Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako erota ihan ok suhteesta ??
28.07.2021 |
Kertokaa teidän kokemuksia kun on ok suhde mutta jotain puuttuu?? eronneet mietittekö eroa pitkään ennen eroa ja miten asiat sen jälkeen ?? Välillä mielessä käy ero mutta sitten sitä miettii että ehkä asiat muuttuu tai itse vaatii liikaa tai sitten ne ei muutu uuden kumppanin kanssa. Haluttomuus ja intohimon puute vaivaa suhdettamme. Tietty läheisyys ja halut hukassa. Ei myöskään kauheana tehdä yhdessä asioita hyvällä mielellä :ss. Muuten suhde toimii hyvin kuin " kämppissuhde". Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja lapsia ei ole. Voiko halukkuus nousta uuden kumppanin kanssa tuntuu niin oudolta aivan kuin itse olisin muuttunut?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ottaako vai antaako se suhde teille enemmän. Itse mietin liian pitkään. Suhteemme muuttui toksiseksi kun emme saaneet erottua. Aloimme voida huonosti, jonka seurauksena mies jäi päihdekoukkuun ja teki jättivelat, ja itse rakastuin toiseen. Sitten kyllä erosimme. Mieti teidän kummankin hyvinvointia. Silläkin että ei tee mitään voi olla dramaattisia seurauksia.
Miten rakastuit siihen toiseen ja tapasit hänet kävitkö treffeillä tai deittipalstoilla suhteen loppuvaiheessa ? Kertokaa kokemuksia te jotka olette tavanneet uusia kesken suhteen
Olet kyllä pirun säälittävä 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin ei haluaisi jäädä kuitenkaan eli pitäisi hankkia mies laastariksi valmiiksi
N31
Nyt ei kuulosta ihan täyspäiseltä touhulta. Tee palvelus kumppanillesi ja päästä hänet menemään.
Asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on kämppissuhde, koska olette antaneet sen mennä sellaiseksi.
niin vaan mitä tässä osaisi tehdä terveisin nro 1
Yksi vaihtoehto on vaihtaa kumppania aina parin vuoden välein, kun suhde tuntuu arkistuvan. Toinen vaihtoehto on panostaa suhteeseen
Meillä lapsiperhearki, työt yms kai aiheutti monen vuoden "kämppissuhteen". Seksiä oli muutamia kertoja vuodessa, mutta kyllä meillä kivaakin oli esim. kahdestaan reissuista.
Jostain kuitenkin on löytynyt uutta intoa myös seksille ja oikeasti tunnen eläväni taas parisuhteessa. Lapset jo teinejä ja elämä tavallaan helpompaa, vaikka toinen teini on ollut vakavasti sairas yms. ja aiheuttanut paljon huolta ja murhetta.
Ei kovin selkeitä keskusteluja olla käyty, vaikka toki joskus riitojen yhteydessä puhuttu asioista. Mielestäni tilannetta ei olla mitenkään tietoisesti muutettu, se vaan on muuttunut parempaan suuntaan. Eli näinkin voi käydä 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on kämppissuhde, koska olette antaneet sen mennä sellaiseksi.
niin vaan mitä tässä osaisi tehdä terveisin nro 1
Yksi vaihtoehto on vaihtaa kumppania aina parin vuoden välein, kun suhde tuntuu arkistuvan. Toinen vaihtoehto on panostaa suhteeseen
melkoisen erikoista sanoa arjeksi intohimon ja seksin puuttumista suhteesta se ei todellakaan tarkoita hyvää silloin. Meillä on intohimoa ja välillä sähköäkin ilmassa edelleen ja takana 10 yhteistä vuotta. Se kertoo siitä että jotkut asiat ei sovi yhteen jos jokin puuttuu pitkän ajan jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsiperhearki, työt yms kai aiheutti monen vuoden "kämppissuhteen". Seksiä oli muutamia kertoja vuodessa, mutta kyllä meillä kivaakin oli esim. kahdestaan reissuista.
Jostain kuitenkin on löytynyt uutta intoa myös seksille ja oikeasti tunnen eläväni taas parisuhteessa. Lapset jo teinejä ja elämä tavallaan helpompaa, vaikka toinen teini on ollut vakavasti sairas yms. ja aiheuttanut paljon huolta ja murhetta.
Ei kovin selkeitä keskusteluja olla käyty, vaikka toki joskus riitojen yhteydessä puhuttu asioista. Mielestäni tilannetta ei olla mitenkään tietoisesti muutettu, se vaan on muuttunut parempaan suuntaan. Eli näinkin voi käydä 😁
Olen vajaa 2 vuotta odottanut muutosta nykyisessä suhteessa ja sama meininki jatkuu. Kohta varmaan lähden vieraisiin jos kotona ei kiinnosta kipinää polttaa. Hukkaan tässä elämä menee
Tottakai, lisäksi ryyppää ittes katuojaan ja nai kaikkea mikä liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kammoan ihmisiä, jotka eivät osaa elää yksin. Pakko olla joku, vanha on tylsä, uus on jännä, äkkiä joku, mullon tylsää, haluun ja tarviin jonkun. TYLSÄÄ!
