Mikä on Sinun asemasi parisuhdemarkkinoilla?

Voittaja.

Parisuhdemarkkinoiden ulkopuolella.

Terveessä kahden aikuisen parisuhteessa.<3

Mulla olis paljon ottajia, mutta onneksi sain ihan parhaan miehen nyt eli terveitsetuntoisen, komean, kiltin ja hellän:)

Saan lähes aina haluamani miehet. Tällä hetkellä olen parisuhteessa.

Vastatkaa nyt parisuhdemarkkinoilla olevat ap:n kysymykseen! Älkää te vakiintuneet ällöttävine sydänhymiöineen. Perustakaa oma ketju!

Mulla aika ankeeta. Olen varmaan liian nirso ja "vanha". Olen siis jo 37v. ja tiety kriteerit tars uroolla olla, jotta meikäläisen messiin mahtuisi. Voi olla, että jään yksin... Tai en tietenkään yksin, koska mulla on maailman ihanin poika! Aikaakaan ei ole parinhakuun, kun työ on vaativaa ja lapsi on prioriteetti. En osaa netissä "seurustella", ei ole mun juttu ja baareissa käyn äärimmäisen harvoin. Työ- ja harrastuspiirit ovat mahdollinen pariutuimistieni, mutta ei ole vielä napannut.

Se minkä saan. t työtön mies

sen joka ottaa minut... t. korkeakoulutettu nainen

olematon

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 09:58"]

Olen parisuhdemarkkinan ulkopuolella vapaaehtoisesti.

Voisin kuvitella olevani omassa ikäluokassani haluttu kauppatavara: hyvännäköinen, hoikka, hyvässä keskiluokkaisessa toimessa, jossa lievä taiteellinen vivahde, himpun mutta ei liikaa naisten keskituloa parempi palkka, oma asunto, sijoitusomaisuutta mutta ei liikaa, että miehen munat menisi kurttuun siitä, että nainen on häntä varakkaampi, ei lapsia edellisistä liitoista, litteä, kiinteä vatsa eikä seksiä harrastettuna ikuisuuksiin, joten lähes uusneitsyt. Ikä 45 mutta ikäryhmässä 45 ja siitä ylöspäin mitä loistavin kumppani.

Miksi sitten en roiku parisuhdemarkkinoilla? En enää usko parisuhteen kaikkivoipuuteen elämän merkityksellistäjänä. Ura, harrastuksissa eteneminen ja sijoittaminen tuovat enemmän kiksejä kuin täällä usein mainittu pusuttelu ja halailu oman kullan kanssa kotisoffalla.

Aiemmat suhteet olleet riitojen rasittamia ja niissä on ollut kovia valtataisteluita. En halua olla siivouskone ja toisaalta tunnen syyllisyyttä siitä, että itse liitoissa ajaudun aina vaatimaan mieheltä renkaanvaihtoa ja muuta. Sekään ei ole reilua.

Ehkä se vain on niin, että liian itsenäiseen elämään pystyvä nainen on lopultakin kaikkien epäkelvoin markkinatavara eikä sitä kompensoi edes se litteä vatsa [/quote]

No niin, just kun luulin sua oikein poikkeuksellisen kiinnostavaksi ja ihmettelen millä kaltaisesi aarteen saisi omakseen joudun taas kerran pettymään:

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 09:58"]ja ahtaana pysynyt värkki  : D [/quote]

No onneksi olet ainakin rehellinen. Ehkä kuitenkin löydät vielä jonkun pienimunaisen miehen, jonka kanssa et joudu riitelemään.

Menestystä toivottaen mies 45v

Nykyinen ei ole sen paremmin ideaali kuin kompromissikaan. Meillä on vahva side. Mutta saattaisin halua uuden kumppanin, sillä tulevaisuuden toiveet eivät kohtaa. Haluamani kaltaisia ei kuitenkaan taida olla paljon, enkä itsekään ole sellainen kuin haluaisin olla (ei liity ulkonäköön), joten asemani markkinoilla lienee heikko.

