Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako erota ihan ok suhteesta ??
28.07.2021 |
Kertokaa teidän kokemuksia kun on ok suhde mutta jotain puuttuu?? eronneet mietittekö eroa pitkään ennen eroa ja miten asiat sen jälkeen ?? Välillä mielessä käy ero mutta sitten sitä miettii että ehkä asiat muuttuu tai itse vaatii liikaa tai sitten ne ei muutu uuden kumppanin kanssa. Haluttomuus ja intohimon puute vaivaa suhdettamme. Tietty läheisyys ja halut hukassa. Ei myöskään kauheana tehdä yhdessä asioita hyvällä mielellä :ss. Muuten suhde toimii hyvin kuin " kämppissuhde". Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja lapsia ei ole. Voiko halukkuus nousta uuden kumppanin kanssa tuntuu niin oudolta aivan kuin itse olisin muuttunut?
Kommentit (45)
Mulla kiinnostaisi tietää että te jotka välillä mietitte eroa suhteessa tai erositte oletteko käyneet siinä eroa miettiessä samalla uusilla treffeillä tai olleet deittailupalstoilla katsomassa mitä olisi tarjolla ja tutustuneet uusiin ja onko vaihtamalla parantunut??? Yksin ei haluaisi jäädä kuitenkaan eli pitäisi hankkia mies laastariksi valmiiksi
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti ottaako vai antaako se suhde teille enemmän. Itse mietin liian pitkään. Suhteemme muuttui toksiseksi kun emme saaneet erottua. Aloimme voida huonosti, jonka seurauksena mies jäi päihdekoukkuun ja teki jättivelat, ja itse rakastuin toiseen. Sitten kyllä erosimme. Mieti teidän kummankin hyvinvointia. Silläkin että ei tee mitään voi olla dramaattisia seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kiinnostaisi tietää että te jotka välillä mietitte eroa suhteessa tai erositte oletteko käyneet siinä eroa miettiessä samalla uusilla treffeillä tai olleet deittailupalstoilla katsomassa mitä olisi tarjolla ja tutustuneet uusiin ja onko vaihtamalla parantunut??? Yksin ei haluaisi jäädä kuitenkaan eli pitäisi hankkia mies laastariksi valmiiksi
N31
On aika vaikea selittää uudelle että miksi ei vain eroa. Murto-osa niitä selityksiä sillä tavalla uskoo että saisit tsemppausta ja sympatiaa. Itse jotain tuollaista tein, sain pahemman kerran kyllä näpeilleni. Nyt kun ero sitten viimein konkretisoitui ei edes hotsita etsiä uutta. En jaksa alkaa sovittelemaan elämää yhteen jonkun uuden kanssa.
Teillä on kämppissuhde, koska olette antaneet sen mennä sellaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti ottaako vai antaako se suhde teille enemmän. Itse mietin liian pitkään. Suhteemme muuttui toksiseksi kun emme saaneet erottua. Aloimme voida huonosti, jonka seurauksena mies jäi päihdekoukkuun ja teki jättivelat, ja itse rakastuin toiseen. Sitten kyllä erosimme. Mieti teidän kummankin hyvinvointia. Silläkin että ei tee mitään voi olla dramaattisia seurauksia.
Miten rakastuit siihen toiseen ja tapasit hänet kävitkö treffeillä tai deittipalstoilla suhteen loppuvaiheessa ? Kertokaa kokemuksia te jotka olette tavanneet uusia kesken suhteen
Vierailija kirjoitti:
Teillä on kämppissuhde, koska olette antaneet sen mennä sellaiseksi.
niin vaan mitä tässä osaisi tehdä terveisin nro 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on kämppissuhde, koska olette antaneet sen mennä sellaiseksi.
Joskus siinä voi vain käydä niin että oppii tuntemaan itsensä ja kumppaninsa paremmin ja huomaa ettei tykkääkkään niin paljon. Ihminen on aika erilainen loppujen lopuksi kaksikymppisenä, kolmikymppisenä, nelikymppisenä… siinä tapahtuu muutosta. Ja sekin tarkentuu itselle millaista elämää haluaa elää, monet asiat vaikuttaa siihen että joskus se kumppani ei vain tunnu enää oikealta. Ja yleensä jossain vaiheessa tässä prosessissa seksi loppuu, koska se ei kiinnosta niin paljon jos ihminen tuntuu jotenkin väärältä. Ei siinä auta vaikka tilaisi joka viikko kaalimadosta leluja, kävisi romanttisilla hotellilomilla ja hieroisi toisen varpaita ym. ym. Ei niitä tunteita vaan pysty maasta polkemaan kun ne häviää.