... no sulla on selkeesti paha olla muuten tai jotain puuttuu todella paljon
Jos toinen tuntuu kämppikseltä tai veljeltä, ei parisuhde toimi oikein pitkällä tähtäimellä. Jos olisi edes henkisesti "se oikea", on kipinää ja ei ole seksiä aina, se jo toimisi paremmin. Mutta jollakin voi olla eri näkemys tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on pariterapiaa saatavissa. Seksuaaliterapiaa jos se puoli on hukassa. Näiden lisäksi seurakunnat järjestävät (hyviä) kursseja parisuhteen rikastamiseksi. Joskus riittää uusi yhteinen haaste/harrastus, tai joku oma harrastus jonka kautta elämä "rikastuu". Laiskuus on monen hyvän suhteen "kuolema". Jaksakaa vielä vähän ja älkää luovuttako vaan hakeutukaa avun piiriin. Kiusaus kokea uutta voi johtaa ojasta allikkoon, joten ei ihan helpolla sais...
Mitä kautta noihin pariterapioihin yms pääsee koska mitä olen netistä ja muualta katsellut niin pitäisi mennä johonkin yksityiselle sektorille ja on todella kallista. Noista terapioista kuulisi mielellään kokemuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko suhteesta tullut arkista ja kaverimaista? Osaatko kuvitella teidät yhdessä vanhana onnellisina yhdessä asuen? Naimisissa kenties? Hmm
Ihan normaalia. Hoitakaa suhteenne kuntoon.
Niinpä. Sama tarina täälläkin. Arki sujuu hyvin - yksi 10 wee lapsi. Pystyn puhumaan mieheni kanssa kaikesta ja ns henkinen yhteys löytyy, mutta sen fyysisen puolen kanssa on ollut enemmän ja vähemmän haasteita. Vuosia olen jo miettinyt, että pitäisikö erota vai vielä kärvistellä.
Jotenkin on sellainen suuri nähdyksi tulemisen tarve. Tuntuu, että myös fyysisen läheisyyden osalta meillä on mieheni kanssa erilaiset tarpeet. Lisäksi itselläni on ollut sivusuhde ja pari yhden yön juttua. En ole ylpeä niistä ja huono omatunto painaa järkyttävällä tavalla, mutta samalla ymmärrän itseäni sen suhteen, että jollain tavalla tarvitsin läheisyyttä. Olisiko jollain hyviä vinkkejä tilanteeseen? Jotenkaan ei niin paljon houkuta tuo Tinderelämäänkään heittäytyminen. Jotenkin pelottavalta maailmalta tuntuu sekin.
Vierailija kirjoitti:
Niin eli suhde on arkistunut. :D
Jep. Eli nyt on viimeistään aika vaihtaa uuteen, jotta pääsee kokemaan taas niitä suuria tunteita. Tervetuloa nykyaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsiperhearki, työt yms kai aiheutti monen vuoden "kämppissuhteen". Seksiä oli muutamia kertoja vuodessa, mutta kyllä meillä kivaakin oli esim. kahdestaan reissuista.
Jostain kuitenkin on löytynyt uutta intoa myös seksille ja oikeasti tunnen eläväni taas parisuhteessa. Lapset jo teinejä ja elämä tavallaan helpompaa, vaikka toinen teini on ollut vakavasti sairas yms. ja aiheuttanut paljon huolta ja murhetta.
Ei kovin selkeitä keskusteluja olla käyty, vaikka toki joskus riitojen yhteydessä puhuttu asioista. Mielestäni tilannetta ei olla mitenkään tietoisesti muutettu, se vaan on muuttunut parempaan suuntaan. Eli näinkin voi käydä 😁
Olen vajaa 2 vuotta odottanut muutosta nykyisessä suhteessa ja sama meininki jatkuu. Kohta varmaan lähden vieraisiin jos kotona ei kiinnosta kipinää polttaa. Hukkaan tässä elämä menee
Suhde vaatii työtä, ei odottelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsiperhearki, työt yms kai aiheutti monen vuoden "kämppissuhteen". Seksiä oli muutamia kertoja vuodessa, mutta kyllä meillä kivaakin oli esim. kahdestaan reissuista.
Jostain kuitenkin on löytynyt uutta intoa myös seksille ja oikeasti tunnen eläväni taas parisuhteessa. Lapset jo teinejä ja elämä tavallaan helpompaa, vaikka toinen teini on ollut vakavasti sairas yms. ja aiheuttanut paljon huolta ja murhetta.
Ei kovin selkeitä keskusteluja olla käyty, vaikka toki joskus riitojen yhteydessä puhuttu asioista. Mielestäni tilannetta ei olla mitenkään tietoisesti muutettu, se vaan on muuttunut parempaan suuntaan. Eli näinkin voi käydä 😁
Olen vajaa 2 vuotta odottanut muutosta nykyisessä suhteessa ja sama meininki jatkuu. Kohta varmaan lähden vieraisiin jos kotona ei kiinnosta kipinää polttaa. Hukkaan tässä elämä menee
Mitä kaikkea olet tehnyt sen eteen että tilanne muuttuisi parempaan, siis muutakin kuin odottanut? Mitä olette puhuneet asiasta ja sopineet mitä teette suhteenne pelastamiseksi?
Kammoan ihmisiä, jotka eivät osaa elää yksin. Pakko olla joku, vanha on tylsä, uus on jännä, äkkiä joku, mullon tylsää, haluun ja tarviin jonkun. TYLSÄÄ!