Sinkku ja välillä yksinäinen. En ota kompromissia, väärin kumpaakin kohtaan.

N31

Sivustakatsoja 

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 08:22"]

Saan lähes aina haluamani miehet. Tällä hetkellä olen parisuhteessa.

[/quote]

Naisella on helmpompi saada haluamansa koska markkina-arvo x100?

Saisin ihan hyviä miehiä (hyvässä ammatissa olevia, kunnollisia, vastuuntuntoisia jne), mutta jostain syystä he eivät kiinnosta minua. Olen mieluummin yksin tässä vaiheessa (pari eroa pidemmistä parisuhteista takana), keskityn lapsiini ja työhöni, ja deittailen vähän villimpiä tapauksia...

n42

En tiedä haluanko edes nyt parisuhdetta, ellen törmäisi mieheen joka olisi kaikkea sitä mitä haluan. Sinkkuna on ihan ok elellä ainakin tällä hetkellä, ja aina parempi vaihtoehto kuin ottaa joku joka olisi kompromissiratkaisu.

Olen parisuhdemarkkinan ulkopuolella vapaaehtoisesti.

Voisin kuvitella olevani omassa ikäluokassani haluttu kauppatavara: hyvännäköinen, hoikka, hyvässä keskiluokkaisessa toimessa, jossa lievä taiteellinen vivahde, himpun mutta ei liikaa naisten keskituloa parempi palkka, oma asunto, sijoitusomaisuutta mutta ei liikaa, että miehen munat menisi kurttuun siitä, että nainen on häntä varakkaampi, ei lapsia edellisistä liitoista, litteä, kiinteä vatsa eikä seksiä harrastettuna ikuisuuksiin, joten lähes uusneitsyt. Ikä 45 mutta ikäryhmässä 45 ja siitä ylöspäin mitä loistavin kumppani.

Miksi sitten en roiku parisuhdemarkkinoilla? En enää usko parisuhteen kaikkivoipuuteen elämän merkityksellistäjänä. Ura, harrastuksissa eteneminen ja sijoittaminen tuovat enemmän kiksejä kuin täällä usein mainittu pusuttelu ja halailu oman kullan kanssa kotisoffalla.

Aiemmat suhteet olleet riitojen rasittamia ja niissä on ollut kovia valtataisteluita. En halua olla siivouskone ja toisaalta tunnen syyllisyyttä siitä, että itse liitoissa ajaudun aina vaatimaan mieheltä renkaanvaihtoa ja muuta. Sekään ei ole reilua.

Ehkä se vain on niin, että liian itsenäiseen elämään pystyvä nainen on lopultakin kaikkien epäkelvoin markkinatavara eikä sitä kompensoi edes se litteä vatsa ja ahtaana pysynyt värkki  : D

Nykyinen, nuorempi mieheni on kaikki mitä haluan mutta näköjään tarjontaa olisi vaikka kuinka. 2 vkon sisällä jo kolme kertaa tultu juttelemaan (selvinpäin, päiväsaikaan) ja tekemään tuttavuutta. Ja kaikki nuorempia miehiä.

Ja ei, en pukeudu tai käyttäydy provosoivasti enkä ole millään lailla tyrkyllä - itse en edes huomaa että miehet katsovat mutta oma siippa ja ystävät kyllä huomauttavat siitä jatkuvasti. Äskettäin yksi tuttu ei tunnistanut mua kun näytin liian nuorelta, kysyi sitten kauttarantain olinko ko päivänä ollut kaupungilla:D

n 50+

17-vuotiaana sain valita. Valitsin oikein. Onneksi, sillä 10 vuotta myöhemmin markkina-arvo on kyllä romahtanut.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 08:10"]

Parisuhdemarkkinoiden ulkopuolella.

[/quote]

Minä myös. En ikinä ottaisi kompromissia.