Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä mahtaa johtua, että ihmiset pitävät minusta niin paljon?
28.07.2021 |
Taaperoista teineihin ja aikuisista vanhuksiin. Ihmiset tuntuvat pitävän minusta paljon. Olen vilpittömästi alkanut ihmetellä asiaa. Esimerkiksi lapset vilkuttelevat minulle hymyillen, kun kävelevät kadulla vastaan.
Mikä saa ihmiset pitämään jostain ihmisestä enemmän kuin muista?
Kommentit (33)
Itse olen aika v-ttumainen luonne ja pikkulapsetkin alkuun huutelee minulle ikäänkuin haluaisivat olla kavereitani, mutta kun en noteeraa heitä (en siedä lapsia) niin hiljenevät. Kaipa se on isoksi osaksi ulkonäöstä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan tuo vaatimattomuutesi.
Miten kysymys pitäisi esittää? Vai pitäisikö asia kieltää?
Mistään hyvistä ominaisuuksista ei saa puhua?
Älä ole naurettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan tuo vaatimattomuutesi.
Miten kysymys pitäisi esittää? Vai pitäisikö asia kieltää?
Mistään hyvistä ominaisuuksista ei saa puhua?
Älä ole naurettava.
Oletpa ihana kun puolustat minua!😇
Ap
Musta on aina tykänneet lapset, eläimet ja jokseenkin mielenvikaiset.
Onko se ehkä positiivinen energia joissain ihmisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen lapsi ja koira magneetti. Uskon että se johtuu nätistä ulkokuoresta. Naiset on usein epäystävällisiä (jos ei tunne mua). Miehetkin tykkää.
Minä olen aina pyrkinyt olemaan ystävällinen ja mukava, silti minusta ei pidetä.
Toisista tykätään, vaikka olisi miten paskamaisia ihmisiä hyvänsä, toisista ei tykätä, vaikka olisi miten mukavia.
Kai se on joku energiajuttu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun eteen tuli kahvilassa sellainen 6 v poika joka laittoi kädet poskilleen ja sanoi: sinulla on ihanat hiukset :)
Ihana! 😁
Huåmenta
Eräs hyvä ystäväni, psykiatri, kertoi syyn: kun puhut lasten kanssa etkä leperte, he kokevat, että pidät heitä tasa-arvoisena kansalaisena.
On siinä varmaan jotain muutakin: ollessani eräässä elintarvikeliikkeessä lastenvaunuissa olevat kaksoset hymyilivät minulle iloisesti takaisin. Vanhemmat ihmettelivät: olikin ensimmäinen kerta, kun hymyilivät ventovieraalle.
Toinen ihmettelyn aihe: olin matruusina s/y Isabellassa. Olimme umpiruotsinkielisessä saaristossa. Tuli kaksi ruotsalaista seuruetta samaan möljään (laituriin) eräälle saarelle. Paateista tuli pieniä lapsia. Vaikka yhteistä kieltä ei juuri ollut, halusivat leikkiä koko ajan kanssani. Jag är humma, tms. Olimme kaikki hyvin iloisia. Enkä ehtinyt viinaakaan juåmaan... oli tietysti hyvä asia. Lasu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on tuollainen. Siis liki kuusikymppinen, 120 kiloinen, äijä. PikkuLapset huomaavat aina hänet, ei minua, eikä hän siis edes puhu lapsille. Silmiinpistävää on, kuinka taaperon hymyilevät hänelle, vaikka hän ei edes katsoisi kohti.
Kasvoja ei nyt voi sanoa kauniiksi. Itse ajattelen sen johtuvan jostain olemuksesta, habituksests, energiasta: aitoudesta ja avoimesta katseesta. Hän on autenttinen ja antaa muille tilaa olla omia itsejä. Ei nyt taapero sitä ymmärrä, mutta se varmaan näkyy katseesta.
Sinä olet narsisti ja vain luulet näin tapahtuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tämä erityisesti lasten ja eläinten
kanssa. Joku turvallisuuden ja rauhan
kokemus toisen lähellä, voisiko olla.
Muistan jo alakoulussa, että ollessani
kutonen, ykkös- ja kakkosluokalta ujot/
hiljaiset/herkät/kiusatut hakeutuivat
välitunnilla usein seuraani 'suojelukseen'.
Alue: Aihe vapaa
Tuolloin pitäminen on tosi oikeutettua. Noita kun olisi enemmän.