Seuraa tunteitasi, ota uusi mies aina kun tunteet herää... mies panee kyllä kunnes tulee herkumpi vaihtoehto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ette ole vielä naimisissa? Tää on olennaista. Talous toisin sanoen. Jos putoot johki köyhyysloukkoon jättämällä kumppanin, niin sun elämänlaatu ei nouse, se putoaa. Ja sä voit kuvitella ,että noo, se putoaa vähäksi aikaa mutta mikään ei takaa, että löydät kipinä-suhteen seuraavaksi. Voit jäädä kokonaan ilman sitä, mutta hyvässä taloudellisesti turvatussa platkussa kumppanuussuhteessa on edes toi puitteiden olemassaolo.
Mä tapasin miehen, johon rakastuin heti, vasta, kun olin autuaan liian vanha eikä se edes huolinut mua. Mutta vasta sitten tajusin, sain tajuta, mitä edes sellainen mieletön kipinä tarkoittaa ja miltä se tuntuu! Siihen asti oli vaan näitä kumppanuussuhteita. Luulin, että oon jotenkin tunnekylmä ja siksi tää on aina tätä.
Antaisin paljon siitä, että saisin palata takaisin nuoruuteen ja ymmärtäisin etsiä vain tuollaista mieletöntä suhdetta. Mutta eihän sitä edes tajua, mitä pitää etsiä ennen kuin on tuollainen esimerkki, josta tietää mitä on todellakin tuntea niin, että meinaa hajota.
Eli jos oot nuori, ja ette oo naimisisa, niin etsi sitä rakkautta - mutta tiedosta riskit. Näin mä itse tekisin tän jälkiviisauteni valossa.
Suomessa on pariterapiaa saatavissa. Seksuaaliterapiaa jos se puoli on hukassa. Näiden lisäksi seurakunnat järjestävät (hyviä) kursseja parisuhteen rikastamiseksi. Joskus riittää uusi yhteinen haaste/harrastus, tai joku oma harrastus jonka kautta elämä "rikastuu". Laiskuus on monen hyvän suhteen "kuolema". Jaksakaa vielä vähän ja älkää luovuttako vaan hakeutukaa avun piiriin. Kiusaus kokea uutta voi johtaa ojasta allikkoon, joten ei ihan helpolla sais...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ottaako vai antaako se suhde teille enemmän. Itse mietin liian pitkään. Suhteemme muuttui toksiseksi kun emme saaneet erottua. Aloimme voida huonosti, jonka seurauksena mies jäi päihdekoukkuun ja teki jättivelat, ja itse rakastuin toiseen. Sitten kyllä erosimme. Mieti teidän kummankin hyvinvointia. Silläkin että ei tee mitään voi olla dramaattisia seurauksia.
Miten rakastuit siihen toiseen ja tapasit hänet kävitkö treffeillä tai deittipalstoilla suhteen loppuvaiheessa ? Kertokaa kokemuksia te jotka olette tavanneet uusia kesken suhteen
Vanha tuttu, otti yhteyttä facebookissa ja flirttasi avoimesti. Menin mukaan. Ei se ollut mikään kiva juttu loppujen lopuksi. Sydänhän siinä särkyi.
Vierailija kirjoitti:
Yksin ei haluaisi jäädä kuitenkaan eli pitäisi hankkia mies laastariksi valmiiksi
N31
Nyt ei kuulosta ihan täyspäiseltä touhulta. Tee palvelus kumppanillesi ja päästä hänet menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta ette ole vielä naimisissa? Tää on olennaista. Talous toisin sanoen. Jos putoot johki köyhyysloukkoon jättämällä kumppanin, niin sun elämänlaatu ei nouse, se putoaa. Ja sä voit kuvitella ,että noo, se putoaa vähäksi aikaa mutta mikään ei takaa, että löydät kipinä-suhteen seuraavaksi. Voit jäädä kokonaan ilman sitä, mutta hyvässä taloudellisesti turvatussa platkussa kumppanuussuhteessa on edes toi puitteiden olemassaolo.
