdistaa sinua, tee sille jotain. Onko sinulla aivot?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää miten sanaa käytetään väärin. Ahdistus on oikeasti vakava sairaus, ei mikään että ärsyttää herätä aamulla töihin tai inhottaa kun palelee. Tällä ahdistuksen hokemisella viedään uskottavuus niiltä, jotka oikeasti sairastavat ahdistusta. 

Väittäisin, että aivan kaikki ihmiset kokevat ahdistusta joskus. Sairaudesta on kyse silloin, kun ahdistus hallitsee elämää ja haittaa toimintakykyä. Lääketieteessä on eri ahdistuneisuushäiriöille täsmällisemmät nimet; pelkkä ahdistus ei ole mikään virallinen diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan se että ihmisen arjessa kaiikkki on siinä niin lähellä ja harkinnanvaraisena ja tuo kaikki muuu epämääräisyyys tekee epämääräisyyydellään ja arvaamatttomuudellaan siitä epäennustettavaaa ja stressaavaaa.

Painehan esiim panssarivaunussa miksi siiinä on telaketjut kesitty että se paine saaadaan jakautumaan mutta paine kasvaaa sitä mukaan kun se kohdentuuu painopiste on tihenevämpäää.

Se miiksi otin panssarivaunun esimerkiksi niin se systeeemi edellä siinä ajattelussa enemmän eikä siinä mihin kohdentaa painetta.

Systeeemi vetoisella ajattelulla tarkoitan että kykenee hahmottamaan kokonaiskuvaaa ja suhteuttamaan ajatteluaan siihen ja jäsentelemään ajatteluaan eiikä asiat valu kaaokseen ja levällleen täysin mittasuhteiltaaan ylimittettuihin suhteisiiin vaan pysyy järjen huomassa.

Masennuslääkkeet ei käy kaupaksi jos ihmisille ei myydä masennusta, ajatella jos joku ajattelee omilla aivoilla eikä Iltalehden otsikolla.

"Kaikkia" ei todellakaan ahdista. Korkeintaan muutamaa prosenttia väestöstä.

Tämä palsta antaa täysin vääristyneen kuvan asiasta, koska täällä järjestetään päivittäin näiden ahdistuneiden kokoontumisajot.

Se on muotia nyt. 1500-luvulla muotia oli noitavainot.

Ap on nainen ja vielä milleniaali, joiden kai pitäisi olla maailmanhistorian ahdistunein sukupolvi. Teininä ja parikymppisenä kyllä ahdisti kaikki mahdollinen ihan diagnoosiksi asti, mutta ei enää vuosiin ole tuntunut siltä. Ehkä olen outo, tai sitten yhden elämän ahdistuskiintiö tuli kerralla täyteen.

Sille joka kysyi, eikö maapallon tuhoutuminen ahdista: mitä hyötyä ahdistumisesta on? Käytän mieluummin senkin energian miettimällä, mitä konkreettista voin omassa elämässäni tehdä asian parantamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on..karua.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kyllä se oli elämä helppoa tuohon aikaan.

Punaiset valot, Hellsingin pysäköinninvalvonta.

Nyt on muutamakin maailmanlaajuinen kriisi menossa, jos on jäänyt huomaamatta. Omituisempaa olisi jos ei yhtään ahdistaisi. Kaikki on epävarmaa

Suomi on ” euroopan onnellisin” maa??

😮😮⁉️⁉️⁉️

Ei minuakaan mikään ahdista saati masenna.

Nykyajan suurin ongelma on nähdäkseni se, että elämisentaito on unohdettu. Elämää ei osata ottaa enää elämänä vaan koko ajan itseanalysoidaan omia tunteita ja tunnetiloja. Kaikilla on välillä hyviä ja välillä huonompia aikoja ja ne kuuluvat elämään.

Ahdistushullu taas vauhdissa