Mä tapasin miehen, johon rakastuin heti, vasta, kun olin autuaan liian vanha eikä se edes huolinut mua. Mutta vasta sitten tajusin, sain tajuta, mitä edes sellainen mieletön kipinä tarkoittaa ja miltä se tuntuu! Siihen asti oli vaan näitä kumppanuussuhteita. Luulin, että oon jotenkin tunnekylmä ja siksi tää on aina tätä.
Antaisin paljon siitä, että saisin palata takaisin nuoruuteen ja ymmärtäisin etsiä vain tuollaista mieletöntä suhdetta. Mutta eihän sitä edes tajua, mitä pitää etsiä ennen kuin on tuollainen esimerkki, josta tietää mitä on todellakin tuntea niin, että meinaa hajota.
Eli jos oot nuori, ja ette oo naimisisa, niin etsi sitä rakkautta - mutta tiedosta riskit. Näin mä itse tekisin tän jälkiviisauteni valossa.
Usein nuo "mielettömmät suhteet" aiheuttavat suurta tuskaa jossain vaihessa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on pariterapiaa saatavissa. Seksuaaliterapiaa jos se puoli on hukassa. Näiden lisäksi seurakunnat järjestävät (hyviä) kursseja parisuhteen rikastamiseksi. Joskus riittää uusi yhteinen haaste/harrastus, tai joku oma harrastus jonka kautta elämä "rikastuu". Laiskuus on monen hyvän suhteen "kuolema". Jaksakaa vielä vähän ja älkää luovuttako vaan hakeutukaa avun piiriin. Kiusaus kokea uutta voi johtaa ojasta allikkoon, joten ei ihan helpolla sais...
Luulet tekeväsi hyvää noiden neuvojesi kanssa, mutta itse toivon vaan että joku olisi rohkaissut minua ja meitä eroamaan jo kolme vuotta sitten. Ei olisi tapahtunut sitä lopullista rumaa raatoloppua, vaan oltaisiin lähdetty ystävinä ja mieli vielä terveenä eri teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on pariterapiaa saatavissa. Seksuaaliterapiaa jos se puoli on hukassa. Näiden lisäksi seurakunnat järjestävät (hyviä) kursseja parisuhteen rikastamiseksi. Joskus riittää uusi yhteinen haaste/harrastus, tai joku oma harrastus jonka kautta elämä "rikastuu". Laiskuus on monen hyvän suhteen "kuolema". Jaksakaa vielä vähän ja älkää luovuttako vaan hakeutukaa avun piiriin. Kiusaus kokea uutta voi johtaa ojasta allikkoon, joten ei ihan helpolla sais...
Luulet tekeväsi hyvää noiden neuvojesi kanssa, mutta itse toivon vaan että joku olisi rohkaissut minua ja meitä eroamaan jo kolme vuotta sitten. Ei olisi tapahtunut sitä lopullista rumaa raatoloppua, vaan oltaisiin lähdetty ystävinä ja mieli vielä terveenä eri teille.
Ei kaikkiin suhteisiin voikkaan jäädä, mutta aloittaja sanoo suhteen olevan nyt vielä ihan ok, laimea vain. Jokainen neuvoo sen mukaan miten oma elämä on mennyt:). Itse olen kyllä omat pään seinään hakkaamiseni tehnyt, tiedän siis hiukan jotain omasta nurkastanikin katsoen. Enhän estä sinua olemasta ei mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ette ole vielä naimisissa? Tää on olennaista. Talous toisin sanoen. Jos putoot johki köyhyysloukkoon jättämällä kumppanin, niin sun elämänlaatu ei nouse, se putoaa. Ja sä voit kuvitella ,että noo, se putoaa vähäksi aikaa mutta mikään ei takaa, että löydät kipinä-suhteen seuraavaksi. Voit jäädä kokonaan ilman sitä, mutta hyvässä taloudellisesti turvatussa platkussa kumppanuussuhteessa on edes toi puitteiden olemassaolo.
Mä tapasin miehen, johon rakastuin heti, vasta, kun olin autuaan liian vanha eikä se edes huolinut mua. Mutta vasta sitten tajusin, sain tajuta, mitä edes sellainen mieletön kipinä tarkoittaa ja miltä se tuntuu! Siihen asti oli vaan näitä kumppanuussuhteita. Luulin, että oon jotenkin tunnekylmä ja siksi tää on aina tätä.
Antaisin paljon siitä, että saisin palata takaisin nuoruuteen ja ymmärtäisin etsiä vain tuollaista mieletöntä suhdetta. Mutta eihän sitä edes tajua, mitä pitää etsiä ennen kuin on tuollainen esimerkki, josta tietää mitä on todellakin tuntea niin, että meinaa hajota.
Eli jos oot nuori, ja ette oo naimisisa, niin etsi sitä rakkautta - mutta tiedosta riskit. Näin mä itse tekisin tän jälkiviisauteni valossa.
Tai sitten voisi alkaa tekemään hommia sen eteen että saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden jostakin miehestä. Onhan tuo nyt helvetin kurjaa elää jonkun kanssa puolipakolla. Pää siinäkin hajoaa. Ja usein hyvä sysäys siihen itsensä kehittämiseen on se pakkotilanne kun tulee ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on pariterapiaa saatavissa. Seksuaaliterapiaa jos se puoli on hukassa. Näiden lisäksi seurakunnat järjestävät (hyviä) kursseja parisuhteen rikastamiseksi. Joskus riittää uusi yhteinen haaste/harrastus, tai joku oma harrastus jonka kautta elämä "rikastuu". Laiskuus on monen hyvän suhteen "kuolema". Jaksakaa vielä vähän ja älkää luovuttako vaan hakeutukaa avun piiriin. Kiusaus kokea uutta voi johtaa ojasta allikkoon, joten ei ihan helpolla sais...
Luulet tekeväsi hyvää noiden neuvojesi kanssa, mutta itse toivon vaan että joku olisi rohkaissut minua ja meitä eroamaan jo kolme vuotta sitten. Ei olisi tapahtunut sitä lopullista rumaa raatoloppua, vaan oltaisiin lähdetty ystävinä ja mieli vielä terveenä eri teille.
Ei kaikkiin suhteisiin voikkaan jäädä, mutta aloittaja sanoo suhteen olevan nyt vielä ihan ok, laimea vain. Jokainen neuvoo sen mukaan miten oma elämä on mennyt:). Itse olen kyllä omat pään seinään hakkaamiseni tehnyt, tiedän siis hiukan jotain omasta nurkastanikin katsoen. Enhän estä sinua olemasta ei mieltä.
No minä yritin sitä rakkauden henkiin puhaltamista. Samaan aikaan mies eli kaksoiselämää, kun hänkin oli onneton eikä hänkään saanut erottua. Ainoa mihin kannattaa pyrkiä on oma hyvä olo. Kaikki periaatteet tyyliin ”ei pidä erota” voi vetää pöntöstä alas. Loppujen lopuksi millään muulla ei ole väliä kuin sillä että voi hyvin. Jos voi huonosti, siitä alkaa kehittyä sellainen vyyhti kaikenlaista pahaa, että se nielee lopuksi kaiken sen hyvän mitä edes muistoissa on.
Kaikille teille tytöille:
Avaa asp-tili ja säästä sinne.
Säästä puskurirahastoa pahan päivän varalle (eli mahdollisen oman vuokra-asunnon takuuvuokraan ja muuttokustannuksiin).
Pyri saamaan keskusteluyhteys kumppanisi kanssa.
Yritä saada kumppani pariterapiaan tai voit käydä muutaman kerran yksinkin selvittämässä päätäsi.
Älä roiku epätyydyttävässä suhteessa jos haaveilet muutoksesta.
Älä roikota toista turhaan, hänkin ansaitsee parempaa.
Älä aloita heti uutta suhdetta vaan opettele elämään yksin ja budjetoimaan oma elämäsi.
Toisin sanoen: kouluttaudu ja hanki töitä.
Itse olen juuri tuollaisessa "kämppissuhteessa " nykyisen kanssa eli on "ihan kivaa hengata" mutta se intohimo puuttuu.... pattitilanne kun tuntuu että omakin intohimo olisi vähentynyt Mielessä käynyt käydä jonkun uuden kanssa treffeillä ja tutustua uusiin ihmisiin jos tapaisikin tyypin jonka kanssa kemiat hyrrää mutta toisaalta se voi olla vain alkua ja edessä voi olla sama tilanne :sss. En tajua mitä tässä pitäisi tehdä kun tietäisikin etukäteen kenet tulee tapaamaan